25.1.2015

Kuinka kanin kynnet leikataan?

Lupasin bloggailla kanin hoitoon liittyviä artikkeleita. Nämä eivät tule minään sarjana, vaan tällaisinä yksittäisinä osina sitä mukaan kun saan näitä tehtyä. Aiheita saa toivoa. 

Kanin kynsienhoito


Kanilla on tassussaan neljä varvasta ja jokaisessa varpaassa on luonnollisesti kynsi. Näiden kynsien lisäksi kanilla on etutassujen sivuissa kannuskynsi, mitä itse kutsun myös "peukalokynneksi" tai "peukaloksi". Etutassuissa leikattavaa on siis viisi kynttä per tassu, takajaloissa neljä per tassu. Tekee yhteensä 18 kynttä.  

Se, kuinka usein kanilta leikataan kynnet, riippuu hieman kanista ja sen elinympäristöstä. Paljon ulkona kaivelevat kanit kuluttavat kynsiään luonnollisesti enemmän kuin sisäkani, joka ei kaivele. Osaksi kynsien kasvaminen ja kuluminen on myös yksilöllistä. Hyvänä nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää leikkuuta kuukauden välein. Kynsien kasvamista voi toki tarkkailla ja leikata aina sitten kun ne näyttävät pitkiltä. Jos kanin kanssa käy näyttelyissä, kannattaa kynnet leikata myös aina ennen näyttelyä. 

Kanin kynnet leikataan kanien kynsisaksilla. Ihmisille tarkoitettuja saksia ei kannata käyttää, ja koirien kynsisakset voivat olla liian isot. Eläinkaupat myyvät pieniä ja näppäriä saksia kanien ja muiden pienten eläinten kynsiä varten. Kynsisaksien lisäksi kannattaa hankkia hyvä taskulamppu. 

Kanin kynsisakset ja Magliten ledillä varustettu lamppu.

Miten kanin kynnet leikataan?


Kuten koirilla ja kissoillakin, kanin kynnen sisällä on ydin, tai verisuoni, miten sitä nyt kutsuu. Itse kynnessä ei ole tuntoa ja sen leikkaaminen ei satu kaniin. Sen sijaan verisuonessa on luonnollisesti tuntoasti, joten siihen osuminen satuttaa kania ja kynnestä voi myös alkaa vuotamaan verta. Jos leikkaat suoneen, paina kynttä puhtaalla sideharsolla/vanulapulla tyrehdyttääksesi verenvuodon. Isompaa verenvuotoa voi tyrehdyttää perunajauholla. Apteekista saa myös aineita tätä varten. 



Verisuonen näkee paremmin vaaleista kynsistä, joistakin tummista kynsistä sitä on todella vaikea erottaa. Apuna verisuonen näkemiseen voi käyttää taskulamppua, sillä suoni näkyy usein valoa vasten katsottaessa. Suoni erottuu tummana viivana kynnen sisällä. Osalla kaneista suoni on voinut kasvaa pituutta paljonkin, joillakin suoni on todella lyhyt. 

Ensimmäistä kertaa kynsiä leikatessa kannattaa leikata kynnet yhdessä toisen ihmisen kanssa. Toinen pitää kania, toinen keskittyy leikkaamiseen. Kynsien leikkauksen ajaksi kanin voi kääntää esimerkiksi selälleen ihmisen jalkojen päälle. Tällöin kanin korvat kannattaa laittaa tukevasti jalkojen väliin. Kani rimpuilee vähemmän, kun tuntee korvien olevan otteessa. Lisäksi kanin silmät voi peittää pyyhkeellä, joka yleensä myös rauhoittaa kania. Kun laitat pyyhkeen kanin naamalle, älä kuitenkaan peitä nenää, että pitkäkorva saa hengitettyä.

Kanin silmät voi peittää kädellä tai pyyhkeellä.


Kynnet on helpompi leikata kun kani selällään. Selälleen pitkäkorvan saat helpoiten kun nostat sen syliisi rintaasi vasten ja sitten kumarrut jalkojesi päälle. Tällä tavalla kumoamalla hieman vaikemminkin selätettävän kanin saa selälleen. Toisten kanien selätys onnistuu vain kääntämällä, eikä operaatiosta kannata tehdäkään mitään numeroa.

