Helmikuu on koittanut ja samalla starttaa Nopan-blogin ensimmäinen arvonta tänä vuonna. Ystävänpäivän kunniaksi kilpailun teemana on kanit ja ystävyys.
Säännöt:
- Kilpailuun saa osallistua jokainen, eli ei tarvitse olla blogini lukija.
- Koska haluan kuitenkin kiittää lukijoiksi liittyneitä jotenkin, saa kilpailuun osallistuva lukija toisen arvan ystävänpäivälahjaksi. Kerro siis jos olet blogini lukija.
Osallistuminen:
Osallistu arvontaan kommentoimalla tämän bloggauksen alle kertomuksen kanimaisesta ystävyydestä. Voit esimerkiksi kertoa miten kanisi osoittaa ystävyyttää toiselle kanille/koiralle/kissalle. Tai kerro miten sinun ja kanisi ystävyys tulee päivittäin ilmi. Älä katso mitä muut vastailevat, vaan kerro oma tarinasi kanimaisesta ystävyydestä omalla tavallasi. Mikäli sinulla ei ole omaa kania, voit kertoa jostain tuntemastasi kanista.
Kerro siis tarina/tapaus/asia, joka kuvaa kanimaista ystävyyttä ja kertoo jotain siitä, kuinka mahtavia pitkäkorvaiset ystävämme oikein ovatkaan.
Muista kertoa kommentissasi nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoite.
Arvonta:
Minä ja Pinja suoritamme arvonnan ystävänpäivänä 14.2. ja voittajaan otetaa yhteyttä sähköpostitse. Lisäksi voittaja ilmoitetaan täällä blogissa ja Facebookissa.
Palkinto:
Voittaja saa palkinnoksi uniikin Pupupäivyrin, jonka kannet taitelin tässä yksi päivä omin käpälin. Siihen voit kirjata kanisi hassut tempaukset, näyttelymatkat ja mitä ikinä haluatkaan tallettaa muistiin. Kirjassa on 80 puhdasta sivua (ei viivoitusta). Takakannen sisäpuolella lisäksi kätevä tasku, johon voi esimerkiksi laittaa näyttelyarvostelut tai eläinlääkäristä saadut paperit talteen. Pupupäivyriin voi tutustua paremmin aiemmasta bloggauksesta.
Lisäksi voittaja saa omenaklemmareita (5 kpl), joilla voi esimerkiksi osioida Pupupäivyrin. Ja koska Pinja haluaa muistaa myös voittajan kania, pussittaa se mukaan pienet kauraterveiset.
Julkaisen oman kanimaisen ystävänpäivätarinani ystävänpäivänä samalla kun julkaisen voittajan nimen.
 |
| Palkinto: Pupupäivyri, 5 omenaklemmaria ja pieni kaurapussi |
 |
| Omppuklemmareita |
lukija olen(möksö ttäjä)
VastaaPoistakarkki267@gmail.com
Tämä tapahtui eilen. Olin hypyttänyt kaniani ja oli aika mennä sisälle. Tuttuun tapaan poju sai juosta vapaana kanilaan ja jäädä sinne juoksentelemaan, siksi aikaa kun siivosin herran häkkiä. Lähdin viemään puruja pois ja poika jäi lattialle juoksentelemaan, edelleen. avasin oven, astuin ulos katsoin taakseni ja ihmettelin kun poika ei enää ollut ihmettelemässä lähtöäni.. katsoin jalkoihini ja siinähän poika vilisti jalkojeni ohi. Laskin ämpärin ja olin juuri ottamassa poikaa kiinni, mutta hänpä säikähti ja pinkaisi kanilan alle. No siinä mietin hetken että mitä teen, tumma kani pimeässä metsänlaidassa vapaana. Uskalsin kuitenkin kokeilla ja kutsuin poikaa nimellä ja tein kanimaista ääntä. Poika mietti sekunnin murto-osan ja juoksi äkkiä luokseni ja sisään takaisin. Hyvä että poika osasi hommansa:3 Tämä kani on nimittäin tärkein asia minulle tämän maan päällä. (en tiiä tällänenkö pitäs olla, mutta poika ainakin luotti minuun ja tuli kutsusta luokse:D)
Se on hieno tunne kun pupu valitsee tulla luokse, etenkin jos se on päässyt karkuteille. Siinä on kyllä luotto kohdillaan, kun omistaja on kiinnostavampi kuin muu maailma :)
PoistaEn ole lukija eli yksi arpa vain :)
VastaaPoistaMeidän Jaffa kissa ja Daim kani ovat hyvät ystävykset! Daim hakee kaiken turvan kissasta ja kulkee tämän perässä. Kissa nuolee Daimin otsaa ja suojelee tätä. Kerrankin meidän ollessa metsälenkillä, koira tuli vastaan. Jaffa hyppäsi Daimin eteen ja pörhisti karvansa, koira perääntyi! Ovat nuo kyllä ihana näky, lötköttärn vierekkäin sohvalla ja rallitellen kilpaa ympäri kämppää. Parhaat kaverit ovat selkeästi!
