Kukkuu!
Luukussa kaksi esittäytyy syypää tähän kaikkeen kanitouhotukseen. Notte muutti luokseni syyskuun alussa 2004. Se oli leijonanharjaksen ja kääpiölupan risteytys, ja kerrassaan mahtava kanipersoona. Pitkäkorvainen hönöttäjä sai valtavasti nimiä: Napero, Naselius, Notski, Nase. Kasvattaja oli ristinyt pupeliuksen Noteksi, mutta lisäsin itse nimiä hieman lisää: Notte Annikki Teemu Pastilli Uljas Ensimmäinen Komea oli lopulta kanin nimi. Pitihän tällaisella keppostelijalla oli nimi kuin Peppi Pitkätossulla.
Nase rakasti ruokaa ja nukkumista. Hypättiinhän me esteitäkin ja kerran voitettiinkin kisat ja päästiin lehteen, mutta se oli niin tuurissaan milloin neiti halusi hypätä, milloin heittää puomeilla keihästä, milloin limbota puomien välistä. Saatiin ekoissa SEK:n estekisoissamme kannustuspalkinto, Notte juoksi täysiä joka estettä päin ja rata piti keskeyttää. Oltais me jatkettu kisaamista ilman sitä kannustustakin, mutta olihan se hauskaa, että tuomari halusi kannustaa torpedokania yrittämään uudestaan.
Notte kuoli jouluaamuna 2010 sairasteltuaan pitempään. Tuo pieni, pullea, hölmö ja ehdottaman ihastuttava kanipersoona selvitti minulle, kuinka rakastettavia, höpsöjä ja täydellisiä kaniinit voivat olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti