28.8.2014

Pupun peti

Viime viikonloppuna iski inspiraatio. Olen jo aikasemmin haaveillut, että ompelisin Pinjalle oman pedin. Tarvikkeetkin olen kaappiin ostanut, mutta tarkkaan en ollut suunnitellut millaisen tekisin. Sitten se inspiraatio iski ja oli vaan pakko saada heti ommella peti. Äkillinen inspiraatio johtui varmaan siitä, että yleensä viikonloppuisin ei ole töitä, mutta tänä viikonloppuna oli. Pakko sitten tehdä jotain unohtaakseen olleensa launtaina töissä. 


Ajatus oli jossain samanlaisessa kun koirien pedit. Ihan silmämääräisessti leikkelin kankaat ja ommellessa ajattelin että mitenhän tämä ommellaan. Liian kova inspiraatio, että olisi alkanut kaavoja piirtämään. Jaksoin kuitenkin Nopan-lätkän kiinnittää, vaikka omaan kotiin tämä onkin eikä muualle. 



Pedistä tuli aika linnunpesämäinen. Vihreä osa on tekonahkaa, vaalea pörrö on samaa mitä olen laittanut tekemieni koiran valjaisiin pehmusteeksi. Tuo ei tosin varmaan kestä jos Pinja alkaa kaivamaan, vaivaamaan ja tosissaan muokkaamaan petiä pupun pesäksi. Mutta siinäpähän on testiksi miten materiaalit kestää. Tehdään sitten uusi ja paranneltu jos Pinja löytää heikkouksia. 


Peti päätyi Pinjan omalle hyllylle. Siinä on ollut satunnainen kangas alustana, mutta paljon kivemmalta tuo peti siinä näyttää. Semmoinen linnunpesä se.


Pinja ei oikein halunnut olla malli näissä kuvauksissa. 


Häiritsin mitä ilmeisemmin kameralla sen tutkimustyötä. Se nimittäin teki heti ilmeisen tarkkaa laadunvalvontatyötä, kun peti ilmeistyi sen ulottuville.


Sitten se tuumasi, että on parempi nukkua vanhassa pahvilaatikossa, johon on itse syönyt kulkureiän. Kyllähän minä sen arvasin. Mutta pitäähän sitä nyt olla sisustukseen sopiva peti kanilla. Ihan vaan sisutuksen vuoksi. Ja ehkä tuo jänis vielä joskus edes istuu tuolla pedillä. Ehkä. 

Tässä vielä kahdet valjaat, jotka ompelin viikolla. 




26.8.2014

Kasvien kuivaaminen kaneille

Käsittelin viikko sitten bloggauksessani kasveja, joita kaneille voi Suomen luonnosta kerätä. Osaa näistä kasveista voi myös kuivata kaneille. Itse olen kuivannut kaneilleni useampana vuonna voikukan ja piharatamon lehtiä sekä siankärsämöjä kukintoineen. Kuivattuja kasveja olen sitten antanut talven mittaan erikoisherkkuina, siankärsämöä myös ummetuksen hoidossa. Ruokahaluton kani alkaa ainakin meillä ensimmäisenä syömään joko kuivattua voikukanlehteä tai siankärsämöä. Ne ovat vain niin herkkua, ja toisaalta molempia pidetään eläintenhoidossa ruuansulatusvaivoja hoitavana yrttinä. 


Kasvien kerääminen kuivattavaksi


Voikukan lehtiä kuivumassa.
Kasvien kuivaamisessa on hieman eroja sen suhteen kuinka helppo ne on kuivattaa. Esimerkiksi voikukan ja piharatamon lehtien kuivaaminen on helppoa, mutta omenan kuivaaminen on jo selvästi haastavampaa sen rakenteen vuoksi. Sama pätee paksuihin kukintoihin. Kun keräät kasveja kaneille, muista noudattaa jokamiehen oikeuksia ja välttää alueita, joihin on levitetty torjunta-aineita. 

