29.10.2014

Kanin ostaminen

Aloitin 22.10. bloggaussarjan, jonka ensimmäisessä osassa käsiteltiin kanin hankintaa. Tässä osassa käsittelen sukupuolten välisiä eroja, sekä mistä ja miten kanin sitten ostaisi.

Ostohetkellä kania on karvoihin katsominen.

Valitsenko naaraan vai uroksen?


Sekä uroksista että naaraista löytyy mitä parhaimpia kaniyksilöitä ensimmäiseksikin kaniksi. Ei siis voi sanoa, että ensin kannattaisi ottaa jompikumpi. Naaraskanit voivat hieman useammin olla kipakoita ja puolustaa häkkiään. Urokset on tavattu yleistää rauhallisemmiksi. Leikkaamaton uros voi kuitenkin äityä merkkaamaan paikkoja virtsallaan, aiheuttaen samalla hajuhaittoja.

Kani kaipaa kanikaveria, ja joskus kaneja hankitaan kaksikin kerralla. Mikäli olet hankkimassa kerralla kahta kania samasta poikueesta, on helpointa ostaa kaksi naarasta. Siskokset tulevat todennäköisesti myös aikuisena keskenään juttuun, ja riskiä kanivauvoista ei ole. 

Naaras ja leikattu uros.
Naaras ja naaras -pari toimii yleensä myös, jos haluat myöhemmin ostaa naaras kanillesi kaverin. Leikkaamatonta urosta ei luonnollisesti voi laittaa naaraan kanssa yhteen, koska seuraa jatkuva kanivauvojen virta. Leikattu uros ja naaras -pari toimii kuitenkin yleensä todella hyvin. Kahta urosta ei yleisesti suositella yhdistettäväksi, koska vaikka ne hetkellisesti kaveeraisivat, ne voivat myöhemmin tapella todella pahasti keskenään. Vaikka joissain tapauksissa kahden uroksen lauma onkin onnistunut, suosisin ennemmin leikattu uros ja naaras tai naaras ja naaras -pareja. 

Kanien lauma voi toki olla isompikin kuin kaksi kania. Jos siis myöhemmin kanimania iskee, samaan laumaan voi yrittää lisätä uusia jäseniä. Vanhoissa kanikirjoissa on kuvia kanista ja marsusta samassa häkissä. Marsusta ei kuitenkaan ole kanille seuraa samalla tavalla kuin lajitoverista, ja kani voi vahingossakin satuttaa marsua. Monet kanit kantavat pasteurella-bakteeria piilevänä (eli eivät itse sairasta), mutta marsulle bakteeri on kohtalokas.

Mistä ostan kanin?

Kaneja voi ostaa eläinkaupoista tai kasvattajilta. Kasvattajalta ostaminen on suositeltavaa, koska hän osaa kertoa kanin rodusta ja vanhemmista parhaiten. Lisäksi kasvattajat ovat usein valmiita neuvomaan, jos sinulla on myöhemmin kysyttävää kaniisi tai sen hoitoon liittyen. Suomen kaniyhdistyksen hyväksymät kasvattajanimelliset kasvattajat ovat käyneet myös kasvatuskurssin. Huomaa kuitenkin, että hyviä kasvattajia on myös kasvattajanimettömissä kaniharrastajissa. 

Kanin täytyy saada liikkua myös häkin ulkopuolella.


Eläinkaupoissa olevat kanit saattavat olla hyvältä kasvattajalta, tai sitten ei. Kanin sukutaulua (papereita) kannattaa ehdottamasti kysyä, sillä jokaisessa kaupassa myyjä ei niitä suoraan tarjoa. Jos kanilla ei ole papereita, se on risteytyskani, vaikka myyjä kuinka sanoisi sen olevan puhdas kääpiöluppa. Risteytyskanista, jonka taustat eivät ole tiedossa, voi kasvaa yllättävänkin iso. 

Jos eläinkaupassa/kasvattajalla eläimet elävät huonoissa oloissa, kania ei kannata hankkia sieltä. Kanilla on oltava riittävästi tilaa, sen häkin on oltava puhdas ja sitä on käsiteltävä säännöllisesti. Sekä eläinkaupan myyjältä että kasvattajalta kannattaa kysyä, miten kanin liikunnasta on huolehdittu ja paljonko poikasta on käsitelty. Kaninpoikanen ei ole syntyessään käsikesy, vaan se on täytynyt totuttaa käsittelyyn. Ensimmäistä kania hankkiessa on erityisen tärkeää, että käsittelyn pohjatyö on tehty hyvin, eikä sinun tarvitse opettaa kania käsittelyyn.

Luovutusikäinen leijonanharjas sylissä.


Viralliset ja epäviralliset vastuulliset kasvattajat löydät internetin avulla. SKY:n kasvattajalistan ja Kaniininkasvattajien kasvattajalistan lisäksi voit selata kanien myynti-ilmoituksia esimerkiksi Puput.us-foorumin myydään-palstalla. Lisäksi Facebookissa on useampia kanien osto- ja myyntiryhmä. Eläinsuojeluyhdistyksillä saattaa olla koditon kani odottamassa omaa perhettä, joten etenkin aikuista kania etsivien kannataa tarkistaa tilanne. Myytäviä kaneja löytää myös joistakin kaninäyttelyistä. Usein kasvattajan kanssa voikin sopia, että saat noutaa haluamasi kanin joistain näyttelyistä, jos kasvattaja itse asuu kaukana sinusta. 

Mitä huomioin kania ostaessa?

Onko kani opetettu potalle?

Hyvän kasvattajan tunnistaa siitä, että hän on kiinnostunut millaisen kodin olet tarjoamassa kanille. Ottaessasi yhteyttä kasvattajaan kerro jo valmiiksi millaiseen kotiin kani tulisi ja millaista kania etsit. Kasvattaja tuntee myymänsä kanit parhaiten, ja haluaa valita niille hyvät kodit. Hyvän kasvattajan ei ole pakko myydä kania ensimmäiselle ostajalle, sillä hän haluaa löytää kanille sopivan kodin. Hän on avoin kertomaan kasvatuksestaan ja esimerkiksi mitä kyseistä poikuetta tehdessään ajoi takaa.  Kanin ostoa kannattaa ajatella samoin kuin koiran hankintaa, hyvää koiranpentua ei osteta tuosta vain, ja kasvattajalla on merkitystä.

Kiinnitä kania ostaessasi huomiota sen yleiskuntoon. Kanin nenä ei saisi vuotaa, eivätkä silmät olla rähmässä. Turkin on oltava puhdas ja kanin virkeä. Kannattaa myös sopia kasvattajan kanssa mitä tehdään, jos poikanen osoittautuisikin sairaaksi. Hyvä kasvattaja on valmis korvaamaan, jos on tullut vahingossa myyneeksi sairaan eläimen. Hän osaa myös kertoa kanin purennasta (kertoo purentaviasta) ja kanin on sukupuolesta varma. 

Kannattaa myös kiinnittää huomiota kanin korvatatuointeihin, etenkin jos on ostamassa rotukania. Vasempaan korvaan tatuoidaan kanin tunnistusnumero, oikeassa korvassa on rekisterinumero, kasvattajan jäsennumero tai kasvattajanumero, riippuen hieman esimerkiksi kanin iästä (milloin se on tatuoitu). Luovutusikäisellä poikaselle ei välttämättä ole tatuointeja vielä tehty, mutta kasvattajan pitäisi tällöin opastaa kanin ostajaa tatuointien hankkimiseen.  Tatuointi maksaa kaksi euroa ja useimmissa näyttelyissä on joku, joka sen voi tehdä. Kanin papereissa lukee, mitä kanin korvissa pitäisi olla tatuoituna. Kotikanilla tatuoinneilla ei ole niin merkitystä, mutta esimerkiksi ulkomuotoluokissa ja joskus PET-luokassakin kanilla pitäisi olla edes vasemman korvan tatuointi. 

Parikuukautinen jänö.
Kanin luovutusikä on kaksi kuukautta. Huolehdi, että kani on vähintään sen ikäinen kun se luovutetaan sinulle. Kasvattaja antaa kanin mukana sille tuttua ruokaa, tai vähintään kertoo mitä ruokaa kani on syönyt.  Jos haluat vaihtaa pellettimerkkiä tee se pikkuhiljaa. Kanin vatsa ei kestä äkillisiä ruokavalion vaihdoksia, joten aluksi kannattaa mennä hetki kanille tutulla ruualla. 

Seuraava osa julkaistaan 5.11. ja se käsittelee kanin saapumista kotiin ja sen tarvikkeita. 

27.10.2014

Kaniharrastajan 10+1 tärppiä Ikeasta

Kuten edellisestä DIY-bloggauksestani huomasitte, kävin shoppailemassa IKEA:ssa kaniharrastajan silmin. Monissa nettikeskusteluissa on tullut ilmi harrastajien vinkkejä, mitä kaneille voi Ikeasta ostaa. Päätin nyt koota noita vinkkejä yhteen, sekä lisätä sekaan omani. Tämä bloggaus ei siis ole tehty Ikean kanssa yhteistyössä mainokseksi, vaan halusin kerätä hyviä vinkkejä yhteen. 



1. Ikean hylly häkiksi 

Ikean käsittelemätöntä puuta oleva hylly on oiva pohja itse häkkiä rakentavalle. Monet ovat käyttäneet Gorm-hyllyjä. Itse en niitä nyt löytänyt ainakaan Ikean verkkokuvastosta, mutta esimerkiksi Ivar-hylly on aika vastaava tuote. 


2. Pohjalaatikot häkkeihin

Itsetehtyyn häkkiin voi ostaa pohjalaatikoiksi Ikean muovisia sängynaluslaatikoita, esimerkiksi Samla-niminen loota toimii. Erikokoisiin laatikkoihin säilöö myös kätevästi mm. pelletit ja puupelletit. 


3. Heinähäkki

Ikean säilytysosastolta löytyy myös verkkohyllyjä, joista saa helposti heinähäkin. Observatör-riippukori on suunniteltu Gorm ja Ivar säilytysjärjestelmiin, eli juurikin niihin hyllyihin joista aiemmin vinkkasin. 


