Viikonloppuna oltiin miehen kotipaikkakunnalla käymässä, ja Pinja pääsi valjailemaan nurmikolle. Neiti oli niin tohkeissaan, että unohti syödä. Loikki vain sinne tänne innoissaan ympäri pihaa. Eniten sitä houkutti lähteä rantaa kohti risupuskiin haastavaan maastoon. Yritin sille tyrkyttää nurmea, mutta puska veti vähän väliä puoleensa.
 |
| Näytän sulle kieltä. |
 |
| Mie vähän juoksen nyt. |
 |
| Jäniininpäiviä viettelen nurmella, meri tuolla takana. |
 |
| Tassua toiseen eteen, hop hop! |
Kuumahan siellä tuli. Sekä minulle että jänikselle. Siispä mentiin sisälle viileään lepuuttamaan. Unohdin esteen kotiin, muuten oltaisiin vähän hypittykin ulkona. Mutta aloitettiin tuolla nikkaroimaan (tai siis miehen isä nikkaroi) Pinjalle toisen esteen. Minun täytyy vielä naulata siihen sinkilät ja maalatakin voisi. Mutta siitä sitten jo eri bloggaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti