Muumi täällä hei!

Tosiaan, meille muutti sunnuntaina nuori herrasmies nimeltä Muumi. Tai virallisemmin Charlotta's White Alabaster. Ikää hänellä on viisi ja puoli kuukautta, väriltään luonnonsiamsoopeli ja rotuna risteytys.

Olin miettinyt toisen kanin hankintaa pitkään. Yksi iso syy, joka puhui kanin hankinnan puolesta oli Pinja. En lähtökohtaisesti tykkää pitää kania yksin, ilman että edes verkon toisella puolella olisi lajitoveri. Tietysti on kaneja, jotka eivät vaan tule yhdenkään toisen kanin kanssa juttuun. Mutta Pinja ei lukeudu siihen luokkaan, vaan tiedän että se nauttisi pupuseurasta.

Koska kanin piti tulla Pinjan kanssa juttuun sen kuului olla leikattu uros. Yksinkertaisesti helpoin lykätä vanhemman naaraan kaveriksi. Koska Pinja on aika pieni, ja mies ei lämmennyt idealle isoista kaneista (vielä joskus mä hankin jätin!) päätin pysytellä kääpiökaneissa tai maksimissaan pienissä.

Sitten vain katselemaan Facebookin myyntipalstaa. Etsin valmiiksi kastaroitua urosta. Löysinkin yhden ihastuttavan leijonanharjaksen löytöeläinkodista. Mutta se ei sitten lopulta ollutkaan se meidän kani. Sitten bongasin risteytyskaniveljessarjan. Pian puolivuotiaita, estehyppytaustaisia risteytyskaneja. Alkoi hurja pohdinta. Siinä olisi nuori uros, josta voisi saada jopa estekaverin. Ja kastaroida voisi aika pian, joten valmiiksi leikatusta voisi joustaa sen verran. Luovutusikäisiä pupuvauvoja en edes katsellut, rajasin ne alkuunsa pois laskuista. Mutta tämä oli jo viisi kuukautta...Ja siitä veljessarjasta se sitten lopulta valkkaantui.

Muumi on osoittautunut todella hyväksi valinnaksi. Siinä on sopivasti luppamaisuutta, semmoista lupsakkaa höperyyttä. Aina kun avaan häkin oven, se on heti siinä kurkkimassa mitä oikein aion tehdä. Ruokkiminen, vessan siivous, kaiken voi tehdä ilman että Muumi hötkyää yhtään minnekään. Huomaa vaan, kun on tottunut jänikseen joka hötkyää senkin edestä :D

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien Muumi on ottanut muuttonsa aika rennosti. Se teki "possukellahduksen" (niin sitä meillä kutsutaan) heti ensimmäisenä iltana. Siis sen heittäytymisen selälleen ja nautinnollisen lojumisen. Tänään tulivat ensimmäiset iloloikkasarjat, joten eiköhän kaveri ole alkanut kotiutua. 

Muumi on siis tarkoitus kastroida piakkoin. Se täyttää parin viikon päästä puoli vuotta, niin odottelen nyt vielä hetken aikaa. Leikkauksen jälkeen varoaika, ja sitten alkaakin totutus Pinjan kanssa yhteen. Tähän mennessä ainakin vaikuttaa hyvältä, sillä Pinja ei ole murissut Muumille kertaakaan, verkon läpi siis vain haistelevat ja kujertelevat.

Kuvista voi hitusen nähdä, että Muumin oikeassa silmäkulmassa on vekki tällä hetkellä. Sen veli oli viime viikolla tikannut siihen. Silmäkulma on jo paranemassa, vaikka pieni pala siitä puuttuukin. Mutta sehän ei Muumia haittaa.

Muumi on hypännyt helppoja esteitä jo kasvattajallaan, ja sen äiti kisaa keskivaikeassa. Tarkoitus olisi aloitella hyppyily kunhan poika nyt on ensin kotiutunut kunnolla ja ollaan tutustuttu toisiimme vähän paremmin. 

PS. Perustin tänään Pupunpajalle oman Instagram-tilin, ja tuohon blogin sivuun tulee nyt kuvia sieltä. Seuratkaa, jos haluatte katsella pupukuvia ;)