Kanikaivuri ja papanapotta

Pinja täällä moi. Mulle kerrottiin, että olitte toivoneet kirjoittamiani bloggauksia. Muumi on niin ujo, että se ei uskalla vielä kirjoittaa tänne. Se käyttää kirjoittaessaan osittain tavuviivoja. Mutta se ei olekaan maistellut Saaran koulukirjoja, kuten minä. Minulla on akateeminen suutuntuma kirjallisuuden tutkimukseen ja suomen kielihistoriaan. Lupaan kuitenkin, että kysyn Muumilta ainakin välillä, mistä kirjoitan tänne, (jos muistan). 

Me saatiin pahvilaatikko, jonka sisällä on pyyhkeitä ja vähän pakkauspapereitakin rytyttätynä. Laatikon kyljessä oli jäniksen mentävä aukko. Muumi meni laatikkoon yläkautta hyppäämällä. Minä hyppäsin perässä. Arvatkaa naurattiko minua, kun Muumille tuli kiire laatikosta (altani) pois ja se yritti mennä siitä jäniksen mentävästä aukosta. Se jäi takamuksestaan kiinni kuin Nalle Puh, suti vähän aikaa ja sitten plop! Mahtuihan se lopulta. 

Muumi käy sängyssä nykyään joka päivä. Eikä sitä enää toruta. Ilmeisesti se saa olla siellä nyt.

Laatikkoprojekti on kuitenkin yhteinen, joten suostuin auttamaan Muumia kulkuaukon suurentamisessa. Nyt se aukko on oikein hyvä. Kaivamme aina vuorollamme kumpikin siellä laatikossa. Muumille jäi tosin kaivuuinto päälle ja se kaivoi yksi päivä vessasta ison kasan kuivikkeita ja papanoita matolle. 

Voitte arvata, ettei me puput saatu kiitosta. Muumi toisti temppunsa seuraavana päivänä. Luulen, että se on jotenkin yksinkertainen, kun ei ymmärrä miten hölmöä vessassa on kaivaa. Juomakuppiinkin lensi papanoita. Pyh, onneksi on juomapullokin, niin sain puhdasta vettä!

Tänään me saatiin uusi vessa. Siinä on korkeammat laidat. Uusi potta on valkoinen, joten ehkä Muumi halusikin vain vaihtelua häkin sisustukseen. Onhan valkoinen paljon coolimpi kuin harmaa.

Mene ja tiedä.