Paras keräyssää on kuiva ja aurinkoinen. Sateen jälkeen keräämään ei kannata mennä, vaan kasvien pitäisi olla kerättäessä pinnaltaan kuivia. Mikäli keräät yrttikasveja, joissa haluat säilyttää rohdosominaisuuksia, keräysajankohdalla on iso merkitys. Esimerkiksi siankärsämö auttaa kanien vatsavaivoihin (ummetukseen), ja sen oikea keruuaika on juuri kukinnan alkaessa, kun kukissa ei vielä ole siitepölyä. Kukinnossa ei saisi olla harmaantunutta aluetta, ja kaikkien kukkien tulisi olla valkoisia. Nuppuisuus kukinnon keskiosassa on hyvästä. Ylipäätään on parempi kerätä ja kuivata nuoria kasveja, kuin koko kesän kasveneita ja jo pölyttyneitä kasveja.

Kerää kasvit ilmavasti, äläkä esimerkiksi vain tiputtele niitä muovipussiin läjäksi. Jätä tuntemattomat kasvit kasvamaan ja poimi vain tuttuja ja turvallisia lajeja. Mukana on hyvä olla sakset, jolla kasvien varret saa katkeamaan siististi. 

Kasvien kuivaaminen kanille


Kasvit laitetaan kuivumaan heti keräämisensä jälkeen. Kuivauspaikan pitää olla suojassa suoralta auringon paisteelta. Kuivauslämpötila ei saisi olla yli 35 lämpöastetta, sillä liian kuumassa kasvit tummuvat. Kasvit levitetään esimerkiksi sanomalehdelle tai voipaperille ohueksi kerrokseksi ja annetaan kuivua huoneenlämmössä. Kukat, kuten siankärsämöt, sidotaan pieniksi nipuiksi ja ripustetaan kattoon. Itse olen tosin onnistunut kuivattamaan siankärsämöä myös vaakatasossa. Tällöin täytyy olla huolellinen että kasvi tosiaan kuivuu joka puolelta, eli tarvittaessa kääntää kasvia välillä. Turhaa kasvien pyörittelyä olisi kuitenkin vältettävä.
Kasvit on aseteltu sanomalehdelle kuivumaan.
Oman kokemukseni mukaan kasvien kuivattaminen kanien käyttöön onnistuu hyvin ilman kasvikuivuriakin. Mikäli kasveja haluaisi kuivattaa enemmän yrttikäyttöön (kuin vain kanien herkuiksi), eli säilyttää kasvin eteeriset ominaisuudet, kuivurista olisi enemmän hyötyä. Vähän voikukkaa kuivattava ei siis kuivuria tarvitse. Joka tapauksessa vaikka kuivattaisit kasvit kuivurissa, niiden on hyvä antaa olla yö kuivumassa paperille levitettyinä, ja laittaa kuivuriin vasta sitten.


Kasvien on annettava kuivua tarpeeksi kauan.
Kuivurin lisäksi kuivata voi myös sähköuunissa. Tällöin lämpö on reilu 30 astetta ja uunin luukku jätetään raolleen. Itse olen joskus kuivattanut kasveja uunin jälkilämmöissä ruuan paistamisen jälkeen, mutta tällöin on maltettava odottaa että uunin lämpö laskee tarpeeksi alas. Liian kuumassa kasvit eivät kuivu, vaan paistuvat ja menettävät makunsa ja värinsä.

Hyvä kuivauspaikka voi löytyä saunasta, leivinuunin tai vaikka jääkaapin päältä kaapista. Kaappi jääkaapin päällä on nimittäin usein lämmin. Tärkeintä on, että tila on ilmava, ja kasvit ovat suojassa suoralta auringon paahteelta. 

Kanin kuivakasvivarasto


Siankärsämöä.
Kuivatut kasvit on hyvä säilyttää ilmavasti. Itse säilytän kuivaamani kasvit pahvisessa kenkälaatikossa, mutta myös paperipussi tai lasipurkki ovat sopivia. Muovipusseja säilytykseen ei suositella. Lisäksi on syytä välttää kosteita paikkoja, koska kuivatut kasvit imevät ilmankosteudesta kosteutta itseensä. Pääsääntöisesti kasveja kannattaa kuivata sen verran, että kanit käyttävät ne seuraavaan kesään mennessä. Kuivatut kasvit voivat säilyä parikin vuotta, mutta järkevämpää olisi kuivata joka kesä kasvit seuraavalle vuodelle. 