4. Leikkuulaudasta purublokkeri

Julkaisin aikaisemmin DIY-ohjeen purublokkariin, jonka asentaa kuljetusboksin oveen. Samasta Drälla-leikkuulaudasta voi toki askarrella  välilevyjä muuallekin. 


5. Tiskiharja

Vanha käytetty tiskiharja saa joskus uuden elämän pupujen vessaharjana. Ikeasta saa Antagen-tiskiharjan niin edullisesti, että nuukempikin voi ostaa harjan ihan vain pestäkseen kanien vessalootia ja häkkien muovilaatikkoja.  


6. Nukensänky

Etsikö kanillesi mukavaa sisutusta häkkiin? Omaa petiä, tähystystasoa tai vain jotain kauniimpaa kuin vanha pahvilaatikko? Ikean Duktig-nukensänky on sopivan kokoinen pitkäkorvan pediksi. 


7. Ikean kassi

Ikean kassilla voi tehdä vaikka mitä. Kaniharrastaja säilöö kassiin heinää tai kanihyppyesteitä puomeineen. Toisaalta kassi taipuu myös väliaikaiseksi sadesuojaksi kuljetusboksissa istuvalle kanille.


8. Pehmolelut

Jotkut kanit pitävät pehmoleluista. Kanillekin voi siis ostaa kaveriksi Ikean kanipehmon tai vaikka rotan siinä missä koiralle. 


9. Lapsiportit

Lapsiportti on näppärä tapa rajoittaa kanin loikkiminen vain tiettyyn osaan taloa. Portin pinnavälissä on toki huomioitava kanin koko. Pinja on kerran tullut tuollaisen portin pinnojen välistä, joten muutkin hermeliinit ja kääpiöjänikset moiseen voivat kyetä. Patrull-turvaportissa ei ole reikiä, joten ainakin sen luulisi estävän myös pienten pitkäkorvien liikkeet. 


10. Vessalaatikot

Ikean muovilaatikot käyvät myös kanin vessoiksi. Esimerkiksi Variera-laatikkoa voi käyttää tähän.


11. Ruokakupit

Astiapuolelta löytää edullisia astioita, joita käyttää kaneilla ruoka- tai vesikippoina. Esimerkiksi IKEA 365+ -sarjasta löytyy pieni tarjoilukulho, joka ei kaadukaan helposti.

Tässä bloggauksessa kuvat ovat Ikean sivuilta. Eli poikkeuksellisest ei omia kuviani. 

26.10.2014

DIY: Purublokkeri

Näyttely- ja kanihyppypaikoilla jokaisen on siivottava omat jälkensä. Joskus kani kuitenkin kaivaa ja myllää kuljetuslaatikossa päivän aikana niin, että heinää ja purua on boksin ympärillä suurestikin. Sama voi tapahtua autossa, kukapa niitä puruja auton konttiinkaan haluaa?

Ongelma on usein ratkaistu teippaamalla jesarilla boksin oven alaosa umpeen. Jesari näyttää omaan silmääni jotenkin rumalta, ja aloin pohtimaan nätimpää ratkaisua. Vastaus löytyi Ikean keittiö-osastolta. Drälla-leikkuulauta on taipuisaa muovia, jota pystyy leikkaamaan helposti. Kahden leikkuulaudan paketti maksaa 1,99. Joten se on ihan edullinen askartelumateriaali. 



1. Irrota kuljetuslaatikosta ovi ja piirrä sen alaosan ääriviivat paperille. Muovi on leikattava saman kokoiseksi kuin boksin ovi, jotta ovi mahtuu aukeamaankin. Korkeuden voit määritellä itse, minun tekemässäni korkeus on noin 8 cm.



2. Leikkaa kaava paperista irti.



3. Aseta kaava leikkuulaudan päälle ja piirrä ääriviivat. Leikkaa ääriviivoja myöten isoilla saksilla leikkuulautaa.



4. Kun olet saanut leikattua muovista oikeankokoisen palan, mallaa muovia boksin oveen ja mieti sopivat kiinnityskohdat. Merkitse kohdat muoviin mustekynällä ja tee reiät. Rei'itin puree muoviin, mutta ainakaan minun rei'ittimelläni ei ulottunut tarpeeksi kauas. Tein aloitusreiät reikäpihdeillä, jonka jälkeen pyöritin tavallisen hedelmäveitsen terää reiässä suurentaen sitä. Tätä leikkuulautaa voi siis leikata veitsellä! 

Huomaa, että jos teet yhden reiän per kulma, nippusiteen lukko ei saa mahtua siitä läpi.Viimeistele nippusidekiinnitys leikkaamalla ylimääräinen osa pois. Nippusiteen lukkopuoli kannattaa laittaa ulospäin, niin kani ei sitä ajankulukseen voi järsiä, eikä haittaa vaikka leikattu pää jäisi vähän teräväksi. 




5. Sitten vain kiinnittämään blokkeri oveen nippusiteillä. Huomasin, että kannattaa ensin laittaa kaikki nippusiteet löysästi kiinni ja sitten vasta kiristellä. Muovin saa niin paremmin paikoilleen. 


Muovinen purublokkeri ei estä kiinnittämästä oveen juomapulloa tai ruoka/vesikippoa. Siitä voi soveltaa millaisen itse haluaa ja mikä mihinkin boksiin toimii. Muoviin voi myös helposti kiinnittää kaikenmoisia lappuja kaninäyttelyn numerolapusta kaninimikylttiin. 

22.10.2014

Kanin hankinta

On Pupunpajan seuraavan artikkelisarjan vuoro. Tällä kertaa käsittelen kanin hankintaa ja mitä kaikkia tarvikkeita kani tarvitsee. Tätä sarjaa seuraa sitten luonnollisesti toinen sarja, jossa käsittelen kanin hoitoa. Mutta nyt ensin kanin hankinnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. 

Kania hankkimassa? Varaudu vauhtiin.

Mitä kanin omistaminen vaatii? 


Ennen kuin lähtee haaveilemaan söpöstä korvaparista hännäntöpöllä, kannattaa miettiä mitä kanin omistaminen tuo mukanaan. Kani tarvitsee itselleen sopivat tilat. Eläinsuojelaki  (luku 6) määrittelee minimin, johon olisi vähintään pyrittävä. Käytännössä kanille on siis tarjottava riittävän suuri häkki kuivikkeineen ja pesämökkeineen. Lisäksi kanilla pitää olla mahdollisuus kuluttaa hampaitaan järsimällä. 

Niin kuin lemmikin omistamisessa aina, on myös mietittävä ehtiikö kania hoitaa. Kani elää parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta, joten ihan pieneen sitoumukseen ei sitä ostaessaan sitoudu. Lomalle lähtiessä kanille on saatava hoitaja siinä missä esimerkiksi koirallekin. Pitkäkorva tosin pärjää yhden vuorokauden yksinkin kotona, etenkin jos sillä on mahdollisuus liikkumiseen, eikä se joudu istumaan pienessä tehdashäkissä. 

Kani ei tosiaan ole häkkieläin, vaikka jotkut vielä niin ajattelevatkin. Se tarvitsee paljon liikuntaa, tilaa juosta ja loikkia. Olisi myös hyvä jos kani saisi kaivaa, sillä kaivaminen on niille luontainen tarve. Se myös kehittää kanin lihaksistoa ihan eri tavalla kuin tasaisella lattialla loikiskelu. 

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja pitävät lajitovereista.


Yhdyskuntaeläimenä kanilla olisi myös hyvä olla kaveri. Mikäli kani elää ilman toisia kaneja, on vieläkin tärkeämpää, että ihmiset viettävät kanin kanssa aikaa silitellen sitä. Säännöllinen käsittely on joka tapauksessa tärkeää, sillä se myös takaa, että kynsienleikkuu ja muut hoito-operaatiot sujuvat helposti. 

Kania hankkiessa on myös hyvä muistaa siitä aiheutuvat kulut. Vaikka pitkäkorva itsessään ei maksaa montaa kymmentä euroa, sen mahdolliset eläinlääkärikulut voivat olla suuretkin. Ihan jokainen eläinlääkäri ei myöskään osaa kaikkia kanien vaivoja hoitaa, joten apu ei välttämättä ole lähimmällä eläinlääkäriasemalla. 


Minkä rotuinen kani sopii minulle?


Kun kanin hankkiminen on päätetty, on aika alkaa miettiä sopivaa rotua. Suomen kaniyhdistys on hyväksynyt yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pohjoismaiseen kanistandardiin 67 eri kanirotua. Kanirodut jaotellaan kääpiörotuihin, pieniin, keskisuuriin, suuriin ja jättirotuihin. Lisäksi on erikseen poikkeava turkkiset rodut kuten angora ja rex. Mikäli kanilla ei ole virallisia papereita se on risteytyskani. Risteytyskaneja on todella monenlaisia, riippuen mitä rotuja kanin taustalta löytyy. On olemassa myös esteristeytyksiä, joita kasvatetaan kanihyppyä ajatellen.  

Leijonanharjas. 


Sopivan kanirodun valintaan vaikuttaa tietysti millaiseen perheeseen kania ollaan hankkimassa. Jos kania hoitaa aikuisen lisäksi myös lapsi, lapsen ikä on huomioitava kania valittaessa. Kani ei koskaan voi olla pelkästään lapsen lemmikki, vaan vastuu sen hoitamisesta on oltava aikuisella. On huomioitava, ettei pieni lapsi yksin pysty huolehtimaan kaikista kanin tarpeista (kynsienleikkaus). Suuret ja jättirodut ovat myös sen verran painavia täysikasvuisena, että lapsi ei välttämättä pysty nostamaan kania turvallisesti. Lisäksi kani voi säikähtäessään potkia hyvinkin kovaa sylissä, eikä lapsi kuitenkaan saisi pudottaa kania lattialle. 

Rotuvalintaan vaikuttaa myös hieman tuleeko kani asumaan ympärivuotisesti ulkonatarhassa, viileässä tallissa vai sisällä ihmisten keskellä. Esimerkiksi kääpiöjänistä en hankkisi ympärivuotisesti ulkotarhaan, vaikka nekin toki asianmukaisella varastuksella voivat siellä pärjätä. Jättikanit ovat hyviä tallikaneja, vaikka tietysti ne ovat myös loistavia kavereita sisäkaneiksi.


Tuomari arvioimassa kanin käsiteltävyyttä.


Mukavia rotuja ensimmäiseksi kaniksi ovat esimerkiksi kääpiölupat, leijonaharjakset ja leijonalupat. Kaksi jälkimmäistä vaativat toki hieman vaivaa turkkinsa suhteen, sillä niitä on välillä harjattava. Ne ovat kuitenkin yleensä lupsakoita luonteeltaan, ja niiden kanssa on mukava opetella kanin käsittelyä ja hoitoa. Yleensäkin lupparodut ovat rentoja pitkäkorvia, vaikka joka rodussa on toki monenlaisia yksilöitä. Jänikset ovat puolestaan usein kipakoita ja niillä on usein selvempi uhkaikä, jolloin näykitään ja koitellaan omistajan hermoja monella tapaa. Lapsiperheeseen en niitä siis ainakaan ensimmäiseksi kaniksi suosittelisi. 

Eri rotuihin voi tutustua Suomen kaniyhdistyksen sivuilla. Roduista löytyy lisätietoa netistä ja kasvattajat kertovat mielellään omasta rodustaan tarkastikin. Yksi vaihtoehto on käydä kaninäyttelyssä katselemassa kaneja. Ulkomuotoluokissa kisaavat puhdasrotuiset kanit, pet-luokassa mukana on usein myös risteytyskaneja. Kanien rodut näät näyttelyluottelosta, jonka saa ostettua paikan päältä. Näyttelyissä voi myös vetäistä hihasta mielestään kauniin kanin omistajaa ja kysellä kanista ja sen rodusta lisää. Yleensä jokainen kaniharrastaja rakastaa puhua omasta pitkäkorvastaan sen verran, että kertoo sen rodun, värin ja luonteen mielellään kysyjälle.  


Seuraava osa julkaistaan 29.10. ja siinä käsitellään eri sukupuolia sekä mitä tulee huomioida ostotilanteessa. Artikkelisarja jatkuu senkin jälkeen, seuraavat osat julkaistaan aina seuraavana keskiviikkona. 

16.10.2014

Pupun pyykkipäivä

Pinja ja puhtaita pyyhkeitä.
Tänään pyykättiin. Pesukoneeseen lensi Pinjan pyyhkeitä, joihin neiti on itse suunnitellut designin. Tai siis huolehtinut ilmanvaihdosta telttailessaan pyyhkeiden alla. Samaan pesukoneeseen meni myös kuljetusboksin patja. Nyt on sitten puhtaita pyyhkeitä pupulle muokattavaksi. 

Pinjalla on yleensä yksi pyyhe sängyn alla. Jänö nukkuu päiväunensa siellä, ja muokkailee aina pyyhkeen mukavasti tukikohtaansa. Lisäksi se mönkii tosiaan pyyhkeiden alla. Notte teki aikoinaan samaa, ja olen ristinyt leikin pikkuhaamulapaseksi. Semmoinen pieni kanikummitus pyyhe päässä. 

Toinen pyyhe Pinjalla on pahvilaatikkomajassaan, koska pahvilaatikossa ei ole pohjaa, vaan alla on suoraan laminaatti. Sinne siis tarvittiin alusta, ettei tassut luista. Pinjan mökissä on nykyään kolme ovea. Minä olen tehnyt siihen yhden oven, yhden ikkunan ja yhden pienen ovenalun. Pinja on sitten itse täydentänyt oven alun ja ikkunan kulkureiteiksi :)

Meillä on suunniteltu temppuja, mitä opettaa Pinjalle. Temppujen opettelusta lisää myöhemmin, mutta mies opetti eilen Pinjalle, että jos se kiertää minut se saa herkkutikua. Jänis juoksi ihan intosta sekaisin kiertämään minut ja sitten pyytämään mieheltä herkkuja. Aika monta kierrosta juoksikin. Sitten totesin, että nyt voisi olla herkkumaha täynnä. 

Kurkkii, kurkkii, ja sit hups, se oli väärällä puolella.


Tempuista puheen ollen. Meillä on makuuhuoneen ovessa koira/lapsiportti, jotta Pinja pysyisi makuuhuoneessa. Portti on ollut vuoden ja pitänyt jänön hyvin oikealla puolella. Mutta tänään se sitten tapahtui, yhtäkkiä jänis tuli portista läpi. Pinja näytti yhtä hölmistyneeltä kuin minäkin kun tajusi asian. Onneksi olin kuitenkin kotona, ja pystyin heti nostamaan Pinjan takaisin makuuhuoneeseen. Nyt ei sitten voi tuohon porttiin enää luottaa. Pinja kun on saanut olla vapaana huoneessa silloinkin kun on yksin kotona. Jatkossa täytynee sulkea ovi. 

PS. Muistakaahan Pupun Pajahaaste. Tämän kuun loppuun aikaa osallistua!

13.10.2014

Söpö pupu vai Pupu Söpö?

Moni kaniton ihminen mieltää kanin yhä häkkieläimeksi. Valokuvissa ja kotieläinpihoissa kani nähdään söpönä karvapallona, joka rakastaa porkkanoita. Eikä siinä olla väärässä - kuka muka kieltää, ettei naamaansa pesevä kani tai mansikkaa mussuttava pupu ole söpö?

Kani Korkeasaaren eläintarhassa.

Ilta-Sanomat on kuluneen vuoden aikana kalastellut nettiversioonsa klikkauksia jo kaksi kertaa kanivideoilla. Ensimmäinen juttu käsitteli kylvyssä makavaa kania, joka poiki keskustelun kanien pesemisestä. Videosta saatu palauteryöppy sai lehden haastattelemaan asiantuntijaa kanien kylvettämisestä. Jutussa pyrittiin tuomaan ilmi, ettei kania pidä pestä turhaan. Videossa lavuaarissa makaileva kani ei nauttinut kylvystä, vaan oli pelosta jäykkänä. Nyt IS on kuitenkin julkaissut toisen videon, jossa kani istuu vedessä, langeten jälleen samaan mukasöpöyteen. 

Aitoa söpöyttä


Pinja syö porkkanaa.
Moni kani on varmasti ristitty tässä maassa Pupu Söpöksi ulkomuotonsa tai vähintään Veli Kanin tyttöystävän mukaan. Tai jos ei Söpöksi niin Nöpöksi. Nöpöneniähän rakkaat pitkäkorvamme ovat, vaikka ne murtaituisivat ruokakomeroon. 

Kaninomistajat tietävät myös, että kanit ehtivät paljon siinä ajassa kun painat kameran laukaisijaa - aidosti hassuja, söpöjä ja ihania kuvia syntyy ihan vahingossa.

IS:n julkaisemat videot osoittavat, että kanin söpöyttä voidaan katsoa väärältä kulmalta, ajattelematta yhtään pitemmälle. Videon väitetään pelastavan päiväsi söpöydellään. Kanittomien ihmisten ei toki tarvitse ymmärtää kanien lajityypillistä käyttäytymistä täysin, mutta tässä on kyse asiasta, johon ei paljon kanitietoutta tarvita. Söpöyden silmälasien läpi halutaan nähdä vain söpö eläinlapsi vedessä, eikä pysähdytä hetkeksi miettimään, miksi kanin pitäisi kylpeä. Eiköhän se tullut jo keväällä selväksi, että kanit eivät kylve. Pestäkään niitä ei tarvitse kovin usein, eikä niitä silloin laiteta veden varaan.

Nykyihmisen yksi tärkeimmistä taidoista on (media)kriittisyys. Etenkin netissä uutiset ja videot leviävät nopeasti, ja niitä voi tuottaa kuka tahansa. Me kaniharrastajat voimme levittää tietoisuutta kanien todellisesta elämästä. On nimittäin täysin mahdollista, että joku lapsi päättää laittaa kaninsa kylpyyn, huomattuaan IS:n sivuilta tai Youtubesta kylpevän kanin. Muuan lapsi kysyi minulta kerran, haluaisiko kanini tulla hänen kanssaan keinumaan. Selitin lapselle, että kanit nauttivat toisenlaisista asioista, vaikka ihmisestä keinuva kani olisikin hauska.

Kaneja Ähtärin eläinpuistossa.
Kanit ovat valtavan uteliaita, kekseliäitä ja tanssivat halutessaan mitä hilpeimmän iloloikkasarjan iloksemme. Ne oppivat tulemaan luokse, käyttämään vessaa, pelaamaan koirien älypelejä, hyppimään esteitä ja niin edelleen. Tästä kaikesta Youtubessa on oikeasti söpöjä videoita. Ovathan kanit aidosti söpöjä, ilman että ihmiset istuttaisivat ne vesipaljuun, keinuun tai pukisivat nuken vaatteisiin.


12.10.2014

Jäniinin hyppykoulu #3

Pinja debytoi estekisoissa Puotinharjussa (Helsingissä) eilen. Arvelin etukäteen isoin haaste Pinjalle olevan ulkona hyppääminen. Me  ei olla valjailtu ulkona pitkään aikaan, koska eihän täällä kerrostalojen keskessä minnekään pihalle mennä naapurin koiran syötiksi. Viimeksi kun käytiin maalla, tajusin matkalla että jänis on mukana, mutta valjaat jäi kotiin. Toki parempi noin päin kun toisin päin, jos jotain piti unohtaa..

Piitu kesällä valjailemassa.
Kyllähän se hiekkakenttä olikin Pinjan mielestä aika jännä, ja toiset kanit! Neiti jumitti haistelemaan hajuja ja kuuntelemaan ääniä aika monta kertaa. Joka hypyn jälkeen piti kököttää, ja sain aina hoputtaa seuraavalle esteelle. Mutta kokemustan me kisoista tultiin hakemaan. Seuraavalla kerralla on jo vähän tutunpaa jäniksellekin. 