Ihmistä Daim rakastaa myös, tässä tapauksessa minua. Seurailee ja tulee ovelle vastaan kun tulen kotiin. Tykkää myös nuolla naamani ja tunkea syliin. Aivan ihana karvainen ystävä!
Siiri.Suihko / herrakaninen@gmail.com
Hih, teillä kuulostaa olevan hyvä kaverikaksikko siellä. Ja hienoa että hellyyttää riittää sinullekin, eivätkä ole vain kaksistaan :)
PoistaOlen lukija, kaksi arpaa! :)
VastaaPoistaKun kanit ovat vapaana, on meidän koira, Turrekin. Turre ei tee mitään pahaa kaneille, päinvastoin! Nuolevat toisiaan innokkaasti. Ne myös leikkivät yhdessä. Turre ei tee mitään, vaikka ne kävelee mahan alta yms. Mun kanit Jesse ja Laku, on ollu tosi kauan yhdessä. En oo erottanu niitä, että toinen ois toisessa häkissä ja toinen toisessa. Ei ne haluais! Mää huomaan että ne tykkää hirveesti toisistaan. Jos Jesse on mun kans lattialla, se menee häkin luukulle, ja Jessen kans yrittää saada sitä auki. Näin tapahtuu myös kun Jesse on luonani. Ne on vaan erottomat, niin ja kuulunhan myös minä joukkoon. Voi kuinka ihania ne voi ollakkaan! Se on mukavaa, kun menen maakaamaan selälleen lattialle, kas sieltä ne tulee ja nuolee mun naaman märäks! :D Ja kun ne on irti, niin yhdessä vetävät oikein isoja ninjahyppyjä ja juoksee ympäri huonetta, leikillä. Tämä se vasta onkin näky, kun kummatkin tulevat luokseni lepäämään, vieritysten, aivan vierekkäin makaavat, välillä toinen nuolee toista, ja sitten toisinpäin. Herkkupussi rapisee, ja kummatkin tulee kaipaamaan herkkuja, kädestä. Kun tulen kotiin koulusta, tulevat luukulle "Tuu nyt, meillä oli hirvee ikävä!" Tää on vaikeeta selittää sulle, koska tää on niin sanoinkuvaamatonta rakkautta toisia kohtaan. Ikinä..en ikinä, halua erota kummastakaan pitkäkorvasta, taikka sitten hännänheiluttajasta. Kuten sanoin, en voi kuvailla sinulle miten ihania ja rakkaita he ovatkaan, tässähän tulee tippa linssiin! :") ♥ Olenhan minä kohta 12v. ja olen oppinut niiltä paljon. Joskus en jaksaisi enää tehdä mitään, mutta kaneja ajatellen, olen raahannut itseni häkille, ja mä sain virtaa, kun kanit nuoli mua, aivan kuin lohdutti. Musta joskus tuntuu, että kanit antaa mulle paljon enemmän, kun mä niille. Tahdon olla niille hyvä omistaja, ja tahdon niille pitkän ja hyvän elämän. Olisi upeaa, jos voittaisimme, sillä voisimme kirjata aina iltaisin sängyn päällä, kanit löhöäisivät selän päällä,koira kainalossa, tunnelmavalot päällä, ja kirjoittaa sydämmestä asti, kuinka rakkaita Jesse ja Laku minulle ovatkaan! ♥ Mä..en voi kuvailla meidän välistä rakkautta, meidän pupujen ja minun...
pienetpehmeat@hotmail.com
Korjaus: "Jos Jesse on mun kans lattialla, se menee häkin luukulle, ja Lakun" kans yrittää saada sitä auki. :)
PoistaPuput on kyllä semmoisia piristäjiä. Eihän sitä voi olla hymyilemättä kun kani riehuu iloloikilla ympäriinsä ja tulee sitten tökkimään nenällä :)
PoistaItselläni ei ole koskaan ollut yhtä hyvää eläinystävää, kuin kanini Indy. Herran saadessani olin nuori, enkä varmasti osannut arvostaakkaan sitä yhtä paljon, kun olisi pitänyt. Ajan mittaan huomasin kuitenkin yhä enemmän piirteitä Indyssä, jotka olivat ihan erilaisia kun millään muulla tapaamallani kanilla. Poika vapaana ollessaan tykkäsi paljon enemmän olla lähettyvilläni, kuin juosta mennä omia teitään. Ja istuessani poika tuli aina mieluiten ihan syliin asti. Perheessäni jokainen rakasti Indyä ihan hirveesti. Sen pystyi antamaan kenelle tahansa syliin turvallisin mielin ja jopa 'ei kani-ihmiset' ihastuivat poikaan. Voisin jopa sanoa, että Indy muistutti enemmän pientä koiraa kun kania. :3
VastaaPoistaMeillä oli tapana joka ystävänpäivä puuhastella paljon kivoja juttuja yhdessä Indyn kanssa ja ehdimmekin monta ystävänpäivää yhdessä viettämääm. Siksi tuntuu todella oudolta tänä vuonna olla ilman parasta eläinystävää sille tatkoitettuna päivänä. Rip pikkuinen <3
Pupuninjat
PoistaIloovecookies@hotmail.fi
Ja olen lukija eli kaksi arpaa! :)
Indy kuulostaa olleen oikein ihastuttava pupupersoona. Minäkin kerron ystävänpäivänä omassa tarinassani jo edesmenneestä pupuystävästäni. Ikävähän siitä tulee kun muistelee, mut onneksi on niitä hienoja muistoja :)
PoistaMeidän puput ovat keskenään hyviä ystävyksiä ja Pyrykin makailee Pepin sekä Pipsan vieressä (tosin vain seinä välissä..). Lähiaikoina he ovat alkaneet jopa nuolee toisiaan aitauksen väliseinässä olevan flexin (läpinäkyvää muovia) läpi <3. Periaatteessahan se siis nuolevat vain muovia, mutta ei takerruta pikkujuttuihin ;).
VastaaPoistaYstävänpäivää viettelemme yleensä kotona runsaiden paijailuiden sekä herkkujen kera. Tänävuonna olisi tarkoitus normaalin rapsuttelen lisäksi käydä Lemmikkikeskuksen lemmikkitapahtumassa, mutta muuta viime vuosista poikkeavaa emme ole suunnitelleet :).
Päätinpä minäkin yrittää osallistua, olisi tuo pupupäivyri omenaklemmareineen niin ihana ja käytännöllinen!
weera / veera.e.jokinen@gmail.com
Olen lukija eli 2 arpaa!
Heh. Meilläkin nuollaan kalterin välistä. Jos siis menen Pinjan kanssa vanhempieni luokse käymään, jossa leijonapappa Jonttu asuu. Yhteen niitä ei voi päästää, mutta aidan välistä Joona nuolee Pinjaa nenästä ja sitten maataan vierekkäin aitaa vasten. Ne tuntee aina toisensa heti, vaikka eivät olisi nähneet moneen kuukauteen. Teillä tosin nuollaan muoviakin, kuulostaapa söpölle :)
PoistaKanini Dalin kanssa meille on muodostunut tavallisen ystävyyden lisäksi harjausrituaalista mukava hetki. Dali nimittäin on kokopitkäkarvainen kaveri, ja sen turkki vaatii harjauksen kerran kaksi viikossa pysyäkseen takuttomana. Välillä myös leikkaan turkin lyhyeksi. Aina näinä turkinhoito-operaatioiden aikana Dali pussailee minua kovasti. Minulle aikuisena huonosti hoidettuna laihana kanina tulleessaan Dali oli arka eikä pussaillut ihmisiä, mutta meillä asustaessaan siitä on kuoriutunut hurmaava pusupoika. <3
VastaaPoistaOlen blogisi lukija. :)
taru . leppimaki ät gmail . com
Voi, onneksi olet hoitanut Dalin pusupojaksi :) Mulle tuli aikoinaan rescuetapauksena angoraristeytys joka oli viettänyt pitkän ajan metsässä ennen loukutusta. Se turkki piti leikata tosi vähiin kun kani oli yhtä huopapalloa. Mutta alusta asti se omisti angoran pusutteluluonteen. Otus tuli meille muka väliaikaiskotiin, mutta enhän minä siitä raaskinut luopua :D
PoistaLukijoita ollaan!
