22.3.2016

Mitä saa kuvata ja milloin kysytään lupa?

Eli ajatuksia kanibloggauksesta ja -sometuksesta. 

Haluaisin blogata siitä mitä saa kuvata, mitä julkaista ja mitä kopioida. Faktahan on se, että nykymaailmassa aika moni valokuvaa ja julkaisee kuvia. Kuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa ja blogissa, mutta mitä kuvia loppujen lopuksi saa jakaa ja mitä ei? Saako oman kanin kuvia kopioida toisen sivuilta? Mitä kannattaa miettiä kun kuvaa omassa pihassa omia kanejaan?



Tekijänoikeudet kanikuvissa

Lain mukaan se, joka ottaa kuvan (painaa nappia) omistaa kuvan tekijänoikeudet. Vaikka kuvassa olisi sinun kanisi tai jopa sinä, niin tekijänoikeudet ovat kuvaajalla. Jos kuvaaja ei anna sinulle lupaa käyttää kuvaa, et saa käyttää sitä. Omalle koneelle toki voi tallentaa, jos kuvaa ei julkaise yhtään missään, vaan katselee omaksi ilokseen. Mutta esimerkiksi kuvan lisääminen Facebookiin on julkaisemisesta vaikka kuva näkyisikin vain kavereillesi. Ja sitä ei saa tehdä, ellei kuvaaja ole antanut lupaa. 

Kaniharrastajapiireissä monet valokuvaavat ja harva on ammattilainen (saa rahaa kuvauksesta). Yleensä kuvia ottavat antavat ihmiselle luvan kopioida ja julkaista kuvia, joissa esiintyy luvankysyjän oma kani. Tämä on tosi hieno piirre, josta tykkään kaniharrastuksessa hirveästi. Ei kannata kuitenkaan olettaa automaattisesti, että lupa on olemassa vain siksi, että kaniharrastajapiirreissä aika usein näin menetellään. Jos valokuvaaja ei tuo ilmi, että (oman kanin) kuvia saa kopioida ja julkaista, niin kysy lupa. Luvaton kuvan julkaisu on rikos. 

Kysymällä luvan osoitat myös kunnioittavasi toisen taitoa valokuvaajana ja tämän näkemää vaivaa siihen, että hän on esimerkiksi kuvannut jokaisen estekisoissa hypänneen kanin suorituksen. Osa kuvaajista myös käsittelee kuvia ennen kuin julkaisee ne, eli on nähnyt vaivaa siinäkin kohden kuvan eteen. Yleensä kuvaaja pyytää merkitsemään itsensä kuvaajaksi, jolloin et voi julkaista kuvaa ilman tätä merkintää. Jos kuvaaja on laittanut kuvaan vesileiman et saa poistaa sitä (voi toki kysyä kuvaajalta leimatonta jos jostain syystä tarvitsee). 

Sain Muumin kasvattajalta vauvakuvia Muumista. Varmistin vielä erikseen, että saan julkaista näitä myös blogissa. Pupunpajassa kuvissa lukee aina, jos kuvaa en ole ottanut minä (tai mun mies). Nää kuvat: Johanna B. 


Miten suojata omat kuvat?


Luvattomien kuvien kopiointeja voi pyrkiä estämään vesileimoilla tai teksteillä kuvissa. Nettiin lisätty kuva on netissä, ja esimerkiksi Googlen kuvahaku löytää blogeissa käytetyt kuvat. Jotkut taas luulevat, että Googlen kuvahausta saa kopioida kuvia... (ei saa!)

Pupukuvat ovat joskus niin söpöjä, että joku saattaa kopioida sinun kanisi kuvan ja hyödyntää sitä somessa. Tänä vuonna esimerkiksi erään kaniharrastajan Instagramiin lataamaa porkkanansyöntivideo (tiedättehän söpön mussuttavan suun) lähti leviämään luvatta ja ilman copyright-merkintöjä parinkin huumorityylisen Intagram-tilin kautta laajasti. Kanisomettajan valveutuneet seuraajat huomasivat tämän ja paljastivat väärinkäytöksen. Sen jälkeen videon kuvannut poisti alkuperäisen videon ja lisäsi sen uudelleen vesileimalla varustettuna. Vesileimattoman videon leviämistä on kuitenkin vaikea estää, kun kopio on lähtenyt leviämään ympäri maailmaa. 

Korkeasaaren eläintarha on julkinen paikka, jossa saa kuvata (paitsi tiloissa, joissa on kieltomerkit).

Missä saa kuvata?

Monet kuvaavat kaninäyttelyissä ja estekisoissa ja julkaisevat kuvia sitten netissä. Oletko koskaan miettinyt saako näissä tilanteissa kuvata ja kuvia julkaista etenkin jos kuvissa näkyy ihmisiä? 

Lähtökohta on se, että julkisilla paikoilla saa kuvata. Sellainen tila, jonne jokainen pääsee on julkinen tila. Esimerkiksi kaninäyttelyn pääsymaksu ei vaikuta siihen, etteikö näyttelyissä saisi kuvata. Se puolestaan vaikuttaa jos tilanhaltija kieltää kuvaamisen (eli jos esim. kieltomerkit). Julkisissa paikoissa myös ihmisiä saa kuvata. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan julkaiseeko kuvaa, jossa on muutama sinulle tuntematon ihminen tunnistettavissa. Jos kuvassa on kavereitasi, voit kysyä saatko julkaista kuvat, mutta jos et voi kysyä, on parempi olla julkaisematta. Eläinkaupoissa ja esim. Hesyn eläintiloissa kuvatessani olen kysynyt saanko kuvata blogiin (eli saanko myös julkaista kuvia). Kaupat voivat kieltää kuvaamisen, joten on parempi kysyä. 

Siskoni ottama kuva minusta ja jo edesmenneestä Jonsu-kanista. Taustalla olevia ihmisiä ei voi tunnistaa, joten kuvan julkaisu on ok.
Itse olen törmännyt näyttelyissä ilmiöön, jossa kuvatessani kania tuomarinpöydällä tuomari huikkaa että "älä vaan kuvaa minua". Lopetan tietysti kuvaamisen siihen, vaikka kuvaankin vain eläintä ja tuomari on sivuosassa. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan saattaa työtään tekevää tuomaria inhottavaan tilanteeseen, joten annan työrauhan. Vältän tämän takia myös blogissani tuomarointikuvia, joissa tuomari näkyy kasvoillaankin, jos en tiedä varmaksi että tunnistettava kuva on ok. Sinällään voisi toki myös ajatella, että jos on tuomaripestiin lupautunut niin tietää, että kaneja kuvataan tuomarointitilanteessa ja voi itsekin joutua kuviin. Ihmisen toivetta on kuitenkin hyvä kunnioittaa ja jos on epävarma, niin on parempi aina kysyä. Välillä olen rajannut kuvia niin, että kuvassa näkyy vain kani ja tuomarin kädet kun julkaisen kuvan, käsistä kun on vaikea tunnistaa. 

Yksityisalueet, kuten jonkun koti, ovat paikkoja, joissa ei saa kuvata ilman lupaa. Jos asut vielä vanhempiesi luona, suosittelen kysymään vanhemmilta, mitä kotona saa kuvata julkaistavaksi netissä. Vanhemmat eivät välttämättä halua esiintyä itse kuvissa, esimerkiksi kanin taustalla. Tai että pikkusisaruksesi näkyy kuvassa. Omalla pihalla kuvatessa kannattaa miettiä onko ok, jos kuvassa näkyy vaikka isän auton rekisterikilpi taustalla. Rekisteritunnuksella selvittää nopeasti auton omistajan ja parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa omistajan osoitteen. Nämä kuuluvat samaan kategoriaan kuin se, mitä kaikkea blogissaan kertoo itsestään ja ihmisistä joita kohtaa, kertooko sukunimiä, paikkakuntia jne.

Eläimillä ei ole yksityisyydensuojaa, joten toisen kaneja saa kuvailla näyttelyissä ja kisoissa. Jos kanin omistaja kuitenkin pyytää sinua poistamaan omasta kanistaan otetun kuvan, niin mielestäni olisi fiksua poistaa se. 

Mitäs ajatuksia heräsi? Mielestäni aiheesta olisi hyvä jutella vähän enemmän, tämä ei siis ollut mikään hurja faktapostaus, vaan enemmän semmoinen omia ajatuksia tuova ja ideana herättää ajatuksia ja keskustelua :)

Pupunpajan tuotekuvauksia. 
Ps. Huomatkaa muuten että myös tuotekuvat ovat tekijänoikeuden alaisia. Eli blogiin ei saisi kopioida eläinkaupan verkkosivuilta kuvaa jostain tuotteesta. Luvan kuvan julkaisuun voi saada kysymällä verkkokaupasta/tuotteen valmistajalta. Tai sitten vain kuvaat itse sen tuotteen mikä itselläsi on. 

19.3.2016

Testissä teippiharjat



Muumi on kävelevä karvapölly. Pinjakin hieman. Ihan leivän päältä asti ei ole karvoja löytynyt, mutta vaatteet kuorruttuvat niillä tehokkaasti. Löysin pari viikkoa sitten HongKongista roll-off-rullan. Ostin sen Aino-tekstiiliharjan haastajaksi ja nyt kerron hieman ajatuksiani. 

Aino-tekstiiliharja on ollut käytössä vuosia ja palvellut niin hyvin, etten ole ikinä ostanut teippiharjoja, joissa päät pitäisi vaihtaa. Tuntuu jotenkin kauhealta tuhlaukselta ostaa uusia päitä teippiharjaan. Aino-tekstiiliharja on ollut tosi kätevä. Sinällään se tosin vaatii joskus aika uutteraa vetelyä että saa kaikki karvat pois. Tykkään kuitenkin, että harja on helppo ja nopea puhdistaa ja sitten jatkaa käyttöä heti. 

Aino-tekstiiliharja
Tekstiiliharjalla on kuitenkin heikkoutensa. Otetaan esimerkiksi ihanat mustat farkkuni, jotka rakastavat Muumin karvoja. Todella huono yhdistelmä. Nukkaharja toimii ihan hyvin, mutta jättää vähän hahtuvaa aina johonkin.

Tämmöistä pientä nukkaa jää hirveän helposti.
Uuden roll-off-rullan mainoksessa luvattiin, että rullan voi pestä ja käyttää uudelleen. Kuulosti niin uskomattomalta, että oli pakko koettaa. Rullasin Muumin karvat housuistani ja yllätyin kuinka puhtaaksi housut lähtivät. Tehokkaampi kuin tekstiiliharja! Tela meni kuitenkin ihan umpeen vain yksien housujen rullailusta (voi kertoa myös Muumin pöllykarvamäärästä). 

Vein roll-off-rullan hanan alle ja huuhtelin haalealla vedellä. Lika lähti rantuina pois helposti. Kuivumisen jälkeen rulla oli kuin uusi ja käyttövalmiina! Olen nyt muutaman kerran rullaillut ja pessyt ja ainakaan vielä rullan tahmeus ei ole kärsinyt. Taidettiin siis löytää tekstiiliharjalle todellinen haastaja. 

Tahmea rulla ja sen paketti. 
Aino-tekstiiliharja:
+ Kaksipuoleinen
+ Helppo puhdistaa, ja voi käyttää heti uudelleen
+ Hintalaatusuhde kohdallaan
-  Vaatii keskittymistä että saisi ihan kaiken hienon nukan poistettua, kun kyseessä on mustat housut ja valkea kani :D

Roll-Off-rulla:
+ Helppo puhdistaa
+ Poistaa tehokkaasti kaiken nukan
+ Hintalaatusuhde kohdallaan
- Nukkaantuu nopeasti täyteen ja pesun jälkeen on odotettava kuivumista, jotta toimintateho palautuu. 

Kummatkin ovat mielestäni hyviä ostoksia, mutta taidan juuri nyt tykätä tuosta rullasta enemmän. Ehkä se on uutuuden viehätystä. Mutta on se ihme, että joku on keksinyt rullan, jossa ei tarvi vaihtaa päitä!



11.3.2016

Mitä puput puuhaa?


Me puput kerrotaan nyt millainen aamupäivä meillä oli. 


Rakennettiin majaa yhdessä tuumin. Muumi teki väylän miten laatikosta voi hypätä petiin.


Ei tiedetä mitä tapahtui, mutta laatikko jotenkin räjähti.


 Toinen meistä kuulema osaa käyttää heinähäkkiä ja toinen ei.
(Toim. huom. heinähäkin päälle on tulossa parempi este. Ei oo todellakaan luvallista.)


Jatkettiin majaprojektia räjähdyksen rippeistä ja maltettiin levätä pari minuuttia.


Sitten kytättiin Saaraa ovelista paikoista,
 hiippailtiin sen perässä,
 juostiin jalkojen välistä sen kävellessä,
juostiin päin jalkoja kun se pysähtyi, 
tuupittiin kuonolla nilkkoihin
ja Pinja yritti kiivetä sen olkapäälle.


Tämmösellä ilmeellä ei saa toruja, vaikka kakkaa lattialle. 
Voi saada pusun. Kokeilkaahan!

PS. Riiviöt <3 

6.3.2016

Top 5 blogit


Pyysin teitä linkkaamaan ja vinkkaamaan hyviä kaniblogeja melkein kaksi viikkoa sitten. Yhteensä kaniblogeja kertyi linkattuina 19. Noihin 19 eivät sisälly kaikki kaniblogit joita seuraan, mutta päinvastoin löysin uusia tuttavuuksia.

Kävin jokaisessa blogissa ja arvioin ensivaikutelmaa, ulkoasua ja sisältöä. Mielipideasioista ei pidä kiistellä, mutta joitakin juttuja hyvissä blogeissä vain pitää olla. Esimerkiksi selkeä ulkoasu, joka huomio lukijan. Tekstissäkään ei hirveästi kirjoitusvirheitä saisi olla, koska sellaista tekstiä on rasittavaa lukea.

Löysin ilohduttavan monta hienoa kaniblogia, joissa oli mukava vierailla ja joissa varmasti vierailen jatkossakin. Listaan tähän nyt viisi minun mielestäsi parasta. Mutta voin kertoa, että oli vaikea valita näitä viittä, koska useampikin kiva blogi oli linkattu! Blogit eivät ole parhausjärjestyksessä, koska olisi ollut liian haastavaa arvottaa blogit niin.


Rabbit Raylay

Risteytyskani Lavella´s Raylayn elämästä kertova blogi. Aika tuore blogi, jossa ei vielä paljoakaan postauksia, mutta tosi hyvä alku bloggaukselle! Ulkoasu on persoonallinen, mutta selkeä. Bloggauksissa on paljon hyviä kuvia. Vaikka tekstiä ei olekaan hirveästi, niin teksti tukee kuvia hyvin ja bloggauksia oli ilo tutkailla. Itselleni uusi tuttavuus, mutta liityin lukijaksi!

Mad as Rabbits

Täällä seikkailevat kanit Nelli ja Aapo. Hauskaa, että kaneilla on ihmisen nimet kutsumaniminä, itse olen harrastanut samaa. Itse blogissa tykkään tosi paljon ulkoasusta. Siihen on nähty vaivaa ja se on tosi nätti ja selkeä! Tässä blogissa huomasin lukevani useamman bloggauksen taaksepäin innolla! Hienoja kuvia kaneista, kivoja kuvankäsittelyjä ja sitten kuitenkin myös kerrottu pupuarjesta ja elämästä mukavasti. Toinen itselleni uusi blogi, jota alan seurata!


Bunny Life!

Bunny lifessä on kiva ulkoasu. Yksinkertainen ja selkeä, semmoisista pidän itse (kuten Pupunpajan ulkoasusta voi huomata...) Tykkään blogin kuvista, joissa näkyy että niitä on kuvattu oikeasti ajatuksella, eikä vain nopeasti räpsitty jotain, kun blogiin nyt vaan pitää saada joku kuva. Ja tietysti estepostailuja on aina kiva lukea. Bunny Life! oli minulle jo entuudestaan tuttu blogi, jota olenkin seuraillut.

Kaninpäiviä

Kaninpäiviä blogissa on ihana ulkoasu. Värikäs ja huolella tehty, mutta ei kuitenkaan monimutkainen. Sopii tällaiselle yksinkertaisuutta rakastavallekin :D Postauksissa kerrotaan kivasta kaniarjesta, hyppytreeneistä ja sellaisista tavallisista asioista, jotka kuitenkin toisia kaniharrastajia kiinnostavat. Tykkään toki myös kuvista, joissa on ajateltu kuvakulmia ja saatu puput näyttämään ubersöpöiltä. Vaikka sitähän puput ovat aina!

Superlemmikit

Superlemmikeissä seikkailevat estekanit Nutella ja Edwin. Ulkoasu on mukavan hillitty ja selkeä. Linkit on tuotu kivasti sivulle, eli tässä ei mennä massan mukaan, mutta ollaan silti selkeitä! Bloggausaiheita on ideoitu kivasti ja blogissa on käytetty myös videota elementtinä. Kuvien osalta toistan samaa mitä edellä. Yksi olennainen asia on kuvien koko. Hyvissä blogeissa kuvat ovat tarpeeksi isoja, mutta huomioivat samalla, kuinka leveä tekstipalsta voi olla. Tekstipalstahan ei voi olla liian leveä, jolloin lukemisesta tulee raskasta.  Superlemmikeissä kuvia on käytetty fiksusti kuvittamaan niitäkin lyhyempiä bloggauksia, joihin kuva ei välttämättä liity, mutta toimii kuitenkin tosi hyvin. Menipä tekniseksi... Mutta näitä asioita kannattaa miettiä jos haluaa hyvän blogin!


Siinäpä ne siis olivat. Kuten huomaatte uudesta otsikkokuvasta tuunailin tänä viikonloppuna hieman blogin ulkoasua. Pieni kaniblogilistakin on tulossa, jahka saan tuon sivusarakkeen kuosiinsa.