27.4.2015

Kanin hajurauhaset

Kaneilla on omat tapansa merkitä reviiriään. Niillä on rauhaset leuan alla, jotka erittävät hajuja, joita ihmisen nenä ei kykene haistamaan. Hieroessaan leukaansa huonekaluihin, nurkkiin ja vaikka kenkiin, kani merkitsee reviiriään. Reviirin merkitsemistä varten kanilla on myös hajurauhaset, jotka sijaitsevat peräaukon kummallakin puolella. 

Kani hieraisee leuallaan merkin lyhtyyn.
Moni kani on elänyt vuosia ilman, että kukaan on puhdistanut sen hajurauhasia. Hajurauhasten puhdistus ei olekaan mikään rutiinitoimenpide, vaan se tulee vastaan jos on tullakseen. On  kuitenkin hyvä tiedostaa, että kanilla on hajurauhaset ja muistaa tarkistaa niiden puhtaus ainakin näyttelyihin mennessä.

Vaikka näyttelyissä ei käytäisi, joskus tulee vastaan tilanne jossa rauhaset on hyvä puhdistaa. Ensimmäinen kanini alkoi vanhemmiten haista välillä todella pahalle. Haju poistui aina rauhasten puhdistusten myötä. Tällä kanilla ei nuorena ollut rauhasissa koskaan eritettä, mutta vanhemmiten ne täyttyvät nopeasti ruskeaan möhnään. Rauhasten eritys ja siisteys voikin vaihdella kanin elämäntilanteen, ympäristön ja iän mukaan, ja on toki yksilöllistä.


Kani kainaloon ja tutkimaan.

Hajurauhasiin kertyvä ruskea tai keltainen möhnä haisee todella kamalalle. Turhaa putsailua ei kannata tehdä, koska ollaan herkällä alueella, jossa ihokin on ohut. Itse puhdistan hajurauhaset vain jos havaitsen niissä likaa, eli oikeastaan tosi harvoin. Hyvä tapa on esimerkiksi vilkaista hajurauhasiin kerran kuussa (samalla kun leikkaa kynnet) ja puhdistaa, jos niissä jotain puhdistamista on.

Kuinka hajurauhaset puhdistetaan?


Hajurauhaset näkyvät peräaukon kummallakin puolella viiltona. Jos kanilla on pitkät karvat, ja vaikkei olisikaan, rauhasia voi olla haastava löytää karvojen seasta. Nosta kani selälleen jalkojesi päälle tai ota se selällleen kainaloon. Etsi hajurauhanen ja raota sitä varovasti sormillasi. Rauhasta ei huomaa kunnolla ennen kuin sen avaa, eli rohkeasti vain etsimään karvojen seasta.

Mikäli rauhasessa on ruskeaa tai kellertävää eritettä, pääset puhdistuspuuhiin. Erite voi olla tahmeaa tahmaa tai kuivanut kovaksi klimpiksi. Joka tapauksessa se haisee niin pahalle, että tiedät löytäneesi hajurauhasen.

Hajurauhanen, jonka pohjalla on hieman tahmeaa eritettä.

Hajurauhasten puhdistamiseen kannattaa käyttää vanupuikkoa ja haaleaa vettä. Kostuta vanupuikko ja pyyhi sitten varovasti rauhanen puhtaaksi. Puhdistaessasi rauhasta muista, että peräaukon seudun iho on herkkää, eikä sitä kannata esimerkiksi hangata voimakkaasti. Älä myöskään töki vanupuikolla kania, vaan pyri sulaviin vetoliikkeisiin, jolla tahma tarttuu kosteaan vanupuikkoon. Kovettuneen klimpin voi irrottaa myös varovasti sormin, mutta muista olla hellävarainen sillä se on usein ihossa kiinni. Kostealla puikolla tai lapulla pyyhkiminen auttaa klimpin irtoamisessa. 

Youtubesta löytyy erilaisia videoita hajurauhasten puhdistamisesta, videoista voi olla myös helpompi hahmottaa missä kohtaa rauhaset ovat ja kuinka ne saa esille. 



26.4.2015

Hyppykurssi

Mietiskelin aika pitkään lähdenkö Pinjan kanssa SEK:n hyppykurssille Puotinharjuun. Pohdinnan aiheena lähinnä oli, hypytelläänkö siellä niin alkeita, että meille ei Pinjan kanssa olisi aiheesta olisi hyötyä. Päätin kuitenkin lähteä, koska Pinja tarvitsee treeniä ympäristöihin tottumisessa, jotta uskaltaa liikkua ja hypätä kilpailuissa kunnolla. Ajattelin siis, että tämä olisi paras tapa valmistautua ensi viikon kisoihin Puotinharjussa. 

