10.6.2015

Naks naks!


Oletteko kouluttaneet pupujanne naksuttimella? Minä tutustuin naksutinkoulutuksen alunperin yläasteella kun kävin 4H:n dogsitter-kurssin. Innostuin metodista ihan valtavasti silloin, mutta minulla ei ole koskaan ollut koiraa, jolle naksutella. 

Muiden kanieni kanssa olen opetellut temppuja ilman naksutinta, mutta Pinjalle hankin naksuttimen viime kesänä. Halusin testata, miten hyvin naksuttimen kanssa voi opettaa kanille temppuja. Pinja eroaa muista kaneistani siinä, että se selvästi nauttii ongelmanratkaisutehtävistä, esimerkiksi älypeleistä. Huomasin jo vuosi sitten aloittaessani naksuttelun, että kani oikein heräsi eloon, sen mielestä naksutushetket olivat mielekästä ja kivaa puuhaa kanssani. Pinja alkoi tarjoamaan vaihtoehtoja, jos teen näin, saanko palkan, entä näin. Sitten kun naksahtaa se sekoaa, sillä tietää että palkinto on tulossa. 


Talvella kaikessa kiireessä ja tohinnassa naksutteluhetkemme valitettavasti jäivät tosi harvoihin kertoihin. Nyt olenkin kaivanut naksuttimen ja kosketuskepin uudelleen esiin. Tänä kesänä me opetellaan Pinjan kanssa ihan oikeasti tätä koulutusmetodia ja temppuja. Eihän siihen naksutteluun oikeasti mene paljoa aikaa, kani ei kuitenkaan jaksa keskittyä yhtäjaksoisesti kauaa treenaamiseen. Ihan sama kuin estehypyssä, kannattaa lopettaa treeni kun menee tosi hyvin, eikä innostua niin että kani ehtii hyytyä :)

Olemme treenanneet Pinjan kanssa neljää temppua: sängylle hyppyä käskystä, luoksetuloa, pujottelua jalkojen välistä ja pallonheittoa. Pinjaa osaa heittää palloa ja kantaa palloa, nyt yritän opettaa sen viemään sen valkoiselle lautaselle tai ruokakuppiin. Sängylle hyppy ja luoksetulo on Piitulle helppoja, pujottelua se ei enää osaa kun ei olla pitkään aikaan tehty. Eikä se oikeastaan koskaan täydellisesti osannutkaan. Sen suhteen on aloitettava ihan alusta. 

Opettelu on kärsinyt satunnaisuudesta, joten ajattelin tehdä kunnollisen suunnitelman treenien suhteen, ja pitää tänne blogiin naksutuspäiväkirjaa. Tällä tavalla sekä minä että Pinja opitaan parhaiten, ja toisaalta voidaan olla inspiroimassa teitä temppuilemaan omien kanienne kanssa. 



Eilen treenattiin pallon heittoa kuppiin. Heurakan rotat osasi pelata korista, ja Pinjan on pakko olla yhtä fiksu. Kun laitoin pallon lattialle kupin viereen, Pinja otti sen suuhunsa, kantoi muutaman metrin päähän syvälle parisängyn alle. Sitten se tuli ilman palloa luokseni katsomaan mistä saa palkinnon... Treenattiin sitten ihan muita juttuja, ilman palloa. Enhän minä jaksanut ryömiä niin syvälle hakemaan sitä palloa :D

4 kommenttia:

  1. Täällä myös naksutin ollut käytössä jo monta vuotta kaneilla. Hyvin, todella hyvin on toiminut, kanit tykkää :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teillä on toiminut treenatessa, ja ennen kaikkea et puput tykkää :)

      Poista
  2. Meidänkin täytyisi kokeilla naksutinta kanin kanssa, kun se luonnistuu mahtavasti koiran kanssa. Kauanko Pinjalla meni siinä, että se oppi yhdistämään naksautuksen palkintoon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä. Pinja ensin pelkäsi naksausta, kun se oli niin kova. Sen takia mun naksuttimeen on teipattu maalarinteippiä äänenvaimentajaksi. Mut ei Pinjalla kauaa mennyt kun se ymmärsi naksauksen tietävän ruokaa, ahmatti kun on :D Opetin sen ensimmäisenä käyttää kosketuskeppiä, se oli helppoa kuin uteliaisuuttaan se heti tutki mikä se keppi oikein on, ja sit naks ja palkka kun nenä osui palloon kepin päässä :)

      Poista