Itse hypyt Pinja hoiti tosi mallikkaasti. Me ollaan hypätty lähinnä kirjakasoja ja puomillisena pystyä. Kerran tällä viikolla treenattiin muutama loikka uudella esteellä vinompia puomeja ja pidempää estettä. Siihen nähden jänis siis loikkasi tosi hyvin mitä erilaisempia esteitä. Eikä kummallakaan kerralla radalla tullut edes kiire, vaikka neiti istuskeli jokaisen hypyn jälkeen. Kaksi pudotusta tuli kummallakin kierroksella. Tosi hyvin kanille, joka hyppäsi ensimmäistä kertaa elämässään oikeilla esteillä kokonaista rataa. 



Mulla ei ole yhtään kuvaa hyppykisoista Pinjasta, niin lätkin tähän nyt kesältä kuvia. Jos jonkun kameraan on tallentunut Pinjan pomppuja, niin mielelläni näkisin :) 

9.10.2014

Wanna be -koiranomistajuus

Olen käynyt tässä syksyllä kansalaisopistolla parkkinahan ompelukurssia. Tänään oli viimeinen kerta, ja nyt esittelen teille tuotokseni. Opettajaa nauratti, kun kerroin ettei minulla ole koiraa, mutta haluan silti tehdä koiran kaulapannan. Ideana oli kuitenkin tehdä sen kokoinen, että jos (kun) minulla joskus on koira, se voi tuota käyttää. Pääidea oli kuitenkin oppia ompelemaan parkkinahkaa ja tekemään kaikki työvaiheet oikein. 

Puolikuristava nahkapanta.

Parkkinahka on aika kaunista ihan siltään.

Tein puolikuristavan pannan. Ompelin reunaan sydämen ja N-kirjaimen. Jos olisin tiennyt minkä niminen koira tätä käyttäisi, niin olisi voinut kirjoittaa koiran nimen. Mutta minusta tuo pelkkä N-kirjainkin on hieno. Nyt voi ajatella, että koiran nimi alkaisi N:llä. Vaikka oikeastaan valitsin N:n ihan vain Noten takia. 

Sivussa oleva aplikointi.

Pannassa on vuori sisällä, hieman mukavampi koiralle.

Ehkä Pupunpajassa vielä työstetään lisääkin nahkaa. Nyt kun olen oppinut perusjutut ja omistan välineitäkin. Joka tapauksessa voin olla nyt ylpeä wanna be -koiranomistaja, joka käpertyy sateisena ja pimeänä syysiltana nojatuoliin seuranaan kani, joka ei halua iltalenkille. 


8.10.2014

Rescuenorppia

Olen menettänyt sydämeni rescuekaneille. Mutta me Pinjan kanssa päätettiin myös tässä yksi päivä auttaa rescuenorppia. Tai oikeastaan ottaa osaa Suomen luonnonsuojeluliiton Norppahaasteeseen, liittymällä SLL:n jäseneksi. Haaste loppui jo, joten valitettavasti en voi enää haastaa teitä kaikkia mukaan. Pinja kuitenkin halusi esitellä teille Norps rescue -kassin, joka tuli tänään postissa liittymislahjana. 




6.10.2014

Syysnäyttelyssä

Valjaat rivissä.
Lauantaina startattiin Pinjan kanssa seitsämältä aamulla matkaan. Olin katsonut bussiaikataulut arkiaikataulusta, ja tajusin sitten pysäkillä että lauantaina ei bussi siihen aikaan kulje. Ei kun vain takaisin kotiin, ja pyytämään josko mies heittäisi isomman tien varteen, josta bussit Helsinkiin kulkevat tiuhaan. Onneksi ehdittiin Helsinkiin ja junaan, johon oli lippu ostettu. 

Junalla pääsi kätevästi näyttelypaikan viereen. Kävin ensin noutamassa Pinjan numeron ja näyttelyluettelon infopisteellä ja laittamassa jänön bokseineen paikoilleen. Sitten aloin kasaamaan valjaita myyntipöydälle, joka muuten oli tosi iso! 

Näyttelypäivä myyntipöydän takana istuskellen meni sujuvasti. Välillä toki kiertelin katsomassa ja valokuvaamassa vähän. Pinja oli melkein viimeinen kani pöydällä, ja sen arvostelun aikaan hippaloin vilkuilemaan miten se pöydällä käyttäytyy. Hyvin se meni. Pinjan pisteet oli 94,5, eli parhaat mitä se on saanut. Toisaalta kaikki kanit sai kovia pistemääriä, ja tuomari itsekin sanoi, että lähti ekoille kaneille isoja pisteitä niin pakko oli sit samalla linjalla loppuun mennä.

Hieman harmitti, että Pinjalla lähti kynsistä piste pois. Vaikka mukamas olin tarkasti leikannut. Se piste olisi ollutkin ihan otettavissa, ja 95,5 pisteellä Pinja olisi voittanut luokkansa ja ehkä jotain muutakin. Pinjan luokan voittaja sai nimittäin 95 pistettä. Havahduin samalla siihen, et Pinja oli seniorinaaraissa, voi apua, miten aika menee noin nopeasti!

Pinja tuomaroitavana.


