Ajatuksia kanien opettamisesta

Ilmoittauduin aikasemmin kolmen illan eläintenkoulutuskurssille ja torstaina oli ensimmäinen kerta. Kurssi sisältää siis kolme kahden ja puolen tunnin sessiota (loput kaksi vasta tulossa) ja opettajana toimii Tuire Kaimio. Kaimio ei taida esittelyä hirveästi kaivata, Suomen tunnetuimmasta eläintenkouluttajasta kun on kyse. Veikkaan, että jokainen koiria ja hevosia harrastanut on ainakin kuullut Kaimion kirjoista, jos ei ole lukenutkin. 

Kurssilla käsitellään eläinten koulutusta teoriassa eli siellä ei ole oikeita eläimiä mukana. Saatiin kuitenkin vapaaehtoiseksi kotitehtäväksi kosketuskepin opettaminen sille eläimelle mikä kenelläkin kotona on. Hiirestä hevoseen voi soveltaa samaa koulutusmallia, kunhan vaan huomioi eläimen koon, käytännön toimet ja turvallisuuden. Puhuimme myös, kuinka eläimille saisi stressitömmän ympäristön. Että ne saisivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, levätä tarpeeksi nukkuen syvää unta ja toipua hetkellisestä stressihetkistä. Silloin eläin pystyy omaksumaan uusia asioita ja tietysti nauttimaan elämästään. Haluaahan ihminen itsekin hyvää unta ja aikaa toipua stressistä.

Kurssin ensimmäinen kerta inspiroi minua valtavasti. Aloin pohtimaan arkielämäämme kanien kanssa ja miten sitä voisi helpottaa. Kuinka kaneille voisi opettaa toimenpiteitä jo etukäteen kivoiksi jutuiksi. Helpottaa omistajan arkea valtavasti, ja eläimelläkin on kivempaa. Jos hevoselle ja koiralle voi opettaa trailerin/matkahäkin mukavaksi paikaksi jonne mennään mielellään, niin miksei kanitkin voisi oppia, että boksiin juostaisiin riemulla kun sinne pyydetään? Meillä nimittäin on Pinjan kanssa hirmuinen show, jos se tajuaa että pitäisi mennä boksiin. Ei, ei ja ei! on jäniksen mielipide :D 

Olenkin kiinnittänyt jo nyt enemmän huomiota siihen, miten olen kanien kanssa. Kuinka saisin parannettua arkirutiineitamme niin, että hommat hoituu vielä helpommin. Odotan jo innolla ensi viikkoa ja seuraavaa kurssikertaa. Sinne saa tuoda videomateriaalia omista treeneistään ja kysellä.  Pinja osaa kosketuskepin kuin vettä vaan, ja Muuminkin kanssa sitä on jo treenailtu. Muumi ei kuitenkaan osaa ihan satavarmasti vielä, joten kurssin innoittamana treenailtiin eilen. Huomasin, että Pinja pitää treenin ajaksi sulkea häkkiin tai mielellään viedä eri huoneeseen. Se haluaa heti kosketuskepille kun näkee sen ja luulee saavansa palkinnon, kun naksautan Muumille palkan. Käytän koirien naksutinta, koska minusta on helpompi palkata sen kanssa. Etenkin Pinjaa, joka on vähän liian kierroksilla aina kun ruuasta puhutaan.

Vaikka puput ovatkin nyt yhdessä, ja silittelen niitä yhtä aikaa on myös tärkeää viettää niiden kanssa ihan kahdestaan aikaa. Pinjan kanssa meillä onkin tähän vanhat tutut rutiinit. Se tulee hakemaankin minulta seuraa kuten ennen Muumin tuloa teki. Muumi on luonteeltaan ujo, eikä senkään takia aina tule niin reippaasti hakemaan huomiota. Tekee hyvää laittaa sinkoileva sähköjänis välillä häkkiin, jotta Muumi saa rauhassa hakea kontaktia ihmisiin, ilman että Pinja ratsaa heti saiko Muumi herkun. Olenkin makoillut lattialla ja lukenut Muumille ääneen kirjaa, mitäs muuta kuin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä. Siinä tulee sopivan usein mainittua Muumi, ja kyllä se nimensä tunnistaa :D