Etukäteen hieman mietiskelin, mitenkähän kylmää ja märkää ulkona olisi. Varauduin kylmään, ja roudasin Pinjalle mukaan Ikean kassin ja pyyhkeen, jotta saisin sille sademajan boksiin jos vettä alkaisi tulla taivaalta. Mutta aurinko paistoikin tosi lämpimästi, ja kaneja piti viedä välillä varjoon lepäämään. 

Pinja oli onnellinen kun pääsi nurmikolle. Se on halunnut joka päivä parvekkeelle istuskelemaan, ja osoittanut mieltään jos en ole päästänyt. Nyt kun sai olla monta tuntia ulkona, niin jopas oli lystiä! Vaikka välillä piti säikkyä mopoa, lentokonetta tai metroa. Hirveästi kummia ääniä pienelle kaninpojalle...Mutta onneksi Pinja osasi myös nauttia, ja jopa tajusi vähän syödä ruohoa. Niin ahmatti kun Pinja onkin, se ei yleensä malta syödä ulkona mitään, vaan häseltää menemään. Siis jos ei jännää joka asiaa ja kökötä paikallaan. 

Itse kurssipäivään olen tosi tyytyväinen. Saatiin Pinjan kanssa juuri se mitä tultiin hakemaan eli valjailua, ympäristöön totuttelua ja tosi hyviä hyppyjä. Kurssilla lämmiteltiin ensin pienillä esteillä, sitten treenailtiin kokonaista helppoa suoraa rataa. Käytiin läpi kisojen tärkeimmät säännöt ja sitten pidettiin harjoituskisat ihan oikeiden kisojen malliin lämmittelyllä ja kuulutuksilla. Ihan huippu juttu, koska suurin osa osallistujista ei osa ollut koskaan kisannut. Meillekin harjoittelukisat oli hyvät, vaikka tiedettiin jo kuviot.  Pinja meni ensimmäistä kertaa kokonaisen radan niin, että minä vain seurasin perässä. Yhdellä virheellä ja nopealla ajalla helpon suoran tasoinen rata, oon niin tyytyväinen! Sitten vaan toivomaan, että se toistaa tuon ensi lauantaina virallisissa kisoissa, niin saadaan klassauspistetili avattua.

Pinjan rentoutumisesta kertoo hyppytuloksen lisäksi sekin, että se osasi tulla luokseni kutsulla "Pinja tänne" ja vislaus. Koitin kahdesti kun kani lähti kauemmas minusta ja kummallakin kerralla tuli. Sisällähän se tulee aina, mutta ulkona korvat on joskus täynnä titityytä. Oonpa aika iloinen tästäkin. 

PS. Pupunpaja tuottaa tänä viikonloppuna ihan uudenlaisen käsityön Pinjalle. Innostuin vähän ompelemaan, naapurit kiittää kun keskiyölläkin ompelukone laulaa. Mutta kohta se on valmis, ja sitten saatte kuvan. Valjaitakin toki on työn alla aimo kasa.




18.4.2015

Puutarhapupu


Kevät on tullut! Siis Ainakin sen verran, että meillä suoritettiin kevätkylvöt. Pinja pääpuutarhuri tarkisti parvekkeen huoleellisesti. Se selvästi rakasti aurinkoa, tuulentuoksua ja lintujen laulua. Millään se ei malttanut tulla parvekkeelta pois. Lopulta kävin jääkaapilla noutamassa porkkanan ja juttelin samalla ääneen, kuinka joku jänis saa porkkanan. Ahmatti mikä ahmatti, sieltähän se tassut vipottaen hyppeli olohuoneen halki ja kaahasi makuuhuoneeseen. Pinja on nimittäin sitä mieltä, että kaikki ruoka syödään makuuhuoneessa. Johtunee siitä että yleensä ruokin sen häkkiin (ja häkki on makuuhuoneessa). 


Pääpuutarhurille kasvatan ohraa, jota se saa sitten syödä versoina. Viime kesänä se tosin halusi syödä mansikatkin, ja Pinjan ollessa parvekkeella piti mansikan ruukku aina nostaa tuolille. Laitoin ruukkuihin itämään paprikkaa, tomaattia, persiljaa ja basillikaa. Ainakin chiliä kylvän vielä, kunhan löydän oikeanlaisen siemenpussin kaupasta. Nämä eivät siis toki menneet vielä parvekkeelle, vaan olohuoneen ikkunalaudalle. Mansikan ostan myöhemmin kaupasta, samoin parvekukat. Täytyy nyt katsoa miten tämä kasvien kasvatusinto kehittyy, kun käyn reilun viikon päästä yhden illan parvekeviljelykurssilla. 




