Kanien totuttaminen toisiinsa, osa 2

Kanille kaveri -artikkelisarjan viimeinen osa on nyt käsillä! Edellisissä osissa  käytiin läpi kanien tutustuttamista toisiinsa, pohdittiin mitkä kanit sopivat yhteen ja annettiin hyviä syitä toisen pitkäkorvan ostoon.

Tässä kohtaa ollaan jo rakentamassa majaa yhdessä tuumin.

On aika yleistä, että kanit eivät ensi yrittämällä ystävysty. Kaninsa yhdistävä saattaa nähdä karvapöllytyksen, hyrränä pyörivän kanikasan tai hipan, jossa painellaan tosissaan toista karkuun. Kannattaa muistaa, että luonnossa villikanit valitsevat milloin haluavat tutustua uuteen kaniin ja milloin kiertäävät sen kauempaa. Esimerkiksi hormonitoiminta ja poikashaaveilut vaikuttavat siihen milloin kanin mielestä toiseen kaniin on kiva tutustua. 

Lemmikkikaneilla on harvoin varaa valita milloin ja mikä kani sen seuraan lykätään, tai käytössään niin suurta tilaa, että väistäminen on aina mahdollista. Tappelu ensimmäisellä kerralla ei tarkoita, että kaneista ei voisi tulla kavereita. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina totuttaminen ei onnistu.

Kanit tappelevat

Missä vaiheessa sitten kannattaa puuttua peliin? Silloin, jos kanit ajautuvat tappeluun, jossa pyöritään ympäri "kanikeränä" ja pyritään puremaan toista kania. Erottaisin myös kanit, joiden ajojahdin vauhti kiihtyy liian kovaksi. Pieni karvanlennätys, näykkiminen ja jahti ei haittaa, mutta jos toista jahdataan liian kovaa (= toinen pakenee tosissaan) ja pyritään puremaan oikeasti, niin peli on pistettävä poikki.

Kanit tappelevat puremalla, lyömällä etutassuillaan ja pahimmillaan potkimalla takajaloillaan. Taltoillaan ja kovilla potkuilla puput saavat pahojakin ruhkeita nopeasti aikaan. Tappelevat kanit on siis erotettava nopeasti, jotta pahoilta ruhjeilta vältyttäisiin.

Nuorempi ja vanhempi naaras, ulkona tultiin hyvin juttuun keskenään.

Aikoinaan yhdistäessäni nuorempaa ja vanhempaa naarasta sain huomata, kuinka kovasti vanhempi naaras tahtoi karkuun nuoremman alkaessa jahdata sitä. Alkuun jahtaaminen oli rauhallista, mutta sitten vauhti kiihtyi. Lopulta vanhempi naaras yksinkertaisesti linkosi itsensä komppariaidan yli vain karistaakseen nuoren naaraan kintereiltään. Temppu onnistui, koska nuorempi naaras ei kokenut tarpeelliseksi pompata aidan yli perässä.

Näistä kaneista tuli joka tapauksessa kalterintakaisia ystäviä. Jopa niin kovasti, että yrittäessäni asuttaa vanhemman naaraan häkkeineen eri huoneeseen kuin nuoren naaraan (kummankin omalle jaloittelualueelleen), kanit vastustivat. Häkitin kanit yöksi, mutta vanhempi naaras murtautui joka yö häkistään ja paineli nuoremman naaraan häkin viereen nukkumaan. Kun siirsin häkit vierekkäin ja annoin kanien yöpyä naapurihäkeissä, häkistä ei enää murtauduttu pois. Kaneja ei voinut pitää yhdessä vapaana, mutta toisen kanin läsnäolo toi turvaa ja oli mukavaa.

Kuinka erottaa tappelevat kanit?

Toisen kanin pakemisessa se on se hyöty, että tappelua ei synny. Joskus toinen kani ei kuitenkaan pakene, vaan syntyy tappelu ja ihmisen on mentävä väliin. Muista, että tappelevat kanit voivat vahingossa purra rajustikin myös väliin tulevaan ihmistä. Taltoilla saa helposti ison haavan myös ihmisen käteen.

Tosissaan tappelevat kanit kannattaa erottaa joko suihkuttamalla suihkepullolla vettä riitapukarien päälle tai painamalla varovasti pahvilevy/muovilaatikon kansi kanien väliin. Sitten nopeasti toinen kani syliin. Yksi tapa on myös laittaa käteen paksut hanskat ja napata toinen kani sitten syliin. Mieti etukäteen kuinka erotat kanit ja varaa suunnitelmaasi tarvitsemat tarvikkeet kädenulottoville. Näin sinulla ei hukkaannu aikaa tarvikkeiden etsimiseen ja pääset oitis erottamaan kanit, jos tappelu syntyy.

Muumi on epävarma Pinjan suhteen. Korvatkin ovat valahtaneet vaakaan. 

Suihkepullo on myös hyvä jarru vauhdikkaaseen ajojahtiin, josta toinen pupu pitäisi napata syliin. Kun jahtaavan kanin naamalle suihkauttaa vettä, saattaa olla, että kaveri hidastaa tai jopa pysähtyy kuivaamaan naamansa. Tämä rauhoittaa tilannetta, ja on helpompi saatella toinen pupuista eri tilaan. Osa kaneista tosin tykkää suihkepullosta ja naamalle lentävästä vedestä. Eli ensimmäisen kerran jälkeen tämä saattaakin olla hauskaa, eikä inhottavaa.

Kun olet erottanut kanit, tarkista kummankin vammat. Pienempiä haavoja voi olla vaikea erottaa turkin seasta. Saatat siis myöhemmin huomata kanilla pieniä rupia paikoissa, joissa ei hoksannut olevan haavaa. Pienet ruhjeet kannattaa puhdistaa tuoreeltaan desifiointiaineella ja ne paranevat omaa tahtiaan. Rupi irtoaa ajan saatossa aivan kuten ihmisenkin ruvet. Jos haava on iso, vuotaa enemmän tai näyttää rajulta kannattaa kania käyttää eläinlääkärissä.

Kuinka kaneista saa kaverit?

Yksi keino tutustuttaa hitusen toisistaan epävarmat kanit toisiinsa on laittaa ne samaan kuljetuslaatikkoon ja lähteä autoajelulle. Hämmentävä tilanne boksissa ja autossa saattaa saada kanit liittoutumaan. Hädän hetkellä kaverista on turvaa, eikä sitä halutakaan häätää sinne missä pippuri kasvaa. Samaan boksiin sulkemisessa ei tosin välttämättä tarvita edes autoa. Voit myös kantaa boksia ympäriinsä, jolloin puput joutuvat matkustamaan liikkuvassa laatikossa.

Toinen tapa on koettaa jotain pupuille täysin uutta aluetta. Jos kanit esimerkiksi tappelevat sisällä, voit koittaa mitä tapahtuu ulkotarhassa. Ulkona on niin paljon kaikkea jännää, että ehkäpä puput päättävätkin liittoutua.

Kuljetusboksia voi käyttää apuna tutustumisessa.

Itse näin aikanaan tämän liittoutumisilmiön hyvin muuttaessani uuteen kotiin. Kanit, jotka aikasemmin tulivat kyllä toimeen, mutta eivät olleet parhaimpia kavereita tulivat sydänystäviksi. Uudessa asunnossa ne kulkivat peräkkäin ja kartoittivat yhdessä uuden reviirin joka nurkan. Ne kulkivat oikeasti jonossa joka paikkaan! Ja muutosta lähtien ne olivat erottomattomat ystävykset. Ystävyyden paraneminen näkyi muun muassa siinä, että kanit alkoivat nuolla toistensa turkkeja ja nukkua aina yhdessä.

Kaikista kaneista ei kuitenkaan tule ystäviä. Jos tappelu toistuu joka kerta kun yhdistät kanit, kannattaa myöntää itselleen, ettei kyseisten pitkäkorvien yhteiselo onnistu ainakaan siinä vaiheessa.