Reppureissaaja

Pinjalle tuli kaveri yökylään, tai oikestaan pariksikin yöksi. Kaverin Eemi-kani tarvitsi hoitopaikkaa pariksi päivää, ja niin se sitten pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa muutti meille olkkarin ja keittiön väliin. Hauskaa huomata, miten isolta ja pehmeltä leijonaristeytys voikaan näyttää ja tuntua kun on tottunut jäniksen rääpäleeseen.

Reppureissulaisen tukikohta

Eemi on hiukan paukutellut käpälää, mutta muuten se ottaa varsin rennosti: syö ja pötköttelee häkissään. Kovin se on utelias kyllä, nyt kun on saanut totutella häkissään uuteen ympäristöön. Pinjakin on ottanut ihmeen rennosti, koska oikeastaan se ei ole muuttanut päivärutiinejaan mitenkään. Kanit eivät tosin ole tavanneet, sillä Pinjan valtakunta on makuuhuoneessa. Pinja ei ole elämänsä aikana tavannut muita kaneja kuin oman leijonapappani (joka nyt asuu siis vanhemmillani) joten ihan mielenkiintoista nähdä miten vierailu tästä edistyy kun Pinja paremmin tiedostaa, että kämpässä loikkii toinenkin pitkäkorva.

Heinä maistuu

Koska Eeminkin täytyy tietysti saada olla vapaana, laitoin olohuoneen oviaukkoon tukon ja nostin kanin eteiseen. Meillä on aika pitkä eteisen käytävä ja totta puhuakseni olen suunnitellut siihen jo pidempään Pinjalle esterataa. Eemi ottikin käytävällä parit spurtit heti. Hyvin rohkeasti liikkuu ja tutkii, eikä vierasta kyllä minua yhtään.

Eemin jaloittelun ajaksi suljin makkarin oven, jottei Pinja tule portille kuikkimaan. Se nimittäin saa päänsä portista läpi ja toinen kani on niin mielenkiintoinen asia että se varmasti yrittäisi survoa itsensä portista kokonaan läpi - mikä kyllä on mahdotonta. Hitusen turvallisempaa siis, kun ei anna Pinjan edes yrittää survoutumista pinnojen välistä. Sitä vastoin sitä esterataa voisi koittaa, oon vaan laiska rakentamaan luovia esteitä (kirjoista).

Utelias neiti, ja kaunis!