29.2.2016

Kisakausi startattu!

Hypätäkö vai ei?

Ainakin epävirallisesti estekisakausi on tältä vuodelta avattu. Kävin sunnuntaina Muumin kanssa Palojoella epävirallisissa kisoissa. Muumihan ei ole talvella hypellyt paljoa. Toki olen kotona välillä treenaillut, mutta myönnän, että aivan liian harvoin. Lisäksi meillä on kotona maksimissaan neljän esteen rata (koitapa tehdä kaksioon pidempi!). 

Oli siis tosi hyvä treenimielessä päästä Muumin kanssa hyppäämään epäviralliset kisat. Lisäksi luokat oli Muumille tosi sopivat: aloittelijoiden helppo suora, helppo suora ja helppo mutka. Ilmoitin pompinkaisen jokaiseen luokkaan ajatuksella, että mennään se mitä kani jaksaa. Eli lopetellaan siinä vaiheessa jos alkaa näyttää, että pomppuinto hyytyy. 

Helppo mutka

Muumia hermostutti kisoissa toisten kanien hajut ja papanat. Poika polki jalkaa aika paljon, mutta toisaalta pieni ärsytys toi myös sisuuntumista ja ponnistusta pomppuihin. Aloittelijaluokassa Muumi kaahaili radan kauheaa vauhtia ja onnistui vielä olemaan pudottamatta puomeja. Haastavan pitkän esteenkin se ylitti kauhella kaarella. Hieno pupu!

Viime vuonna pitkä este koitui aina Muumin kohtaloksi, joten oli ilo huomata, että nyt se pomppasi päivän mittaan useamman kerran sen puhtaasti yli. Ja tosiaan helpoissakin radoissa, ei vain aloittelijoissa. Helpossa suorassa ja mutkassa Muumia sai kannustaa hyppyihin, mutta hienosti poika yritti aina joka estettä. Ristikkoeste oli tosin jostain syystä inhottava Muumista. Nostin sen suoralla radalla kummallakin kerralla siitä yli, kun herra ei vain halunnut hypätä sitä, kaikki muut kyllä kelpasi. Helposta suoralta paras tulos kaksi virhettä, joista toinen siis ylinostosta. 

Näin ylittyi Muumille vaikea pitkä este helpossa mutkassa!

Muumi ei väsynyt päivän aikana ja teki päivän viimeisellä suorituksella tuloksen, josta olen tosi ylpeä. Herra pomppi nimittän helpon mutkan radat puhtaasti läpi! Vaikka siellä oli sekä se ärsyttävä ristieste että Muumille vaikea pitkä este. Kerrassaan hieno poika. Ruusukkeitakin tuli yllättäen kotiin viemiseksi kaksi: aloittelijoiden helpon suoran toinen ja helpossa mutkassa neljäs!

Ei voi olla kuin ylpeä pienestä miehestä. Nyt odotetaan innolla virallisia kisoja ja lähdetään hakemaan puhtaita ratoja myös sieltä. 

Ja tässä toinen vaikea este puhtaasti yli!
Kuvista kiitos Johannalle, joka käytti kameraani :)

24.2.2016

Ensimmäiset estekisat

Pinja ensimmäisissä kisoissaan, helppo suora. Kuva: Karoliina L.

Kevään myötä estekisoja voidaan alkaa pitää ulkona hiekkakentillä. Niinpä kilpailemaan pääsee lähes joka viikonloppu jossain. Kaikissa kisoissa ei toki ole omalle kanille sopivia luokkia, ellei sitten omista montaa eri tasoista estekania. Tässä bloggauksessa keskitytään kuitenkin kilpailuharrastuksen aloittamiseen. 

Virallisilla estekisoilla tarkoitetaan Suomen estekanien järjestämiä kisoja. Näissä kisoissa lasketaan klassauspisteitä ja Vuoden Hyppykani -kanipisteitä. SEK:n kisojen lisäksi yksityiset ihmiset järjestävät epävirallisia kisoja. Epävirallisissa kisoissa noudetaan yleensä SEK:in sääntöjä, mutta niistä siis ei voi saada virallisia klassauspisteitä.  

Pinjan ekoista kisoista tämäkin. Kuva: Karoliina L.

Estekisoihin ilmoittautuminen


SEK:n järjestämät kisat löytyvät yhdistyksen kotisivuilta tapahtumakalenterista. Kutsut julkaistaan myös SEK:n Facebook-sivuilla. Facebookissa kannattaa myös seurata ryhmää Estekanit. Ryhmään päivitetään SEK:n kutsujen lisäksi myös epävirallisten kisojen kutsuja. Lisäksi ryhmässä on kimppakyytiketju, jonka avulla voi löytää autollisen kisoihin menijän kyytiin. Kilpailutuloksille on oma ryhmä, Suomen Estekanit ry:n kilpailutulokset. Kisoissa palkintojenjaossa ei kuuluteta kuin sijoittuneet kanit, eli näet kanisi tulokset myöhemmin tulosluettelosta, jos ei sijoittunut.

Ensimmäisiin kisoihin ilmoittautautuessa kanin voi ilmoittaa aloittelijoiden helppoon luokkaan tai helppoon luokkaan. Kani voi osallistua suoralle radalle, mutkaradalle tai molemmille näissä vaikeusasteissa. Suora rata on yleensä kanille helpompi kisattava, mutta ei kannata pelätä mutkaratoja liikaa. 

Kutsussa on ilmoittautumisohjeet. Virallisissa kisoissa lasket itse kutsusta paljonko maksat (montako kania ja montako luokkaa). Maksat maksun ja sitten mailaat ilmoittautumismailin, johon liitteeksi kuitti maksetusta maksusta. Kuitiksi käy PrintScreen eli kuva näytöstä, kun näytössä näkyy verkkopankin sivu, jossa on maksun tiedot. (PiNan sivuilla on ohjeita PrintScreenin ottoon.)

Pinjan toiset kisat, päästiin jopa kaksi estettä yli! Kuva: Kira L. 

Kanihyppy kisoihin valmistautuminen

Ennen estekisoja saat sähköpostiisi vahvistuskirjeen eli vahvarin. Näin tiedät, että kanisi ilmoittautuminen on hyväksytty. Vahrissa kerrotaan yleensä kuinka monta kania kussakin luokassa kisaa ja muuta tietoa kilpailupäivästä. Facebookissa yleensä sanotaan kutsun alla kommentissa, onko vahvari jo lähetty. Jos et jostain syystä saa vahvaria vielä edellisen päivän iltanakaan, niin kannattaa kysyä kutsussa mainitulta yhteyshenkilöltä, niin asia selviää. 

Kisoihin kani tarvitsee mukaan valjaat ja hihnan. Hihnan pitää olla vähintään 150 cm, mutta suosittelisin itse 200 tai 250 cm pituista. Varaa lisäksi kanille kulketusboksiin heinää ja vettä. Jos kisat ovat ulkona varaa mukaan suojaa kanille. Paistoipa aurinko, satoipa vettä tai tuulipa kovasti, sinun on pidettävä huoli kanisi hyvinvoinnista. Ulkokisoissa kaneja ei aina saa viedä sisätiloihin, vaikka ihmiset pääsisivätkin sisään. Esimerkiksi Ikean sininen kassi on kätevä sateen- ja tuulensuoja ulkona, sillä sinne mahtuu kuljetusboksi. Aurinkoisena päivänä boksi kuuluu siirtää aina varjoon. Kanille tulee tarpeeksi kuuma auringossa hypätessä, joten se haluaa välillä levätä boksissa varjossa ja suojassa auringolta.

Itselleenkin kannattaa varata vaatetta ulos, etenkin jos on riski sateelle tai kylmälle. Sekä tietysti eväät. Kisakutsussa on yleensä mainitaan onko kisapaikan lähellä kauppaa. Kisapaikalla muista siivota kaikki omat jälkesi tai kanisi tekemät sotkut. Kisaetikettiin kuuluu myös nostella pudotettuja puomeja, eli auttaa radan korjaamisessa jos itsellä liikenevää aikaa katsojana. Esteet saa korjata kun tuomari antaa luvan. Tällä pyritään pitämään kisat aikataulussa, jos rataa korjaillaan hitaasti, kisapäivä venyy.


Kisoihin osallistuminen


Kisapaikalle saavuttuasi etsi kanillesi hyvä paikka ja laita sen olot kuntoon (heinä, vesi, suoja, jne). Etsiskele kisapaikalta lähtölista, jos et löydä, niin kysy. Ihmiset auttavat mielellään, eikä ole häpeä tunnustaa ettei tiedä jotain, etenkin kun on vasta aloittelemassa kilpailemista.

Lähtölistasta näät milloin on kanisi vuoro mennä radalle. Paina mieleesi edellä olevien kanien nimiä ja seuraa milloin ne tulevat radalle, siitä tiedät, että pian on sinun ja kanisi vuoro.