VastaaPoistaItseasiassa, vasta ollaan "puputtumassa", nimittäin juurikin ystävänpäivänä meille saapuu ensimmäinen kani, rex-poju nimeltään Pujo. Pujo tulee kotikissan kaveriksi, ja täällä ollaan kaikki jo ihan innoissaan. Oon löytänyt mukavan kasvattajan ja vielä odotellaan häkkitilausta tulevaksi. :)
indeterminates ät hotmail.com
Onnea uudesta ystävästä! Rexit on kyllä suloisia, itekin oon joskus semmoisesta haaveillut :)
PoistaOlen blogisi lukija :) 2 arpaa!
VastaaPoistaMä olen vastikään ystävystynyt kanini kanssa. Aika uusi perheenjäsen kun on. Tämä kyseinen kani (Nuutti) on mitä ihanin persoona, löytyy itsepäistä puolta sekä lempeää puolta. Mulle Nuutti osoittaa ystävyyttä tulemalla vierelle joko ihan haistelemaan tai sitten pukkaa minua kuonolla pyytäen huomiota, tällöin minä osoitan ystävyyttä nuuttia kohtaan rapsuttelemalla ja juttelemalla :)
Cricsu@hotmail.com
Jokaisella kanilla on omat tapansa ja luonteenpiirteensä, ja on ihanaa huomata tuntevansa kaninsa niin hyvin et osaa niitä huomioida :) Tuo kuonolla puukkaminen on yksi kanien parhaista tavoista, sitä on vaan pakko hymyillä, kun pitkäkorva tulee tökkäämään nenällään :D
PoistaOlen lukija (Alma Paras), 2 arpaa. :)
VastaaPoistaalmaonrakkain696@gmail.com
Minun 7-vuotias kanini Alma on todella valloittava persoona, se on rauhallinen, ei leiki niinkään paljoa joka minua ei sinänsä haittaa.
Vapaana ollessaan ei yleensä vedä iloloikkia tai muuta vastaavaa, hakee vain läheisyyttä ja "lösähtää" makuulteen aina viereen ja kuin kerjäisi rapsutuksia.
Yleensä jos minua harmittaa jokin asia tai olen itkenyt, otan yleensä Alman vapaaksi, koska se tuo minulle todella paljon voimaa, Alma selvästi vaistoaa että kaikki ei ole hyvin, yleensä alkaa puskemaan päällään ja nuolaisee kättä.
Viime viikolla Alma sitten tuli syliini nukkumaan kun katsoin elokuvaa, siinä se oli puolitoista tuntia sylissä nukkuen ja herättyään kuin kiitokseksi nuolaisi kättäni ja palasi häkkiinsä.
Tulee myös toimeen jokaisen eläimen kanssa, niin kanejen, kissojen kuin koirienkin. Alma halusi hirveästi mennä tutustumaan metsästyskoiraan, joka toimii jäniskoirana, itse koira kuitenkin pelkäsi Almaa ja vinkaisikin pari kertaa, vaikka jäniskoira onkin. Kun koira sitten uskaltautui mennä nuuhkaisemaan Almaa lähempää, Alma vain nuolaisi koiran nenää ja tuntui kuin koirakin olisi lopettanut pelkäämisen kun siinä ne tovin toisiaan nuuskivat.
Alma käy myös satunnaisesti ystäväni kanin luona, Rositan. Rosita on hieman ärhäkämpi tapaus, ainakin Almaa kohtaan, meinaa näykkiä välillä mutta Alma sen kuin palaa aina takaisin ja tekee samankuin minulle, hakee läheisyyttä ja rupeaa makoilemaan.
Almalla on ollut koko elämänsä todella suloinen tapa, aina jos sen eteen pistää pehmolelun se nuolee sitä todella kauvan, kuin se luulisi sitä omaksi poikasekseen. Kaikinpuolin rakastan tätä kania yli kaiken ja toivon sille vielä todella pitkän ja hyvän elämän kanssani! ♥
Sitähän se ystävyys on, että ei tarvitse tehdä oikein mitään. Pelkkä yhdessäolo riittää :) Ja tosiaan, puput osaa kyllä lohduttaa tosi hyvin. Omatkin puput on monta kertaa lohduttaneet, toiset sylissä istuen, toiset hölmöilemällä. Pinja kuuluu tuohon hölmö-osastoon, sylissä se ei oikein jaksa olla, mutta pelleilyssä se on ammattilainen :D
Poista