Kynsienleikkuu onnistuu toki myös niin, että kani istuu toisen ihmisen sylissä tai on ihmisen rintaa vasten. Sitten nostat yhden tassun kerrallaan esiin. Tällöin verisuonia voi olla vaikeampi nähdä kun työskentelytilaa on vähemmän. Netin keskustelupalstoja lukeamalla voi todeta, että tapoja leikata kanin kynnet on todella monia. Itse leikkaan Pinjalta kynnet ottamalla sen kainaloon. Tällöin saan toisella kädellä tuettua kanin hyvään asentoon ja otettua leikattavan kynnen asemiin. Toisella käden sitten saksin.

Oli kani missä asennossa tahansa, pidä huoli, ettei se saa vetäistyä yhtäkkiä tassuaan pois tai potkaistua. Jos kani sätkäisee juuri kun kynsi on saksen terien välissä, voi kynsi esimerkiksi haljeta.

Pinja kainalossa.

Kanin kynsien pituus


Kanin kynsiä kannattaa leikata pienissä paloissa, ettei leikkaa ytimeen. Älä siis leikkaa kerralla pitkää pätkää, vaan napsuttele pieniä paloja. Kiinnitä huomiota kynnen kovuuteen, sillä kynsi pehmenee hieman kun lähestytään aluetta, joka on lähellä suonta. Samalla opit paremmin tuntemaan oman kanisi kynnet. Tiedät, minkä pituiset verisuonet sillä on kynsissä yleensä ja millainen rakenne sen kynsissä on. Nämä helpottavat seuraavia leikkauskertoja. 

Joskus mittarina leikkuumäärässä voi pitää verisuonta. Jos suoni on pitkä, leikkaa kynsi hieman pidemmäksi kuin se. Suoni voi kuitenkin olla myös tosi lyhyt ja tällöin ei kannata leikkata kynttä olemattomaksi. Kani tarvitsee kynsiään, eivätkä ne saa olla liian lyhyetkään. Kannattaakin pitää mittarina polkuanturan karvoja. Kun kynnet ovat samanpituiset tai aavistuksen polkuanturan karvoja lyhyemmät ne ovat hyvät pituiset.

Joskus verisuoni on kasvanut niin pitkäksi, ettei kynttä saa leikattua tarpeeksi lyhyeksi. Leikkaa silloin kynsi suonen pituuden mukaan. Verisuoni lähtee vetäytymään, eli voit leikata muutaman päivän päästä kynttä taas hieman lyhyemmäksi. Tällä tavalla kynsi lopulta saadaan tarpeeksi lyhyeksi. 

Kani potkii kynsiä leikatessa


Kani kannattaa totuttaa sylissä oloon, selällään makuuseen ja kaikenlaiseen käsittelyyn alusta alkaen. Kannattaa sylitellä ja silitellä kania päivittäin. Voit harjoitella kanin kanssa sylissä selällään makaamista ja esimerkiksi käydä sen varpaita sormillasi läpi ilman, että leikkaat kynsiä. Näin kanille on tuttua se, että liikutat sen tassuja. Tämä kuuluu samaan käsittelyyn kuin esimerkiksi kanin hampaiden tarkastaminen. Paljon käsitellyn kanin hoito on aina helpompaa, niin arkisissa kynsienleikkuussa kuin sairastapauksissa. Lisäksi kynnet on huomattavasti helpompi leikata useammin ja vähän, kuin harvemmin ja enemmän.  Säännöllinen käsittely siis kannattaa.

Kani rintaa vasten.

Potkivan kanin kanssa voi käyttää apuna pyyhettä, jolla estää kania potkimasta. Myös kanin pito tukevasti rintaa vasten auttaa. Tällöin kanilla ei ole tilaa potkia ja se, joka kania pitää voi pitää siitä kaksin käsin kiinni. Jotkut kanit pyrkivät tästä esimerkiksi olkapäälle, johon kannattaa varautua. Kynsiä leikkaava ottaa toisella kädellä napakan otteen tassusta ja varpaasta, ja leikkaa toisella kädellä. Huomaa, että monet kanit kutiavat tassujen pohjista, joten kevyt hiplaaminen voi tuntua ärsyttävältä.

Mikäli kynsien leikkuu ei onnistu omin voimin tai haluaa vain nähdä kuinka kaikki tapahtuu, kynnet voi myös käydä leikkuuttamassa. Leikkuuapua tarjoavia kani-ihmisiä löytää esimerkiksi Puput.us-foorumin kautta, tai Facebookin kaniryhmistä. Apua voi tietystä myös kysyä kanin kasvattajalta, jos kasvattaja asuu lähellä. Myös jotkut eläinkaupat tarjoavat apuaan kynsien leikkauksessa. 

20.1.2015

Valjaita, ihanuuksia

Ompelin viime vuonna yli 70 valjaat kaneille ja hihnojakin tein aika kasan. Tänä vuonna toivon, että saisin tehdä ainakin sadan kanin valjaat. Miksi sanon näin? Siksi, että valjaita on ihana tehdä. Niitä tehdessä saa ajatukset pois kaikesta muusta, ja saa luoda jotain käytännöllistä mutta kaunista. 

 

Niistä sadasta valjaasta on nyt tehnyt 3/100. Tästä se lähtee. Rakastuin näihin kuviollisiin H-valjaisiin. Lapavaljaita tilataan paljon enemmän. H-valjaillekin on kuitenkin käyttäjänsä. Omasta mielestäni se on ihan kanikohtaista, kumpia kannattaa käyttää.  Pinja loikkii H-valjaissa. Pitäisiköhän sille tehdä uudet, jotkut tosi päheät ensimmäisiin tämän vuoden hyppykisoihin. Alkaahan tänä vuonna Pinjan ensimmäinen oikea hyppykausi. Söpöilyvaljailla varmaan saataisiin ensimmäinen puhdas rata kisoissa...



Lupailin aiemmin Pinea-kasseja myyntiin tammikuun alussa. Ensimmäistä satsia tehdässä ei kuitenkaan koskaan voi tietää mitä tapahtuu ja välillä menee testailun puolelle. Hieman siis tipuin lupaamastani aikataulusta, mutta pian niitä on tulossa!

13.1.2015

Paljonko kani juo?

Nyt seuraa empiirisen kanin juontiseurannan raportti. Koska Pinja juo mielestäni jotenkin yllättävän paljon vettä suhteessa siihen mitä muut kanini ovat juoneet, päätin selvittää paljonko se oikeasti juo vettä. Yleensä seuraan vedenkulutusta vain silmämääräisesti (juomakupissa ei ole asteikkoa kuten pullossa). Yksinkertainen selvitysmenetelmä oli mitata ensin juomakupin tilavuus - kuppiin menee 3,5 desilitraa vettä. 


Sitten vain nykyaikaista tekniikka hyödyntämään ja valokuvaamaan vesikippoa tietyin väliajoin. Tässäkin postauksessa siis surkeita kännykkäkuvia, valitan. Yläkuvassa näätte vesikipon juuri täytettynä aamulla. Kupissa siis vettä se 3,5 desilitraa. 

Kuvasin seuraavan kerran kupin illalla, samalla kun annoin Pinjalle iltaruuan. Tsekkasin, että heinä, vesi ja vessa ovat kunnossa ja siinä samalla kuvakin oli helppo ottaa.


Pinja ei ollut juonut paljon ollenkaan päivän aikana, eli reiluun 12 tuntiin. Sen näkee vasemman puoleisesta kuvasta. Oikealla on puolestaan kuva aamulla heti noustuani. Vettä oli juotu jonkin verran, mutta paljon vähemmän kun Pinja yleensä yöllä juo. Harmillista kyllä, heti ensimmäiseen testivuorokauteen osui epätavallinen vahinko: papana juomakupissa. Tuota tapahtuu hirveän harvoin, mutta niin vain oli yön aikana jostain moinen kuppiin ilmaantunut. Päätin jatkaa testiä vielä seuraavan vuorokauden, että tulokset olisivat paremmat. 



Kaadoin veden pois, pesin kupin ja laitoin siihen kolme desiä puhdasta vettä. Pinjaa kummastutti mikä minulla on kädessä kun kuvasin, ja se onnistui ikuistumaan kuvaan ovelassa asennossa. 

Oikeanpuoleinen kuva on taas illalta, reilu kaksitoista tuntia kupin täyttämisestä. Vettä on kulunut jonkun verran, ei ihan puolia. Olen yleensäkin kiinnittänyt huomiota siihen, että Pinja juo aina illalla kun valot sammutetaan ja aletaan nukkumaan.

Ja kuinkas ollakaan, seuraavana aamuna vettä oli pohjalla vain tilkka. Mittasin veden ennen kuin kaadoin sen pois ja vaihdoin uuteen. Vettä oli jäljellä puoli desilitraa, joten Pinja joi vuorokaudessa 2,5 desilitraa.


Paljonko kanin sitten pitäisi normaalisi juoda? Itse ajattelisin, että yksi desi kiloa kohden vuorokaudessa olisi aika hyvä keskiarvo. Tietysti juomisen määrä on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa muun muassa mitä kani syö ja missä lämpötilassa se elää.