Estekisoissa tuomari kuuluttaa kolme kania kerrallaan, yleensä tällaisella kaavalla: "Seuraavana Rumpali, valmistautuu Apila ja lämmittelemään Pompinkainen!". Kun kanisi kuulutetaan lämmittelemään, voit mennä hyppäämään sen kanssa lämmittelyrataa. Lämmittelyradalla ei saa siis hypyttää muulloin kaneja, se on varattu aina yhdelle kanille (valmistautuva kani voi joskus olla radalla vielä hetken, mutta ei muut kanit). Lämmitelyrataa ei saisi muutella kilpailun aikana.


Kun kanisi kuulutetaan valmistaumaan mene sen kanssa radan alkupään tuntumaan, mutta älä häiritse kania, joka on lähtövuorossa. Sinun vuorosi on seuraana. Kun edellä oleva kani on maalissa ja mahdolliset pudotet puomit nosteltu on kanisi on lähtövuorossa. Kanin pitäisi olla lähtövalmis 30 sekunnin kuluessa siitä kun tuomari kuuluttaa sen lähtöön. Laita kanisi lähtöesteen eteen ja odota, että tuomari antaa luvan sanomalla "ole hyvä". Tämän jälkeen voit aloittaa radan suorittamisen.

Ohjaa kanit esteeltä toiselle rauhallisesti ja anna sen edetä itsenäisesti. Jos kani etenee liian lähelle estettä tai ohittaa sen, voit nostaa sen taaksepäin. Näitä kutsutaan korjauksiksi, mutta helpoissa luokissa niistä ei sakoteta. Vaatimimmissa luokissa joka kolmannesta korjauksesta kirjataan virhepiste. Tuomari ilmoittaa aina kun laskee korjauksen, eli sanoo "ensimmäinen korjaus", "toinen korjaus" jne.

Yhdellä esteellä voi saada vain yhden virhepisteen. Jos kani siis esimerkiksi hyppää esteen väliin pudottaen puomeja, voit nostaa sen esteen yli ilman lisävirhepistettä. Pudottamattoman esteen ylikin kanin voi nostaa, mutta siitä tulee virhepiste. Kanin voi nostaa maksimissaan kolmen peräkkäisen esteen yli, neljäs sen pitäsi hypätä itsenäisesti.

Vesiesteen ankat. Veteen ei saa koskea!
Usein ensimmäisillä kerroilla kani etenee sen verran rauhallisesti, ettei välttämättä ehdi maaliin vaaditussa ajassa. Tuomari pitää huolta ajasta ja ilmoittaa kun se alkaa huveta. Siinä vaiheessa kun aikaa on enää muutama sekunti ja kani ei voi mitenkään enää ehtiä maaliin, kannattaa (viimeistään) nostaa kani syliin ja kertoa tuomarille keskeyttävänsä. Yleensä helpoissa luokissa arvosteluluokka on A, eli kanit hyppäävät kaksi kierrosta. Saat siis vielä toisen yrityksen!

Helppo suora kaniperspektiivistä.
Kanihypyn sääntöihin kannattaa perehtyä Suomen estekanien sivuilta. Pitkästä sääntömäärästä ei kuitenkaan kannata pelästyä. Kisaamalla sääntöjä oppii parhaiten ja jos jotain ei ymmärrä niin kannattaa kysyä joltakulta toiselta kisaajalta tai tuomarilta. Ihan kaikkea ei varmasti ymmärräkään vain lukemalla, vaan kun näkee käytännössä niin oivaaltaa.

Kannattaa muistaa, että kanit ovat eläimiä. Ei siis tarvitse pelätä, että mitä jos kani heittää puomilla keihästä, heittäytyy radalle nukkumaan tai painelee esteestä läpi. Sitä sattuu itsekullekin, eikä se ole vaarallista. Kanihypyssä tärkeintä on iloinen mieli ja kiva tekeminen. Yksi lajin parhaista puolista on se, että kukaan ei naura ilkeästi, vaan päinvastoin kannustetaan ja neuvotaan parhaansa mukaan. Ja jos kani pomppiikin hyvän radan, muut jakavat ilosi.

Tässä vielä loppuun Muumin ihan ekoja kisakokemuksia epävirallisista kisoista Palojoelta, hypyttäjänä Muumin kasvattaja Johanna, jonka Youtube-kanavalta video on. (Muumi asui tuolloin vielä kasvattajallaan). Johannan blogi on Pitkäkorvien planeetalla, eli semmoiselta planeetalta Muumelikin on ;)



Muumi starttailee kisakauden ensi sunnuntaina Palojoen epävirallisissa kisoissa. Saa nähdä mitä sähellystä siitä tulee... Saatte kyllä sitten bloggausta :)

23.2.2016

Linkkaa kaniblogi!


Pupunpajassa ei ole vielä nähtykään tämmöistä postausta, joka on mielestäni tärkeä osa bloggaamista. Muotibloggaajat pitävät yhtä, käsityöbloggaajat pitävät yhteisiä tapaamisia, joten totta kai kaniblogeissakin on tuettava toisten kanibloggajien työtä!

Linkkaa siis alle oma kaniblogisi, tai itse asiassa ei haittaa vaikka ei olisi oma blogisi. Linkkaa myös jos tiedät jonkun kivan kaniblogin! Blogin ei tarvitse puhtaasti olla kaniblogi, mutta mielellään kanipostauksia pitäisi kuitenkin olla jonkun verran. 

Kommenttiosioon saa linkitettyä blogin ylläolevalla koodilla, jonka vain kirjoitat kommenttikenttään. Pupunpajalle koodi olisi: <a href="http://notteuksia.blogspot.com">Pupunpaja</a>

Blogeja saa linkittää karkauspäivään 29.2. asti. Käyn sen jälkeen jokaisen blogin läpi ja esittelen viisi omasta mielestäni kivointa blogia! Harkinnassa on myös pienen blogilistan koostaminen, joten parhaimmat blogit voivat päästä Pupunpajan suosittelulistalle, jos semmoisen päädyn tekemään. 

PS. Se kanihyppyjuttusarjan vika artikkeli tulee huomenna - ja älkää huoliko, huomenna surisee myös ompelukone ;)

20.2.2016

Pientä pintaremonttia häkkiin




Pupujen häkki alkoi kaivata remonttia. Seinä heilui uhkaavasti ja kaipasi kipeästi paria uutta nippusidettä. Alusmatto oli saanut osansa kanimaisesta elämästä siinä kolmessa vuodessa, jonka se on virkaansa toimittanut. Ottanut vastaansa pari Muumin poikamaista ruiskaustakin. Uutta heinähäkkiä olen myös etsiskellyt jo pitempään. Vanha oli auttamattoman pieni kahdelle ahmattikanille. Jouduin siis täyttämään heinähäkkiä jatkuvasti. Joka kerta täyttäessä jätän lattialle varisevan heinävanan ja makkarin lattiaa joutuu koko ajan lakaisemaan. 

Siispä Hongkongiin. Tämä ei ole maksettu mainos tai mitään semmoista. Mutta koska joku ehkä haluaa tietää, mistä pupujen tavarat on ostettu, niin nimeän kaupat. Honkkarissa myydään nyt metrin leveää kuramattoa metritavarana edullisesti. Kävin hakemassa 130 cm palasen ja nakkasin vanhan pohjamaton roskiin. Tiedetään: tamppaamalla ja pesemällä juuriharjalla siitä olisi tullut  vielä siisti. Mutta se pesu on niin vaivalloista ja kuivuminen (talvella) hidasta, niin ajattelin oikoa... Laiska kun olen :D 

Uusi heinähäkki.
Honkkarista lähti mukaan myös valkoinen ristikkohylly. Se on tarkoitettu oikeasti hyllylevyyn kiinnitettäväksi, pieneksi korihyllyksi. Minä pujotin sen taikakuution välistä, vahvistin parilla nippusiteellä ja peittelin vanhalla tyynyliinalla.Tyynyliina estää, ettei heinät lähde leviämään. Laitoin toisen tyynyliinan heinien päälle, kehittelen siihen myöhemmin jonkun levyn, joka estää heinähäkkiin hyppäämisen. (Koska heinähäkissä istuva kani hajottaa jalkansa kuitenkin kaltereihin.)

Vessa ja pari leluakin.
Näissä kuvissa näkyy muuten myös uusi vessa, josta Pinjan bloggauksessa jo olikin. Se on ihan Ikeasta ostettu muovilaatikko. Siinä on sopivasti etureunassa madallus, niin kanit hyppää siitä kohtaa lootaan. Tuo on toiminut tosi hyvin kun reunat ovat nyt joka suuntaan tarpeeksi korkeat Muumille. Muumihan siis asettelee kuivikkeita kaivamalla ennen kuin pissaa, ja nostaa häntänsä vielä tosi ylös... Eli laitoja kaivataan! 

Nyt on siisti häkki. 


Hana vuotaa vähän kuppiin ja puput juo kupistakin välillä.
Imuroin, mutta sen jälkeenkin yläkerrassa on Muumin karvaa :D
Yläkerran "huoltoluukku" aukeaa näin.
Sekä häkin varsinaisessa ovessa ja yläkerran huoltoluukussa on käytössä verhorissat. Ne on minusta tosi käteviä lukkoja, saa ovet kiinni niin että Muumikaan ei avaa. Muumihan siis avaa melkein koira/lapsiportinkin... Tällä viikolla oli tosi lähellä ettei avannut porttia makkarin ovessa :D
Kiinni ja auki. En siis avaa puristinta, vaan hyödynnän koukkua.

Pahoittelut, että tällä viikolla eka bloggaus jäi näin myöhäiseksi. Mulla on tarkoituksena blogata vähitään kahdesti viikossa: kerran alkuviikosta ja kerran loppuviikosta. Bloggausideoita on kauheasti, aika vaan on vähän rajallista. Mut yritän pysyä rytmissä :)

Pinja näyttää tähän loppuun lempinukkumapaikan häkistä ja oikeastaan ylipäätään muutenkin. Tuossa ne joka ilta Muumin kanssa vierekkäin pitkänä pupuna lojuvat iltapalan jälkeen. 




14.2.2016

Ihanaa ystävänpäivää!

Ystävä on se, 
joka rummuttaa tassullaan vaaran, 
vahtii vieressä kun nukut, 
ja puukkaa kuonolla kun epäröit.

Ystävä on se, 
joka riitelee ruuasta rakkaudella,
antaa anteeksi porkkanavarkaudet, 
jakaa kanssasi kupin kaurat ja pelletit.

Ystävä on se, 
jonka kanssa uskallat seikkailuun, 
raolleen jäänestä ovesta. 
Joka haastaa juoksukilpailuun, ilotanssiin
ja jonka vuoksi, puret lattialistaan loven.

Ystävä on se, 
jonka kylkeä vasten voi levätä, 
uinua yhteistä unta. 
Pitkänä pupuna pötköttäen,
kuono kuonoa vasten. 
Välillä nuolaisten nenästä.


Hyvää ystäväpäivää Pupunpajan lukijoille!


12.2.2016

Välinpitämättömyys kaneja ja luontoa kohtaan

Bloggaan nyt kurjasta aiheesta, ihmisten välinpitämättömyydestä eläimiä ja luontoa kohtaan. Helsingin Sanomat uutisoi viime sunnuntaina, että lemmikkikanien hylkääminen luontoon on lisääntynyt viime vuosina. Näin kerrotaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä, jonka kautta kulkee kymmeniä kaneja vuodessa. 

Pikaisella silmäilyllä Suomen löytöeläinkotien verkkosivuille voi huomata, että kaniongelma ei ole vain Helsingin. Pirkanmaan eläinsuojelun sivuilla 7 kania etsii kotia, Salon löytöeläinsuojalla on 5 koditonta kania kodittomat.infon mukaan, Kuopion kaupungin eläinsuojalta ilmoitettiin vasta Facebookissa viidestä kanista, jotka kaipaat kiirellisesti edes sijaskotia. 


Seurailin löytökanien määriä kymmenen vuotta sitten Kuopion seudulla ja silloin pupuja näkyi kotia etsivien verkkosivuilla pari vuodessa. En tiedä miten asian laita on, mutta jotenkin tuntuu, että kanien hylkääminen on yleistynyt Suomessa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojelulla on ollut kodittomia kaneja ongelmaksi asti. 

Hesarin artikkelissa haastateltiin Raimo Pakarista Helsingin ympäristökeskuksesta. Hän epäili, että citykanien lisääntyminen voi luoda harhan, että lemmikkikanikin selviäisi luonnossa. Totta, näin voi olla. Citykanikannat leviävät jatkuvasti. Enää ei voida puhua Helsingin ja Turun ongelmista. Kanit ovat levittäytyneet jo vuonna 2009 kehä III:n ulkopuolelle. Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi kaneja on bongattu jopa Tuusulassa, Järvenpäässä ja Vihdissä. 

Citykaneille sopii mainiosti nykyinen trendi vähemmistä lumista ja leudoimmista talvista. Vaikka jotkut siis ajattelevat, että talvi estää citykaneja leviämästä, se ei tuhoa niitä täysin.  Kani osaa älykkäänä eläimenä hakeutua lämmittelemään mm. autojen sisään. Toisaalta en ihmettelisi, jos muutamalta citykanilta olisivat korvat paleltuneet paukkupakkasilla. Vaikka kani kuinka söpö onkin, niin Suomen luonto ei ole sen paikka. Eikä yhdenkään lemmikkikanin tarvitse joutua citykaniksi, jonka osa ei ole kaksinen.