Herkkuina kasvit ovat erinomaisia, sillä ne on paljon terveellisempiä kuin eläinkaupoista löytyvät teollisesti tuotetut herkkunapit ja -raksut. Suomen luonnossa kasvaa paljon puhtaita ja maittavia kasveja kaneille, joten niitä kannattaa suosia lemmikkinsä ruokinnassa. Luonnonkasvien maittavuudesta kaneille ja jyrsijöille on tehty myös tutkimusta, muun muassa Anu Snyggin opinnäytetyö (2013, avautuu pdf:nä)


Lähteet: 
Yrttitarhan Keittokirja: Säilöntä ja Keruu ja käsittely 
Eläintenhoitajan yrttiopas, Tuomivaara Anne (Atena, 2009)

24.8.2014

Eloarvonta suoritettu

Heipähei, Eloarvonta on suoritettu ja nyt julkaistaan voittajat. Monikossa, koska innostuin arpomaan kaksi palkintoa. Ihan vaan siksi, että arvonnalla oli tarkoitus juhlistaa sitä, että teitä lukijoita tuli 70 täyteen. No, nyt on sitten yhtä vaille 80 kasassa. Joten oikestaan voisi juhlia kahdeksankymppisiä :D 



Toivoitte bloggausta Pinjan häkistä, tarvikkeista ja ruokinnasta. Semmoinen on tekeillä heti kun ennätän. Videota en valitettavasti voi ottaa, koska minun järkkärini ei osaa videoida. Tabletti osaisi, mutta laatu olisi sitten aika karmeaa...eli videot saa vielä odottaa tuloaan, ehkä joskus tulevaisuudessa.

Lisäksi toiveissa oli hassuja kuvia. Täytyy penkoa kuva-arkistoja jos pupuista löytyisi höpsöjä kuvia. Tai sitten voisi tehdä kuvapostauksen jossa oli muutenkin kivoja kuvia kaikista eri kaneistani. Vaikka ihan vaan sen kunniaksi, että syyskuun alussa meillä on pomppinut tasan kymmenen vuotta vähintään yksi kaniini. Siitähän voisi tulla kiva juttu kanihistoriastani valokuvin. 

Tee-se-itse -postailua ja seuraava Pupun pajahaaste on tulossa piakkoin. 

Boksin pohjallinen. Aplikoin siihen tommoisen kanin.

Mutta nyt voittajiin ja palkintoihin. Ensimmäisenä arpa osui nimimerkkiin Bunnies Story. Hän saa Pupunpajassa tehdyn kuljetusboksin pohjallisen. Pohjallinen on kuvassa Atlas 10 -boksissa, mutta sopinee aika moneen muuhunkin laatikkoon. Toinen puoli on vihreää vettä kestävää kangasta, toinen puoli fleeceä. Pohjallista voi käyttää kummin päin haluaa: jos fleece on alaspäin niin lattiassa on lämpöeriste, jos fleece on päälle päin, niin pupulla on pehmeämpi istuskella. Pohjallisen mukaan lähtee pussi kauraa. 

Magneetti, pallo ja Trixien sakset.


Toinen arpa osui Ronjaan. Hän saa mustan Pupunpajassa tehdyn kanimagneetin, Trixien kynsisakset paketissaan ja kulkuspallon. Tuollaisesta pallosta Pinja on ainakin hirveästi tykännyt.

Onnea voittajille!

Seuraava arvonta pidetään viimeistään kun lukijoita on sata. 

20.8.2014

Leijonapapan päiväkirja

Hei kanimaailma. Haluaisitte varmaan kuulla hieman vanhemman kanin ajatuksia. Ainakin minun nuoruudessani vanhoilla kaneilla, veteraaneilla kuten näyttelyissä minua on jo pitkään tituleerattu, oli kerrottavaa elämästä. 

Esittäydyn alkuun, näin vanhemiten olen oppinut esittäytymään. Perusluonteeltani olen ujo ja rauhallinen. En siis arka, pois se minusta. Minä vain en välitä että kaikki huomio olisi kiinnittynyt minuun. Rakastan puuhailla omia asioitani kaikessa rauhassa, ja tulen kyllä sitten luokse kun kaipaan hellyyttä ja huolenpitoa. Tai kun on nälkä. Tiesittekö, että tukkakaneilla on kerjäämisessä iso etu? Voi esittää ettei nää minne loikkii ja töpsöyttää sopivan söpösti suoraan ihmisen jalkaan loikkiessaan. Sitten voi istua hölmistyneenä tököttäen ja kallistaa päätään. Kahdeksan vuoden kokemuksella voin sanoa, että silloin irtoaa vähintään poskien silittelyä jos ei ihan porkkanan palasta. 

