24.2.2014

Kanit sisustuksessa

Kuvasin kotimme kanimaiset sisustusjutut. Tähän ei laskettu mitään Pinjan tavaroita ja juttuja, vaan tarkoitus oli kuvata miten muuten kaniaihe näkyy sisustuksessamme.

Aloitetaan eteisestä, eli kynnysmatosta. Siinä ei tosin ole kania, mutta se toivottaa tervetulleeksi monenmoiset otukset tai vihjaa että otuksia on tulossa vastaan.


Seuraavaksi keittiöön. Ensivilkaisulla tasolta voi bongata Chef´n G'rabbit pippurimyllyn ja sen vierestä keraamisen pupun, joka on suolasirotin. Siinä se sulassa sovussa istuskelee oliiviöljypullon vieressä.


Pieni lasinen pupu, jonka siskoni toi minulle Venäjältä piileskelee kuiva-ainekaapissa. Sitä siis ei voi kovin helposti bongata, mutta se nyt vain on semmoinen hassu pieni otus joka asuu meidän kaapissa :D
Lisäksi keittiön pyyhetelineessä roikkuu Mummolan astiapyyhe. Olen päättänyt, että kyseessä on kani, vaikka aika pienet korvat tuolla kaverilla on. Sain tuon joskus mieheltä lahjaksi, kohtuu söpö.


 Sitten makuuhuoneeseen, joka on Pinjan huone ja sitä kautta eniten kania varten sisustettu. Esimerkiksi lattialla on aktiivipalloa, wc-paperitolloa, heinän pätkääkin välillä. Ja kirjahyllyn alin hylly on pehmustettu Pinjan omaksi paikaksi. CD-telinetornin päällä meillä on reititin ja reitittimen päällä istuvat herra ja rouva Pupu-Pentikäiset. Sain nämä Pentikin pienet puput joskus kavereilta synttärilahjaksi. Niistä on tuunattu tyttö ja poika lahjapaperiruseteilla.  Sängyn vieressä olevan lipaston päällä on tietysti kuva Joonasta, eli 8-vuotiaasta leijonapapastani. Joona tosiaan asuu vanhemmillani nykyään.


Olohuoneesta löytyy monta pupua kirjahyllystä. Siellä istuskelee herra ja rouva kani, jotka saimme häälahjaksi. Pehmopupu, jonka ostin joskus kauan sitten Lapista jostain luontotalosta. Sitten on itse huovuttamani pupu, joka kaveraa ison säästöpossun kanssa. Tuo keraaminen kani, joka pitää porkkanaa on yhden vesilahtelaiset käsityöläisen tekemä. Ideaparkissa myy noita. Se on kans miehen ostama lahja minulle.



Apus, tajusin että kylpyhuoneessakin on yksi kani. Nimittäin pumpulipussissa, hännän kohdalta tulee pumpuli ;)


22.2.2014

Sinistä ja punaista

Maalari maalasi taloja, sinistä ja punaista...

Kuten eilen lupasin niin tänään valjaita. Näyttää pitkälti siltä että saan valjaita valmiiksi aina viikonlopuksi. Nyt tuli punaiset omenavaljaat ja siniset kukkavaljaat. Jotenkin sointuvat nuo valjaat yhteenkin, vaikka eri koteihin ovat lähdössä.






21.2.2014

Pupumagnetteja ja heijastin

Magneetteja ja heijastin. Sopivaa askertelua olympialaisia katsoaessa. Valkoiset magneetit on jo vanhempia. Mustan tein tänään joukkoon lisäksi. Heijastinidea tuli täältä blogista lukijakommenttina, kiitos sinulle joka idean minulle jaoit! Olen koitanut nyt muutamalla eri taktiikalla heijastinta, mutta muut versiot on jääneet kokeiluksi. Tämän yhden nyt sain valmiiksi asti. Hieman suttu siitä tuli, mutta ihan sama, eihän pimeällä nää että se on suttu, näkee vaan että se loistaa :D

Heijastin.