Piitun väriä tuomari ei kommentoinut mitenkään. Minkään kanin näyttelyarvostelupaperiin ei siis kirjattu kanin väriä, joten tuomari tuskin määritteli niitä sitten millekään pitkäkorvalle. Toisaalta, ainakin osan aikaa tuomari meni ilman sihteeriä, joten eipä siinä hirveästi teekään mieli kirjustella kun ei ole apukättä kirjurina. 

Ylipäätään meillä oli tosi mukava päivä Pinjan kanssa. Pari kirjaakin ostin toisesta myyntipöydästä. Niistä ehkä lisää myöhemmin, kunhan vähän ehdin niitä lukea. 

Myyntiapulaiseni istui pöydällä.

Tänään on muuten Pinjan nimipäivä. Sen kunniaksi neiti mussutti mehukasta päärynää.

2.10.2014

Näyttelyihin valmistautuessa

Lauantaina lähdemme Pinjan kanssa pitkästä aikaa pettiin, kun suuntaamme Lempäälään Pirkanmaan Nakertajien syysnäyttelyyn. Viimeksi PiNan näyttelyssä samassa paikassa kaksi vuotta sitten Pinja pääsi PPK-pöydällekin, toivottavasti tällä kertaa neidillä menisi yhtä hyvin.

Pinja PiNan elonäyttelyissä 2012.
Pet-näyttelythän on lemmikkiluokka, eli kanilta arvostellaan käsiteltävyyttä, ja lisäksi syynätään muun muassa puhtautta, kynsiä ja turkin laatua. Selällään lekottelu voi olla monesta kanista vähän jännää. Pinja saattaa väristellä takajalkojaan, ja saattaa potkia kääntövaiheessa, koska sillä on aina kaasu pohjassa kun hoksaa et hänet laitetaan tassuilleen... Sylissä Pinja ei potki.

Näyttelyihin valmistautumiseen meillä kuuluu kynsien leikkuu. Yleensä leikkaan kynnet tarkasti lampun kanssa verisuonia kyttäillen, ja sitten vielä toisen kerran edellisenä iltana/näyttelypäivän aamuna tarkastan, että pitäiskö jotain vielä vähän leikata. Leikkaan aina kynnet niin, että ne ovat vähän lyhyemmät kuin tassukarvat.



Jipii, kaasu pohjaan!
Näyttelypäivänä tarkistan kanin korvat, koska jostain kumman syystä ne on aina puhtaat paitsi sillon kun tuomari työntää sormensa sinne. Petissä kanin korvista ei saa siis putkahtaa vaikkupalloa tuomarin sormeen. Lisäksi tietysti se haisulihomma, eli hajurauhasten vilkaisu. Sielläkään ei saisi olla yllätystä odottamassa tuomaria. Jotkut pesevät kanin tassut ennen näyttelyä, mutta meillä tähän ei ole  nyt tarvetta. Pinjalla on nimittäin puhtaat tassut ja hohtavan valkoinen maha. Eipähän se oikein pääse tassujaan värjäämään kun on vessaa käyttävä sisäkani.  

Kukkuu!
Pinjalle laitan kuljetusboksiin ensin boksinalusmaton(/patjan), sitten pyyhkeen mytyssä ja vielä heinää boksin takaosaan. Porkkanan palankin sinne voi laittaa. Pyyhkeellä on boksissa kaksi syytä. Ensinnäkin Pinja voi kaivaa ja punkaa sitä, jos sattuu olemaan umpitylsää. Ja toisekseen jos pitkäkorva pissaa, niin pyyhe imee sen tosi tehokkaasti, ja yleensä sitten itse aluspatja ei ole niin märkä. Pyyhkeen voi ottaa vaikka pois kun huomaa, että siihen on pissattu. Lisäksi tietysti juomapullo, ja varmistuksena juomakuppi, koska Pinjahan juo kotona vain kupista.

Yksi mielenkiintoinen seikka Pinjan kohdalla on väri. Ilmoitan sen aina näyttelyihin musta otter hopeana, joskus tuomarit laittavat hopean sulkeisiin tai jopa vetävät yli. Joillekin väri menee täydestä. Tämä johtuu siitä, että Pinjalla on aitojen hopeakarvojen lisäksi koko valkoisia karvoja. Hopeahan meinaa sitä, että kanin karvan kärki on valkea, mutta juuresta se on tumma. Vähän siis tuurissaan kummanlaisia tuomari sieltä bongaa, etenkin jos analysoi asiaa muutamasta karvasta. Petissä värillä (tai värivirheellä) ei ole arvioinnin kannalta väliä, joten mielenkiinnolla vain aina seuraan, mitä kukakin tuomari Pinjan hopeasta on mieltä.

Tällä kertaa odotan näyttelyitä myös muista syistä. Nämä on nimittäin ensimmäiset näyttelyt, joissa istun myyntipöydän takana myymässä valjaita. Tervetuloa shoppailemaan valjaita ja hihnoja siis! Ennen ostopäätöstä valjaita saa sovittaa, jos oma kani on mukana. Maksuna käy vain käteinen, mielellään tasaraha. 


PS. Myös Puotinharjussa 11.10. SEK:n estekisoissa voi ostaa valjaita. En tosin pystytä sinne mitään pöytää, mutta kysy etukäteen, niin otan mukaan valjaita sopimuksen mukaan :)