Tapauskertomus kanien tutustumisesta toisiinsa, osa 1

Muumi ja Pinja pääsivät tiistai-iltana ensimmäistä kertaa yhteen. Tätä ennen taustoittavaa tutustumistyötä oli toki tehty paljon. Kanit näkivät toisensa jatkuvasti verkon läpi ja toinen oli sitä kautta jo hyvinkin tuttu. 

Etukäteen oli aika selvää, että kovin isoa kiistaa ei tule. Sen verran tuttavallisia nämä on koko ajan toisilleen olleet. Pohdiskelin lähinnä mahtaako Pinja sulattaa, että sille tärkeille paikoille eli häkkiin ja sen lempinukkumispaikalle sängyn alle tulee toinen kani. Olin varma, että Pinja tahtoo olla pomo. Toisaalta Muumi on niin hönö, että se taitanee suosiolla jäädä tassun alle. 

Rikotaanko tää portti vai komppari? Jompi kumpi pitää murtaa!

Päätin päästää puput ensimmäistä kertaa vapaaksi eteisessä. Rakensin väliaikaisen komppariaidan, ettei kanit mene olohuoneeseen tai keittiöön. Makkarin oven panin kiinni, ettei sinnekään mentäisi. Tämä alueen rajaus johtui siitä, että makkarissa kanit olisivat päässeet parisängyn alle. Mites erotat kaksi parisängyn alla tappelevaa kania nopeasti toisistaan? Olkkarissa ja keittiössä varjelin lähinnä huonekaluja ja mattoja, koska oletin että vessatavat ei välttämättä muistu mieleen tohinassa. Ja voihan olohuoneessakin mönkiä sohvan alle tappelemaan. 

Eteisessäkin pääsee lipaston alle (Muumin lempipaikka), mutta se on niin matala, ettei siellä mahdu tappelemaan kovin pahasti ja sieltä kanit saa helposti pois. Varasin mukaan suihkepullon ja pahvilevyn, jos tappelu syntysi. Päästin Pinjan eteiseen ja sen jälkeen nostin Muumin sinne. Sitten vain odottamaan, koska räjähtää. Veikkasin nimittäin, että Pinja säikähtää Muumia ensin niin että pinkoo piiloon. Se ei vaan ole tottunut et toinen kani loikkii vastaan. 

Eipä tullut räjähdystä, eikä paniikkia. Muumi tsekkasi että jaa, Pinjakin on tänään täällä, ja pomppi sitten tarkistamaan lipaston alusen. Pinja oli se joka päätti mennä moikkaamaan Muumia. Muumi vain katseli lipastoa, ihan kuin ei olisi mitään ihmeellistä että Pinja tuli viereen ja tökkii nenällä. Kyllä se sitten kääntyi ja alkoi haistelu. Pinja kujersi kuin viimeistä päivää ja Muumi haisteli vähän ja loikki sitten jatkamaan puuhiaan lipaston alusen parissa.

Voitas me tässäkin leikkiä, tuu jo!

Nopeasti alkoi loikkaleikki. Ensin Muumi alkoi pomppia korkeita iloloikkia matolla. Pinja seurasi ja pomppi sekin iloloikkia. Tuumasin, et ei tässä kyllä kovin ärtyneitä olla. Puput loikki välillä yhdessä edestakaisn eteistä, välillä puuhailivat omiaan. Minkäänlaista jahtuuta ei tullut, pissat Muumi kyllä lennätti Pinjan päälle. Vierekkäin eivät maanneet, vaan väliä jätettiin reilu metri kun pötkötettiin. Muumi myös nuoli Pinjan korvat.

Kun kanit olivat olleet pari tuntia hyvässä sovussa eteisessä, päätin avata makkarin oven. Puput loikkivat yksissä tuumin huoneeseen, ja Muumi paineli suoraan Pinjan häkkiin. Tyttöjen vessa oli hirveen kiinnostava paikka...Yllättäen Pinja ei reagoinut Muumiin häkissään mitenkään. Se jopa kävi siellä katsomassa mitä Muumi tekee ja lähti pois. Kolme tuntia yhdessä pompittua alkoi hippaleikki, jonka vauhti kiihtyi. Kumpikin veti toisistaan vähän karvaa ja Muumi hyppi Pinjan selkään. Sekin oli tosin rauhallista menoa, johon ei tarvinnut väliin mennä.  

Yhteenpäästäminen oli siis yllättävän helppo. Nyt puput ovat sitten joka päivä olleet jonkin aikaa yhdessä vapaana. Saisivat olla koko ajankin jos ehtisin vahtimaan. Ne on nimittäin kahdestaan aika riiviöitä. Yhteistuumin yrittivät sen komppariaidankin kaataa, ja olohuoneeseen mennä. Pinjahan reippaana tyttönä meni siitä kompparista kerran ylikin ja paineli olohuoneen läpi parvekkeelle. Mitäpä sitä ei jänö tekisi, kun tajuaa et partsin ovi on auki... Muumi istui hölmistyneenä eteisessä: "Minne se nyt lähti ja miten?"

Oot kyllä aika kiva kaveri...

PS. Tänään Muumi meni pokkana Pinjan häkkiin syömään sen aamupalat. Otin kupin Muumilta pois, mutta kyllä nauratti. Pinja ei edes tajunnut, et Muumipeikko söi eka omat ja meni sitten tsekkaamaan Pinjan häkin ruokatilanteen :D