Musta magneetti

Valkealle pohjalle

Lopuksi vielä tällainen kuva. Sain tuon kaverilta ystävänpäiväkorttina, se on kans jääkaapin ovessa kiinni. Rupesinkin tässä miettimään, että voisin tehdä tutkivan reportterin bloggauksen siitä, miten meillä näkyy sisustuksessa kanihulluuteni. Se näkyy nimittäin aika monessa paikkaa kun alkaa ajattelemaan :D


PS. Huomenna sitten taas valjaita. Ompelin tänäänkin mut huomenna jatkuu :)

20.2.2014

Hyppelyä ja hihnapolitiikkaa

Pinjan aamutoimiin kuuluu vakiintuneesti sängyssa riehuminen. Etenkin jos sänkyä ei ole vielä pedattu kun päästään sen aamulla häkistä. Pinja juoksee sänkyä ympäri, pomppii peittovallin yli, nuolee tyynyjä ja vähän muotoileekin etukäpälillään paikkoja jotka ei ole ihan oikein. Kauaa ei olla samassa kohtaa vaan vähän väliä pitää saada juosta sänky ympäri. Pinja ei ole koskaan syönyt yhteenkään kankaaseen reikää ja sisäsiisteydessäkin se on tosi tarkka (ei yhtään hutipapanaa vaikka meillä oli tuo reppureissaajakin kyllässä!), joten mikäpä siinä on antaa kanin mellastaa sängyssä. Ainoa kangas jota Pinja kurittaa on vanha pyyhe, joka on sen ikioma. Se telttailee sen alla, kaivaa ja kuljettelee ympäri huonetta :D

Meillä on tietokonepöytä sängyn vieressä ja usein kun olen päivällä koneella Pinja tulee istumaan sängyn päätyyn katselemaan minua. Sitten silittelen sitä siinä. Se taitaa jo tietää että tuolla taktiikalla saa varmat silitykset, kun melkein päivittäin tulee siihen istumaan kun huomaa minun olevan koneella.


Peittovallihyppely


Olen tällä viikolla pohdiskellut hihnapolitiikkaa. Millainen kanin hihna on hyvä, kiva ja kaunis?  Olen tehnyt hihnoja pyynnöstä jonkun verran, mutta en ole julkaissut niistä minkäänlaista kuosivalikoimaa. Haluaisin kuitenkin julkaista ja siksikin olen miettinyt millaisia hihnoja haluan todella tehdä. Visioitahan minulla on monenlaisiin hihnoihin, semmoisiin arkisiin ja sitten vähän hienostuneimpiin.

Hihnamateriaalina testasin tässä tällä viikolla uutta juttua, nimittäin paracord-narua. Paracord-naru on laskuvarjoissa käytettävää narua, joten se kestää vetoa sellaiset 250 kiloa. Kanien hihnoissa taitaa tosin oleellisempaa olla ettei se katkea yhdellä puraisulla, kanin valjailu ja vetäminen kun eivät oikein kuulu samaan juttuun. Tuosta narusta voi solmia esimerkiksi koirien pantoja ja hihnoja. Kaneille solmeiltu hihna on mielestäni liian paksu. Mutta tässä vielä kuvat hihnasta minkä sain aikaiseksi.

Kamera pilasi värit, tää on pinkki :D

Ylhäällä käsilenkin kiinnitys, alla soljen.

Kaiken kaikkiaan taidan nyt keskittyä paracord-naruhihnoihin. Täytyy laittaa Kusti polkemaan ja tilata varastoon jotain värejä. Nyt on tosiaan vain tätä pinkkiä jota ostin testimielessä.

17.2.2014

Reppureissaaja

Pinjalle tuli kaveri yökylään, tai oikestaan pariksikin yöksi. Kaverin Eemi-kani tarvitsi hoitopaikkaa pariksi päivää, ja niin se sitten pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa muutti meille olkkarin ja keittiön väliin. Hauskaa huomata, miten isolta ja pehmeltä leijonaristeytys voikaan näyttää ja tuntua kun on tottunut jäniksen rääpäleeseen.

Reppureissulaisen tukikohta

Eemi on hiukan paukutellut käpälää, mutta muuten se ottaa varsin rennosti: syö ja pötköttelee häkissään. Kovin se on utelias kyllä, nyt kun on saanut totutella häkissään uuteen ympäristöön. Pinjakin on ottanut ihmeen rennosti, koska oikeastaan se ei ole muuttanut päivärutiinejaan mitenkään. Kanit eivät tosin ole tavanneet, sillä Pinjan valtakunta on makuuhuoneessa. Pinja ei ole elämänsä aikana tavannut muita kaneja kuin oman leijonapappani (joka nyt asuu siis vanhemmillani) joten ihan mielenkiintoista nähdä miten vierailu tästä edistyy kun Pinja paremmin tiedostaa, että kämpässä loikkii toinenkin pitkäkorva.

