Kani muuttaa kotiin

Kanin hankinnan -bloggaussarjassa on edetty mielenkiintoiseen vaiheeseen, oma ihana pitkäkorva muuttaa tänään kotiin! Jos et ole vielä lukenut kahta edellistä osaa, lue kanin hankinnasta ja ostamisesta. Tässä osassa käsittelen kanin tarvikkeita ja ensimmäistä päivää kotona. 

Kani oikaisee takatassunsa, se ottaa rennosti.

Valmistautuminen kanin tuloon

Ennen kanin muuttamista luoksesi kannattaa valmistella sen tuleva asuinympäristö valmiiksi. Jos kani muuttaa luoksesi sisälle, mieti mihin kanin oma paikka tulisi. Vaikka kani olisi 24/7 vapaana, se haluaa oman paikan, pesän, tukikohdan, turvapaikan, jossa viettää aikaa. Villikaneillakin on ihan oma kolo, vaikka ne saavatkin loikkia nurmella niin paljon kuin lystäävät. Vaikka kani ei siis välttämättä tarvitse häkkiä, häkin ostamisessa on silti itua. Häkki ei nimittäin ole vain paikka johon kani teljetään, se on kanin omaa tilaa, jossa se voi rauhoittua.

Tilaa, jossa aiot antaa kanin jaloitella, kannattaa toki tarkkailla kanin silmin jo etukäteen. Mene vatsallesi lattialle makaamaan, jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa mitä kani tilassa löytää. Poista tai suojaa sähköjohdot. Huomio matalat tasot, kani osaa hypätä lattialta tuolille, halutessaan pöydällekin. Ei siis välttämättä kannata antaa sille mahdollisuutta hyppiä tasolta tasolle. Toiset kanit eivät välitä kiipeilystä, mutta toiset tuntuvat rakastavan tosielämän tasohyppelypelejä. 

Taidanpa hypätä.

Mitä kani tarvitsee? 

Sisusta kanin häkki valmiiksi. Kannattaa hankkia erillinen vessalaatikko. Kaneille on myynnissä omia kulmavessojaan, mutta myös kissanvessa tai vanha muovilaatikko kelpaa.  Vessaan voi laittaa kuivikkeeksi puruja, turvetta, puupellettejä tai kissanhiekkaa. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joihin en nyt tässä tekstissä mene. Testaamalla löytää sen kuivikkeen joka omaan elämään parhaiten sopii. Kuivikkeen lisäksi on hyvä hankkia pieni lapio, jolla vessaa siivoaa. 

Muualle häkin lattioille voi laittaa esimerkiksi räsymattoja. Jos kani ei ole vielä täysin sisäsiisti, voit käyttää häkissä esimerkiksi pyyhkeitä. Ne on helppo nakata pesuun vahingon sattuessa. Koko häkin pohjan purulla peittäminen voi olla houkuttelevaa, mutta kanin sisäsiisteyttä se ei välttämättä edistä. 

Pinjan ruokakuppi, juomakuppi, ja annostelulusikka.

Kani tarvitsee myös ruokakupin ja juomapullon/kupin. Kuppien on oltava sellaisia, että kani ei saa niitä helposti kaadettua. Juomapullo kiinnitetään kanin häkkiin niin, että sen on helppo juoda siitä. Tuoreruuan tarjoilemiseen jotkut käyttävät erillistä lautasta, mutta ne voi laittaa myös samaan kuppiin tai tarjoilla luovasti millon mistäkin. Kanille saa helposti virikkeitä laittamalla voikukanlehdet roikkumaan häkin pinnojen välistä ja piilottamalla omenanpalan wc-paperitollon sisään. 

Ruokailuun kani tarvitsee myös heinähäkin. Se pitää heinät siistinä, eikä kani pääse tallomaan niitä alleen. Kanit pitävät heinissä istuskelusta, mutta istuskeluheinää harvoin syödään. Lisäksi osa kaneista pissaa heiniin mielellään. On siis fiksumpaa pitää (syönti)heinät heinähäkissä, josta kani voi vetää niitä itselleen. Jos heinähäkki on metallinen verkkosysteemi, sijoita se mielellään häkin ulkopuolelle, tai ainakin niin ettei kani voi hypätä heinähäkkiin istumaan. Verkkoheinähäkissä istumisessa on nimittäin se vaara, että kanin tassu menee pinnojen väliin ja se loukkaantuu yrittäessään tempoa itsensä irti. Samalla tavalla on hyvä muistaa, että kanit hyppäävät mielellään vapaana ollessaan häkkien päälle. Laita siis häkin katolle esimerkiksi matto, jolloin katolla on turvallista istua, ilman vaaraa jalan juuttumisesta pinnoihin. 

Tehdashäkkejä voi laittaa kaksi päällekäin.

Nyt tarvitsee enää hankkia hyvälaatuista heinää. Hevosille tarkoitettu heinä on kaneille sopivaa, joten eläinkauppojen lisäksi voit kääntyä lähitallien tai tutun hevosenomistajan puoleen. Osta myös kanille tuttua pellettiä, etenkin jos et saa kasvattajalta pientä eväspussia mukaan. Varastoon voit ostaa myös tuttua tuoreruokaa: porkkanoita, omenoita tai mitä kani onkaan tottunut syömään. Ensimmäisinä päivinä ei kannata aloittaa ihan uutta ruokalajia. 

Kani matkustaa kuljetuslaatikossa.

Lisäksi kani tarvitsee kuljetuslaatikon. Ensimmäisen matkan kasvattajalta kotiin se voi toki taittaa pahvilaatikossakin, etenkin jos matka ei kestä tunteja. Kanit matkustavat kissankuljetuslaatikossa, jotkut pienet kanit voivat mahtua vielä pienempiin kuljetuslaatikkoihin. Kuljetuslaatikko ei saa olla liian suuri, eikä kania saa kuljettaa esimerkiksi tehdashäkissä autossa. Isossa tilassa kani mahtuu kolarin sattuessa lentämään pitkän matkan ennen törmäystä boksin seinään. On siis turvallisempaa matkustaa pienessä laatikossa.

Jossain vaiheessa sinun on hankittava myös kynsisakset. Kannattaa hankkia myös hyvä taskulamppu, jolla voit valaista kynttä. Näin on helpompi nähdä kynnen sisällä oleva verisuoni, johon asti kynttä ei saa leikata. Lisäksi voit tietysti ostaa kanille leluja. Pesämökki on tärkeä, sillä kani haluaa olla aina välillä piilossa. Sen voit askarrella pahvilaatikosta, nikkaroida itse tai hankkia kaupasta. Kanin täytyy myös saada järsiä, joten mieti, mistä löydät puhtaita oksia. 

Kanin ensimmäinen päivä kotona

Kun kani vihdoinkin saapuu, sen puuhailuja jaksaisi seurata tunnista toiseen. Anna kanille kuitenkin aikaa tutustua uuteen ympäristöönsä ja ääniin. Ensimmäisenä iltana kani ei välttämättä halua tulla häkistään tutkimaan muuta asuntoa. Sen sijaan se tutustuu häkkiinsä ja selvittelee sen suojissa minkälaiseen paikkaan on oikein päätynyt. Annan kanin olla häkissä, jos se ei itse hyppää sieltä ulos. Kani ehtii kyllä myöhemmikin tutkia huonetta. 

Laita kanille tarjolle heinää, vettä ja ne ruuat mitä se on tottunutkin saamaan. Kun se syö, pesee itseään ja tekee tarpeensa, tiedät että se alkaa kotiutua. Hermostunut kanit ei useinkaan malta syödä, saati maata rennosti. Siinä vaiheessa kun kani naksuttaa heinää ja pötkähtää sitten lepäämään, tiedät sillä olevan kaiken hyvin. 

Älä epäröi nostaessasi kania. 

Kani voi olla useammankin päivän tavallista säikympi ja vierastaa ihmisiä. Osa kaneista liikuu vieraassa ympäristössä reippaasti, osa tarvitsee paljonkin aikaa uskaltaakseen tutkimaan paikkoja. Älä siis ihmettele, jos kani ei toisenakaan päivänä hyppää heti häkistä ulos kun avaat sille oven. Voit puuhailla samassa huoneessa kiinnittämättä kaniin huomiota, kani seurailee sinua kyllä, vaikka ei luoksesi tulisikaan. Kun kani jaloittelee häkistä, kannattaa mennä istumaan tai makoilemaan lattialle. Ole paikallasi ja annan kanin itse tulla tutkimaan sinua. Voit yrittää silittää kania kuonosta ja otsasta tai antaa sille vaikka pienen herkun. Kania tarkkailemalla opit sen elekieltä. Pikkuhiljaa opit tunnistamaan sen viestejä. 

Artikkelisarja päättyy. Suunnittelen seuraavaa sarjaa kanin hoidosta ja aloitan sen piakkoin. 

Kanin hankinta

On Pupunpajan seuraavan artikkelisarjan vuoro. Tällä kertaa käsittelen kanin hankintaa ja mitä kaikkia tarvikkeita kani tarvitsee. Tätä sarjaa seuraa sitten luonnollisesti toinen sarja, jossa käsittelen kanin hoitoa. Mutta nyt ensin kanin hankinnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. 

Kania hankkimassa? Varaudu vauhtiin.

Mitä kanin omistaminen vaatii? 

Ennen kuin lähtee haaveilemaan söpöstä korvaparista hännäntöpöllä, kannattaa miettiä mitä kanin omistaminen tuo mukanaan. Kani tarvitsee itselleen sopivat tilat. Eläinsuojelaki  (luku 6) määrittelee minimin, johon olisi vähintään pyrittävä. Käytännössä kanille on siis tarjottava riittävän suuri häkki kuivikkeineen ja pesämökkeineen. Lisäksi kanilla pitää olla mahdollisuus kuluttaa hampaitaan järsimällä. 

Niin kuin lemmikin omistamisessa aina, on myös mietittävä ehtiikö kania hoitaa. Kani elää parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta, joten ihan pieneen sitoumukseen ei sitä ostaessaan sitoudu. Lomalle lähtiessä kanille on saatava hoitaja siinä missä esimerkiksi koirallekin. Pitkäkorva tosin pärjää yhden vuorokauden yksinkin kotona, etenkin jos sillä on mahdollisuus liikkumiseen, eikä se joudu istumaan pienessä tehdashäkissä. 

Kani ei tosiaan ole häkkieläin, vaikka jotkut vielä niin ajattelevatkin. Se tarvitsee paljon liikuntaa, tilaa juosta ja loikkia. Olisi myös hyvä jos kani saisi kaivaa, sillä kaivaminen on niille luontainen tarve. Se myös kehittää kanin lihaksistoa ihan eri tavalla kuin tasaisella lattialla loikiskelu. 

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja pitävät lajitovereista.

Yhdyskuntaeläimenä kanilla olisi myös hyvä olla kaveri. Mikäli kani elää ilman toisia kaneja, on vieläkin tärkeämpää, että ihmiset viettävät kanin kanssa aikaa silitellen sitä. Säännöllinen käsittely on joka tapauksessa tärkeää, sillä se myös takaa, että kynsienleikkuu ja muut hoito-operaatiot sujuvat helposti. 

Kania hankkiessa on myös hyvä muistaa siitä aiheutuvat kulut. Vaikka pitkäkorva itsessään ei maksaa montaa kymmentä euroa, sen mahdolliset eläinlääkärikulut voivat olla suuretkin. Ihan jokainen eläinlääkäri ei myöskään osaa kaikkia kanien vaivoja hoitaa, joten apu ei välttämättä ole lähimmällä eläinlääkäriasemalla. 

Minkä rotuinen kani sopii minulle?