Ennen vanhaan vieraat saivat kurkkia minua sängyn alta. Nykyään voin jo istua ylpeänä olemuksestani keskellä mattoa. Siinäpähän ihmettelevät kania, joka ei asu häkissä. Sitä paitsi tukkani alla on rattoisaa istua. Villissä nuoruudessani sain tukastani palkinnonkin, ruusukkeen jossa lukee Äijä. Joku oli tehnyt ne ä:n pisteet mustekynällä, huomaan kyllä tukkani alta kaikenlaista. Tuomari puolestaan hehkutti, että lettini on komeampi kuin Hynysellä ja Nikulalla. Ehkä en siksi ole vieläkään raaskinut tiputtaa harjastani. Ei sitä hevilettikani voi siiliksikään ruveta.

Tiedän jotain tytöistä, sillä olen ollut tämän huushollin ainoa isäntä. Tyttö(kani)t ovat mielestään aina oikeassa. Ne voivat rakentaa pesän vessaan ja suuttua jos käytän vessaa vessana. Mutta joskus on vain pissattava, ja päätettävä ottaako torut verbaalisesti ihmisen suusta, vai tyttökanilta tukkapöllyä. Siksi onkin parempi elää näin vanhempana ihan yksikseen. Ei tarvitse ihmetellä mistä ihmeestä kanineiti on taas saanut päähänsä repiä minun pelihousuni pesätarpeiksi. Minä en ole mikään elävä vanupussi, olen tukkakaniini. 

Niin se nimi. Saanen esittäytyä, olen Pupet`s Jonathan, eli Jonathan von Hopkins. Tuttavallisemmin Jonsu, Joona, Jonski, Poika tai ihan vaan Jonttu(tonttu). 



Jonsulla on ikää reilu 8½ vuotta ja se elää leppoisia eläkepäiviään vanhempieni luona, sillä se ei oppinut loikkimaan uuden kotimme laminaatilla, eikä hyväksynyt Pinjaa kaverikseen edellisen tyttöystävänsä kuoltua.




19.8.2014

Kanille kasveja luonnosta

Mansikka
Suomen luonnosta löytyy paljon kasveja, joita kanit voivat syödä tuoreena, ja osaa voi kuivatakin talven varalle. Nyt alkava kaksiosainen artikkelisarjani käsitteleekin mitä kasveja kaneille voi luonnosta kerätä, ja kuinka kasveja voi säilöä talvea varten varastoon. Ensimmäiseksi käsittelen kanille sopivia kasveja. Tätä varten myös kuvailin hieman pihapiiristä löytyviä kasveja. Kasvien lisäksi käsitelen jokamiehen oikeuksia, joista kanille kasveja ja oksia keräävän on hyvä tietää. 



Mitä kasveja kani voi syödä?


Kaneille kelpaavat Suomen luonnosta hyvin monet kasvit. Lähtökohta on tietenkin siinä, onko kasvi myrkyllinen. Netistä ja kirjallisuudesta löytyy useampia listoja kaneille turvallista kasveista. Koostin näistä listoista oman listani. 


J

Juolavehnää. 
Jauhosavikka (Chenopodium album)
      Kansanomaisesti saviheinä, 
Juolavehnä (Elymus repens)
Juolukka (Vaccinium uliginosum)
     Marjat.


H

Haapa (Populus tremula)
     Oksat ja lehdet.
Heinäratamo (Plantago lanceolata)
Hiirenvirna (Vicia sp.)
            Vitamiini- ja kivennäislähde. Siemenet myrkyllisiä.
Huopaohdake (Cirsium helenioides)
             Lehdet, kukat, nuoret versot
Kaalivalvatti (Sonchus oleraceus)
            Koko kasvi. Värjää virtsaa. 
Kamomillasaunio (Matricaria recutita)


Minttu.

K

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
Kanerva (Calluna vulgaris)
            Koko kasvi. Vahvistaa yleiskuntoa
Kannusruoho (Linaria vulgaris)
Ketohanhikki (Potentilla anserina)
Keto-orvokki (Viola tricolor)
Kehäkukka (Calendula officinalis)
            Yksivuotinen koristekasvi, joskus luonnossa karkulaisena.
Koiranputki (Anthriscus sylvestris)
      Sekoittumisvaara hukanputkeen tai myrkkykatkoon, jotka myrkyllisiä.
Koivu (Betula)
         Oksat ja lehdet
Kuusi (Picea abies)
         Oksat neulasineen. Värjää virtsan punertavaksi.
Mustaherukka.