Pinja temmelsi ympäri olohuonetta kun laittelelin multaa ruukkuihin. Sitten se tuli katsomaan mitä oikein istun lattialla ja keksi, että turveruukkuja voi syödä. Siinä vaiheessa epäilin pääpuutarhurin tietotaitoa se verran, että lykkäsin sen tarkkailemaan kylvöpuuhien loppuja portin taakse. Se siitä vielä olisi puuttunut, että Pinja olisi lennättänyt multaa pitkin lattioita turveruukkuja repiessään. Onnistuin itsekin sotkemaan sen verran, että kania en tosiaan tarvinnut enää siihen säheltämään :D




Pinja ei portin taakse joutumista arvostanut, vaan kökötti sitkeästi tuijottamassa minua ja rynkytti välillä porttia. Mutta portti ei auennut ennen kuin kylvöt oli tehty ja lattia siivottu. 



Käytiin muuten yksi päivä kierrätyskeskuksessa. Sieltä löytäisi vaikka mitä tuunattavaa, jos olisi tilaa mihin kaikki askartelunsa asettaisi. Myynnissä oli muun muassa tosi iso muovinen sängynaluslaatikko, jossa silmäni näkivät heti loistavan häkin pohjan. Mukaan ei kuitenkaan lähtenyt se vaan kuppi. Pitäähän joka jäniksellä olla liian monta keraamista kuppia. Piitulla on nyt viisi.

12.4.2015

PetExpo 12.4.2015

Terveisiä messuilta, oli tosi mukava päivä! Seikkailin messuilla kanittomana, mutta kaverin kanssa. Ensinnäkin oli huippua nähdä pitkästä aikaa kaveria, ja toisekseen ihan parasta messuseuraa on ihminen, joka jaksaa ihan yhtä isolla innolla katsella eläimiä ja miettiä kanien elämää, värejä, rotuja, ja mitä hassua oma kani eilen teki. 

Ensimmäiseksi katseltiin siilejä. Niin suloisia, ettei mitään rajaa. Kuvan kaveri halusi koko ajan kävellä pöydällä, eikä pysyä paikallaan. 


Siilin jälkeen mentiin kissa- ja koiraosastoille. En hirveästi ymmärrä kissoista, etenkään kissanäyttelyistä, mutta oli kivaa katsella erilaisia rotuja. Lisäksi hitusen vilkaistiin tuomarointiakin. Koiranäyttelyt kiinnostivat meitä kumpaakin kuitenkin enemmän ja siellä käytiin ihastelemassa villakoiria, perhoskoiria ja muutamaa muutakin rotua. 

Kaniosasto veti kuitenkin puoleensa. Tässä vaiheessa tosin todettiin et unohdettiin ottaa kartta. Kun saatiin kartta, niin luettiin sitä väärinpäin ja ei millään meinattu löytää kaneja. Sen sijaan löydettiin nukkekoteja ja pieniä liikkuvia junia. Ihan mielenkiintoista sekin oli, mutta ne kanit, missä ihmeessä ne oikein olivat. Mutta kyllä ne sitten lopulta löytyi! (oikeastihan ne oli tosi helpossa ja loogisessa paikassa). 



Kaninäyttelyitä oli kaksikin: LeKan lemmikkiluokka ja SKY:n ulkomuoto. Näyttelyhäkit oli tosi kivasti neliömallissa. Yleisö ei päässyt neliön sisään, jossa oli tuomarinpöytä ja jossa kanien omistajat saivat olla. Ihan tosi hyvä idea, niin tuomaripöytä rauhoittui arvostelulle, mut yleisö näki kaikki kanit. 

Kuten kuvakollaasista huomaa, olen jotenkin rakastunut venäläiseen kuvioon. Tajusin vasta kollaasin tehtyäni, että totta vie, otin parhaat kuvat samankuvioisista kaneista. Etenkin tuo soopelin sininen venäläisvauva oli niin aww. Totesin kaverille, et tuo lähtis meille heti jos ei olisi jo jonkun oma rakas. Jellonakin on mitä mainioin ja tuo jänes. Ei, liikaa ihania, kauniita, komeita ja mahtavia pupuja!

Vilkuilin vähän häkkien päällä olevia arvostelulappuja ja ihan mukavia pisteitä ja arvosteluja siellä oli. Etenkin SKY:n näyttelyssä oli tosi kivoja kaneja, joista oli kiva vilkaista arvostelukortista tunnistiko värin oikein, ja kuinka rotutyypillinen se otus oli. 


Tämä sachsengold oli yksi mun suosikki. Se tuli poseesaamaankin kun kuvasin. Ihana kaveri. Näyttelyiden lisäksi messuilla oli SEK:n estekisat. Kanien hyppelyä katsottiin pariinkin otteeseen., ja hienosti loikkivat kaikki. SEK:n esittelypisteellä oli myös rauhallisen letkeä paijauspupu, jota käytiin silittelemässä. SEK:lla oli myös mahdollisuus kokeilla estekanin hypyttämistä. En käynyt, vaikka toisaalta olisihan se ollut ihan jännä hypyttää jonkun toisen kania kun omaansa. 



Suomen Lemmikkikanien pisteellä oli myös paijauspupu. Hyvin pääsivät ihmiset siis kaneja silittämään, kun oli kahdellakin eri pöydällä mötköttämässä housukani (hollantilainen siis...). Kanien jälkeen mietittiin, että pitäisi käydä vielä tutustumassa harmaapapukaijaan paremmin. Saatiinkin kummatkin vuorotellen lintu kädelle ja olkapäälle. Lintu otti välillä nokalla ja lipoi kielellään. Harvoinpa sitä linnun kieltä on tuntenut sormissaan ja lämpimiä varpaita käsivarrellaan. 

Kaiken kaikkiaan oli tosi antoisa päivä. Kierrettiin PetExpon lisäksi käsityömessut ja OutletExpo. Jälkimmäisestä tarttui mukaan kosmetiikkaa, edellisestä ideoita omaan pupunpajailuun. Oikein mukava sunnuntai siis, ensi vuonna uudestaan ja ehkäpä jänökin tulee silloin mukaan.



6.4.2015

Pääsiäinen hypellen


Tätä on odotettu. hyppytreenejä pihalla. Ulkona puhalsi niin kamalan kylmä tuuli, että se vähän herpaannutti ajatuksia esteistä ja aiheutti Pinjalle ihmetyksen aiheita. Pinjan isoin vaikeus onkin ympäristö, eivät esteet. Se osaa ja uskaltaa hypätä, kunhan malttaa ja uskaltaa ympäristöön nähden toimia. Nyt meni taas hetkonen pienoinen istuessa ja miettiessä missä sitä on, eikä mihinkään muuhun voinut keskittyä. 
Tässä syy miksemme hyppää PetExpossa ensi viikonloppuna. Pinja hyppäisi korkeitaan pari estettä sellaisessa tilassa. Se ei vaan ole vielä niin kokenut, että handlaisi messuhälinää siinä ajassa ja kykenisi liikkumaan radalla vapautuneesti. Ajattelin siis säästää Piitua ison yleisön edessä hölmönä istumiselta (ja vähän itseänikin), kun se ei vaan uskalla hypätä vaikka osaisi. Me hypätään ensin vähän helpommissa ympäristöissä. Ehkä sitten ensi vuonna Pet Expossakin.























Yllä ohjeet, jotka Pinja antaa jokaiselle aloittelevalle hyppääjälle. Ajattele (nopeasti) mihin hyppäät ja sitten vain hyppäät. Kohdan yksi ajattelu on välillä todella hidasta, ihan kuin kani ei pystyisi juostessaan ajattelemaan, vaan jokaisen esteen edessä olisi odotettava, että ajatukset ehtivät mukaan. Mutta sitten kun hypätään, nämä esteet alkavat olla Pinjalle helppoja. Koko hyppytreenin aikana se tiputti vain kahdesti ylimmät puomit. Se hyppää hirmuisella ilmavaralla, joten ihan sama olisi latoa puomeja lisää johtimiin. 

Tuohon kolmioesteeseen saisi kyllä korkeutta, kun naulaisi loput sinkilät paikoilleen ja tekisi puomeja lisää. En ole vielä ehtinyt sinne asti, sinkilät loppui kesken ja nyt se on tuollainen perusversio, jota vielä hypytin pystynä. Siitä saisi toki paljon haastavamman kun laittasi viistot puomit. Puomejakin on vielä liian vähän, joten pajailua riittää. Tärkeää on kuitenkin treenata myös esteeltä toiselle etenemistä ja hyppäämistä ilman tuumailutaukoja, ja silloin on parempi hypätä helpoilla esteillä. Hypätään siis Pinjan kanssa nyt suht helppoja esteitä ja opetellaan sitä miten radalla edetään.




