Uusi vuosi, uudet kujeet

Ajatuksia vuodesta 2016? Tavoitteita ja lupauksia? En aio asettaa mitään ihmeellisiä tavoitteita kaniharrastuksen suhteen tällekään vuodelle, joten semmoista bloggausta ette saa. Blogiin olen ajatellut panostaa lisää, koska tykkään bloggaamisesta ihan kauheasti. Blogia tulen siis kehittämään tämän vuoden aikana varmasti. Siihen liittyen saattekin ylihuomenna sunnuntaina seuraavan postauksen. 

Toinen kirjallinen juttu, jota kehittelen blogin lisäksi tänä vuonna lisää on Pirkanmaan Nakerjat ry:n jäsenlehti Nakertajat. Suosittelen yhdistystä lämpimästi kaikille pirkanmaalaisille ja miksei muillekin. Enhän minä itsekään asu Pirkanmaalla (enää), vaan miksi vaihtaa kivaa jengiä kun kerran on sinne liittynyt? (Muumi on tosin pirkanmaalainen, joten tarkemmin ajateltuna onhan meillä edustava nakertava yksilö.)

Valjasmyyntiä kisoissa olisi tänäkin vuonna kiva tehdä.

Pupujen suhteen toivon vuodelta 2016, että ehdin käymään hieman enemmän pet-näyttelyissä etenkin Pinjan kanssa. Muuminkin haluaisin ainakin kerran käyttää ja katsoa miten menee. Muumin kanssa yritän myös käydä estekisoissa suhteellisen aktiivisesti. Toimittelen tilausvaljaita tänäkin vuonna joka kisoissa joissa käyn postituksen lisäksi. Toivottavasti pääsen jonnekin kisoihin/näyttelyihin myös myyntipöydän kanssa, koska se on huippua puuhaa.

Valjaista puheen ollen: laitan valjaiden tilauksen jäihin tammikuuksi. Kuosilista täytyy päivittää ja muutenkin parantelen systeemiä vähän. Saatte sitten helmikuun alussa nähdä mitä sain aikaan. En vielä oikein itsekään tiedä, mutta sittenpä nähdään :D

Lähtökohtasesti toivon tältä vuodelta mukavia ja unohtumattomia hetkiä pupujen kanssa yhdessä. Treenailemme esimerkiksi naksutinjuttuja, joista kumpikin pupu selvästi pitää. Naksutuksesta puheenollen, se lupaamani treenivideo tulee kyllä pian! Videot ovat siis yksi lisä tänä vuonna blogiin.

Pinja muuten juhli vuodenvaihdetta railakkaasti herkuttelemalla. Tarkistin kanien juomapulloa karkkipussi kädessä ja jotenkin sieltä tippui karkki suoraan häkkiin. Jänis löysi karkin luonnollisesti nopeammin kuin minä, ja vilisti se suussaan karkuun. Puolet se ehti syödä ennen kuin onnistuin saamaan karkin pois. Niin meni jänön mahaan puolikas mangonmakuinen hedelmäkaramelli. Ei se siitä mitään mahanpuruja saanut, mutta minulle kyllä irvisteltiin episodin aikana ja jälkeen. Olin se kamala täti, joka vie karkin lapselta.