Virikkeitä kanille

Pienessä häkissä paikallaan nököttävää eläintä katsellessa saattaa helposti ajatella, että onpa aika tylsä eläin. Todellisuudessa kuitenkin itse eläimellä on tylsää.

Helena Telkänranta, Pienlemmikkien virikeopas

Kanit ovat uteliaita, leikkisiä, kekseliäitä ja äärimmäisen innokkaita puuhailemaan. Niiden puuhat eivät meistä ihmisistä näytä aina kovinkaan tähdellisiltä, mutta kanit tekevätkin kaneille tärkeitä asioita. Kanille virikkeitä keksiessä onkin tärkeää pohjustaa ajattelunsa sillä, mitä kani tekisi luonnossa. Mistä villinä elävät kanit nauttivat, mistä citykanit nauttivat, mistä nauttii kotikani?

Telkänrannan Pienlemmikkien virikeopas on hieno teos, joka ainakin itseni sai pari kertaa hihkumaan mielessäni "juuri näin!". Alussa lainaamani kohta on yksi näistä. Teos käsittelee kaikkia pieniä lemmikkejä jyrsijöistä kaneihin ja lintuihin. Se ei siis tarjoa valtavaa määrää askarteluvinkkejä erilaisista virikkeitä, vaan kertoo enemmänkin lajityypillisestä käyttäytymisestä. Kanien kohdalla teos tähdentää tilaa liikkua, mahdollisuutta kaivaa ja lajitoverin seuraa. Lajitoverista on seuraa, vaikka kanit eivät olisi samassa tilassa vapaana. Verkonkin läpi voidaan keskustella, ja jo toisen kanin tuoksu ja sen liikkumisesta kuuluvat äänet aktivoivat kania.

Lyyti ja Notte yhteisellä aidalla.

On siis väärin ajatella, että mikäli kanit eivät tule toimeen keskenään ja tappelevat aina yhteen päässessään ne eivät keskustelisi keskenään. Hankin aikoinaan Notte-kanilleni ystäväksi toisen naaraan, Lyytin. Lyyti ja Notte tappelivat aina kun yritin laittaa ne yhteen. Mutta kun kalteri on välissä, ne makasivat toisissaan kiinni ja Lyyti nuoli Noten nenää. Kun Lyyti kuoli, Notte etsi sitä ja makasi pari päivää paikassa jossa niiden oli ollut tapana maata Lyytin kanssa kalteria vasten. Se alkoi myös selvästi hakea enemmän seuraa ihmisistä, kun paikalla ei ollut enää muita kaneja. Sosiaalinen seura, kanit ja paremman puutteessa ihmiset, ovatkin kanille tärkeitä. 

Yksi tapa tarjota kanille virikkeitä on puuhailla sen kanssa. Kanille voi opettaa temppuja, kuten sängyn päälle käskystä hyppäämisen ja luoksetulon. Tähän tietysti lukeutuu myös estehyppy, tai agilitymäisesti tunnelin ja tasojen liittäminen rataan. Lisäksi voi tietysti makoilla lattialla esimerkiksi lukemassa ja antaa kanin tulla tutkimaan ja kiipeilemään päällään. 

Kanien lelut

Tutuimmat lelut kaneille ovat porkkanakuvionen aktivointipallo ja erilaiset vessapaperitolloista taiteillut härpäkkeet. Myös pallot, jossa on kulkunen, risupallot ja älypelit ovat ilmestyneet eläinkauppohin kaneille suunnattuna. Esittelinkin Pinjan lelulaatikkoa aikaisemmassa bloggauksessa, Pinja myös testasi yhden kanien älypelin. 

Lelujen lisäksi kaneille voi tarjota muitakin virikkeitä. Olennainen niistä on mielenkiintoinen ympäristö, jossa liikkua. Jos kani on vapaana sisällä, vaikka vain yhdessä huoneessakin, sille voi kehittää huoneeseen omia juttuja. Mukavia koloja, pötköttelypaikkoja ja tilaa juosta. Pinjalla on sängyn alla matot lattialla, jotta siellä on kiva loikoilla ja loikkia. Meillä on lattiana laminaatti, jolla Pinja ei koskaan loikoile, vaan etsii aina maton. Sängyn alla myös kylpypyyhe, josta Pinja rakentaa itselleen majaa. Se purkaa pyyhkeeseen tarvettaa kaivaa, koska meillä ei kerrostalossa voi kaivaa missään muualla. Kanille voi toki rakentaa kaivelulaatikon, sillä kaivaminen on kaneista mukavaa, ja toisaalta monipuolistaa kanin liikkumista. 

Kanin voi viedä valjaissa ulos kaivamaan.

Ympäristöllä aktivointi

Villikanit syövät suuren osan hereillä olo ajastaan. Kanille on luonnollista natustella heinää joka välissä ja sen ruuansulatus tarvitsee sitä. Siksi heinästä askarrellut lelut ovat hyvää ajanvietettä kaneille. Heinää voi laittaa vessapaperitolloon, mutta sitä voi myös esimerkiksi letittää. Lisäksi voit virittää sopivalle korkeudelle ikään kuin pyykkinarun ja ripustaa siihen pyykkipojalla tuoreita lehtiä roikkumaan.  Pellettejä ei aina tarvitse laittaa kuppiin tai aktivointipalloon, vaan ne voi piilottaa tai vaikka ripotella ympäri mattoa. Kani etsii ruokaa luonnossakin, ja raksujen etsintä on siitä mukavaa puuhaa. 

Pinjan oma hylly.

Monet kanit pitävät myös siitä, että ympäristö muuttuu välillä. Joskus lattialle voi laittaa jonkun kanille uuden (ja turvallisen) esineen ja antaa kanin tutustua siihen. Oma kanini Jonsu rakastaa siivousta. Se tulee heti paikalle kun sen vessaa tai omaa paikkaa aletaan siivota. Annan kanin pyöriä mukana ja "auttaa", vaikka se levittääkin yleensä sotkuja ja hidastaa työtä. Jonsu ei kuitenkaan hyöki tai puolusta muuten esimerkiksi vessaansa, se vain tulee paikalle katselemaan. Ympäristön hetkellinen muutos kun vessaa kumotaan roskikseen ja laitetaan uusia kuivikkeita on siitä kiinnostavaa. Pinja puolestaan menee aina pois kun siivoan sen häkkiä tai nukkumapaikkoja. Kun se huomaa minun lopettaneen, se tulee katsomaan mitä tein. Samalla taktiikalla lattialle voi jättää vaikka tyhjän ja puhtaan maitopurkin tai Pringless-tuubin. Molempien sisään voi lykätä vaikka heinää tai näin kesällä voikukkia. 

Lopuksi muistuttaisin vielä ensimmäisestä Pupun pajahaasteesta. Siinä tehtävänä on juurikin kehittää kanilleen jotain puuhaa, joten osallistukaahan haasteeseen ja jakakaa ideoitanne kanikansan tietoisuuteen :)