Käytiin tänään Pinjan kanssa Puotinharjussa SEK:n vapaissa harjoituksissa. Formuloillakin on vapaat harjoitukset, niin totta kai kaneillakin täytyy olla. Mentiin Pinjan kanssa puoli toista tuntia alkamisen jälkeen, sillä sää näytti ensin tosi huonolta. Sitten kun sade laantuikin ja aurinko tuli eteen, niin pakkasin heti kanin ja lähdin matkaan. Sitä odotellessa tein töitä ja sen jälkeenkin tein töitä, ihan mukava breikki työpäivään käydä hypyttelemässä auringon paisteessa.
Kentällä on helpon, keskivaikean ja vaikean suoran tasoiset esteradat. Esteitä sai tietysti muokkailla kanin tason mukaan ja treenata vaikka jotain tiettyä estettä joka on kanille vaikea. Me hypättiin Pinjan kanssa helpon suoran tasoista rataa. Kun se meni tosi hienosti niin päätin koittaa keskivaikeaa. Pinja pomppi senkin oikein mainiosti. Joka esteen eteen kyllä pysähtyi miettimään, mutta pari puomia vain putosi, joten tyytyväinen olen. Oli kuitenkin eka kerta kun hyppäsi keskivaikean tasoisia esteitä.
Yhdellä kierroksella Pinja vaihtoi rataa ja meni hyppäämään vaikealle radalle ison esteen. Annoin hypätä kun itse sinne itsensä ohjasi. Ylin puomi putosi, mutta hienoa nähdä että pupulla on rohkeutta yrittää isoja hyppyjä. Sen enempää ei vaikeita esteitä kuitenkaan menty, vaan pompittiin helppoja esteitä. Suutari pysyköön lestissään ja hyppykani omassa luokassaan.
Yksittäisistä esteistä koitettiin vesiestettä. Esteessä ei ollut vettä, ankat vain, mutta hyvin Pinja silti hahmotti ettei laatikkoon kuulu hypätä. Tyytyväinen olen!
Radoilla ei ollut tungosta, eikä joutunut yhtään odottelemaan radalle pääsyä. Enemmänkin olisi siis kaneja mahtunut treenailemaan. Toivottavasti näitä vapaita harjoituksia järjestetään jatkossakin, vaikka osallistujista ei ollut tungosta.
Tässä vielä kuva helposta suorasta kaniperspektiivistä. Tästä sitten vaan juoksemaan, lähdöstä maaliin asti! Pinja suostui hyppäämään rataa vain näin päin, eli talolta parkkipaikalle. Päinvastoin kun kisoissa Puotinharjussa hypätään. Kaikki muutkin kanit hyppäsi näin päin paremmin, joten selvästi joku tuulen suunta tai aurinko vaikutti asiaan.
PS. Kun tultiin Pinjan kanssa kotiin löydettiin bussilta kävellessä tämmöinen voikukkapelto. Arvostan, että täällä ei ajeta ruohoa jatkuvasti, vaan tuokin kaistale jalkakäytävän vieressä oli jätetty kukkimaan. Niin paljon kauniimpi. Ja kuka uskoisi, että tuossa ihan metrin päässä on Kehä II, ja liikenteen pauhu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti