Leijonanharjaskanini Pupet`s Jonathan viettää tänään 8-vuotissynttäreitään. Jonsu on ollut elämässäni jakamassa niin ylioppilaaksi kirjoittamisen, kotoa omilleen muuton, yliopisto-opiskelun alun aina loppuun asti ja maisteriksi valmistumisen. Se on ollut mukana kun aloimme mieheni kanssa seurustella, ja muutti se mukanamme häiden jälkeen ensimmäiseen yhteiseen kotiinkin.
Luonteeltaan Jonsu on mitä parhain lemmikki. Tosi hyvä käsitellä. Kääntely ja vääntely sallitaan, ja sylissä se pötköttää kiltisti koko harjauksen kampauksen ajan, vaikka välillä selviteltäisiin takkujakin. Mikään sylikani Jonsu ei koskaan ole ollut, mutta toisaalta ei sillä ole mitään ongelmaa olla käsiteltävänä. Se on oikeastaan mitä parhain pet-kani. Petteilty me ei tosin olla mitenkään aktiivisesti, lähinnä vain silloin jos lähelle sattui näyttely. Jontun parhain tulos tuli vuonna 2007, jolloin myös kaappiin ilmaantui pokaali. Ja onpa Jonsu kerran voittanut näyttelyissä Äijä-ruusukkeenkin, koska tuomarin mukaan sillä oli komeampi tukka kuin Hynysellä.
 |
| 1.7.07 Jkylän Pet, PPK1, LVK1, KuMa ja 95p |
Ollaanhan me Jonsun kanssa myös hypätty. Lähinnä huvikseen, mutta kisoissakin pari kertaa käytiin. Parhaimmillaan Jonsu hyppäsi helppoa suoraa ja mutkaa tuosta vain, mutta hyppäily oli kuitenkin sen verran harrastelua, ettei sen pidemmälle koskaan päästy. Vanhemmiten Jonsu ei ole jaksanut enää kiinnostua hyppäämisestä, enkä olekaan nyt useampaan vuoteen sitä hypyttänyt. Se nimittäin joko istuu vaikka maailman tappiin esteen edessä tuijottamassa sitä, tai sitten ryömii alta. Tämä suotakoon otukselle, joka saa minut aina hymyilemään.
Pinjan kanssa Jonsu ei koskaan ystävystynyt sydänystäväksi, vaikka Pinjan meille tullessa niitä yhteen yritinkin. Jonsu ja Pinja juttelevat kyllä mielellään kalterin läpi, ja nuolee Jonsu herrasmiehenä Pinjan kuononkin. Mutta samalle puolelle kalteria se ei jäniksen kanssa halua, vaan kumpikin tahtoo löylyttää toisen. Kun Jonsu vielä asui meillä, ne olivat Pinjan kanssa vuorotellen vapaana.
Nykyään Jonsu asuu vanhemmillani, vaikka minulla sitä kova ikävä onkin. Leijonapappa vaan ei viihtynyt uudessa kodissa jonne muutimme häiden jälkeen, vaan vietti aikaansa pääasiassa häkissään, vaikka häkin ovi oli auki. Kun ainut jaloittelu päivän aikana oli loikkia mattoa pitkin moikkaamaan Pinjaa Pinjan häkille, totesin, ettei tämä oikein kaninelämältä vaikuta. Niinpä Joona muutti vanhempieni luokse, paikkaan johon se alunperinkin pari kuukautisena muutti (minä kun asuin silloin vielä kotona) ja jossa se tykkää olla. Jonsu viettää vanhemmillani rattoisia eläkepäiviä ainoana kanina, mutta onnellisena siitä, ettei häkkiä ole ollenkaan (eikä liukkaita lattioita!). Koko huoneiston leijonakuninkaana se nukkuu eri huoneessa päivällä ja yöllä, ja sillä on selkeä rytmi miten päivät kulkevat. Ja vielä se jaksaa iloloikkia spurtata.
Jonsu on elämäni paras leijona, vaikka jääkiekon MM-kisojen aikaan muistan aina huomauttaa Joonan karvaustaidoista. Se parhaiten karvaava leijona. Ja komein. Suuri persoona pienessä pörröisessä otuksessa, jota on haukuttu niin hevilettikaniksi kuin muumien esi-isäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti