Pupunpaja: Kanille kaveri

Villikaneja. Kuva: Pixabay

Villikaneilla on laajojakin yhdyskuntia, joihin voi kuulua yli sata kania. Kanien määrä riippuu maanlaadusta ja ruokavarastojen suuruudesta, eli kuinka monelle kanille riittää tilaa tunneliverkostoon ja ravintoon. Kaikki yhdyskunnan kanit eivät kuitenkaan kaveraa keskenään, vaan yhdyskunta jakaantuun pienempiin yksiköihin, joissa on yleensä alle kymmenen kania. Lähimmillä naapureilla on siis yhteistä reviiriä, mutta pesäkolot ovat omat.

Saman yhdyskunnan eri puolilla asuvat kanit väistävät toisiaan ja liian lähelle toisen pesää eksynyt yksilö ajetaan tiehensä. Toisen yhteiskunnan kaneja ei päästetä yhteiskunnan yhteiselle reviirillekään. Yhdyskunnan puolustus on pääasiassa urosten vastuulla. Etenkin pesimäaikaan naaraat puolustava pesäkolojaan, ulkopuolisten lisäksi myös yhdyskunnan toisilta naarailta.

Vaaran uhatessa yhdyskuntaa puolustetaan kuitenkin yhdessä ja hätätapauksessa toisen koloonkin saa piiloutua. Villikanien yhteiselo perustuu siis pitkälti mahdollisuuteen väistää tarvittaessa ja liittoutua hätätilassa.

Mikä kanille kaveriksi?

Kani on tyytyväsimmillään toteuttaessaan lajityypillistä käyttäytymistään. Miettiessä hankkiiko omalle kanilleen kaveriksi uroksen vai naaraan, villikanien elämästä saa hyvän pohjustan. Villikaneissa ei tosin ole streriloituja ja kastroituja kaneja. Leikkaus yleensä lieventää kanin tarvetta lisääntyä tai naarailla rakentaa ja puolustaa pesää.

On kuitenkin hyvä muistaa, että luonnossa kaniyhteiskunta toimii nimenomaan tilan ansiosta, kanit pystyvät ohittamaan toisensa tarpeeksi kaukaa, eikä niiden tarvitse kohdata toisiaan jos eivät halua. Lemmikkikanien tilat ovat rajatummat, joten useinkaan kanit eivät voi välttää toistensa kohtaamista jaloittelutilassa, saati häkissä. Tämä vaatii parempaa ystävyyssuhdetta, kuin vain toisen sietämisen.

Kanille kaveria hankittaessa fiksuinta olisikin yhdistää uros ja naaras. Ne tulevat yleensä keskenään toimeen. Uroksen ja naaraan yhdistämisestä syntyy kuitenkin hillitön kanipopulaatio elleivät jompi kumpi tai molemmat ole leikattuja. Ennen yhdistämistä kannattaa siis leikkauttaa ainakin uros ja pitää varoaika. Tämä siitä syystä, että leikkaamaton uros haluaa astua leikattuakin naarasta. Naaraalle on taas stressaavaa, jos uros on jatkuvasti lisääntymispuuhissa. Leikatutkin urokset toki yrittävät astua naaraita, mutta eivät yleensä ole yhtä innostuneita aiheesta kuin leikkaamattomat. Naaraan leikkauttaminen on järkevää etenkin jos naaras kehittää jatkuvasti valeraskauksia tai on muuten hormonipöllyssä.

Muumi (leikattu uros) ja Pinja (leikkaamaton naaras) ensi kertaa vapaana yhdessä.

Parhaimmassa tapauksessa yhdistetään leikattu uros ja luovutusikäinen naaras. Kuitenkin esimerkiksi minulla oli ensin Pinja, vanhempi naaras. Etsin ensisijaisesti Pinjalle kaveriksi leikattua urosta, ja lopulta ostin Muumin, sillä se oli sen ikäinen että sen pystyi kastroimaan pian. En siis halunnut pyörittää pitkään pienessä asunnossa leikkaamatonta urosta ja naarasta, ja rajasin tästä syystä luovutusikäiset urokset pois.

Pinja on luonteeltaan dominoiva, joten oli alusta lähtien selvää, että se aikoi olla pomo. Muumi puolestaan on luonteeltaan rauhallinen, joka mielummin väistää kuin riitelee. Sen mielestä Pinja saa olla pomo jos sitä kerran huvittaa. Niinpä ystävystyminen oli yksinkertaista. Kanien luonteet siis vaikuttavat tietysti siihen, kuinka ne ystävystyvät toistensa kanssa!

Ähtärin eläinpuistossa kanitarhassa on useita kaneja samassa tarhassa.

Naaras ja naaras, kuinka käy?

Kaksi naarasta voivat myös tulla toimeen keskenään. Helpoiten tämä sujuu mikäli kanit saavat kasvaa yhdessä eli ovat siskoksia, tai jättämällä synnyttäneen emon kaveriksi tämän naaraspoikasen. (Poikuetta ei tietenkään kannata teettää vain siksi, että saisi emolle kaverin. Kaikille muillekin poikasille täytyy löytää koti.) Tietysti voi hankkia myös kaksi luovutusikäistä naarasta eri poikueista.

Toinen naaraista valikoituu johtajaksi, tässä luonteilla on paljon merkitystä. Yritin aikoinaan yhdistää vanhempaa naarasta ja nuorta aikuista naarasta yhteen. Ne tulivat hetkittäin keskenään toimeen, mutta loppujen lopuksi nuori naaras ei sietänyt vanhempaa omalla reviirillään, vaan ajoi sen aina pois. Kanit elivät sulassa sovussa kun välissä oli komppariaita, jonka läpi pystyi nuolemaan toisen nenää ja juttelemaan. Tällöin reviiristä ei tullut riitaa, kun kumpikin tiesi että toinen pysyy aidan toisella puolella. Aidalla vietettiin paljon aikaa toisen kanssa ja nukuttiin kylki kyljessä kalteri välissä. Vanhemman naaraan kuoltua, nuorempi kani selvästi kaipasi sitä.

Mikäli jompi kumpi naaraista astutetaan tai tulee valeraskaaksi, sen tarve omalle tilalle kasvaa. Tällöin se voi alkaa puolustaa omaa pesäänsä (esim. häkkiä) tai tiettyä reviirin osaa toiselta naaraalta. Osa naaraista kykenee synnyttämään ja kasvattamaan poikaset, vaikka toinen naaras onkin samassa tilassa. Tämä ei kuitenkaan ole itsesään selvää, vaan naaras voi tapella rajustikin puolustaessaan pesäänsä ja poikasiaan toiselta naaraalta.

Urokset voivat sietää toisiaan, etenkin jos ovat veljeksiä ja kasvavat yhdessä tilassa, jossa ei ole naaraita. Yleensä ne tällöin tarvitsevat kuitenkin sen verran tilaa, ettei niiden halutessaan ole pakko olla toisen seurassa. Naaraiden hajukin voi sytyttää kuitenkin urosten välille sodan, sillä naaraista tapellaan verisestikin. Etenkin jos urokset ovat tasaväkisiä, ja kumpikaan ei suostu alistumaan toisen pomotettavaksi, taistelu voi olla kova. Kastrointi voi auttaa uroksia sietämään toisiaan, mutta se ei takaa kanien ystävystymistä. Urosten välinen tappelu voi siis syntyä aivan yllättäenkin, ja sen takia niitä ei yleensä suositella pidettäväksi yhdessä, vaikka jossain tapauksessa yhteiselo onnistuukin.

Kanien suhdekartta

Leikattu uros ja leikkaamaton naaras.

Koskaan ei voi tietenkään aukottomasti etukäteen sanoa, että kani A ja kani B tulevat hyvin toimeen keskenään. Luonteiden lisäksi rotu, tottumukset, tila, vuodenaika & hormonit ja ikä vaikuttavat. Kanikaverin hankinta on hyvä idea, mutta kaikki kanit eivät pidä kaikista kaneista. Esimerkiksi pystykorvaisen kanin on joskus vaikea tulkita luppakorvaisen kanin eleitä. Onkin hyvä muistaa, että samalla tavalla kuin koiranpennut tarvitsevat koirakontakteja pienenä, myös kaneilla ensimmäinen puoli vuotta on merkittävää. Tämä ei tarkoita, että kania kannaittaisi alkaa sosiaalistaa samalla tavalla kuin koiranpennulle kutsutaan koirakaveri kylään. Kanit eivät arvosta satunnaista vierailijaa reviirillään yhtään.

Jos kanille on kuitenkin tarkoitus hankkia lajitoveri suosittelen hankkimaan sen mahdollisimman pian siitä, kun se muuttaa emonsa/sisarustensa luota ainoaksi kaniksi kotiin. Pidämpäänkin yksin eläneelle kannattaa kuitenkin koittaa kaverin hankintaa, sillä ikinä ei tiedä ellei kokeile. Yritin totuttaa Pinjan luovutusikäisenä leikatun leijonaharjasuroksen kanssa kaveriksi, mutta tappelu kävi liian hurjaksi. Myöhemmin Pinja muutti mukanani ja leijonanharjas jäi asumaan vanhemmilleni. Pinja eli useamman vuoden yksin ennen kuin hankin Muumin ja niin se vain ystävystyi, vaikkei ensimmäisen uroksen kanssa yhdistys aikoinaan onnistunut.

Jos kanilaumaa haluaa kasvattaa suuremmaksi kuin kaksi kania, kannattaa muodostaa joko pelkästään naaraista koostuva yhdyskunta tai yhden leikatun uroksen ja naaraiden yhdyskunta. Useampaa kania yhdistäessä on hyvä muistaa tila. Uutta kania ei voida hyväksyä laumaan, ellei kanien mielestä reviirille mahdu uutta kania. Kanien luonteet merkitsevät tässä paljon, sillä monta dominoivaa pupua tarvitsee paljon enemmän tilaa, kuin yksi dominantti ja useampi alistuva. Kanit eivät kuitenkaan halua olla 24/7 kaikkien kanssa, vaan voivat haluta vetäytyä omiin oloihinsa.

Samalla on hyvä muistaa, että kanille on seuraa myös kanista, joka on verkon takana tai jonka kanssa se ei halua varsinaisesti seurustella. Pahimmat riitapukaritkin ovat kiitollisia, kun toinen rummuttaa hätärummutuksen säikähtäessään. Toisesta kanista on siis turvaa, vaikkei se kaveri olisikaan. Näin oli niilläkin vanhemmalla ja nuoremmalla naaraalla, jotka kaveerasivat komppariaidalla.