Noin laskettuna Pinja siis tosiaan juo reilusti kokoonsa nähden. Usein sillä on jopa kuppi ihan tyhjä aamulla, eli se on tosiaan juonut sen 2,5-3 desilitraa vuorokaudessa. Toisaalta jänis syö yön aikana myös valtaosan vuorokaudessa kuluttamastaan heinästä, vaikka päivälläkin useaan kertaan heinästää.

Mikään yllättävä juomisinnostus tämä ei siis ole, vaan normaalia meillä. Lämpötila voisi olla yksi selittävä tekijä, meillä on nimittäin jostain kumman syystä kuuma sisällä. Lämmitysjärjestelmä varmaan kuvittelee, että kun on tammikuu, ulkona paukkuu pakkanen, eipä pauku...Tai sitten Pinjalla on vain aamuyöstä niin tylsää odottaa häkissä aamupalaa ja häkin avaamista, että se kittaa vettä. Kohtahän tässä pitää asentaa valvontakamera häkkiin, jos oikein innostuu tutkimaan...

11.1.2015

Pallohullu jäniini

Siivoilin tässä yksi päivä ja havaihdun jäniksen lelujen määrään. Meillä oli keskellä makuuhuoneen lattiaa kolme erilaista palloa ja vessapaperitollo. Sängyn vieressä oli palikkanarulelu ja sängyn alla oksia. 

Totesin Pinjalle, että se taitaa olla vähän lellipentu. Ei meillä muilla kaneilla ole ollut kolmea palloa yhtä aikaa leikittävänä. Aktivointipallo on toki ollut aina, ostin sen vuonna 2004 Notelle joululahjaksi ja jokainen kanini on sillä leikkinyt. Mutta kulkuspalloa ja jättimäistä risupalloa (jonka sisällä on toinen pallo) ei ole muilla kaneilla ollut. Pinja kuitenkin selvästi rakastaa palloja, etenkin puisia joita voi heitellä ja järsiä. 

Aktivointipalloon laitan hieman kauraa tai Genesistä. Pinja peri Jonsulta pussin genejä, pussin rodoja ja ison kasan heinää. Kun kävimme jouluna vanhemmillani, otin nuo Jonsun tarvikkeet mukaani. Pinja ei ole aikaisemmin syönyt Genesistä, mutta innolla se sitä mutustaa. Niin innolla, että sitä tosiaan voi käyttää palkintona ja herkkuna. Varsinaisena ruokapellettinä meillä on siis Rodon Rabbit Breederiä.



Pinja on ollut nyt muutaman päivän oikea sähköjänis. Sillä olisi  koko ajan virtaa tehdä jotain. Jänis kolistelee aktivointipalloa laminaattilattiaa pitkin niin kaun, että kaikki herkut on kerätty. Sen jälkeen se siirtyy kurittamaan hetkeksi risupalloa, mutta vaihtaakin sitten kulkuspalloon. Meillä kolisee, kilisee, raksuu, paukkuu - Mutta pääasia että on hauskaa! Palloiluun kyllästyttyään jänö ei suinkaan mene päiväunille, vaan kipaisee viereeni kuikkimaan, enkö voisi puuhailla sen kanssa. Jos vaikka jotain temppuja vähän, niin saisi niitä herkkuja?



Tiedättekö sen tunteen kun kirjoitat tietokoneella keskittyneesti ja yhtäkkiä tuntuu että joku tuijottaa sinua? Jänis. Se istuu puolen metrin päässä sängyllä ja jos katsot sitä, se poseeraa kauniimmin kuin kuunaan tuomaripöydällä. Korvat laitetaan voitonmerkiksi ja nenä vilkuttaa: "tulisitko kanssani puuhailemaan?"


Ja jos et katso. Se ottaa taltoilla sängyn päädystä kiinni ja vilkaisee sivusilmällä ovelasti. "Puren tästä, sitten ainakin huomaat!"

Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä. Pahoittelen surkeaa laatua. Kamera ei suostu enää yhteistyöhön, mutta enköhän minä pian pääse kauppaan. 


4.1.2015

Huoneistossa kotieläimiä -tarra

Onko teillä ulko-ovessa Huoneistossa kotieläimiä -tarra? Meillä ei ole ollut. Yritin jossain vaiheessa sellaisen oveen saada. Lemmikkikaupoista ei kuitenkaan löytynyt, ja yhden tarran perässä linja-autoileminen pelastuslaitokselle ei inspannut. Päätin sitten hoitaa sen myöhemmin, kun olisi muutakin asiaa sille suunnalle. Arvata saattaa, ettei ihan heti ollut. Tänään kävin hakemassa Pinjalle heinäpaalin eläinkaupasta, ja kassalla huomasin tarrapinon. Pakkohan siitä oli tarra napata matkaansa ja vaihtaa pari sanaa aiheesta myyjän kanssa. Ihana, että niitä sai nyt taas ihan lähikaupan tiskiltä samalla kun muutenkin kävi kaupassa. 




Huoneistossa kotieläimiä -tarra liimataan asunnon ulko-oveen (mahdollisen) postiluukun yläpuolelle. Hätätilanteessa tarra informoi pelastustehtäviä tekeville palomiehille, että asunnosta kannattaa ihmisten lisäksi etsiä eläimiä. Lisäksi he osaavat valmistua jo asuntoon mennessä siihen, että jossain voi olla eläin. Koira saattaa hätätilanteessa käyttäytyä aggressiivisestikin ja vaikeuttaa palomiesten työtä. 

Kani tuskin käy kiinni palomiehen housunpunttiin, vaan todennäköisesti mönkii mökkiin, sohvan alle tai minne tahansa piiloon, eikä ainakaan halua näyttäytyä vieraille ihmisille, jotka tulevat asuntoon. Ilman tietoa mahdollisesta pelastettavasta eläimestä palomiehet eivät osaa etsiä eläimiä, eivätkä siis välttämättä tajua edes yrittää pelastaa kania.



Tarroja saa ilmaiseksi pelastuslaitoksilta, jotka ovat usein jakaneet niitä myös eläinkauppoihin, eläinklinikoille ja löytöeläintaloihin. Ihan joka paikasta tosin ei löydy ja tässä voi olla alueellisia eroja, kuinka hyvin tarroja on tarjolla. Itsekin tosiaan useamman eläinkaupan kolusin, ennen kuin nyt sitten yhtäkkiä tärppäsi. 

1.1.2015

Uusi jänövuosi

Vuoden 2014 aikana Pupunpaja-blogi on kehittynyt paljon. Yksi isoimmista muutoksista oli varmasti kiihtyvä bloggaustahti. Kun vuonna 2013 sain aikaan 36 bloggausta, vuonna 2014 niitä kertyi jopa 115! Se tarkoittaa reilua kahta bloggausta viikossa. Tänä vuonna aion pitää vähintään saman tahdin. On ollut hienoa huomata, että teitä lukijoitakin on valtavan paljon enemmän kuin vuosi sitten. 

Toinen iso muutos oli nimi. Nopan-blogi muuttui Pupunpajaksi, pitkälti siksi että halusin jotain kivempaa, kuvaampaa ja kirjallisesti toimivampaa. Nopan kun genetiivimuotoisena oli vaikea sana tekstissä, Pupunpajaa on paljon helpompi taivutella (kaniinit ja kielitiede, mitä muuta ihminen kaipaa? :D ) Keväisistä työmatkoista mieleeni onkin vahvasti jäänyt, kuinka pyörittelen aivoissani erilaisia kanimaisia sanoja iloloikista onnentassuihin päätyen lopulta pupuihin. Tunnin kestävässä työmatkassa ei taida ollakaan muuta hyötyä, kuin että ehdit ajatella.

Pinja ja minä löysimme viime vuonna taas hieman aktiivisemman vaihteen pet-näyttelyiden, hyppäämisen ja yhdistystoiminnan saralla. Kävimme hieman useammassa kanitapahtumassa ja minä otin vastuulleni Nakertajat-lehden päätoimittajuuden. Ylipäätään harmittaa kuinka vähän jossain vaiheessa kävin kanien kanssa tapahtumissa. Toisaalta on eri asia olla autottomana opiskelijabudjetilla Pohjois-Karjalan korpimailla, nyt kun asuu lähempänä kaikkia tapahtumia, on hovikuski ja julkisillakin pääsee nopeammin vaikka minne. Tällä hetkellä oikein odotan, että hyppykausi alkaa ja Pinja pääsee kartuttamaan kokemustaan esteradoilla. Ihanaa, että nyt siihen on mahdollisuus. 

Minulla on useampia ideoita jo takataskussa bloginkin suhteen. Tänään pajailin Pinea-kasseja ja Yhtä Toista Ideaa eteenpäin. Uusien objektiivien kyttäily netistä kiihtyy. Blogi koukuttaa kuvaamiseen. Kohtalaisen ärsyttävää nimittäin tapella tuon risan objektiivin kanssa, kun kani ehtii viisi kertaa poistua paikalta ennen kuin kamera suostuu säätöihin. Kuvaamisen lisäksi olen koukuttunut artikkelien kirjoittamiseen. Kanien hoitoon keskittyvä artikkelisarja starttaileekin tuotapikaa.