Lopuksi Pinjalla on vielä tärkeää asiaa. Pääsiäisarvonnan kahden lipun lippupaketin voittanut ilmoitti, että liput voi arpoa uudelleen, sillä hän ei pystykään käyttämään niitä. Eikös olekin tosi ystävällisesti tehty? Nyt joku, jolle on lipuista iloa saa ne käyttöönsä. Pinja on nyt arponut liput uudelleen Pääsiäisarvontaan osallistuneiden kesken, ja onnellinen voittaja on Aada. Voittajalle on laitettu sähköpostia. 


3.4.2015

Pääsiäisarvonnan voittajat!



Pääsiäisarvonta on tullut päätökseen ja on aika julkistaa onnekaat, jotka pääsevät petexpoilemaan ilmaislipuilla. 

Kahden lipun lippupaketin voitti Sanga. Tämän jälkeen arvoin vielä yhden lipun, jonka voitti Juuli
Onnea voittajille! Olen lähettänyt teille sähköpostia, jotta saan postitettua teille palkintonne.

Hyvää Pääsiäistä jokaiselle pupulle ja ihmiselle, joka blogia lukee! Päivittelen meidän pääsiäisen viettoamme tänne kunhan ehdin. Tiedossa on ainakin ne kauan kaivatut hyppytreenit ulkona. Täällä paistaa aurinko ja lunta ei ole yhtään. Pinja ilahtuu NIIN paljon, kun tajuaa meidän ulkoilevan. Nyt se on halunnut joka päivä parvekkeelle istuskelemaan ja haistelemaan kevättä. Ja nyt, lopultakin päästään ihan pihalle :)

2.4.2015

Kani ja kahvakuula


Otsikko kertoo kaiken. Olettehan kaikki jumpanneet samassa tilassa kaniinin kanssa? Koira tai kissakin kelpaa. Tiedätte kuinka hyviä personal trainereita ne ovat? Niinpä niin, tässäpä tullaankin tähän iltaan. Kiirastorstain ja alkavan pääsiäisloman kunniaksi päätin kahvakuulailla. Laitoin telkkarista pyörimään jotain hömppää ja nostin kuulan nojatuolin takaa telkkarin eteen. Tässä vaiheessa Pinja oli jo havainnut, että olohuoneessa on elämää ja ilmoitti makuuhuoneen ovella portilla, että hän osallistuu näihin treeneihin. Jänishän omasta mielestään osallistuu ihan kaikkeen mitä meillä tapahtuu. Se on muun muassa kuunnellut kanssani jo neljä tuntia videoluentoja kirjastojen historiasta. Ehkä siitä tulee joskus lukujänis, jos se näin ahkerasti osallistuu opintoihini jatkossakin. 

Mutta se opiskelusta. Vaikka tiesin, että jäniksen päästäminen jumppaustilaan on riski treenien teholle ja keskittymiskyvylle, niin en voinut olla avaamatta porttia. Lähinnä siksi, että Pinjakin pääsi vetämään iltajumpat eteisen lattialla, samalla kun minä heiluin olohuoneessa.


Pinjahan nimittäin juoksi, monta kierrosta ulko-ovelta parvekkeen ovelle koko asunnon halki. Sohvapöytää ympäri ja taas eteiseen. Välissä korkeita iloloikkia. Nojatuolissa ja sohvassa piti käydä tähystämässä ja sitten taas juostiin. Minä kahvakuulasin ja koitin samalla pysyä perässä missä se jänis oikein menee.



Tulihan se kaveri treenimatollekin. Arvattavasti siinä vaiheessa kun aloin tekemään vatsalihaksia. Kanit tekevät niin aina. Ne tulevat tökkimään joka paikasta, kiipeilemään päälle ja istumaan selän/mahan alle niin, että joudut pinnistämään vatsalihaksesi äärimmilleen, ettet lysähdä kanin päälle. Oikeastaan aika hyvä motivaattori, kunhan muistaa olla varovainen. 

Tarkistettuaan tilanteen ja mitä oikein ähellän matolla, neiti jänes pomppasi metrin päähän ja pisti pitkäkseen. Katse oli selvä: "Minä olen oman treenini tehnyt. Teeppäs nyt reippaasti lisää toistoja, että tulet yhtä notkeaksi kuin minä". 


Mokomakin höpöläinen. Painaa kolme, melkein neljä kertaa vähemmän kuin kuula, ja loikoilee niin reteästi vahtimassa, että teen kaikki toistot.