30.11.2014

Jäniksen temppukoulukuulumisia

Olen opettanut Pinjalle jonkin aikaa temppuja naksuttimen ja kosketuskepin avulla. Naksutin on tuttu väline koirien koulutuksesta, ja dogsitter-kurssilla muistan itsekin ensimmäisen kerran siihen tutustuneeni. Pinja on rakastunut koulutushetkiin ja on aina innolla mukana opettelemassa temppuja. Itse asiassa se on alkanut hakeutumaan paljon enemmän seuraani, joten meidän yhteiset treenihetket on tehneet tosi hyvää. Jänö näyttää oikeesti nauttivan, kun saa käyttää aivojaan, onnistua ja olla huomion keskipisteenä. Lisäksi se tietysti rakastaa ruokapalkintoja ;)

Temppukoululaisen palkkiopuraisu.
Ostin Mustista ja Mirristä naksuttimen, jossa on kosketinkeppi samassa. Ensin ajattelin tehdä tikun itse, mutta sitten mietin että voisi olla kätevää kun tikku on naksuttimessa kiinni. Kädet ei kuitenkaan riitä naksuttimeen, tikkuun ja herkkuihin. En tullut kaupassa ajatelleeksi, että pitäisi ostaa mahdollisimman hiljainen naksu. Koirankoulutuksessa naksu voi olla kovaääninen, koska koira saattaa ulkona olla kaempanakin. Kani on kuitenkin aina vieressä ja sillä on tosi hyvä kuulo. Pinja reagoikin naksuun ensin epäröiden, se ei selvästi pitänyt sen äänestä. Pyöritin maalarinteippiä naksuttimen ympäri, mutta ei se hirveästi ääntä vaimentanut.

Järskis.

Nyt on homma muuttunut, koska kun naksautan niin Pinjalle iskee vaihe "missä herkku, missä herkku, missäää" ja se pyörii kuin hyrrä. Tuo kani tekee mitä vaan että saisi ruokaa, mutta kun aivot menee herkkuasetukselle se ei kykene kuin koheltamaan. Esimerkiksi esteitä hypätessä ei kannata olla herkkuja mukana, Pinja keskittyy vain herkkuihin eikä ajattele hyppyjä. Siispä nytkin on vähän taiteen laji tuo ruualla palkkaaminen.

Anna koko leipä, jooko?


Mitä temppuja me sitten treenataan? Opetin aikoinaan ensimmäisen kanini Noten hyppäämään sänkyyn käskystä, ja ojentamaan minulle maitopurkin pohjasta leikatun laatikon. Noten kanssa en käyttänyt naksutinta, vaan annoin vain palkan heti kun kani toimi oikein.

Sängylle hyppy oli helppo opettaa Pinjallekin ja se taitaa sen jo. Lisäksi se tulee luokse kun kutsun sitä. Ennen se tuli joskus, mutta yleensä se juoksi häkkiin (oletti et kutsu tarkottaa ruokaa ruokakuppiin). Noiden lisäksi Pinja osaa seistä takatassuillaan ja koskettaa kosketuskepin päätä. Lisäksi me ollaan treenattu paria vaikeampaa juttua, jotka onnistuu joskus tuurilla, joskus melkein ja suurimman osan ajasta on häsläystä.

Kunhan saan jonkun kuvaamaan treenejämme, niin saatte kuvia/videoita ihan tempuista. Yritin mä eilen videoida, mut arvatkaa mitä tulee kun on kaksi kättä ja pitäisi käyttää kameraa, naksutinta ja palkita vielä kania. Plus Pinja hyppää sänkyyn kun napsautan sormia ja sanon "hop". Ei siinä oikein enää sormia napsuteltu...



Laitoin tänään jouluverhot, pöytäliinan ja kyntteliköt. Vastaommellut tilausvaljaat pääsi nyt siis jouluiseen tunnelmaan poseeraamaan. Samalla näätte noita pieniä paketteja. Ne on joulukalenterista. 



Jos joku tarvitsee kanilleen joululahjaksi valjaat, niin ehtii muuten vielä tilata et saa ennen joulua kotiin. Huomennahan on joulukuun ensimmäinen päivä. Silloin alkaa Pupunpajan joulukalenteri!




24.11.2014

Pinja kassissa, paidassa, kankaalla...

Pupunpajaa Facessa seuraavat ovatkin jo saaneet vihiä, että työskentelin tällaisen kuvan kanssa koko viikonlopun.


Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään kaiken kaikkiaan häselsin kankaanpainokurssilla Pinjan kuvan parissa. Tuon itse kuvan oon joskus valokuvannut ja sitten kuvankäsittelyssä muokkasin tuollaiseksi. Kopioinnin jälkeen vielä piirsin tussilla nenän paremmaksi ja pari muutakin kohtaa. 


Kurssilla valotin kankaanpainokaavion. Valotukseen tarvitsee erityisen lampun ja aineet, joita ei kotoa löydy. Painoin jänöpussini kuvia kankaisiin, jotka loppuivat sunnuntaina kesken. Olisi siis tullut paljon enemmänkin jäniksiä, jos olisi ollut mihin painaa. Joskin jo nyt mies kommentoi, että mihin tahansa asunnossa menee törmää Pinjaan, kun levittelin painotuotteet roikkumaan...


Papanavaara-tekstille minulla on taka-ajatus, jonka paljastan teille lukijoille hieman myöhemmin, kun saan jutun valmiiksi asti tehtyä. Muut kurssilaiset hieman naureskeli tuolle tekstille. Ei kai siinä. Tuonhan voisi ommella myös Pinjan kuljetusboksinpäällisen takamukseen. Ei vastaantulijoiden tarvis aina kurkata sisään et "ai, se onkin jänis", vaan voisi lukea, että papanamasiinahan se siinä matkustaa...


Tuosta Pinja-printistä tuli yllättävän hyvä, huomioiden jo se että valotuslamppu ei ollut parhaasta päästä. Viikonlopun aikana syntyi muutama kangaskassi ja yksi t-paita. Lisäksi painoin ihan lakanakankaalle, josta tarkoitus olisi leikellä kanit ja ommella esimerkiksi koristetyynyihin. Tämä on siis projekti, jotka jatkotuotoksia voin esitellä blogissa myöhemmin lisää. 



Voisin jatkossa pitää aina tällaista paitaa kaninäyttelyissä, niin tuomari varmasti tajuaa että pöydällä oleva kani on minun. Eikun...kanihypyssä siitä vois olla enemmän hyötyä. Jos Pinja karkaa juoksemaan pitkin kenttää, niin ihmiset osaa palauttaa sen mulle. Tuohon yläpuolelle vaan Wanted.






Mitäs tykkäätte kangaskasseista? Aika kivoja minusta. Toivottavasti muutkin kuin minä itse tykkään näistä. Seuraavaan Pupunpajan arvontaan taitaa tulla Pinja-printtisiä palkintoja...

PS. Levensin tätä blogia vähän, et kuvat mahtuis paremmin. Yritän laittaa enemmän ja isompia kuvia, kun sitä on toivottu. 

20.11.2014

DIY: Kanin joulukalenteri

Joulukuu tulee ihan pian, joten joulukalenterin valmistus on nyt ajankohtaista. Eläinkaupat mainostavat kalentereita koirille ja kissoille, ja löytyypä jostain kaupoista jyrsijöillekin. Itse olen perinteisesti tehnyt aina itse joulukalenterin miehelle (suklaakalenteri on tylsä). Kalenteria kootessa aloin pohtimaan, miksei kanillekin voisi tehdä kalenteria itse. Siitä tulee varmasti hauskempi (ja terveellisempi) kuin kaupan jyrsijäherkkukalenteri. Tässäpä teille siis DIY kanin joulukalenteri!

Jos haluat yllätyksellisyyttä kalenteriin, pyydä äitiäsi, siskoasi tai vaikka kaveriasi tekemään se. Voit myös sopia kaverisi kanssa, että sinä teet kalenterin hänen kanilleen (tai muulle lemmikilleen) ja hän tekee sinun kanillesi. Ja jos joku kaninomistajan äiti lukee tätä, tässäpä vinkki kuinka yllättää kanifanilapsi.

Joulukalenteriin tarvitaan 24 pientä yllätystä. Kani ei voi syödä joka päivä hirmuisen herkullisia herkkuja, joten kanien suklaakalenteria tästä ei tehdä. Kehitin kalenteriin myös terveellisiä yllätyksiä ja mukavia leluja ja tekemisiä. Muutamassa luukussa voi olla samanlainenkin yllätys, sillä syömmehän me ihmisetkin joka päivä suklaan kalenteristamme. Luukkujen sisältöjä kannattaa ideoita itse lisää, mutta tässäpä innovoinnin avuksi muutama juttu.

Ideoita luukkujen sisällöksi

1. Kääri vessapaperin tai talouspaperin palan sisään esimerkiksi hieman kauraa tai kanin omia pellettejä. Taittele paperi mytyksi, tai sido karamelliksi käyttämällä sitomiseen tuoretta pajun kuorta.

Vessapaperipaketti, pajunkuorinaru, sisällä herkkua.


2. Osta kaupasta kuivattuja hedelmiä. Kani voi saada luukusta muutaman rusinan, kuivatun omenan tai palan kuivattua aprikoosia. Myös banaanilastut käyvät. 

3. Anna kanille pala koulunäkkiä tai muuta perusnäkkäriä. 

Ruisleivästä pipareita!
4. Painele piparimuotilla ruispaloista kuvioita. Tee halutessasi reikä ja laita ripustusnaru. Kuivata. Kanin piparit ovat valmiita!

5. Tarjoa kanille kuivattuja voikukanlehtiä, siankärsämöä tai mitä ikinä oletkaan kesällä kanille kuivattanut. Tämä ei toki onnistu, jos ei ole kuivannut kasveja. 

6. Etsi lemmikkikaupasta kanille leluja. Esimerkiksi pienet puukuutiot ja pallot, joiden sisällä on herkku. Jouluaaton luukkuun voi tietysti ostaa jonkun isomman lelun, joka on samalla kanin joululahja. 

7. Leluja voi askarrella myös itse. Wc-paperitolloista saa nopeasti leluja, joiden sisälle voi laittaa täytettä heinästä herkkuihin. 

8. Tee joulusiivous kanin huoneessa, tarhassa, häkissä tai missä se asuukaan. Putsaa joka paikka ja sisusta samalla hieman uudelleen. Kani tykkää kun koti puhdistuu ja saa uutta tutkittavaa. Ihmiset laittavat kotia jouluksi, joten miksei kanillekin voisi tehdä jouluista sisustusta!

Kanitontun oma lakki.
9. Oksat. Koska kani pitää järsimisestä, se osaa arvostaa risuja joululahjana. Taipuisista oksista voi myös rakennella esimerkiksi kranssin, jonka kiinnittää kanin häkkiin. Aluksi se voi olla koriste, mutta  laske se sitten korkeudelle jossa kani yltää siihen, ja voi rauhassa nakerrella sen.  

10. Kanit tykkäävät syödä kuusenhavuja. Voit siis asetella kanille ulkotarhaan pienen joulukuusen tai kuusen oksan. Sisällekin voi ottaa vaikka joulukuusesta karsitun oksan, josta sitten antaa kaneille. Muista annostella havut, ettei kanin maha mene sekaisin yhtäkkisestä kuusen oksien ahmimisesta. Kuusi värjää virtsaa, joten älä säikähdä kun katsot kanin vessaan.

11. Tee kanille tonttulakki. Ajoissa tehtynä ehdit vielä napata kanista kuvankin ja lähettää joulukorttina sukulaisille. 

12. Anna kanille aikaa. Joku päivä joulukalenterista ei tarvitse löytyä herkkua tai lelua, jolla kani leikkii yksin. Ota hyvä kirja ja mene lukemaan sitä (ääneen) kanillesi lattialla istuen. Tai menkää valjailemaan hetkeksi lumihankeen! Tai ala treenaamaan kanisi kanssa jotain temppua. Tee asioita mistä kanisi tykkää, mutta johon ihan joka päivä ei ehdi paneutua. Joulu on perhejuhla ja kani on osa perhettä :) 

Kalenterin kokoaminen

Joulukalenterin numerot.
Kalenterin voi helpoiten kasata paketoimalla joulupaperiin joka päivälle lahjan. Kanin omistaja avaa paketin, ja antaa sisällön kanille. Paketin sisällä voi toki olla paketti, jonka kani avaa (paperi/wc-tollokääreet). Tigeristä tai vastaavasta löytynee myös pieniä paperipusseja, johin yllätykset voi pussittaa. Tai sitten joka päivälle voi ommella pienen kangaspussukan.

Jos luukun sisältö on jotain aineetonta (kanin kanssa vietty aika) tai isoa (havuja), voi luukkuun laittaa kauniisti koristellun lapun, jossa kerrotaan luukun sisällöstä.

Itse ostin kalenteria varten Tigeristä kahdella eurolla paketin tällaisia pieniä numeroituja pyykkipoikia. Niitä voi käyttää sitten vuodesta toiseen uudestaan, joten ei ole hinnalla pilattu :)





13.11.2014

Lemmikkimessut

Kävin viime sunnuntaina 9.11. Helsingin messukeskuksessa Lemmikkimessuilla. Tai olihan siellä monet muutkin messut samaan aikaan, mm. Elma-messut, jossa oli maatalouseläimiä. Lemmikkimessuilla oli SKY:n ulkomuotonäyttely ja SEK:n hyppykisat. Ulkomuotohäkeistä löytyi mitä kauniimpia kaneja. Ja tulin taas siihen tulokseen, et jos Pinja istuisi kääpiöjäniksen vieressä, Piitu ois valtava :D Pinjahan on puoliksi kjänis, puoliksi hermeliini. Miehen kanssa pohdittiin että pitäisi punnita tuo meidän jänis ihan mielenkiinnosta. Voi olla että menisi aika tasaan 1,30 kilon kanssa, joka sekä hertsujen että kjänisten sallittu maksimipaino. 

Mutta niistä messuista. Kanihyppyä katselin pariin kertaan päivän aikana. Pinjan kanssa ei osallistuttu helppoon rataan, koska veikkasin että Pinja jännittäisi liikaa sellaista hallia ja yleisömäärää. Luulen, että olen oikeassa kun katselin kisoja. Ihan hyvillä mielellä siis olen, että jätin Pinjan tällä kertaa kotiin. Se ehtii kyllä myöhemmin hypätä hallikisoja, mut ekat sisäkisat ikinä voitais hypätä vähän erilaisissa oloissa. Ei sillä että messarin kisajärjestelyissä olisi mitään vikaa. Hyppyalueella oli ihan mahtavat viiriaidat, joiden sisään yleisö ei saanut mennä. YLE:n kameramieskin kävi kuvaamassa hyppäämistä. 

Tässä vähän kuvia Elma-messujen puolelta.





Lemmikkimessuilta ostin tuota kuvassa näkyvää heinää. Iso pussi tilaheinää kaksi euroa. Pakko oli ostaa, vaikka olin ostellut jo Outlet Exposta kaikenlaista (kengät, laukun, paidan..) ja mulla oli aika monta kassia. Junailin ja linja-autoilin sitten kolmen kassin ja ison heinäpaalin kanssa kotiin. Mies tuumasi vaan et "oot shoppaillut, heinääkin", kun kotiuduin.

Lisäksi ostin Suomen lemmikkikanit ry:n Kaninomistajan oppaan. Olen sitä vähän lueskellut ja vaikuttaa hyvältä. Suomessahan ei tunnetusti hyviä kanikirjoja ole liikaa. Tämä on sellainen kouluvihkonpaksuinen pehmeäkantinen opus. Voin bloggata siitä vielä tarkemmin kunhan olen lukenut kokonaan :)  




Sitten vielä pieni pyyntö. Esittäkää kysymyksiä kanien hoitoon liittyen, vaikka tämän bloggauksen kommenttikenttään. Kirjoitan seuraavan artikkelisarjan kanien hoidosta ja mielelläni ottaisin vastaan ideoita asioista, joita olisi hyvä käsitellä.  Lisäksi saa esittää ihan vain kysymyksiä kaniasioista, joihin haluaa vastauksen. En tiedä kaikkiin varmasti suoraan vastausta, mutta yritän sitten kaivaa vastaukset ja vastata kaikkeen mihin suinkin saan jotain fiksua aikaan.  Saa myös ehdottaa ideoita mistä aiheesta haluaisi artikkelin. 

Teitä lukijoita on pian 90 bloggerin kautta ja muutamia muutakin kautta. Ihan huippua! Kunhan sata on täynnä, (tai 95, en malta odottaa) tiedossa on arvonta. 



5.11.2014

Kani muuttaa kotiin

Kanin hankinnan -bloggaussarjassa on edetty mielenkiintoiseen vaiheeseen, oma ihana pitkäkorva muuttaa tänään kotiin! Jos et ole vielä lukenut kahta edellistä osaa, lue kanin hankinnasta ja ostamisestaTässä osassa käsittelen kanin tarvikkeita ja ensimmäistä päivää kotona. 

Kani oikaisee takatassunsa, se ottaa rennosti.


Valmistautuminen kanin tuloon


Ennen kanin muuttamista luoksesi kannattaa valmistella sen tuleva asuinympäristö valmiiksi. Jos kani muuttaa luoksesi sisälle, mieti mihin kanin oma paikka tulisi. Vaikka kani olisi 24/7 vapaana, se haluaa oman paikan, pesän, tukikohdan, turvapaikan, jossa viettää aikaa. Villikaneillakin on ihan oma kolo, vaikka ne saavatkin loikkia nurmella niin paljon kuin lystäävät. Vaikka kani ei siis välttämättä tarvitse häkkiä, häkin ostamisessa on silti itua. Häkki ei nimittäin ole vain paikka johon kani teljetään, se on kanin omaa tilaa, jossa se voi rauhoittua.

Tilaa, jossa aiot antaa kanin jaloitella, kannattaa toki tarkkailla kanin silmin jo etukäteen. Mene vatsallesi lattialle makaamaan, jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa mitä kani tilassa löytää. Poista tai suojaa sähköjohdot. Huomio matalat tasot, kani osaa hypätä lattialta tuolille, halutessaan pöydällekin. Ei siis välttämättä kannata antaa sille mahdollisuutta hyppiä tasolta tasolle. Toiset kanit eivät välitä kiipeilystä, mutta toiset tuntuvat rakastavan tosielämän tasohyppelypelejä. 

Taidanpa hypätä.

Mitä kani tarvitsee? 


Sisusta kanin häkki valmiiksi. Kannattaa hankkia erillinen vessalaatikko. Kaneille on myynnissä omia kulmavessojaan, mutta myös kissanvessa tai vanha muovilaatikko kelpaa.  Vessaan voi laittaa kuivikkeeksi puruja, turvetta, puupellettejä tai kissanhiekkaa. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joihin en nyt tässä tekstissä mene. Testaamalla löytää sen kuivikkeen joka omaan elämään parhaiten sopii. Kuivikkeen lisäksi on hyvä hankkia pieni lapio, jolla vessaa siivoaa. 

Muualle häkin lattioille voi laittaa esimerkiksi räsymattoja. Jos kani ei ole vielä täysin sisäsiisti, voit käyttää häkissä esimerkiksi pyyhkeitä. Ne on helppo nakata pesuun vahingon sattuessa. Koko häkin pohjan purulla peittäminen voi olla houkuttelevaa, mutta kanin sisäsiisteyttä se ei välttämättä edistä. 

Pinjan ruokakuppi, juomakuppi, ja annostelulusikka.


Kani tarvitsee myös ruokakupin ja juomapullon/kupin. Kuppien on oltava sellaisia, että kani ei saa niitä helposti kaadettua. Juomapullo kiinnitetään kanin häkkiin niin, että sen on helppo juoda siitä. Tuoreruuan tarjoilemiseen jotkut käyttävät erillistä lautasta, mutta ne voi laittaa myös samaan kuppiin tai tarjoilla luovasti millon mistäkin. Kanille saa helposti virikkeitä laittamalla voikukanlehdet roikkumaan häkin pinnojen välistä ja piilottamalla omenanpalan wc-paperitollon sisään. 

Ruokailuun kani tarvitsee myös heinähäkin. Se pitää heinät siistinä, eikä kani pääse tallomaan niitä alleen. Kanit pitävät heinissä istuskelusta, mutta istuskeluheinää harvoin syödään. Lisäksi osa kaneista pissaa heiniin mielellään. On siis fiksumpaa pitää (syönti)heinät heinähäkissä, josta kani voi vetää niitä itselleen. Jos heinähäkki on metallinen verkkosysteemi, sijoita se mielellään häkin ulkopuolelle, tai ainakin niin ettei kani voi hypätä heinähäkkiin istumaan. Verkkoheinähäkissä istumisessa on nimittäin se vaara, että kanin tassu menee pinnojen väliin ja se loukkaantuu yrittäessään tempoa itsensä irti. Samalla tavalla on hyvä muistaa, että kanit hyppäävät mielellään vapaana ollessaan häkkien päälle. Laita siis häkin katolle esimerkiksi matto, jolloin katolla on turvallista istua, ilman vaaraa jalan juuttumisesta pinnoihin. 

Tehdashäkkejä voi laittaa kaksi päällekäin.


Nyt tarvitsee enää hankkia hyvälaatuista heinää. Hevosille tarkoitettu heinä on kaneille sopivaa, joten eläinkauppojen lisäksi voit kääntyä lähitallien tai tutun hevosenomistajan puoleen. Osta myös kanille tuttua pellettiä, etenkin jos et saa kasvattajalta pientä eväspussia mukaan. Varastoon voit ostaa myös tuttua tuoreruokaa: porkkanoita, omenoita tai mitä kani onkaan tottunut syömään. Ensimmäisinä päivinä ei kannata aloittaa ihan uutta ruokalajia. 

Kani matkustaa kuljetuslaatikossa.
Lisäksi kani tarvitsee kuljetuslaatikon. Ensimmäisen matkan kasvattajalta kotiin se voi toki taittaa pahvilaatikossakin, etenkin jos matka ei kestä tunteja. Kanit matkustavat kissankuljetuslaatikossa, jotkut pienet kanit voivat mahtua vielä pienempiin kuljetuslaatikkoihin. Kuljetuslaatikko ei saa olla liian suuri, eikä kania saa kuljettaa esimerkiksi tehdashäkissä autossa. Isossa tilassa kani mahtuu kolarin sattuessa lentämään pitkän matkan ennen törmäystä boksin seinään. On siis turvallisempaa matkustaa pienessä laatikossa.

Jossain vaiheessa sinun on hankittava myös kynsisakset. Kannattaa hankkia myös hyvä taskulamppu, jolla voit valaista kynttä. Näin on helpompi nähdä kynnen sisällä oleva verisuoni, johon asti kynttä ei saa leikata. Lisäksi voit tietysti ostaa kanille leluja. Pesämökki on tärkeä, sillä kani haluaa olla aina välillä piilossa. Sen voit askarrella pahvilaatikosta, nikkaroida itse tai hankkia kaupasta. Kanin täytyy myös saada järsiä, joten mieti, mistä löydät puhtaita oksia. 


Kanin ensimmäinen päivä kotona


Kun kani vihdoinkin saapuu, sen puuhailuja jaksaisi seurata tunnista toiseen. Anna kanille kuitenkin aikaa tutustua uuteen ympäristöönsä ja ääniin. Ensimmäisenä iltana kani ei välttämättä halua tulla häkistään tutkimaan muuta asuntoa. Sen sijaan se tutustuu häkkiinsä ja selvittelee sen suojissa minkälaiseen paikkaan on oikein päätynyt. Annan kanin olla häkissä, jos se ei itse hyppää sieltä ulos. Kani ehtii kyllä myöhemmikin tutkia huonetta. 

Laita kanille tarjolle heinää, vettä ja ne ruuat mitä se on tottunutkin saamaan. Kun se syö, pesee itseään ja tekee tarpeensa, tiedät että se alkaa kotiutua. Hermostunut kanit ei useinkaan malta syödä, saati maata rennosti. Siinä vaiheessa kun kani naksuttaa heinää ja pötkähtää sitten lepäämään, tiedät sillä olevan kaiken hyvin. 

Älä epäröi nostaessasi kania. 


Kani voi olla useammankin päivän tavallista säikympi ja vierastaa ihmisiä. Osa kaneista liikuu vieraassa ympäristössä reippaasti, osa tarvitsee paljonkin aikaa uskaltaakseen tutkimaan paikkoja. Älä siis ihmettele, jos kani ei toisenakaan päivänä hyppää heti häkistä ulos kun avaat sille oven. Voit puuhailla samassa huoneessa kiinnittämättä kaniin huomiota, kani seurailee sinua kyllä, vaikka ei luoksesi tulisikaan. Kun kani jaloittelee häkistä, kannattaa mennä istumaan tai makoilemaan lattialle. Ole paikallasi ja annan kanin itse tulla tutkimaan sinua. Voit yrittää silittää kania kuonosta ja otsasta tai antaa sille vaikka pienen herkun. Kania tarkkailemalla opit sen elekieltä. Pikkuhiljaa opit tunnistamaan sen viestejä. 

Artikkelisarja päättyy. Suunnittelen seuraavaa sarjaa kanin hoidosta ja aloitan sen piakkoin. 


2.11.2014

Kaniarki

Pupun pajahaasteen aika loppui perjantaina. Haasteessa oli ideana kuvata viisi arkista kuvaa ja blogata niistä. Haasteeseen osallistui kaksi blogia: 

Molemmissa blogeissa oli tosi hyvät bloggaukset kaniarjesta yhden päivän osalta. Juuri tällaisia tällä haasteella hainkin. Sopii muuten myös tuohon kanin hankkimisteemaan joka nyt on blogissa ollut. Haastetta tehdessäni en ajatellut tätä, mutta nyt tajusin! 

Tässäpä sitten minun ja Pinjan arkea kuvin:


Kun aamulla nousen sängystä, annan ensimmäiseksi Pinjalle lusikallisen pellettejä. Piitu on siihen asti häkissä. Avaan häkin oven tässä samalla kun annan ruuat.


Pinja hyppää aina häkin tasolle ja sieltä alas edestakaisin ja työntää kuonoa pinnojen välistä, kun nousen. Se tietää, että ruoka tulee ihan just. 


Pinja on tehnyt tällaisen väylän mitä se kulkee. Mönkkii tuon hyllylevyn alta tai hyppää petinsä kautta. Hyllyn takana on sen pahvilaatikkomaja. 



Otettiin Pinjan kanssa selfieitä sängyssä samalla kun silittelin sitä poskista. Piitu tykkää poskien silittelystä valtavasti! Valokuvista ei niinkään, se aina irvisti näissä kuvissa...




Pinjan heinät lähtee helposti leviämään heinähäkistä pitkin lattiaa. Täytyy välillä lakaista niitä takaisin häkille, ennen kuin ne tarttuu sukkiin ja kantautuu pitkin kämppää.


Pinja tykkää imeskellä räsymattojen hapsuja. Harvoin se noita irti puree, mutta lutkuttaa. Se taitaa olla sisältä vähän vauva vieläkin.