Kun kanin hankkiminen on päätetty, on aika alkaa miettiä sopivaa rotua. Suomen kaniyhdistys on hyväksynyt yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pohjoismaiseen kanistandardiin 67 eri kanirotua. Kanirodut jaotellaan kääpiörotuihin, pieniin, keskisuuriin, suuriin ja jättirotuihin. Lisäksi on erikseen poikkeava turkkiset rodut kuten angora ja rex. Mikäli kanilla ei ole virallisia papereita se on risteytyskani. Risteytyskaneja on todella monenlaisia, riippuen mitä rotuja kanin taustalta löytyy. On olemassa myös esteristeytyksiä, joita kasvatetaan kanihyppyä ajatellen.  

Leijonanharjas. 

Sopivan kanirodun valintaan vaikuttaa tietysti millaiseen perheeseen kania ollaan hankkimassa. Jos kania hoitaa aikuisen lisäksi myös lapsi, lapsen ikä on huomioitava kania valittaessa. Kani ei koskaan voi olla pelkästään lapsen lemmikki, vaan vastuu sen hoitamisesta on oltava aikuisella. On huomioitava, ettei pieni lapsi yksin pysty huolehtimaan kaikista kanin tarpeista (kynsienleikkaus). Suuret ja jättirodut ovat myös sen verran painavia täysikasvuisena, että lapsi ei välttämättä pysty nostamaan kania turvallisesti. Lisäksi kani voi säikähtäessään potkia hyvinkin kovaa sylissä, eikä lapsi kuitenkaan saisi pudottaa kania lattialle. 

Rotuvalintaan vaikuttaa myös hieman tuleeko kani asumaan ympärivuotisesti ulkonatarhassa, viileässä tallissa vai sisällä ihmisten keskellä. Esimerkiksi kääpiöjänistä en hankkisi ympärivuotisesti ulkotarhaan, vaikka nekin toki asianmukaisella varastuksella voivat siellä pärjätä. Jättikanit ovat hyviä tallikaneja, vaikka tietysti ne ovat myös loistavia kavereita sisäkaneiksi.

Tuomari arvioimassa kanin käsiteltävyyttä.

Mukavia rotuja ensimmäiseksi kaniksi ovat esimerkiksi kääpiölupat, leijonaharjakset ja leijonalupat. Kaksi jälkimmäistä vaativat toki hieman vaivaa turkkinsa suhteen, sillä niitä on välillä harjattava. Ne ovat kuitenkin yleensä lupsakoita luonteeltaan, ja niiden kanssa on mukava opetella kanin käsittelyä ja hoitoa. Yleensäkin lupparodut ovat rentoja pitkäkorvia, vaikka joka rodussa on toki monenlaisia yksilöitä. Jänikset ovat puolestaan usein kipakoita ja niillä on usein selvempi uhkaikä, jolloin näykitään ja koitellaan omistajan hermoja monella tapaa. Lapsiperheeseen en niitä siis ainakaan ensimmäiseksi kaniksi suosittelisi. 

Eri rotuihin voi tutustua Suomen kaniyhdistyksen sivuilla. Roduista löytyy lisätietoa netistä ja kasvattajat kertovat mielellään omasta rodustaan tarkastikin. Yksi vaihtoehto on käydä kaninäyttelyssä katselemassa kaneja. Ulkomuotoluokissa kisaavat puhdasrotuiset kanit, pet-luokassa mukana on usein myös risteytyskaneja. Kanien rodut näät näyttelyluottelosta, jonka saa ostettua paikan päältä. Näyttelyissä voi myös vetäistä hihasta mielestään kauniin kanin omistajaa ja kysellä kanista ja sen rodusta lisää. Yleensä jokainen kaniharrastaja rakastaa puhua omasta pitkäkorvastaan sen verran, että kertoo sen rodun, värin ja luonteen mielellään kysyjälle.  

Seuraava osa julkaistaan 29.10. ja siinä käsitellään eri sukupuolia sekä mitä tulee huomioida ostotilanteessa. Artikkelisarja jatkuu senkin jälkeen, seuraavat osat julkaistaan aina seuraavana keskiviikkona.