L

Lehtohorsma (Epilobium montanum
Leskenlehti (Tussilago farfara)
Lipstikka (Levisticum officinale)
      Tunnetaan myös nimellä Liperi.
Luhtalitukka (Cardamine pratensis)
Lutukka (Capsella bursa-pastoris)


M

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)
Mansikka (Fragaria sp.)
       Puutarhamansikka ja ahomansikka. Lehdet ja kypsät marjat.
Metsävadelma (Rubus idaeus)
Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
         Melko vahva rohtokasvi, jota käytetään tulehdusten, kuumeen ja erilaisten särkyjen hoitoon eri eläinlajeilla.
Mustaherukka (Ribes nigrum)
          Lehdet ja oksat, mikäli ei ole käytetty kemiallisia torjunta-aineita.
Mustikka (Vaccinium myrtillus)
        Varpu lehtineen ja kypsät marjat.
Mäkihorsma (Epilobium collinum)


Ojakärsämö.

N

Niittyhumala (Prunella vulgaris)
          Nuoret versot
Nurmiajuruoho (Thymus pulegioides)
Nurmilauha (Deschampsia cespitosa)


O

Ojakärsämö  (Achillea ptarmica)
Omenapuu (Malus sp.)
         Oksat ja lehdet
Orapihlaja (Crataegus sp.)


P

Pajut (Salix spp.)
       Oksat ja lehdet 
Piharatamo.
Peltokaali (Brassica campestris)
Peltokanankaali (Barbarea vulgaris)
Pelto-ohdake (Cirsium arvense)
      Lehdet, kukat, nuoret versot
Pihatatar (Polygonum aviculare)
Piharatamo (Plantago major)
     Lehdet. Siemenet turpoavat mahassa, suolitukoksen vaara.
Pihatähtimö eli vesiheinä (Stellaria media)
Pihlaja (Sorbus aucuparia)
       Oksat ja lehdet
Pikkutakiainen (Arctium minus)
      Lehdet, kukat, nuoret versot
Poimulehti (Alchemilla)
Pujo (Artemisia vulgaris)
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
     Varvut. Ei suositella pitkäaikaista käyttöä rohdosvaikuksen vuoksi. 


Siankärsämö nuppuvaiheessa.

R

Rätvänä (Potentilla erecta)


S

Siankärsämö (Achillea millefolium) 
       Rohtona käytetään kasvin kukkaosaa. Laajavaikutteinen rohdosominaisuuksiltaan, käytetään vatsa- ja          suolistovaivoihin. 
Sinimailanen (Medicago sativa)
Syylälinnunherne  (Lathyrus linifolius)
Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis)


T

Timotei (Phleum pratense)
       Kanit syövät tätä ruokaheinässäänkin. Ravintoarvo suurin kun tähkä ei näkyvissä. 
Vadelma.


V

Vaahtera (Acer platanoides
      Oksat ja lehdet
Vadelma (Rubus idaeus)
      Lehdet ja kypsät marjat
Valkoapila (Trifolium repens)
Valkohorsma (Epilobium lactiflorum)
Valkopeippi (Lamium album)
Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Voikukka (Taraxacum spp.)
     Lehdet, kukat ja juuri. Parantaa ruokahalua. 





Myrkyllisten kasvien listaan voi perehtyä esimerkiksi Luontoäidin hevoset -sivustolla, jossa on listattu hevosille myrkyllisiä kasveja. Hevosille myrkyllisiä kasveja en syöttäisi kanillekaan. 

Mistä kasveja voi kerätä kanille?


Voikukka.
Mikäli et tunnista luonnosta löytämääsi kasvia tai tiedä onko se kanille myrkyllinen, älä poimi sitä. Varmasti turvalliset perinteiset kasvit, kuten voikukka ovat hyvä tapa aloittaa kasvien kerääminen kanille. Älä kerää alueilta, joissa kasveihin on voinut kertyä saasteita. Esimerkiksi autoteiden varret ja naapurin koirien koivennostopaikka, eivät ole kasvien keruupaikkoja. Toisen mailla liikkuessasi muista selvittää, missä kasveihin on mahdollisesti ruiskutettu torjunta-aineita.

