30.5.2016

Onnea (on) Jänis!

Pinja täytti keskiviikkona viisi vuotta. Juhlittiin silloin maltillisesti porkkanalla, mutta viikonloppuna hieman lisää. Pinja sai lahjaksi sunnuntaina riehunta-aikaa olohuoneessa. Lauantaina kanit joutui olemaan yksin kotona ja ne olivat ilmeisesti pitäneet keskenään synttäribileet. Olette varmaan kuulleet niistä itsestään räjähtelevistä matoista, koristetyynyistä ja sohvista? Olen näköjään mennyt hankkimaan yhden sellaisen maton kanien häkkiin. Ainakin jos Muumia on uskominen.

Häkin ovi oli kiinni kun lähdettiin kotoa ja auki kun tultiin kotiin. Sinällään positiivista että räjähtänyt esine oli siis kanien oma matto, eikä esimerkiksi peitto, tyyny tai patja. Sängyssä oli kyllä tanssittu, mutta kaikki oli ehjänä.


Vanhemiten Pinja on hieman rauhoittunut, mutta yksi asia pysyy. Sen suurinta huvia on juosta sängyllä rinkiä iloloikaten. Ei siis sinällään ihme, että pupujen keskinäisissä synttäribileissä, oli riehuttu sängyssä. Tässä yläpuolella näätte muutaman kuukauden ikäisen jäneksen iloittelua. Sama meno jatkuu edelleen. 

Pinja on minulle monella tapaa merkityksellinen kani. Se on ensimmäinen kani, jonka hankin sen jälkeen kun ensimmäinen kanini kuoli. Vaikka Noten kuolemasta oli yli puoli vuotta kun Pinja tuli, täytyy tunnustaa että minua hirvitti että ostan uuden kanin. Tuntui jotenkin kamalan väärältä hankkia uusi kani, kun paras kaniystäväni oli kuollut. Pinja tulikin meille pitkälti järkisyistä: Jonsu oli jäänyt Noten kuoleman myötä yksin ja se oli silminnähden masentunut.

Ei me voitu Jonsun kanssa molemmat jäädä suruumme Noten mentyä. Pinja toi tullessaan meille molemmin iloa ja energiaa. Se muistuttaa hieman Nottea, ja hieman kahta muuta minulla ollutta tyttökania. Mutta se on kuitenkin oma itsensä, suuri persoona pienenä jänönä. (Ei Pinja tosin ole kovin pieni, jos sen laittaa kjänön viereen).



Pinja saa minut aina hyvälle tuulelle. Vaikka se on hieman ärmätti - on purrut minua useammin kun yksikään toinen kanini. Häkin suhteen Pipsa onkin samanlainen Noten kanssa. Nottekin saattoi vetää sormille, jos kättä liikutti kanin olessa häkissä "väärin". Mutta kun tiedän, milloin neitikanini ärsyyntyvät pystyn siivoamaan häkin ja laittamaan ruuat ilman ärripurrikohtausta. Pinja antaa minun silittääkin syödessään, joten ilmeisesti ollaan kavereita vaikka välillä se ärräpäillä heitteleekin. Mies on nimennyt Pinjan "pörinäpupuksi", Pinjan kun keksii joka päivä pörisemisen aihetta... (jee, ruokaa, ärrrrrrrRRRrrrrrRRRR!!!!)

Mutta siitä hyvästä tuulesta. Ylempänä oleva kuva kuvastaa Piitun luonnetta mielestäni hyvin. Sen höpsötyksille on pakko nauraa. Siinä missä Muumi valloittaa sydämeni hömelöllä ulkonäöllään (ja persoonallaan), Pinja tekee sen osallistuvuudellaan. Se juoksee vastaan kun tulen kotiin. Jos se on häkissä, se jonottaa häkin ovella - jos vapaana se on portilla kurkkimassa. Se on juossut viisi vuotta joka ilta ilorallit. Tökkinyt nenällään minua ja kutittanut viiksillään selästä kun istun lattialla ja lapioin märkiä puruja biojätteeseen.

Pinja tulee vihellyksestä luokse ja on osannut jopa pujotella jalkojeni välistä kun kävelen. Osannut, koska epäilen että menee hetki että se nyt suostuisi sen tekemään. Ei olla puoleen vuoteen tehty. Mutta muutaman treenikerran jälkeen se aina muistaa vanhat temput ja halkeaa riemusta kun saa tehdä niitä.

