Kanikirjasto

Olen suunnittelut alkavani bloggaamaan kanikirjoista. Päätin aloittaa kirjabloggauksen Monika Weglerin kirjasta Kääpiörotuiset kanit (Gummerrus 2011). Kyseessä on pehmeäkantinen ohut tietokirja, joka on suunnattu niin lapsille kuin aikuisille, vaikka käsitteleekin kania lasten lemmikkinä.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Muistan lukeneeni Weglerin kanikirjaa jo ala-asteikäisenä kun haaveilin omasta kanista. Kirjoitin kanitietoja muistiin muistikirjaan ja valitsin kirjasta lempikanini. Se oli hermeliini, jonka väriksi kirja väitti "mustavalkoloimu". Olettaisin näin monta vuotta myöhemmin että kuvan kani oli väriltään musta otter, ja tajusin tässä pari päivää sitten vasta, että tuo lapsuuden haavekaninihan oli Pinjan värinen hertsu, eli oikeastaan aikalailla Pinja!

Aloittaessani lukemaan Kääpiörotuisia kaneja minulla oli siis ennakkokäsityksiä Wegleristä kanikirjan kirjoittajana. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Ensinnäkin se on hyvin taitettu. Siinä on kivat värit ja toimivat kuvat. Kuvat ja teksti vuorottelevat mukavasti ja kirjaa on kokonsa ja muotonsa puolesta mukava lukea. Ulkoasusta ja taitosta ei siis valittamista!

Kirjan taittoa: 10 vinkkiä kaninhoitajalle

Sisällöntään teos on aika kattava noin pieneksi kirjaksi, joskin lähdeluottelo puuttuu. En myöskään aivan ymmärrä miksi Wegler on päättänyt kirjoittaa kääpiökaneista, kun suurin osa kirjan opeista pätee minkä kokoiseen kaniin tahansa. Kääpiörotujen esittely on kirjassa puolestaan nysä. Rotutyypillisissä ominaisuuksissa esitellään erivärisiä hermeliinejä ja muutama eri väri kääpiölupasta (ja mainitaan mini lop). Leijonanharjaksen esittely jää kahteen kuvaan. Esittely jää siis vaillinaiseksi, jättäen jopa osan roduista ulos. Rotuominaisuudet olisivat tässä suhteessa tärkeämpiä kuin tiettyjen värien määritykset.

Weglerin teoksesta löytää kuitenkin kivoja vinkkejä kanien aktivointiin, kuten kaivuulaatikko, tunnelit, oksien ripustelu ja majat.  Vaikka kirjasta löytää jotain epäjohdonmukaisuuksia, siinä annetaan myös hyviä ohjeita ja esimerkiksi muistutetaan häkin sisustuksen vaaranpaikoista (heinähäkit). Sisäkanien elinolosuhteiden yhteydessä Wegler keskittyy kanien aitauksiin, eikä mene ollenkaan siihen, millainen eläin kani on ollessaan vapaana asunnossa. Teksti on kuitenkin hyvin kirjoitettua ja helppolukuista, joten lapsetkin jaksavat sitä varmasti lukea. Infolaatikot ja nostot ovat toimivia.

Mielestäni Kääpiörotuiset kanit on siis ihan hyvä kanikirja, jonka lukemisesta on varmasti hyötyä ensimmäistä kaniaan hankkivalle.

Gummerrus 2011
Kodin lemmikkit -sarja
62 sivua.