31.12.2015

Jäniksen ja Muumin vuosi 2015

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä summata yhteen vuoden tapahtumia. Alkuvuodesta 2015 aloittelimme Pinjan kanssa estekisoja kunnolla. Oltiin kisattu vuoden 2014 vikoissa ulkokisoissa ekaa kertaa ja oli jäänyt kisausinto päälle. Helmikuussa osallistuttiinkin Klaukkalassa sekä helppoon mutkaan että suoraan. 

Suoralta ei saatu tulosta Pinja jännittäessä liikaa hälinää, mutta mutkan alkaessa Pinja oli jo sinut hälinän kanssa. Päästiin maaliin kahdella virheellä ja jänes hyppäs puhtaasti muun muassa vesiesteen, vaikka ei ollut ikinä ennen edes nähnyt sitä. Esteratojen välissä Pinja kävi pyörähtämässä myös pet-pöydällä ja nappasi luokkavoiton ja oli BIS4-kani. Kisailuvuosi lähti siis oikein loistavasti käyntiin.

Kuva: Henna V.
Seuraavat estekisat oli sitten toukokuun alussa Puotinharjussa. Kostea päivä toi korkeutta ja nopeutta neidin pomppuihin, ja Pinja kaahaili esteuransa parhaimman tuloksen. Virheetön rata ja sijoittuminen seitsemänneksi. Toukokuun lopulla sattui kuitenkin estetreeneissä kohtalokas hihnan sotkeutuminen. Tämän seurauksena valjaat pyörähti kanin päällä ja Pinja säikähti niin kovasti, ettei sen kanssa kisaamisesta ole tämän jälkeen tullut oikein mitään. Koitan kotioloissa pikkuhiljaa treenailla valjasjännitystä pois, mutta kisakentille Pinja ei palaa, ellei jännitys häviä kokonaan. 

Esteitä Pinja ei ole kuitenkaan täysin jättänyt, nyt se hyppää vain omaksi ilokseen sisällä irtona. Sisällähän meillä pääsääntöisesti esteitä muutenkin treenaillaan. Se hyppää aina koko radan itsenäisesti, kun sen radan alkuun lykkää. (Rata = 2-3 estettä, enempää ei ole :D ). Muumi hyppää tietysti sisälläkin valjaissa, et saadaan treenattua kisoihin kunnolla. 



Pinjan onnettomuus ja valjasjännitys harmittaa tietysti hieman, koska jänö oli hyvässä vedossa kisoissa. Toivoin keväällä vähän, että oltaisiin klassauduttu edes suorassa keskivaikeaan sen kanssa, koska taitoa jänöllä on. Pinja on kuitenkin jo neljävuotias, joten en olettanutkaan että sen kanssa kisaisin kovin tavoitteellisesti tai haastavia ratoja. Pipsan kanssa kisaaminen synnyttikin ajatuksen siitä, kuinka kivaa olisi jos Pinjalle ystäväksi hankittava kani voisi olla myös estekani. 

Muumin tuli taloon heinäkuussa oli ehdottomasti vuoden kokokohta sekä minulle että Pinjalle. Piitu nuortui silmissä, kun se päätti jättää päiväunet väliin ja alkaa puuhailla Erittäin Tärkeitä Kanien Toimia, kun toinen pitkäkorva oli katselemassa. Pinja on aina ollut topakka tapaus ja jännitin aika paljon miten se hyväksyisi kaverin itselleen pitkän yksin elon jälkeen. Mutta Pinjan mielestä Muumi oli tosi kiva kaveri alusta asti. 



Muumin takia käytiin pitkästä aikaa eläinlääkärissä, onneksi vain kastraatiossa. Hippasen hoitotoimenpiteitä Muumi toki vaati, aluksi silmäkulmansa takia johon velipoika oli purrut, sitten kastraatiohaavan takia. Mutta kaikki sujui hyvin ja Muumi solahti meidän perheeseen loistavasti. 

Muumin kanssa kisailtiin esteissä neljät kisat syksyllä. Herralla on saaliina yksi klassauspiste helposta suorasta ja loistavaa kokemusta. Muumin veljet pärjäili loistavasti ja oli kiva seurata velipoikien suorituksia kisoissa. Loppujen lopuksi Jänö ja Muumi sijoittuivat muuten Vuoden hyppykani -kisassa samalla sijoitukselle, eli saivat ihan yhtä surkeat pisteet molemmat :D

Kuva: Vera L
Muumin ja Pinjan totutus toisiinsa sujui siis mutkattomasti sen jälkeen kun Muumi oli leikattu ja saanut haavansa paranneltua. Pinja ja Muumi touhuavat päivittäin yhdessä, nukkuvat vierekkäin ja Muumi herrrasmiehenä nuolee Pinjan naaman aika ajoin. Muumi on jo oppinut, että Pinja syöksyy ruokakipolle ja iskee hampaansa siihen mikä ekana on edessä. Enää ei siis lennä karva, vaan Muumi loikkaa viime hetkellä sivuun, antaa Pinjan ahmia suun ruokaa täyteen ja tassuttelee sitten rauhallisesti sen viereen syömään.

Naksutuskoulutuksessa ollaan edetty niin paljon, että kumpikin kani seisoi takajaloillaan pyynnöstä jouluna sukulaisten edessä. Jännää se pupuista oli, mutta niinpä vain kosketuskepin avulla temputtivat yleisölle! Kaiken kaikkiaan tämä oli tosi hyvä vuosi: meille muuttanut Muumimies on ilahduttanut päiviämme ja Pinjakin on pysynyt täysin terveenä.  


Hyvää uutta vuotta 2016 jokaiselle blogini lukijalle!

28.12.2015

Pupujen joulu


Meillä kanit ovat perinteisesti saaneet joka joulu omat pakettinsa. Tänä vuonna en paketoinut lahjoja, koska ainakin pallon paketointi olisi ollut vähän haastavaa. Ostin kaksi lahjaa, kun kanejakin on kaksi, mutta en nimennyt mitenkään kumpi oli kummalle. Eli kaksi yhteistä lahjaa.

Annoin pupuille ensin tuon pajupallon, jonka sisällä on kaksi puista pallokeppisysteemiä ja jotain kasvia. Pinja rakastaa pajupalloja ja koska Muumikin on jyrsimisintoilija, niin arvelin tosi suuren pajupallon olevan mieluinen lelu. Olihan se, mutta hieman yllättäen Pinja puuhaili sen kanssa paljon pidempään kuin Muumi. 

Tykkään tästä kuvasta, koska se jotenkin ilmentää noiden kaveruutta.
Nyt myöhemminkään Muumi ei ole ihan kauheasti järsinyt palloa, mutta Pinja on. Mieluinen lahja pallo on kuitenkin ollut kummastakin pupusta. Puput saivat lahjaksi myös punotun porkkanan. Muumi söi heti porkkanan naatit ja kuritti porkkanaa huolella. Se siis heittelee sitä ilmaan ja hakkaa lattiaan. Toki porkkana kävi jo uimassa juomakupissakin... Porkkana oli siis Muumin suosikkilahja, vaikka on Pinjakin sitä innolla repinyt. 

Tarkoitukseni oli ulkoilla Muumin kanssa jouluna, mutta kylmä ja märkä sai meidät pysymään sisällä. Olisikin ollut lunta, niin oltaisiin käyty juoksemassa lumirallia, mutta nyt ulkona olisi vain kurannut tassut ja kastellut turkin. Muumi ja Pinja rallasivat tosin sisällä. Vietettiin joulua maalla ja puput käytti heti hyödyksi koko talon läpi ulottuvan vintin. Siinä pystyy kiihdyttämään kunnolla vauhtiin, kun ei heti tule seinä vastaan.



Hippaakin taidettiin vähän leikkiä, kun kerrankin oli tilaa juosta toista karkuun ja piiloutua. Välillä puput sitten säikähteli toisiaan, kun toinen hyppäsi yllättäen eteen. Minä istuin vintin lattialla ja luin James Herriotin Elämäni koirat -kirjaa. Vieressä tietysti rasiallinen suklaata, jota jouluna kuuluu syödä. Suklaani olivat paperillisia ja rapistelin, mikä aiheutti kaneille herkkukaipuun. Niinpä suklaarasian vieressä oli pussissa kauraa ja pellettejä, joita ohi pomppivat kanit pysähtyivät välillä pyytämään. Toimin siis silitys- ja herkkuautomaattina, jota tultiin tökkimään nenällä kesken leikkien ja sitten taas mentiin. Oivallinen tapa viettää joululomaa. 


24.12.2015

Joulun taikaa...



Kuusen alla on kummaa puhinaa, 
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa, 
heilahtaa kuusen katveessa tassu, 
kurahtaa vihreän varjossa massu, 
joulukani on asialla, 
oksien peitossa kuusen alla. 

Kanilla mielessään jouluiset ilot, 
porkkana, lahjat ja omenakilot. 
Siksipä heilahtaa karvainen tassu, 
siksipä kurisee massu, 
että on aihetta hetkinen vartoa, 
odottaa, paastota, punota vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun, 
kaikkein kauneinta maailmassa. 


Kanin mielessä joulu välkkyy, 
kynttilän valo silmissä läikkyy, 
mieli on auvoinen, mieli on avoin, 
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.


Uppo-Nallen jouluruno, Elina Karjalainen. 
Alkuperäisen runon karhu korvattu kanilla ja purkki porkkanalla.


PS. Pinja nakitti joulukuvan tänä vuonna Muumille ja ilmoittautui itse vapaaehtoiseksi kuvauspalkkion syöjäksi. 

19.12.2015

Miksi harrastan kaneja?

Kuva: Maisu
Olette varmaan kohdanneet joskus ihmisiä, jotka ihmettelevät kaniharrastusta. Ehkä ihmiset eivät sano sitä suoraan, mutta rivien välistä voi kuulla, että kanit pitäisi jättää pikkutytöille ja harrastaa jotain aikuisempaa. Mitä järkeä on reissata hiekkakentälle kyykkimään kanin kanssa esteradalle? Tai käyttää kaneja näyttelyssä, kun niitä ei edes jalosta? 

Kanit ovat oikeasti hyperloistavia lemmikkieläimiä. Niiden kanssa voi kisata näyttelyitä sekä ulkomuotona että lemmikkiluokassa, voi harrastaa esteitä, agilityä ja kouluttaa erilaisia temppuja. Sen sijaan niitä ei tarvitse käyttää lenkillä kuten koiraa. Mutta niitä voi käyttää. Voit valjailla kesällä ja talvella. Voit opettaa sanallisia käskyjä. Voit silittää karvaista huonoa ja tuntea pienen lämpimän kielen lipaisun tai topakan puukkauksen kuonolla. 



Kysymykseen siitä, miksi harrastan kanien kanssa esitän mielelläni vastakysymyksen. Miksi en harrastaisi? Muumi ja Pinja pitävät estehypystä. Esteet kehittävät yleiskuntoa ja lihaksistoa, antavat vaihtelua arkeen ja tavan liikkua luontaisesti (eli loikkia). Esteitä harrastaessa saat yhteyden pieneen pitkäkorvaiseen eläimeen, joka on tavattoman älykäs ja nopea. Huomaat kanisi yksilöllisyyden. Esimerkiksi Pinja ja Muumi ovat tosi erilaisia hypyttää radalla. Ne tarvitsevat erilaista ohjausta. Esteissä kanini kisaavat eniten itseään vastaan. Haluan kanin onnistuvan omalla tasollaan, voittavan itsensä (ja saavan klassauspisteitä). Jos se sen lisäksi sattuu sijoittumaan luokassaan niin hurraa. Pääasia on kuitenkin yhteistyö kanin kanssa ja kanin kehittyminen hyppäämisessä.



Pet-näyttelyt puolestaan ovat mielestäni kiva tapa selvittää, mitä mieltä tuomarit ovat kaneistani. Tavoitteena on usein viiden pisteen kohtien kuma, koska niihin kohtiin pystyy vaikuttamaan. Lisäksi tietysti haetaan hyviä pistemääriä. Näissä suhteutan pistemäärät saman näyttelyn yleiseen pistetasoon ja mietin sen kautta kuinka hyvin meni. Kun kani saa hyvät pisteet ja pärjää näyttelyssä, tulee hyvä mieli. Oma kani ei ole vain omasta mielestä hieno, vaan se on sitä jonkun toisenkin mielestä.

Sekä estekisoissa että näyttelyissä tärkeää on myös ympäristö, yhteisö ja ihmiset. On kivaa tavata tuttuja, nähdä toisten kaneja ja jutella toisten kani-ihmisten kanssa. Estekisoissa ja näyttelyissä voi oppia kaneista lisää, kun lähtee avoimin mielin mukaan ja kuuntelee ihmisiä. Kaniyhdistysten kautta voi oppia järjestötoiminnasta ja päästä tekemään tosi kivoja juttuja. Minä teen esimerkiksi Nakertajat-lehteä (se näyttää muuten jo CV:ssäkin hyvältä...). Tapahtumissa voi myös jutella niitä kanijuttuja, joita kaikkien kavereiden kanssa ei voi jutella. Niitä, joista saa hullun kaniholistin maineen ja silmien pyörittelyä, jos sattuu puhumaan sellaisen ihmisen kuullen, joka ei harrasta kaneja. 


Sitten on vielä naksutuskoulutus ja muu ajan viettäminen Muumin ja Pinjan kanssa. Kanit ovat perheenjäseniä, mutta ne ovat myös ystäviä. Niiden kanssa viettää mielellään aikaa ja se on oikeastaan perussyy omistaa kaneja. Jos en viettäisi mielelläni niiden kanssa aikaa, niin miksi omistaisin kaneja? Loppujen lopuksi harrastan kaneja siksi, että ne ovat valloittavia persoonia, joiden kanssa vietän mielelläni aikaa. Niistä voi oppia koko ajan lisää, harrastus on moniulotteista ja sitä voi varioda sen mukaan mikä milloinkin innostaa. Näyttelyissä voi käydä ja sitten olla käymättä. Parasta on se suhde, jonka luot jokaisen omistamasi kanin kanssa. 


PS. Kattokaa nyt Muumelsonia, jo pelkästään sen naaman näkeminen saa hyvällä tuulelle. Kun sen ottaa syliin ja rutistaa, niin naurattaa jo <3

15.12.2015

Risupostia



Tänään postin tullessa kolahti normaalia kovempaa. Oli selvää, että nyt tuli isompi kirje. WWF:n panda-logo komeili kuoressa. Kuoren sisältö ei innostaisi ihan jokaista ihmistä. Näin joulun alla lapsille voidaan sanoa, että tuhmille lapsille pukki tuo risuja. Mutta koska lapset ovat tässä tapauksessa pitkäkorvaisia, risupaketti oli iloinen asia. Ja oli siellä keppien seassa suklaalevykin. 



Kanit saivat heti kepit askarteluun ja minä maistelin suklaata. Jokaiseen suuhun jotakin siis. Kepit tulivat todella tarpeeseen, koska vanhat risut ovat loppuun kaluttuja. Muumi on aloittanut syömään sängyn laitaa, koska sen on ihan pakko saada joka päivä syödä puuta. Sen järsimisvimma on isoin, joka millään kanillani on ollut. Muumi aloittikin oitis risujen tultua nakertelun. Kyllä nyt kelpaa taas hetken aikaa nakerrella. Ja kohtahan sitä saa jo joulukuusesta havuja pupuille!



