Miksi harrastan kaneja?

Kuva: Maisu

Olette varmaan kohdanneet joskus ihmisiä, jotka ihmettelevät kaniharrastusta. Ehkä ihmiset eivät sano sitä suoraan, mutta rivien välistä voi kuulla, että kanit pitäisi jättää pikkutytöille ja harrastaa jotain aikuisempaa. Mitä järkeä on reissata hiekkakentälle kyykkimään kanin kanssa esteradalle? Tai käyttää kaneja näyttelyssä, kun niitä ei edes jalosta? 

Kanit ovat oikeasti hyperloistavia lemmikkieläimiä. Niiden kanssa voi kisata näyttelyitä sekä ulkomuotona että lemmikkiluokassa, voi harrastaa esteitä, agilityä ja kouluttaa erilaisia temppuja. Sen sijaan niitä ei tarvitse käyttää lenkillä kuten koiraa. Mutta niitä voi käyttää. Voit valjailla kesällä ja talvella. Voit opettaa sanallisia käskyjä. Voit silittää karvaista huonoa ja tuntea pienen lämpimän kielen lipaisun tai topakan puukkauksen kuonolla. 

Kysymykseen siitä, miksi harrastan kanien kanssa esitän mielelläni vastakysymyksen. Miksi en harrastaisi? Muumi ja Pinja pitävät estehypystä. Esteet kehittävät yleiskuntoa ja lihaksistoa, antavat vaihtelua arkeen ja tavan liikkua luontaisesti (eli loikkia). Esteitä harrastaessa saat yhteyden pieneen pitkäkorvaiseen eläimeen, joka on tavattoman älykäs ja nopea. Huomaat kanisi yksilöllisyyden. Esimerkiksi Pinja ja Muumi ovat tosi erilaisia hypyttää radalla. Ne tarvitsevat erilaista ohjausta. Esteissä kanini kisaavat eniten itseään vastaan. Haluan kanin onnistuvan omalla tasollaan, voittavan itsensä (ja saavan klassauspisteitä). Jos se sen lisäksi sattuu sijoittumaan luokassaan niin hurraa. Pääasia on kuitenkin yhteistyö kanin kanssa ja kanin kehittyminen hyppäämisessä.

Pet-näyttelyt puolestaan ovat mielestäni kiva tapa selvittää, mitä mieltä tuomarit ovat kaneistani. Tavoitteena on usein viiden pisteen kohtien kuma, koska niihin kohtiin pystyy vaikuttamaan. Lisäksi tietysti haetaan hyviä pistemääriä. Näissä suhteutan pistemäärät saman näyttelyn yleiseen pistetasoon ja mietin sen kautta kuinka hyvin meni. Kun kani saa hyvät pisteet ja pärjää näyttelyssä, tulee hyvä mieli. Oma kani ei ole vain omasta mielestä hieno, vaan se on sitä jonkun toisenkin mielestä.

Sekä estekisoissa että näyttelyissä tärkeää on myös ympäristö, yhteisö ja ihmiset. On kivaa tavata tuttuja, nähdä toisten kaneja ja jutella toisten kani-ihmisten kanssa. Estekisoissa ja näyttelyissä voi oppia kaneista lisää, kun lähtee avoimin mielin mukaan ja kuuntelee ihmisiä. Kaniyhdistysten kautta voi oppia järjestötoiminnasta ja päästä tekemään tosi kivoja juttuja. Minä teen esimerkiksi Nakertajat-lehteä (se näyttää muuten jo CV:ssäkin hyvältä...). Tapahtumissa voi myös jutella niitä kanijuttuja, joita kaikkien kavereiden kanssa ei voi jutella. Niitä, joista saa hullun kaniholistin maineen ja silmien pyörittelyä, jos sattuu puhumaan sellaisen ihmisen kuullen, joka ei harrasta kaneja. 

Sitten on vielä naksutuskoulutus ja muu ajan viettäminen Muumin ja Pinjan kanssa. Kanit ovat perheenjäseniä, mutta ne ovat myös ystäviä. Niiden kanssa viettää mielellään aikaa ja se on oikeastaan perussyy omistaa kaneja. Jos en viettäisi mielelläni niiden kanssa aikaa, niin miksi omistaisin kaneja? Loppujen lopuksi harrastan kaneja siksi, että ne ovat valloittavia persoonia, joiden kanssa vietän mielelläni aikaa. Niistä voi oppia koko ajan lisää, harrastus on moniulotteista ja sitä voi varioda sen mukaan mikä milloinkin innostaa. Näyttelyissä voi käydä ja sitten olla käymättä. Parasta on se suhde, jonka luot jokaisen omistamasi kanin kanssa. 

PS. Kattokaa nyt Muumelsonia, jo pelkästään sen naaman näkeminen saa hyvällä tuulelle. Kun sen ottaa syliin ja rutistaa, niin naurattaa jo <3