Kani on kasvattanut lemmikkieläimenä suosiota. Se on pikkuhiljaa murtautumasta navetasta ja häkistä salonkikelpoiseksi. Siis eläimeksi, joka voi kaikkien mielestä asua vapaana kerrostaloasunnossa ja joka on vähintään yhtä älykäs kuin kissa ja koira. Kanin kanssa voi harrastaa ja se oppii temppuja. Se on kätevä eläin kaupunkiasujalle, joka on valmis jakamaan asuntonsa pitkäkorvan kanssa. Lemmikkilajin suosio tuo kuitenkin aina mukanaan haittoja. Kissoilla se on tuonut esimerkiksi kesäkissailua ja villikissapopulaatioiden syntyä. Kaneille voi alkaa tapahtua samaa yhä enemmän lajin suosion myötä.

Ennaltaehkäiseminen on parempi tapa, kuin juoksennella sammuttelemassa jo syttyneitä tulipaloja. Siksi oikeastaan halusin bloggata tästä aiheesta. Toivon, että jokainen kaninomistaja muistaa vastuunsa ja kertoo sen tärkeydestä eteenpäin. 

Kun hankit kanin, sitoudut elämään sen kanssa mahdollisesti seuraavat kymmenen vuotta ja maksamaan tarvittaessa eläinlääkärilaskua 10 kertaa enemmän kuin aikoinaan maksoit kanistasi. Joskus toki käy niin, että kanista on pakko luopua. Mutta ostaessasi kanin, otat vastuun siitä, että pidät eläimen hyvin siihen asti kun omistajuussuhde vaihtuu. Jos et itse kykene siihen, etsit ihmisen, joka etsii uuden kodin puolestasi. 

Lähteet:

Kuvat Pixabay.



9.2.2016

Valjaskauppa on auki!


Pupunpajan valjaspuoti oli tammikuun suljettuna. Siivosin sinä aikana ompelukaapin ja tarkistin varastot. Ilahduin, kun valjastilauksia alkoi tipahdella heti kun helmikuu vaihtui, vaikken edes ehtinyt vielä ilmoittaa, että taas saa tilata. 

Tarkoitus oli päivittää tammikuun aikana tilaussivut kokonaan, mutta eipähän minulla lopulta ollut siihen aikaa. Kuosit on kuitenkin sivuille päivitetty, ja niitä kertyi kaiken kaikkiaan 31! Kertoo ehkä jotain siitä, että lankean ostamaan uusia kuoseja aika helposti. Ompelukaappi on ihan kauhean täysi. Itse asiassa minulle on verkkovarastossa jättimäinen pahvilaatikollinen ompelukamaa, kun kaikki eivät mahdu siististi ompelukaappiin.

Lapavaljaiden ja H-valjaiden lisäksi teen hihnoja. Niitä saa nyt väreissä musta, punainen, neonvihreä, pinkki ja valkoinen heijastinnauhalla. Niiden mallikuvat päivittyvät vielä tällä viikolla tilausosioon. 

Nyt vain kuoseja katselemaan! Siellä on ihan uusia ja toteutettuja toiveita ja tietysti vanhoja kunnon suosikkeja, joita tilataan jatkuvasti.  

Pst. Näissä kuvissa on ensimmäinen valjaat + hihna -setti tälle vuodelle ja pian hurruutellaan lisää. Hetta pääsi tällä kertaa malliksi, se jotenkin helpompi malli kuin Muumi tai Pinja. Vähemmän liikkuvainen.







6.2.2016

Kanikaivuri ja papanapotta

Pinja täällä moi. Mulle kerrottiin, että olitte toivoneet kirjoittamiani bloggauksia. Muumi on niin ujo, että se ei uskalla vielä kirjoittaa tänne. Se käyttää kirjoittaessaan osittain tavuviivoja. Mutta se ei olekaan maistellut Saaran koulukirjoja, kuten minä. Minulla on akateeminen suutuntuma kirjallisuuden tutkimukseen ja suomen kielihistoriaan. Lupaan kuitenkin, että kysyn Muumilta ainakin välillä, mistä kirjoitan tänne, (jos muistan)

Me saatiin pahvilaatikko, jonka sisällä on pyyhkeitä ja vähän pakkauspapereitakin rytyttätynä. Laatikon kyljessä oli jäniksen mentävä aukko. Muumi meni laatikkoon yläkautta hyppäämällä. Minä hyppäsin perässä. Arvatkaa naurattiko minua, kun Muumille tuli kiire laatikosta (altani) pois ja se yritti mennä siitä jäniksen mentävästä aukosta. Se jäi takamuksestaan kiinni kuin Nalle Puh, suti vähän aikaa ja sitten plop! Mahtuihan se lopulta. 

Muumi käy sängyssä nykyään joka päivä. Eikä sitä enää toruta. Ilmeisesti se saa olla siellä nyt.
Laatikkoprojekti on kuitenkin yhteinen, joten suostuin auttamaan Muumia kulkuaukon suurentamisessa. Nyt se aukko on oikein hyvä. Kaivamme aina vuorollamme kumpikin siellä laatikossa. Muumille jäi tosin kaivuuinto päälle ja se kaivoi yksi päivä vessasta ison kasan kuivikkeita ja papanoita matolle. 

Voitte arvata, ettei me puput saatu kiitosta. Muumi toisti temppunsa seuraavana päivänä. Luulen, että se on jotenkin yksinkertainen, kun ei ymmärrä miten hölmöä vessassa on kaivaa. Juomakuppiinkin lensi papanoita. Pyh, onneksi on juomapullokin, niin sain puhdasta vettä!

Tänään me saatiin uusi vessa. Siinä on korkeammat laidat. Uusi potta on valkoinen, joten ehkä Muumi halusikin vain vaihtelua häkin sisustukseen. Onhan valkoinen paljon coolimpi kuin harmaa.

Mene ja tiedä. 


3.2.2016

Kuinka opetan kanin hyppäämään?


Let´s jump! Sopivan matala aloittelijaeste.

Estekisoissa taitavimmat kanit ylittävät esteitä isoilla pompuilla ja etenevät esteeltä toiselle itsenäisesti vauhdilla. Miten kani oikein oppii hyppäämään esteitä? Viime viikolla kanihyppy-sarjan ensimmäisessä osassa kävi jo ilmi, että kanin olisi oltava vähintään neljä kuukautta vanha. 

Ihan ensimmäiseksi kanin täytyy oppia liikkumaan valjaissa ja hihnassa. Siitä aiheesta olen blogannut jo aikaisemmin. Kun kani osaa edetä valjaissa rennosti hyppykoulun voi aloittaa. Kani ei saisi säikkyä sitä, että ohjaat sitä kädelläsi. Jos valjaissa olo on pelottavaa, hyppääminenkään ei ole kivaa.

Voit aloittaa esteiden opetuksen joko yhdellä esteellä tai kahden esteen suoralla radalla. Esteiden välimatka voi olla noin 1,5-2 metriä. Tee yksinkertainen este, jossa on yksi puomi 5-10 cm korkeudella. Tarkoituksena on opettaa kanille idea esteiden ylittämisestä, eli tässä vaiheessa este on mahdollisimman helppo. Esteiden ei tarvitse olla hienoja kotioloissa. Voi laittaa johtimiksi vaikka kirjat ja niiden päälle suoran oksan/puukepin. 

Kotona alkeisesteen voi tehdä esimerkiksi näin. Sijoita este matolle, ettei kani liukastu.
Nosta kani esteen eteen ja katso miten se suhtautuu esteeseen. Anna kanin tutustua esteeseen, utelias kani voi hypätä esteen tuosta vain, jolloin tietysti kehut sitä. Kehu, vaikka puomi putoisikin. Tässä vaiheessa ei ole väliä, että puomi putoaa. Kani on jokatapauksessa edennyt haluamaasi suuntaan johdinten välistä. 

Jos kani ei etene, voit kannustaa sitä eteenpäin takapuolesta varovasti tai nostamalla kania hieman ja laskemalla takaisin alas. Anna kanille kuitenkin keskittymisrauha, älä tuupi ja nostele koko ajan. Joskus kani pudottaa puomin nenällään/tassullaan ylittämättä estettä. Nosta se silloin takaisin aloituspaikalle ja laita puomi paikoilleen. Sitten kokeilette uudestaan. Jos kani ei ylitä estetä, voit nostaa sen esteen yli ja kehua. 

Hypytä kania aina estetreenissä samaan suuntaan. Se on kanille helpompaa ja toisaalta se ei opi silloin kääntymään esteen jälkeen ja hyppäämään takaisin. Kani ei saa kisoissakaan kääntyä ja hypätä estettä takaisin, joten on turha opettaa sitä tekemään niin treeneissäkään.


Pinja tiivistää hyppyfilosofiansa näin.


Kanihypyn alkeita


Kun kani näyttää ymmärtäneen esteen idean ja hyppää pari peräkkäistä pientä (10 cm) estettä kannustamatta, on aika siirtyä haastavampaan. Nyt voit lisätä esteitä muutaman lisää. Kania kannattaa alusta asti opettaa hyppäämään rataa. Esteeltä toiselle eteneminen on usein vaikeampaa opettaa kuin isommat esteet. Voit antaa kanin puuhailla omiaan aina hetken aikaa onnistuneen radan jälkeen, se toimii yhtä aikaa palkintona ja huilitaukona. 

Esteiden korotuksissa kannattaa olla maltillinen. 10 cm korkeuden alkaessa sujua voit nostaa esteitä asteittain 15-20 cm. Jotkut kaneista osaavat hypätä jo parin treenikerran jälkeen aika isoja esteitä, mutta älä ole suuruuden hullu. Kanilta voi mennä into hyppyihin, jos se laitetaan ylittämään liian vaikeita esteitä ja se epäonnistuu toistuvasti hypyissä. Kannattaa vahvistaa kanin itseluottamusta hyppääjänä tarjoamalla sille sopivan kokoisia esteitä ja onnistumisen iloa. 

Tästä se lähtee. 
Jos kani pudottaa ylimmän puomin, on parempi ottaa puomi pois ja antaa sen hypätä pienempi este onnistuneesti. Laita aina radan ensimmäinen ja viimeinen este muita helpommiksi. Silloin kani voi aloittaa ja lopettaa onnistuneella hypyllä, joilla treeni on sille mukavampi. 

Pidennä vähitellen esterata 6-8 esteeseen, korkeudella 20 cm. Kotioloissa toki esteiden määrä ja tilat vaikuttavat mikä onnistuu. Itse treenailen yleensä sisällä kerrostalokaksion eteisessä ja olohuoneessa. Rata jää kisarataa lyhyemmäksi, mutta jossain on treenattava.

Voit opettaa kanille nyt myös vesiesteen. Vesiesteeksi kelpaa vaikka suorakaiteen mallinen lihalaatikko tai kissanvessa. Laita laatikon kummallekin puolelle johtimet ja puomi mahdollisimman matalalle veden päälle. Puomi auttaa kania hahmottamaan, miten hypätä. Kun se osaa ylittää laatikon puomin kanssa, voit ottaa puomin pois. Kanin pitäisi osata ylittää laatikko myös ilman puomia.

Mutkaradalle kania voi opettaa kun se osaa hypätä suoraa matalaa rataa. Käännökset kannattaa ensin pitää pieninä. Aloita muutamalla esteellä suoraa rataa ja lisää sitten lievä käännös. Pidä esteet helppoina ja etene kanin tarpeiden mukaan. 

Helpon suoran kisoista. Kuva: Vera L

Treenaa maltilla


Ohjatessasi kania esteeltä toiselle muista, että kani menee edeltä, sinä perässä. Älä ohita kania, sillä silloin kani yleensä pysähtyy. Kisoissa ohjaajan hihnaa pitävä käsi ei saa olla kanin edellä juuri ennen hyppyä, hypyn aikana tai sen jälkeen. Jos kania ei kiinnosta tai sitä pelottaa, niin keskeytä treenit. 

Kania ohjataan esteelle kädellä. Voit kääntää kanin kuonon osoittamaan oikeaan suuntaan ja kannustaa sitä loikkimaan estettä kohti. Kania ei saa ohjata jaloilla tai hihnasta vetämällä. Hihna menee toki kireäksi, jos kani yrittää väärään suuntaan etkä anna hihnaa, mutta et voi vetää hihnasta kania kääntymään. Pidä huoli, että kanilla on tarpeeksi hihnaa hyppyihin.

Helpon suoran kisoista. Matala, mutta hieman vaikeasti hahmotettava este. Kuva: Vera L
Jotkut kanit ymmärtävät esteiden idean heti, jotkut muutaman toiston jälkeen, jotkut eivät ymmärrä ikinä. Tai ehkä ne ymmärtävät, mutta niitä ei kiinnosta. Kaikki kanit eivät halua estekaneiksi.

Pidä koulutushetket lyhyinä. Vaikka itse innostuisit kanin oppimisesta ja hyppytaidoista, muista edetä kanin ehdoilla. Kani voi kyllästyä tai väsyä esteilyyn aika nopeastikin, jolloin hyppyinto pidetään yllä tarpeeksi lyhyillä treeneillä. Kannattaa lopettaa kun kanilla on kivaa ja hyppy sujuu. Silloin siitä on seuraavallakin kerralla kiva treenailla. Vaihtele harjoitusten tyyliä ja esteitä mahdollisuuksien mukaan, sekin piristää kania. 

Toiset kanit tarvitsevat enemmän apua esteradalla ohjaajalta kuin toiset. Treenetessasi kanisi kanssa opit tuntemaan sen tarpeet. Etene aina kanin ehdoilla ja muista, että estehypyn on oltava koko ajan kivaa. Liian tosissaan ei kannata treenata kisoihinkaan. 

Sitten vain treenaamaan! Artikkelisarja jatkuu ensi viikolla estekisoilla. Silloin selviää, mitä niissä oikein pitää tehdä.


Upsista, hyvä yritys Muumilta! Kuva: Vera L