Korvapuoli kani ja kaveruus

Pahoittelen alkuun tätä hiljaiseloa. Olen kohtelias jäniini ja osaan pyytää anteeksi. Etenkin jos anteeksipyynnöstä saa ruokaa. Hiljaiseloa on ollut vain täällä blogin puolella, varsinaisessa elämässäni en ole ollut kovin hiljaa. Kuikutan ja kurisen. Keskellä yötäkin. Mutta lopetan kyllä aina heti kun Saara sanoo "Pinjaa" sillä äänellä josta tiedän, että minua kuuntelevat muutkin kuin Muumi. Kuka nyt kosiskelisi kaikkien kuullen?

Tiedättekö mitä? Muumi sai muutama kuukausi sitten Ikeasta pehmopupun. Minä jänö nauroin sille hieman, koska eihän pehmopupuja tarvitse kuin mammanpojat. Pakko tosin myöntää, ettei Muumikaan siitä pupusta kovin innoissaan ollut. Saara vaan halusi hankkia semmoisen lattialle istumaan, kun toisillakin kaneilla (ja koirilla) on semmoisia pehmoleluja. 

Pitihän meilläkin sitten olla. 

Yhtenä päivänä se sitten tapahtui. Muumi keksi, että se voi pomotella sitä pehmolelua, kun ei se minua pysty pomottelemaan. Se on karvatohvelini alla pysyvästi. Se komenteli sitten aikansa pehmoa, mitä en kyllä yhtään ymmärtänyt. Eihän se pehmo totellut, istui vain. Lopulta Muumi heitti sen pehmon seinään, kun ei siitä muuhun ollut.

Yhtenä päivänä pehmo istui söpösti häkin oven ulkopuolella ja me istuttiin söpösti häkissä. Oltiin kahdestaan kotona, koska muut oli töissä, jotta niillä on varaa meidän porkkanoihimme ja muuhun hyvään. Muumi sitten keksi kurotella aikansa kuluksi pinnojen välistä pehmon korvan suuhunsa ja veti siitä. Korva melkein irtosi. 

Nyt tulee jutun pahin osuus. Se ei suinkaan ole korvapuoli pehmoeläin. Se on, että Muumi on alkanut ärähtelemään minullekin. Se käyttää painovoimaansa ja jyrää hentoisen jäniiniyteni kauemmas porkkanoista ja pelleteistä. En onnistu enää omimaan kaikkea, vaan Muumi tulee ja vie. Ei me tosin tapella. Täytyy myöntää, että olen liian hämmentynyt, että osaisin ärähtää takaisin. Edelleen se jotenkin järkyttää, että tossun alta kuuluu ärähdys ja ruoka viedään suusta.

Sitä paitsi mehän ollaan ystäviä. Ystäville annetaan anteeksi, vaikka ne viekin herkun nenän edestä. Ei siitä ruuasta oikeastaan jaksa kun kerran murahtaa ja sitten syödään vierekkäin yhdessä. Ruokaseura on hyvästä. Me voidaan siis oikein mainiosti ja kirjoitellaan jatkossa taas ahkerammin tänne.

Teidän,

PS. Arvonta on suoritettu ja voittaja on Ella-Maria. Onnea!