Kasveja kerätessä on myös hyvä muistaa jokamiehen oikeudet. Ilman erillistä lupaa toisen mailla on luvallista kerätä sieniä ja marjoja, sekä poimia kukkia ja heinämäisiä kasveja. Sen sijaan kiellettyä ilman erillistä lupaa on ottaa puuta kasvavasta, kuivuneeta tai kaatuneestakaan puusta. Myös oksien, kuoren, lehtien, terhojen, käpyjen jne. ottaminen kasvavasta puusta on kielletty. Sammalta, jäkälää ja turvetta ei saa kerätä ja heinää ei saa niittää eli kerätä isolta alalta. Kanilleen oksia keräilevän on siis syytä muistaa, että toisen mailla elävistä puista ei saisi leikata oksia ilman lupaa.



Poimulehti.

Syysmaitiaisen kukka.

Pihatähtimö eli vesiheinä.

Timotei.

Kaneille maistuvat usein kasvit mielummin tuoreena kuin kuivattuna, mutta kuivatut kasvit tuovat iloa talvipäiviin, kun kani ei voi istua takapihalla syömässä ruohoa. Koska pian koittaa syksy ja talvi, käsitteleekin seuraava, 26.8. julkaistava osa kuivattavaksi sopivia kasveja ja kuivaamista. 

Lähteet:
Mitä kaneille saa antaa, Rautavuori Riina. (pdf)
Suomalaisten kasvien syöttäminen, Hautala Katriina ja Leena.  
Eläintenhoitajan yrttiopas, Tuomivaara Anne (Atena, 2009)

13.8.2014

Kasvien kuivailua

Keräsin viime viikonloppuna hieman voikukan lehtiä, piharatamon lehtiä ja siankärsämöjä lehtineen ja kukkineen. Levitin kasvit sanomalehdille ja laitoin kuivumaan lasitetulle parvekkeelle, jossa on sopivan lämmintä. Hyvin taas kuivuivat ja sain Pinjalle hieman kesää talteen. 

Siinä ne kuivuu lehdellä.

Käytän kuivattuja kasveja talvella pienenä herkkuna kanille. Lisäksi siankärsämöä meillä syödään jos kani meinaa mennä ummelle. Muutenkin jos kani sairastuu eikä ruoka maistu, niin mikäs sen parempi tapa houkutella syömään kun työntää kuivattua voikukkaa ja siankärsämöä nenän eteen. Meillä on joka kani rakastanut niitä. 


Voikukanlehtiä.

Kasvien keräämisestä ja kuivaamisesta bloggaan myöhemmin lisää, nyt haluan vielä esitellä yhdet kukkaset. 

Tein nimittäin yhdet retroilevat kukkavaljaat. Kuvauskaveriksi ne sai tällä kertaa limpparipullon, jossa on vähän samaa retroilua. Nämä on kokoa S ja alusnauha on tällä kertaa ruskea. Oranssi solki kävi näihin valjaisiin tosi hyvin, kun kukissakin on oranssia. 

Tilausvaljaat, koko S.

Oranssia kukkaa ja solkea

11.8.2014

Voi mikä riemu

Viikonloppuna oltiin miehen kotipaikkakunnalla käymässä, ja Pinja pääsi valjailemaan nurmikolle. Neiti oli niin tohkeissaan, että unohti syödä. Loikki vain sinne tänne innoissaan ympäri pihaa. Eniten sitä houkutti lähteä rantaa kohti risupuskiin haastavaan maastoon. Yritin sille tyrkyttää nurmea, mutta puska veti vähän väliä puoleensa.

Näytän sulle kieltä.

Mie vähän juoksen nyt.

Jäniininpäiviä viettelen nurmella, meri tuolla takana.

Tassua toiseen eteen, hop hop!

Kuumahan siellä tuli. Sekä minulle että jänikselle. Siispä mentiin sisälle viileään lepuuttamaan. Unohdin esteen kotiin, muuten oltaisiin vähän hypittykin ulkona. Mutta aloitettiin tuolla nikkaroimaan (tai siis miehen isä nikkaroi) Pinjalle toisen esteen. Minun täytyy vielä naulata siihen sinkilät ja maalatakin voisi. Mutta siitä sitten jo eri bloggaus.

5.8.2014

Niittykummun kansa

Espoossa rakennetaan Länsimetroa, eli metroa Helsingin ja Espoon välille. Rakennustyökaivaukset on aidattu, ja aidat on kerrassaan ihanat. Vai mitä tykkäätte?


Tänään muissa asioissa ohitin metrotyömaan Espoon Niittykummun kohdalta. Pakko oli ottaa kännykällä pari kuvaa, vaikka kännykkäni onkin ikivanha ja kuvien laatu ei mikään kummoinen.





Jokatapauksessa niin valloittava Niittykummun kanikansa. Tuolla vanereiden takana on täysi kaaos ja rakennustyömaa. Ihanaa, että aitavanereihin on saanut joku taiteilija toteuttaa luovuuttaan. 

Lisäksi vielä, Eloarvonnassa on toivottu paljon bloggausta Pinjan häkistä ja tavaroista ja meidän arkipäivästämme. Lupaan toteuttaa nämä toiveet tässä piakkoin :) 

3.8.2014

Eloarvonta

On arvonnan aika, sillä lukijoitten määrä on ylittänyt 70 lukijan rajapyykin. Ihan huisia!


Vaikka helteissä mennään ja kesää on vielä jäljellä, niin haluisin jo valmistautua syksyyn ja uusiin bloggauksiin. Mielelläni siis jälleen kuulisin mistä haluatte bloggauksia. Suunnitteilla on, että kirjoittaisin jonkunlaisen sarjabloggauksen samaan tyyliin kun valjaista vuoden alussa. Mikä olisi hyvä aihe tällaiseen? Tai mistä haluaisit tee-se-itse -ohjeen? Tai mikä aihe sinua kiinnostaa muuten vain? Lisäksi saa ehdottaa mitä voisin ommella tai askarrella kaneille valjaiden lisäksi, eli millaisen tuotteen voisin Pupunpajassa nikkaroida. 

Osallistumisohjeet:
1. Saat arvan kertomalla nimesi/nimimerkkisi, sähköpostiosoitteesi ja mistä haluaisit lukea tämän julkaisun kommentteihin.
2. Blogin lukijat saavat toisen arvan, sillä he ovat ihania. Sano siis jos olet lukija.
3. Jos lisäät arvontabannerin (yllä) omaan blogiisi linkin kera ja mainostat arvontaa saat arvan. Liitä tässä tapauksessa osallistumiseesi myös osoite bloggaukseen jossa banneri on. 

Arvon voittajan Pinjan toimiessa arvovaltaisena arvonnan oikeellisuuden tarkistajana 24.8. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse. Lisäksi voittaja julkaistaan bloggauksessa ja Pupunpajan Facebook-sivuilla. 

Palkinto on yllätys, mutta sisältää kanimaisia asioita sekä kanille että omistajalle. Sen verran voin paljastaa, mukana on aito Pupunpajassa itse tehty juttu ;) 

2.8.2014

Jäniinin hyppykoulu #1

Olen täällä vain maininnut Pinjan hyppyinnokkuudesta ja kertonut hypyttäneeni sitä. Ikinä ei ole kuitenkaan blogiin asti tullut kuvaa jäniinin pompuista. Ajattelinkin nyt aloittaa kuvaamaan enemmän treenejämme ja bloggaamaan niistä enemmän. Tällä hetkellä ollaan hypitty olohuoneessa ja eteisessä helpon suoran tasoista rataa, lähinnä pystyjä. Tässä on siis paljon matkaa kehittyä paremmaksi.

Este maksimikorkeudessa.
Ainoa käytössä oleva oikeanlainen este on siis tavallinen pysty, maksimikorkeus 35 cm. Pinja hyppää sen tuosta vain. Seuraavaksi tarkoitus olisi keskittyä hyppäämään pitempää rataa ja pidempiä esteitä. Korkeutta ei siis ole tarkoitus lisätä vaan haastetta muuten. 

Pompom.
Tänään pompittiin muutamaan kertaan rata. Pinja jatkaa aina hypyn jälkeen juoksua eteenpäin, ja juoksemme sitten asunnossa niin pitkään kun tulee seinä vastaan. Tänään vedettiin olkkarista eteisen läpi aina ulko-ovelle asti, ennen kuin jäniini löysi jarrut. Etenemisongelmaa ei siis ainakaan ole. Joskin välillä neiti suuntaa hypättyään kohti makkaria, joka on sen vapaanaoloalue. Oma paikka vetää puoleensa, hypytkin kulkee aina paremmin makkaria kohti mennessä :D

Spurttia.

1.8.2014

Pupun pajahaasteen virikkeet


Aloitin aikaisemmin Pupun pajahaasteen, jossa haastoin kanibloggaajia kehittämään kaneilleen jonkun virikkeen ja bloggaamaan siitä. Asiasta innostuneita esiintyi, mutta kolme bloggausta on minulle ilmoitettu. Haasteeseen vastasi tällä kertaa siis Kanimaisia kuulumisia -blogi hienolla ruokapuulla! Hieman työläämpi kun omat askareeni. Lisäksi Vauhtihirmut-blogissa oli muun muassa esittelyssä hauska peikko-lelu. Kolmantena Viisi pientä pitkäkorvaa ja wc-paperitolloista taiteiltu herkkupaketti ohjeineen.

Aikaa haasteen toteuttamiseen oli heinäkuun loppuun, mutta tässä tapauksessa otan mielelläni edelleen vastaan bloggauksia, mikäli joku ei ole vain ehtinyt vielä blogata. Laittakaa siis linkkiä tämän postauksen alle, niin liitän linkin sitten tähän bloggaukseen, jotta kaikki pääsevät katsomaan.


Yksinkertainen tollolelu.

En tosin keksinyt itsekään mitään kovin uutta ja ihmeellistä. Haasteen ansiosta kuitenkin rakentelin Pinjalle uudenlaisia virikkeitä. Jollain muulla kanilla jossain päin maailmaa on kyllä voinut olla tällaisia, sillä hirveän omaperäistä ideaa ei nyt syntynyt. Toisaalta haasteen pääidea olikin virikkeiden rakentaminen, vaikka uudet innovaatiot olisivat kyllä hyvästä.

Heinäletti.

Heinäletti häkissä.
Kun lueskelin netistä virikeideoita, sain idean letittää heinää. Omaan lettiini otin mukaan kuivattua siankärsämöä. Sidoin letin kumpaakin päähän heinällä sidokset, ettei se purkaannu. Sitten mietin saisiko heinäletin jotenkin hauskasti kanille käyttöön, mutta lopulta sidoin sen vain kalteriin roikkumaan. Siankärsämöiden kukat on letin yläpäässä, josta Pinja haistaa ne ja kurkotteli jo kovasti syödäkseen ne ensimmäisenä. 

Seuraavaksi aloin miettimään kuinka vessapaperitolloista saisi pujoteltua jotain jännää. Tein prototyypin, jota olisi pitänyt parannella, mutta tolloja ei riittänyt enää seuraavaan erään. Täytyy siis taas jemmata hetken aikaa tolloja ja koittaa sitten uudestaan. Kunhan taas tehtyä paremman, tämän prototyypin sijaan, niin voin laittaa ohjetta. Nyt siitä ei vielä ihan muotoutunut sitä mitä hain, ja sitten loppuivat tollot kesken.


Tälle lelulle kävi myös hieman kalpaten. Laitoin Pinjan iltapalan eli pelletit sen sisään ja tollon häkkiin. Ajattelin et siinäpähän testaan miten lelu toimii käytännössä. Kun hetken päästä tulin takaisin häkin luokse, Pinja oli nostanut lelun pelletteineen juomakuppiinsa. Pelletit tietysti levisi lelun sisälle ja juomaveteen. Lelu lensi heti roskiin ja juomavesi meni vaihtoon. Iltapelletitkin piti antaa uudestaan, tällä kertaan ihan ruokakuppiin. Täytyisi vaan jo oppia, että jokainen tavara jonka laittaa Pinjan häkkiin, ja jota se jaksaa heittää nakataan juomakuppiin.

Lelun prototyyppi.

PS. Keksin jo uudelle pajahaasteelle aiheen. Siinä ei tarvitse edes askarrella, joten ehkä siihen tulisi osallistujia hieman runsaammin. Mutta tosiaan, tähänkin haasteeseen ehtii vielä osallistua!

Bloggausta on päivitetty 2.8. : haasteeseen vastanneita bloggauksia lisätty.
Bloggausta on päivitetty 5.8. : lisätty Viisi pientä pitkäkorvaa -blogin haasteeseen vastaus.