Wanna be -koiranomistajuus

Olen käynyt tässä syksyllä kansalaisopistolla parkkinahan ompelukurssia. Tänään oli viimeinen kerta, ja nyt esittelen teille tuotokseni. Opettajaa nauratti, kun kerroin ettei minulla ole koiraa, mutta haluan silti tehdä koiran kaulapannan. Ideana oli kuitenkin tehdä sen kokoinen, että jos (kun) minulla joskus on koira, se voi tuota käyttää. Pääidea oli kuitenkin oppia ompelemaan parkkinahkaa ja tekemään kaikki työvaiheet oikein. 

Puolikuristava nahkapanta.

Parkkinahka on aika kaunista ihan siltään.

Tein puolikuristavan pannan. Ompelin reunaan sydämen ja N-kirjaimen. Jos olisin tiennyt minkä niminen koira tätä käyttäisi, niin olisi voinut kirjoittaa koiran nimen. Mutta minusta tuo pelkkä N-kirjainkin on hieno. Nyt voi ajatella, että koiran nimi alkaisi N:llä. Vaikka oikeastaan valitsin N:n ihan vain Noten takia. 

Sivussa oleva aplikointi.

Pannassa on vuori sisällä, hieman mukavampi koiralle.

Ehkä Pupunpajassa vielä työstetään lisääkin nahkaa. Nyt kun olen oppinut perusjutut ja omistan välineitäkin. Joka tapauksessa voin olla nyt ylpeä wanna be -koiranomistaja, joka käpertyy sateisena ja pimeänä syysiltana nojatuoliin seuranaan kani, joka ei halua iltalenkille.