Heinä maistuu


Koska Eeminkin täytyy tietysti saada olla vapaana, laitoin olohuoneen oviaukkoon tukon ja nostin kanin eteiseen. Meillä on aika pitkä eteisen käytävä ja totta puhuakseni olen suunnitellut siihen jo pidempään Pinjalle esterataa. Eemi ottikin käytävällä parit spurtit heti. Hyvin rohkeasti liikkuu ja tutkii, eikä vierasta kyllä minua yhtään.

Eemin jaloittelun ajaksi suljin makkarin oven, jottei Pinja tule portille kuikkimaan. Se nimittäin saa päänsä portista läpi ja toinen kani on niin mielenkiintoinen asia että se varmasti yrittäisi survoa itsensä portista kokonaan läpi - mikä kyllä on mahdotonta. Hitusen turvallisempaa siis, kun ei anna Pinjan edes yrittää survoutumista pinnojen välistä. Sitä vastoin sitä esterataa voisi koittaa, oon vaan laiska rakentamaan luovia esteitä (kirjoista).

Utelias neiti, ja kaunis!




15.2.2014

Kukkia ja sammakoita

Nyt tulee taas kuvia. Kivoja värejä, kukkia ja sammakoita. Siinäpä tiiviisti tämän viikon ompelukseni. Tältä ne näyttää.


H-valjaat, koko S


H-valjaat ja hihna tilaussetti


Sammakkolapavaljaat

Sammakkoprinsessa se siellä.

Siniset kukkavaljaat

Kukkavaljaissa on kiva yksityiskohta.

14.2.2014

Hyvää ystävänpäivää!


Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys
-kävisikö ystävyys?

Uppo-Nalle 





Meillä oli Pinjan kanssa tänä aamuna hyvä hetki. Olin ruokkinut Pinjan ja avannut sen häkin oven. Sitten istuin sängylle ja aloin lukemaan kirjaa. Pinja tuli häkistä, hyppäsi sänkyyn ja juoksi sen ympäri. Se sitten se hyppäsi viereeni ja pukkasi kevyesti kuonollaan. Ja tokihan minä silitin. Pinja laittoi silmät kiinni ja naksutti hampaillaan tyytyväisyyttään. Sellaisina hetkinä tuntee, kuinka voisi hajota rakkaudesta toiseen. Tykkään susta niin että halkeen, tai jotain sellaista. 


Ystävänpäiväarvontaan tuli tosi hyviä kertomuksia kanimaisesta ystävyydestä. Kiitos kaikille osallistujille.

Minä suoritin arvonnan Pinjan toimiessa virallisena valvojana. Toisin sanoen se tarkkaili arvonnan suorittamista, ja voi todistaa vähintään jokaisella kanille (se kun puhuu vain kaniinia) arvonnan tapahtuneet reilusti.  Pinja taisi iloita voittajan puolesta, koska arvonnan jälkeen se aloitti spurttailun sängyn alla.

Pupupäivyrin, omppuklemmarit ja kaurapussin voittaa Elisa
kertomuksellaan Alma-kanin ystävyydestä. 
Onnea Elisalle ja Almalle myös! 



Mitä Lyyti opetti ystävyydestä?


Lupasin, että julkaisen ystävänpäivänä oman kertomukseni kanimaisesta ystävyydestä. Voisin kertoa jokaisesta kanistani monia ihania ystävyyshetkiä, päätin kuitenkin kertoa Lyydian tarinan.

Lyyti oli toinen kanini ja tuli minulle maaliskuussa 2005 ollessani yläasteella. Rodultaan se oli venäläinen ja iältään viisi. Halusin toisen kanin, koska tiesin Noten kaipaavan kaniystävää. Järkevintähän olisi ollut ostaa leikattu uros, mutta kun minulle tarjottiin Lyytiä, päätimme äidin ja isän kanssa mennä sitä katsomaan. 

Lyyti oli pelastettu lapsiperheestä, jossa lapsille oli puhjennut allergia ja perheen äiti oli päättänyt viedä kanin piikille. Kani kuitenkin päätyi kani-ihmiselle, josta myöhemmin tuli ystäväni kun Lyytin kautta häneen tutustuin. Hän oli ottanut Lyytin sijaiskotiin ja näin pelastanut lopetuspiikiltä. Perheessä kania oli ruokittu paljon, koska sen haluttiin olevan pyöreä - siis liian lihava. Lyyti olikin alkuun laihdutuskuurilla, jotta se saatiin taas fiksuihin mittoihin. Korvassa sillä oli tatuointi, jonka perusteella saatiin kaivettua sille SKY:n viralliset paperit. Otin sen kasvattajaan yhteyttä ja kerroin pupun kuulumiset. 


