Tapauskertomus kanien tutustumisesta toisiinsa, osa 2

Riiviö ja Vintiö ovat muuttaneet yhteen. Loikkavuoroja ei ole jaettu sen koommin kun kaverit pääsivät ensimmäistä kertaa yhteen. Sen jälkeen jaloittelu on aina tapahtunut yhdessä. Yönsä pitkäkorvat ovat kuitenkin olleet erillään. Koska kävimme viime lauantaina yksissä häissä, joissa meni suurin osa päivästä, päätin yhdistää häkin vasta lauantain jälkeen. Varmaan vähän liioittelua, mutta ei tuntunut hyvältä idealta häkittää noita samaan häkkiin moneksi tunniksi ilman vahtia. 

Niinpä häkkien yhdistäminen odotutti, mutta nyt se on tapahtunut. Samalla sisustin häkkiä hieman uudelleen. Pinjalla oli aikoinaan yläkerta vain nukkumatasona, mutta nyt se on ihan kunnollinen toinen kerros.

Yhdistin häkit, siis poistamalla palan tuosta alakerran oven päältä. Se on minusta luonnollisin kohta hypätä yläkertaan, pystyy juoksulla tulemaan häkkiin ja ylös ja ylhäältä nopeasti pois häkistä. 

Muumin ja Pinjan kaksiossa alakerrassa on vessa, askartelutila ja keittiö. Vai onko se sitten ruokapöytä? Ilmeisesti postiluukkukin on tuossa, kun ovella on kirje...Heitin sen vain Muumille leluksi yksi päivä, kun se hirmuisesti rakenteli häkissä. On se sitä heitelly, sopivan haastava kanille nostella kokonsa puolesta, kun osuu lattiaan helposti kun koittaa kantaa.

Tuo osittain vessan alla oleva matto, on siis se Zooplussasta ostamani hamppumatto, joka on tarkoitettu kaivamista ja repimistä varten. Koska Muumi kaivaa eniten tuolla takana, niin laitoin maton sinne. 

Yläkerta on olohuone ja makuuhuone. Tai ei, veikkaan että kaverit nukkuu enemmän alakerran takanurkassa kuin yläkerrassa. Yläkerrassa on joka tapauksessa nyt pajutunneli ja pari purulelua. Punainen heinähäkkikin on tuossa nyt, mutta aion kyllä poistaa sen ja keskittää heinänsyönnin alakertaan. Tuo yläkerran heinähäkki varisuttaa niin kauheasti kulkuväylälle heinää :D

Muumin ja Pinjan välit ovat hyvät, mutta eivät mahtavat. Nukkuessaan ne jättävät sellaisen 20 sentin välin toisiinsa, eli kylkikyljessä täällä ei nukuta. Ne eivät myöskään koe mitään tarvetta olla aina samassa paikassa, vaan hengailevat omissa puuhissaan, ja vetäytyvät sitten lepäilemään niin että toinen on suht lähellä.

Erillään yön ajan olossa oli myös se hyöty, että sai ruokittua kanit erillään. Pinja ei nimittäin yllättäen syö yhtä nopeasti kuin Muumi. Ehkä se juuri siksi onkin niin ärripurri ruuasta Muumille. Muumi yleensä väistää jos Pinja ärähtää, mutta ilokseni huomasin, että se ärähti myös hippasen takaisin Pinjalle kun porkkanan paloja jaettiin ja otti kyllä itselleen. Muumi on semmoinen ujo poika, joten hyvä että uskaltaa ottaa omansa. Eikä Pinja sit lopulta välittänyt siitä että Muumikin söi porkkanaa vieressä. 

PS. Muumi muuten tiputtaa nyt vauvakarvansa pois astetta rajummalla karvanlähdöllä. Samalla se vaihtaa väriä. Mies kuvasi sitä osuvasti lokinpojaksi. Resupekka harmailla raidoilla. Kaikkea sitä näkee :D