Bloggaan nyt kurjasta aiheesta, ihmisten välinpitämättömyydestä eläimiä ja luontoa kohtaan. Helsingin Sanomat uutisoi viime sunnuntaina, että lemmikkikanien hylkääminen luontoon on lisääntynyt viime vuosina. Näin kerrotaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä, jonka kautta kulkee kymmeniä kaneja vuodessa.
Pikaisella silmäilyllä Suomen löytöeläinkotien verkkosivuille voi huomata, että kaniongelma ei ole vain Helsingin. Pirkanmaan eläinsuojelun sivuilla 7 kania etsii kotia, Salon löytöeläinsuojalla on 5 koditonta kania kodittomat.infon mukaan, Kuopion kaupungin eläinsuojalta ilmoitettiin vasta Facebookissa viidestä kanista, jotka kaipaat kiirellisesti edes sijaskotia.
Seurailin löytökanien määriä kymmenen vuotta sitten Kuopion seudulla ja silloin pupuja näkyi kotia etsivien verkkosivuilla pari vuodessa. En tiedä miten asian laita on, mutta jotenkin tuntuu, että kanien hylkääminen on yleistynyt Suomessa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojelulla on ollut kodittomia kaneja ongelmaksi asti.
Hesarin artikkelissa haastateltiin Raimo Pakarista Helsingin ympäristökeskuksesta. Hän epäili, että citykanien lisääntyminen voi luoda harhan, että lemmikkikanikin selviäisi luonnossa. Totta, näin voi olla. Citykanikannat leviävät jatkuvasti. Enää ei voida puhua Helsingin ja Turun ongelmista. Kanit ovat levittäytyneet jo vuonna 2009 kehä III:n ulkopuolelle. Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi kaneja on bongattu jopa Tuusulassa, Järvenpäässä ja Vihdissä.
Citykaneille sopii mainiosti nykyinen trendi vähemmistä lumista ja leudoimmista talvista. Vaikka jotkut siis ajattelevat, että talvi estää citykaneja leviämästä, se ei tuhoa niitä täysin. Kani osaa älykkäänä eläimenä hakeutua lämmittelemään mm. autojen sisään. Toisaalta en ihmettelisi, jos muutamalta citykanilta olisivat korvat paleltuneet paukkupakkasilla. Vaikka kani kuinka söpö onkin, niin Suomen luonto ei ole sen paikka. Eikä yhdenkään lemmikkikanin tarvitse joutua citykaniksi, jonka osa ei ole kaksinen.
Kani on kasvattanut lemmikkieläimenä suosiota. Se on pikkuhiljaa murtautumasta navetasta ja häkistä salonkikelpoiseksi. Siis eläimeksi, joka voi kaikkien mielestä asua vapaana kerrostaloasunnossa ja joka on vähintään yhtä älykäs kuin kissa ja koira. Kanin kanssa voi harrastaa ja se oppii temppuja. Se on kätevä eläin kaupunkiasujalle, joka on valmis jakamaan asuntonsa pitkäkorvan kanssa. Lemmikkilajin suosio tuo kuitenkin aina mukanaan haittoja. Kissoilla se on tuonut esimerkiksi kesäkissailua ja villikissapopulaatioiden syntyä. Kaneille voi alkaa tapahtua samaa yhä enemmän lajin suosion myötä.
Ennaltaehkäiseminen on parempi tapa, kuin juoksennella sammuttelemassa jo syttyneitä tulipaloja. Siksi oikeastaan halusin bloggata tästä aiheesta. Toivon, että jokainen kaninomistaja muistaa vastuunsa ja kertoo sen tärkeydestä eteenpäin.
Kun hankit kanin, sitoudut elämään sen kanssa mahdollisesti seuraavat kymmenen vuotta ja maksamaan tarvittaessa eläinlääkärilaskua 10 kertaa enemmän kuin aikoinaan maksoit kanistasi. Joskus toki käy niin, että kanista on pakko luopua. Mutta ostaessasi kanin, otat vastuun siitä, että pidät eläimen hyvin siihen asti kun omistajuussuhde vaihtuu. Jos et itse kykene siihen, etsit ihmisen, joka etsii uuden kodin puolestasi.
Lähteet:
Kuvat Pixabay.
Voi niitä ketkä hylkää kanit vaan. Ja se on kamalaa kun eläimiä ei myöskään pidetä hyvässä kunnossa, oikeesti! Voisitko tehä postauksen miten teet jotain kanikarkkeja esim. Ja muuten tää oli tosi hyvä postaus!!!
VastaaPoistaKiitos kommentista ja postaustoiveesta. En ole tehnyt kaneilleni karkkeja, niin en tiedä keksisinkö pitään herkkuohjetta. Puput herkuttelee meillä kauralla tai kuivatuilla voikukanlehdillä yleensä :)
Poista