12.9.2014

Tuuli tuule...

...sinne missä pupuseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan. 

Tiesin, että tämä päivä tulisi vastaan. Muutaman hetken olen myös osannut valmistautua siihen, että se tulee piankin. Silti se tulee aina liian aikaisin. Leijonapappani Jonsu muutti paremmille porkkanamaille eilen, 11.9.2014. 

Pupet´s Jonathan, 12.1.2006-11.9.2014.

Jonsu ei ollut käynyt eläinlääkärissä kuin menettämässä miehuutensa, kunnes viime viikolla se oli sinne vietävä. Kani söi huonosti ja papanat löystyivät. Jontulla todettiin hengitystientulehdus ja suurentunut maksa. Se sai antibioottikuurin ja ravintojauhetta. Antibioottikuurissa päästiin viimeiseen päivään, ja se auttoikin, mutta pieni potilas ei jaksanut loppuun asti. 

Kanin kuolema on aina yhtä pysäyttävää. Sitä tuntee ihollaan miltä karva tuntuu, miltä tuntuu pitää sylissä puoltentoista kilon rakkauspakkausta. Muistaminen on kamalinta ja yhtä lailla lohduttavaa; voi sentään muistaa.

Jonsun elämän aikana olen kirjoittanut ylioppilaaksi, muuttanut omaan kotiin, alkanut seurustelemaan, aloittanut ja valmistunut yliopistosta, mennyt kihloihin ja naimisiin. Se on ollut mukana niin monessa asiassa. Nyt se haudattu Noten viereen. Paikkaan, jossa kasvaa pieniä sinisiä kukkia. 

Jonsu, Notte ja iltapala.



6 kommenttia: