29.10.2017

Kaniloki


Tiedättekö mitä on bujoilu? Bujo tulee sanasta bullet journal ja merkitsee päivyrin, muistilistojen ja luonnoslehtiön yhdistelmää. Se on nyt muodissa. Kauppoihin on tullut myyntiin vihkoja, joihin sitä on helppo toteuttaa. On tarroja, tusseja, teippejä... kaikenlaista mitä bujoiluun innostuneet voivat haksahtaa. Bujoilu sopii mitä mainioimmin Pupunpajalle, koska se on luonaa ja pupumaista toimintaa.





Ainakin jos käyttää tämmöisiä söpöjä kaniteippejä. Olen ostanut nämä jo ajat sitten, ja nyt tiedän mihin voin teippailla. Aloitin bujoilun pari kuukautta sitten ja päätin olla ostamatta ensi vuodelle työkalenteria. Perustin toki heti kaneille oman Kanilokin. Bujo-ohjeissa kerrotaan, että voi perustaa erilaisia lokeja, esimerkiksi treenilokin, johon kirjaa nopeasti ja lyhyesti ylös tekemänsä treenit. Minulla on kanien lisäksi loki, johon kirjoitan ylös jokaisen lukemani kirjan ja merkitsen viereen jos se oli erityisen loistava. Ohjeita bujoilun aloittamiseen löytyy netistä, youtubesta ja Miia Pölläsen kirjasta Bujoilun voima (ylimmässä kuvassa, lainasin kirjastosta). 

Kanilokiin kirjaan ylös mitä olen kaneille ostanut hintatietoineen. Lisäksi kirjaan ylös kynsienleikkuut ja muut isommat hoitotoimenpiteet. Nyt parin kuukauden jälkeen pystyn jo laskemaan paljonko kanit kuluttavat viikossa heinää. Kun olen pitänyt lokia pidempään, saan laskettua paljonko minulla menee rahaa keskimäärin kuussa kaneihin. Ummetukset ja muut semmoiset on toki myös hyvä kirjata, niin tarvittaessa sitten muistaa, milloin oli viimeksi pupun maha sekaisin. Joskin meillä mahat on sekaisin tosi harvoin (koputtaa puuta). Muumilla oli tosin yksi ilta, jouduin tukiruokkimaan ja juottamaan. Aamulla onneksi oli helpottanut ja ruokahalu palannut. Kumpikin vaihtaa nyt talvitakkiin, ja karvaa lentää.

Rahankulutuslaskemia en voi teille vielä blogata. Tällä hetkellä lukema on vääristynyt, koska Pinjan leikkauksen vuoksi tänä syksynä rahaa on mennyt aika monta sataa enemmän kuin pitkään aikaan. Semmoista lemmikkien omistaminen on, yhtäkkiä voi tulla yllättävä menopiikki. (Muumi oli käynyt puremassa yhdellä siistillä puraisulla audiopiuhan poikki miehen hyperkaiuttimista. Oletettavasti vastalause musiikin luukuttamisesta herkkäkorvaiselta unipullalta. Kävin ostamassa uuden piuhan, ja merkitsin senkin hinnan kanien budjettiin.)

Näyttelyt, estekisat (ja treenit) ynnä muut semmoiset voisi toki myös lokata. Niitä ei vain nyt ole ollut. Kovasti kyllä mieli tekisi petteilemään ja esteilemään Muumin kanssa. Lemmikkimessuille olen menossa, mutta pupuillahan ei ole siellä mitään osallistuttavaa tänä vuonna. Naksuttelutreenit lokkaan kirjoittamalla mitä treenasin, kauanko ja miten meni. Kunhan niitä kertyy, voin jakaa teillekin jotain.

Millaisia asioita te kirjaatte kaneistanne ylös?


10.10.2017

#1 Kanikirjasto: Karhu ja kaniini

Luetteko paljon kirjoja? Minä luen. Töiden puolesta enemmänkin lasten- ja nuortenkirjoja, opintojen puolesta akateemisia julkaisuja ja vapaa-ajalla sitten kaikenlaista proosasta tietokirjoihin (ja Papanaattoriin!). Viihdyttäviä kanikirjoja löytyy monenlaisia, en siis puhu vain tietokirjoista, vaan esimerkiksi myös lastenkirjoista ja sarjakuvista.

Yksi viime päivinä itseäni ilahduttanut tuttavuus on Julian Goughin Karhu ja kaniini : kaverin kamalat tavat. Kyseessä on tänä vuonna ilmestynyt lastenkirja, jossa on värikäs kuvitus, eikä aivan mahdottomasti tekstiä. Sujuvasti lukemaan oppinut alakoululainen on kirjan kohderyhmää, mutta toimii ääneen luettuna myös alle kouluikäisillä - ja aikuisilla! Itseähän luin tämän yksikseni bussissa ja postasin heti someen kuvan papanaa syövästä kaniinista.


Kirja alkaa siitä kun karhu herää talviuniltaan hieman liian aikaisin ja alkaa rakentaa lumiukkoa. Rakennuspuuhissa se tapaa kärttyisän kaniinin. Parasta antia kirjassa on sen tapa tuoda papanahuumorillaan ilmi ihan oikeaa faktaa kaniinien ruuansulatuksesta. Jos siis lapsesi, serkkusi, pikkusiskosi tai joku muu pieni ihminen ihmettelee joskus miksi kanisi syö papanoitaan, lue tämä kirja lapselle ääneen. Yhtäkkiä sinulla on lapsentajuinen selitys, miksi kaniinit syövät kakkaansa (ja karhut eivät).

Nopealukuinen, viihdyttävä kirja ystävyydestä ja kaniinin ruuansulatuksesta. Suosittelen sivuuttamaan sen seikan, että kaniini syö papanoiden lisäksi jäätynyttä lohta ja kuoriaiskaviaaria - ja keskittymään papanoihin!

Julian Gough
Karhu ja kaniini : kaverin kamalat tavat
Otava 2017