Pinja onkin tuonut minut kaniharrastuksen pariin ihan uudella tavalla. Niin bloggauksen kun estehypyn alueella. Ja naksutinkoulutuksen. Jänö rakastaa naksahduksia ja halkeaa kateudesta jos naksu olikin Muumille.


PS. Saatiin voikukanlehtiä turvalliselta alueelta RHD:n suhteen. Taisi olla Pinjalle paras synttäri lahja.

23.5.2016

Narsk ja järsk

Pinja Pitkätassu täällä moi. Saaralla on niin kamalasti kaikkea tekemistä, että meikä jänis lattoi tassut näppäimistölle ja naputtelee vähän kuulumisia. Meillä pupuilla on aikaa, koska me ollaan aina kotona. Etenkin nyt kun on virusepidemia, jonka takia ei saada mennä ulos, kisoihin tai näyttelyihin.

Oikeastaan meiltä kiellettiin eteinenkin, koska me heitellään siellä aina kenkiä. Ja koska niillä kengillä on kävelty ulkona ja ulkona kulkee villikaneja. Aikaisemmin villikanit oli tuolla reilun pomppumatkan päässä (lue; noin yksi kilometri, toim.huom.), mutta nyt niitä on nähty viereisen kerrostalon pihalla. Ehkä epidemia vaikuttaa siihenkin, missä ne ovat.



Ne villipuputukset on voineet löytää myös viljelylavat, minne meidänkin porkkanamaan piti tulla. Mutta nyt meidän porkkanat tulee ruukkuun parvekkeelle. Mutta ei siitä enempää, koska siitä tulee myöhemmin oma postaus. Muumi ilmoitti jo, että on vapaaehtoinen maanmuokkaaja. Siis sen multakasan, johon ne porkkanat tulee. Epäilen, että Saara ei huoli Muumia kaivajaksi, koska sillä on itsellään pieni sininen lapio. Sillä se kaiveli kukkapurkkeja ja multasäkkejä viikonloppuna ja me ei saatu kaivaa kuin vanhaa pyyhettä. Aika epäreilua, vai mitä?

Me ollaan maisteltu sängyn pohjalautoja oikein urakalla. Siitäkään ei saatu kiitosta, vaikka ollaan aika eteviä puuseppiä. Muumi söi myös kirjahyllyn kulmaa, mutta siihen laitettiin sitten jesaria. Se on sinällään aika jännää, että ihmisillä on tarve teipata kaikki ne kohdat mitä me purraan. Me saadaan kuulema pian taas uusi purulelu kaupasta, koska ulkoa ei voi tuoda oksiakaan.  

Mitä tulee kauppoihin, niin saatiin eilen jättimäinen jätesäkillinen heinää verkkokomeroon naapureiden iloksi. Edellinen säkki olikin syöty, niin ihan viime hetkellä saatiin tämä uusi. Se tuli pirkanmaalaiselta maatilalta ja se maistuu tosi hyvälle. Me syödään heiniä ja seiniä (lue: lattialistoja) ihan innoissamme. 

Terveisiä kaikille järsijöille, 

Riiviöjäniininne

13.5.2016

Uutinen, joka on kuultava (vaikkei haluaisi)

Kuva: Wikimedia commons
RHD eli Rabbit Hemorrhagic Disease. Totta puhuakseni en ollut kuullut siitä aikaisemmin, mutta nyt on ollut pakko kuulla. Kyseistä sairautta aiheuttava virus on tavattu Suomessa ensimmäistä kertaa Helsingin villikanien keskuudessa. Tiettävästi virus on levinnyt myös Espooseen. 

Lehdissä on kerrottu viime päivinä Käpylän yllättävistä citykanikuolemista. Evira ja ympäristökeskus kehottivat pääkaupunkiseutulaisia pitämään lemmikkikanit sisällä ja välttämään tuoreruuan keräämistä kaneille ulkoa. Samalla selviteltiin, mikä virus on kyseessä. Tänään Evira tiedotti kuolemien takana olevan kalikiviruksen aiheuttaman RHD:n.

Helsingin yliopiston Lemmikanitutkimuksen Facebook-sivujen mukaan RHD on hyvin säilyvä virus. Se kestää pakastamista, säilyy ympäristössä kuukausia ja kestää yli tunnin 50 asteen lämpötilaa. Se tarttuu eritteiden välityksellä, mutta myös likaisen ympäristön kautta sekä verta imevien hyönteisten välityksellä. 

Kanien verenvuotokuumetauti (niin se suomennetaan) kuulostaa ihan kamalalta jo sanana, eikä edellä mainitut viruksen ominaisuudet saa hurraamaan. Lähinnä pyörittelemään huolestuneena päätään. Toivottavasti tämä virus saadaan torpattua, eikä siitä tule lemmikkikaniharrastajien riesaa. RHD:tä on olemassa kahta kantaa: RHD1 on perinteinen kanta ja RHD2 on uusi. Lemmikkikanitutkimuksen mukaan RHD1 on vakavampi, johon 90 % sairastuneista kaneista kuolee. 

Kuva: Wikimedia commons


Taudin oirekuva on hermostolliset oireet, hengitystieoireet, apattisuus ja huono ruokahalu. Virus leviää kudoksiin, erityisesti keuhkoihin, maksaan ja pernaan, joissa se aiheuttaa verenvuotoja. Maksaan iskee maksatulehdus, joka kuolioituu. Kuume nousee yli 40 asteen ja kani kuolee hyvinkin nopeasti sairastuttuaan, yleensä 12 tunnin kuluessa. 

RHD1-virusta on ollut Euroopassa 1990-luvulta lähtien, mutta RHD2 on vain muutaman vuoden ikäinen riesa. Esimerkiksi Ruotsissa on ollut molemman viruskannan aiheuttamia laajoja epidemioita. 

Molempiin kantoihin on olemassa lemmikkikaneille annettava rokote, joka vähentää oireita ja kuolleisuutta. Suomessa rokotteita ei kuitenkaan ole saatavilla (eihän virusta ole ennen ollut meillä!) Lemmikkikanitutkimuksen mukaan rokotteiden saatavuutta Suomeen selvitellään parhaillaan. Sopivan rokotteen löytämiseen toki tarvitaan vielä lisätietoja viruksesta, joka citykanien keskuudessa nyt jyllää. 

Tämän uutisen myötä Pinja ja Muumi saavat unohtaa oman viljelypalstansa. Meillä lähimmät citykanit asustelee puolentoista kilometrin päässä, joten enpä kasvata kaneille mitään ulkona tänä kesänä. Katsotaan saisinko kasvatettua porkkanoita isossa ruukussa parvekkeella. Viljelylavan uusiksi laittaminen ja se ettei pk-seudulla voi pitää estekisoja ainakaan kuukauteen ovat kuitenkin vain pieni juttu. Tärkeintä on, että yksikään lemmikkikani ei saa virusta ja citykanitkin pääsisivät epidemiasta eroon. Suomessa ei ole tarvinnut rokottaa kaneja, joten toivotaan että jatkossakin meillä vallitsisi hyvä tilanne kanien sairauksien suhteen. 

Bloggauksen lähteet ja lisätietoa aiheesta:

8.5.2016

Onnea pupumammat!

Eilen siivottiin. Tai siis minä siivosin, Muumi kulki istumassa aina siinä missä ei pitänyt ja Pinja tökkimässä minua. Voin kertoa, että on mukavaa siivota, kun yksi kani tökkii käsiin ja jalkoihin ja toinen pyrkii asettamaan pyöreän karvaisen takamuksensa aina harjan ja rikkalapion väliin. Lopulta saatiin siistiä ja pupuilla oli koko ajan hauskaa. Paitsi sen ajan kun imuroin. Sen ajan ne lymyilivät sängyn alla ja mulkoilivat imuria pahasti. 

Kohta koittaa pupujen porkkanamaan kylvöt. Kävin tänään muokkaamassa viljelylavan mullan ja nyppimässä juolavehnän juuria pois. Voikukan juuria säästin. Kanssaviljelijät saa tänäkin kesänä ihmetellä, miksi porkkanapenkkini sivussa on voikukkaviljelmä. 

Ihanan aurinkoinen viikko on tiennyt sitä, että pupuille on kasvanut hyvin tuoretta. Minulla on ikkunalaudalla kasvamassa ohraa pupuille. Pinja tykkää siitä hirmuisesti, Muumi ei oikein ole innostunut jostain syystä, mutta porkkanaa se on innolla nakerrellut senkin edestä.