Lyyti kesällä 2005

Lyydian kohtalo oli joutua kiertolaiseksi. Ennen meitä se oli elänyt kuudessa eri kodissa, ja tullut kerran hylätyksi. Sen omistaja oli tehnyt itsemurhan, jättäen kanit kotiinsa odottamaan löytäjäänsä. Minä halusin antaa tuolle venäläiselle mummokanille loppuelämän kodin. Vanhempani olivat samaa mieltä ja niin Lyyti muutti meille. Noten kanssa ne eivät koskaan ystävystyneet niin, että olisivat voineet olla samassa tilassa vapaana, sillä Notte ei huolinut vanhempaa naarasta itseään komentelemaan. Ystäviä niistä kuitenkin tuli.

Minä yritin ensin asuttaa Lyytin olohuoneeseen, kun taas Notte asui omassa huoneessani. Tämä siksi, että oman huoneeni ovessa oli portti ja kanit oli puolillaan päivisin vapaana. Lyyti ei kuitenkaan suostunut nukkumaan eri paikassa kun Notte. Monena yönä se murtautui tehdashäkistään ja juoksi minun huoneeseni Noten häkille. Mikäpä siinä sitten auttoi, kun siirtää Lyytin häkki huoneeseeni. Kanit vietti yöt häkeissään vierekkäin ja aamulla Lyyti aina ensin loikki huoneesta pois, portti kiinni ja Notte vapaaksi minun huoneeseeni. Päiväunet ne nukkui vierekkäin portilla, kumpikin aitaan nojaillen ja välillä toisen kuonoa nuolien. 


Lyyti ja Notte portilla päiväunilla.


Minulle Lyyti opetti paljon ystävyydestä. Monenä iltapäivänä kun tulin väsyneenä koulusta kotiin, nostin sen kainalooni ja makasin sohvalla vain. Lyyti makasi vieressäni ihan niin kauan kun halusin ja nuoli kättäni. Sillä oli aina aikaa vain olla. Minä opin Lyydialta myös, mitä on elämästä nauttiminen. Lyydialla oli krooninen hengitystien tulehdus, jonka takia sillä oli välillä huonompia kausia. Noiden kausien aikana se yski ja istuessaan huojui. Pahimman kauden iskiessä päälle se söi antibioottikuurin, jolla taas piristyi ja oireet loppuivat. Myöhemmin Lyytiltä putosivat molemmat ylätaltat pois. Se ei voinut enää järsiä, ja minä raastoin sille porkkanat. Pellettiä,omenaa ja heinää se pystyi syömään normaalisti. Se ei missään vaiheessa menettänyt ruokahaluaan tai elämäniloaan: se söi sitkeästi omenaa vaikka se oli vaikeaa ilman ylätalttoja ja juoksi iloloikilla vaikka oli hetkeä aikaisemmin yskinyt.

Lyyti ehti asua meillä vain vuoden, sitten se kuoli. Se nukkui pois yhtenä yönä, ja löysin sen aamulla häkistään. Näytti siltä kun se olisi vain nukkuessaan muuttanut paremmille porkkanamaille. Minä olin kuitenkin onnellinen, että sain antaa Lyydialle rakastavan kodin sen viimeiseksi vuodeksi. Edellisenä iltana ennen kuolemaansa, se oli nuollut minun sormiani pötkötellessään.  Notte etsi Lyytiä monta päivää. Se makasi kynnyksellä jossa portti oli ollut ja masentui selvästi hieman. Se myös alkoi hakeutua minun seuraani paljon aktiivisemmin kuin ennen, eli oli ilmeisen yksinäinen. Ostin aika pian tutulta kasvattajalta leijonanharjasuroksen, joka kastaroinnin jälkeen tuli Noten ystäväksi. Jonsu asuu tällä hetkellä vanhempieni luona. 

Lyytin tarina kertoo minusta kanimaisesta ystävyydestä. Lyti osoitti sitä sekä minulle ja Notelle ja opetti meille molemmille paljon. Alussa siteeraama Uppo-Nallen runo kuvaa minusta hyvin sitä, mitä me voimme antaa kaneille. Niillä totta tosiaan on kissankellot ja auringonsäteet. Mutta antaessamme niille ystävyytemme, saamme niiltä niin paljon takaisin.


8.2.2014

Valjaita valjaita.

Tällä viikolla valmistui kolmet tilausvaljaat. Yhdet pienet kevätkukkaiset ja parit turkoosit seeprat. Opin näitä valjaita tehdessäni, että halutessaa ostaa turkoosia (tai mitä tahansa vähinkin erikoisempaa väriä) joudun linja-autoilemaan vähintään 15 minuuttia per suunta. Turkoosi ompelulanka nimittäin loppui kesken ja valjaat jäivät puolitiehen. Tänään sitten linja-autoilin tarpeeksi kauas että pääsin ihan kunnolliseen kangaskauppaan, jossa riittää langoissa värejä. Minä en vaan ymmärrä miten näin isossa kaupungissa voi olla näin vähän käsityö- ja askarteluliikkeitä. Käytännössä ostan nykyään kaiken nettikaupoista, koska täältä vaan ei löydy. 

Ei siellä kangaskaupassa käynti tosin pelkkään turkoosiin lankaan jäänyt. Löysin alelaarista ihanan trikookankaan ja nyt odotan malttamattomana, että pääsen ompelemaan siitä itselleni paidan. En olekaan pitkään aikaan ommellut itselleni mitään. Mutta se paidasta, siihen ei ole tulossa pupun kuvaa joten se ei taida liittyä mitenkään aiheeseen...





Olen laittanut valmiita valjaita vitriinin päälle. Hoksasin tänään, että siellähän majailee 11 valjaat. Aika komea rivi, nyt täytyy alkaa laittamaan jo seuraavaa riviä. Suurin osa näistä siis tilausvaljaita, jotka odottelee postitustaan, osa sitten odottelee ihan ostaajaansakin. Facebookissa myynnissä olevista valjaista kuvia. 


6.2.2014

Poikkeus vahvistaa säännön

Tämä on kaniblogi. Teen käsitöitä kaneille. Mutta sitten yksi ystävä pyysi minua ompelemaan koiralleen, ja minähän innostuin. Lähinnä varmaan siksi, että minulla on krooninen kääpiöpinserikuume ja haaveilen, että saan sitten ommella sille valjaat, takit, pannat, pipot, tossut ja kaiken mahdollisen. Kääpiöhyypiötä odotellessa oli kivaa saada ommella kaverin koiralle.

Toiveena oli Y-valjaat, joissa olisi pörröä ja pinkkiä. Ompelin nämä valjaat jo joulukuussa, mutta päätin etten bloggaa ennen kuin tiedän miten toimivat käytännössä koiran kanssa lenkillä. Kyseessä olivat kuitenkin elämäni ensimmäiset koiran valjaat jotka tein. Kaveri antoi koirastaan mitat, joiden mukaan sitten ajattelin asiaa ja piirtelin paperille suunnitelmaa, sitten vaan pari testiompelua. Lopulta surruutelemaan oikeita valjaita. Lopuksi vielä heijastinsydänten kiinnittelyä silittämällä ja avot.

Nyt käytäntö on osoittanut, että kaverin villakoira pitää tuotoksestani. Tämä oli tosi kiva erikoisprojekti ja pinkin kuosin puolesta sopii oikein hyvin ystävyysteemaankin.


Valjaissa on pinkki metallirengas, johon hihna tulee. Ei näy kuvassa.

Blogissa on lukijoita yhtä vaille 50. Ihan huippua! Kiitos kaikille lukijoille ja muistakaan osallistua ystävänpäiväarvontaan!

5.2.2014

Ystävänpäiväkilpailu!

Helmikuu on koittanut ja samalla starttaa Nopan-blogin ensimmäinen arvonta tänä vuonna. Ystävänpäivän kunniaksi kilpailun teemana on kanit ja ystävyys.




Säännöt:
  • Kilpailuun saa osallistua jokainen, eli ei tarvitse olla blogini lukija. 
  • Koska haluan kuitenkin kiittää lukijoiksi liittyneitä jotenkin, saa kilpailuun osallistuva lukija toisen arvan ystävänpäivälahjaksi. Kerro siis jos olet blogini lukija.

Osallistuminen:

Osallistu arvontaan kommentoimalla tämän bloggauksen alle kertomuksen kanimaisesta ystävyydestä. Voit esimerkiksi kertoa miten kanisi osoittaa ystävyyttää toiselle kanille/koiralle/kissalle. Tai kerro miten sinun ja kanisi ystävyys tulee päivittäin ilmi. Älä katso mitä muut vastailevat, vaan kerro oma tarinasi kanimaisesta ystävyydestä omalla tavallasi. Mikäli sinulla ei ole omaa kania, voit kertoa jostain tuntemastasi kanista. 

Kerro siis tarina/tapaus/asia, joka kuvaa kanimaista ystävyyttä ja kertoo jotain siitä, kuinka mahtavia pitkäkorvaiset ystävämme oikein ovatkaan.

Muista kertoa kommentissasi nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoite.

Arvonta:

Minä ja Pinja suoritamme arvonnan ystävänpäivänä 14.2. ja voittajaan otetaa yhteyttä sähköpostitse. Lisäksi voittaja ilmoitetaan täällä blogissa ja Facebookissa.

Palkinto:

Voittaja saa palkinnoksi uniikin Pupupäivyrin, jonka kannet taitelin tässä yksi päivä omin käpälin. Siihen voit kirjata kanisi hassut tempaukset, näyttelymatkat ja mitä ikinä haluatkaan tallettaa muistiin. Kirjassa on 80 puhdasta sivua (ei viivoitusta). Takakannen sisäpuolella lisäksi kätevä tasku, johon voi esimerkiksi laittaa näyttelyarvostelut tai eläinlääkäristä saadut paperit talteen. Pupupäivyriin voi tutustua paremmin aiemmasta bloggauksesta.

Lisäksi voittaja saa omenaklemmareita (5 kpl), joilla voi esimerkiksi osioida Pupupäivyrin. Ja koska Pinja haluaa muistaa myös voittajan kania, pussittaa se mukaan pienet kauraterveiset.

Julkaisen oman kanimaisen ystävänpäivätarinani ystävänpäivänä samalla kun julkaisen voittajan nimen.


Palkinto: Pupupäivyri, 5 omenaklemmaria ja pieni kaurapussi


Omppuklemmareita






4.2.2014

Pupupäivyri

Olipa kerran ilta, jona halusin askarrella. Siinäpä sitten näpertelin Pupupäivyrin. Päivyriin voi kirjata ylös mitä nyt ikinä haluaa kaniensa elämästä tallettaa. Kirjata miten ruokkii pupua, poikasen painon kehitystä, hölmöt tempaukset. Kirjoittaa päiväkirjaa niistä olennaisista iloista ja suruista ja näyttelyreissuista eksymisineen. Päivyrissä on myös takakannen sisällä tasku, johon voisi sujauttaa vaikka näyttelyarvostelukortteja tai eläinlääkärista saatuja lappuja. Siinäpä sitä riittäkin miettimistä, millainen Pupupäivyri olisi kiva.

Itse olen ainakin iloinen, että olen kirjannut yläasteella ollessani ylös tuntojani kun sain ensimmäisen kanin. Sitä tulee muistaneeksi jo edesmenneistä kaneista ties mitä kun lukee päiväkirjaa. Siellä on myös kaikenlaisia piirroksia kaneistani. Pupupäivyriin voikin myös piirtää, askarrella ja vaikka skräpätä. Minkälaisia päiväkirjoja teillä on pupujanne varten?

Kansi. Kumirenksu estää repsottamisen.

Takakansi.

2.2.2014

Viikonloppupuuhia

Pinja kävi tänään manikyyrissä. Toisin sanoen operaatio kynsien leikkaus oli ajankohtainen. Ei siinä kyllä kauaa nokka tuhissut, vaikka Pinja yrittikin pariin kertaan ottaa lippahivot. Pinjan kynnet leikataan yleensä niin, että minä pidän ja mies leikkaa. Olen kyllä leikannut joskus siltä yksinkin, mutta jotenkin on vaan kivempi leikata kahdestaan. Pinjassa on kuitenkin vähän liukasluikun vikaa. Sitä minä kyllä arvostan, että mies on tuon kynnen leikkuun opetellut ja suostuu sitä tekemään. Muutenkin se osaa kyllä Pinjan hoitaa kaikin puolin, vaikka normaalisti minä Pinjalle kaiken huolehdinkin ja laittelen.

Testailin tänä viikonloppuna myös hieman pupumaisen heijastimen tekoa, mutta vielä ei ole mitään konkreettista näytettävää. Testaaminen loppui materiaalipulaan nimittäin, eli täytyy käydä kaupassa että pääsen etenemään. Mutta ensi viikolla sitten kun saan materiaaleja.

Lisäksi ompelin parit tilausvaljaat. Niistä kuvia tähän loppuun.