Kuva: Johanna B.
Muumi haluaa lähettää blogin kautta äitienpäiväterveiset äidilleen Pitkäkorvien planeetalle. (Mihin Pinja huomautti jotain mammanpojasta.) Tämä oli ainut kuva, jossa Muumi on äidin kanssa. Siinä on muutama sisarus ja kaveri myös. 

Onnea siis sekä ihmis- että pupuäidit!

2.5.2016

Puotinharju 30.4.



Katsoin keskiviikkona sääennusteesta, että Helsinkiin on luvattu sadetta. Mietin jaksanko maksaa Muumin osallistumismaksua, koska tiesin että jos lauantai-aamuna sataisi vettä olisi hirmuinen houkutus kaivautua takaisin peiton alle. Olin nimittäin kohtuu väsynyt työviikon jälkeen. 
Koska työni vaikuttaa nyt hieman bloggaamiseeni ja ompeluuni niin sananen siitä tähän väliin. Mulla menee puolitoista tuntia aamulla ja saman verran illalla työmatkoihin uuteen työhöni. Se onkin ainut huono puoli uudessa työssä. Se nimittäin pakottaa heräämään kuudelta ja syö illasta aikaa puuhailla kotona. Sen takia olen keskittänyt ompeluni viikonlopuille. Ja kun teiltä - ihan huippua kyllä - on tullut valjastilauksia valtavasti, niin tilausjono on hieman paisunut. 

Myös sähköpostilaatikkoni on räjähtänyt. Mutta ei se haittaa! Ihanaa kun lähetätte minulle postia! Yritän parhaani mukaan vastata jokaiselle ja toimittaa tilauksia. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä ja niistä ystävällismielisistä muistutuksista, jos olen vahingossa jättänyt vastaamatta jollekin. 

Noniin, mennäänpä lauantaihin ja ihanan aurinkoisen kesäiseen päivään. Pakkasin Muumin laatikkoon ja suuntasin Puotinharjun hiekkakentälle estekisoihin. Muumi hyppäsi helpon suoran. Osallistuvia kaneja oli valtavasti, yhteen hyppykierrokseen meni puoltoista tuntia. Oli ilo nähdä, että uusia harrastajia on uskaltautunut kisakentille. Jee!

Rata näytti tältä
Muumista näki kuinka se nautti päästä ulos. Se puuhaili hirmuisen innoissaan nurmikolla ja hiekalla. Värisytteli nenäänsä ja oli niin auvoisen näköinen. Pikkukaivurina se olisi tietysti halunnut kaivaa kenttään ison montun, mikä minun oli kuitenkin estettävä. Hiekkakenttä ei oikein ole sovelias paikka montuille. 

Muumi loikki ensimmäisen kierroksen iloisesti itsenäisesti vauhdilla tokavikalle esteelle saakka. Siinä se stoppasi ja kaksi viimeistä estettä sain hieman kannustaa sitä, mutta reippaasti poika paineli maaliin saakka. Harmittavasti Muumeli meni taas kakkoskerholaisena, eli tiputti kahdella esteellä. Olisin ollut hirmuisen tyytyväinen yhden virheen rataan, mutta täytyy olen toki ylpeä Muumista nytkin. Se ei ole ihan hirmuisesti treenaillut ja  nämä olivat ensimmäiset ulkokisat sitten viime syksyn. Se näkyikin ehkä siinä, että toisella kierroksella Muumi ei enää jaksanut hypätä. Taisi olla niin innoissaan kesäpäivästä, että väsähti, vaikka yritin lepuuttaa sitä boksissa. Niinpä me keskeytimme ja lähdimme kotiin nukkumaan. 

Joka tapauksessa jäi hyvä fiilis. Tästä on hyvä lähteä kisakauteen, kyllä Muumi vielä ne klassauspisteet metsästää :) (sillähän on jo yksi piste karvaisten housujensa takataskussa)

Siinä se fiilistelee. 
PS. Ette saa yhtään hyppykuvaa kisoista, koska ekalla kierroksella Muumi meni liian kovaa, että olisi sattunut kenenkään kameraan ja tokalla ei ollut mitään nähtävää.