Viikonloppuna kanit muuten treenasi juoksemista. Tai Muumi ainakin, joka rallasi ympäri kämppää. Pinja keskittyi enemmän kiipeilyyn ja erilaisten esineiden välistä mönkimiseen. Huvinsa kullakin, mutta olipa pupuista vaan nii-in kivaa, että sai spurttailla koko asunnossa vapaana. Minä tein samalla valjaita ja puput välillä avustivat mittaamisessa. Eli siis tunkivat häiriköimään. Mutta valjaitakin valmistui nyt kolmet ja loputkin tilatut valjaat on aloitettu! :)



7.12.2015

Jänismäistä päivää!

Pinja täällä. Blogissa on ollut äärettömän hiljaista, ja siksi meikä jänö tekee nyt korjaavan loikan. Me ollaan Muumin kanssa viime päivinä rakenneltu paljon. Pahvilaatikkomökki meni lyttyyn, en kyllä tunnusta olevani niin pullea, että se minun painostani rysähti. Muumi vaan teki isomman oven kun seinä, mutta eihän kukaan ole pahvilaatikkotaloarkkitehti syntyessään. 

Saadaan kuulema uusi mökki Ikeasta, kunhan siellä ehditään käydä. Nyt täällä on ihmiset kuumeessa, eikä oikein tapahdu mitään jännää. Ollaan kyllä pohdittu mitä saadaa joululahjaksi. Muumi ei ees tiedä mikä on joulu! Ajatelkaa meillä on perheessä vauva! Tai no, täyttäähän se tammikuussa sitten vuoden. 

Murtauduttiin lahjakaappiin, koska me puput tiedetään missä lahjoja pidetään. Sieltä ei kyllä löytynyt mitään pupujen käyttöön sopivaa, joten ei sanota mitä siellä oli. Oletan, että meidän lahja on niin suuri, ettei se mahdu kaappiin. Niin sen täytyy olla! 

Joulukuun kunniaksi me ollaan muuten saatu herkutella vähän kauralla. Muumi saa sitä naksutinkoulutuspalkaksi, koska osaa syödä sitä kädestä. Minä saan naksutinpalkaksi vain leipää, jolla Saara saa sormet tarpeeksi kauas taltoistani. En kyllä ymmärrä miten niin minäkin en voisi saada kauraa... Tai no, kai se on myönnettävä, että todennäköisyys että isken hampaani käteen on aika suuri. Mutta päästän kyllä heti irti kun huomaan mokani! Eihän se jänö kaikkea voi huomata kun kaura on niin hyvää... Omnomnom.

Joulupukille tiedoksi, että minut ostaessa on tiedetty, että voin olla topakka kaveri. En ole väkivaltainen tai vihainen, olen vain ruokamaaninen yksilö. Sen asian kanssa tullaan kyllä toimeen. Muumikin osaa jo muistuttaa minua kun hermoilen ruuasta, että kyllä sitä riittää meille molemmille. Muumi on muuten iso! Aika epäreilua jyrätä siro jänis sivuun kaurakasalta pelkällä muhkeudellaan. Muumia on olettu kutsua Muffiksi eli Muffinsiksi. Meillä kaneilla on aina monia kutsumanimiä. Liittyy jotenkin rakkaisiin lapsiin.

Minä olen ihan vaan Pinja, Pipsa tai Pikku Myy. En kommentoi tuota jälkimmäistä. Olisin mieluiten Pinja Pitkätassu. Esikuvani Pepin mukaan. 


PS. Kameran muistikortti on täynnä videota Muumin treeneistä. Saatte nähdä niitä vielä tässä kuussa! 

24.11.2015

Treenipäiväkirja


Treenattiin eilen pupujen kanssa ekaa kertaa kosketuskepillä ja naksuttimella niin, että laitoin kameran taustalle kuvaamaan. Puput ei välittäneet kamerasta yhtään, tai kävi Muumi sitä nopeasti katsomassa, mutta ei montaa sekuntia jaksanut kiinnostaa. Pinjaa ei kiinnostanut yhtään, vaikka jos sihtailen sitä kameralla, se pyrkii aina loikkimaan pois. Se ei oikeasti pidä kamerasta, mutta ilmeisesti kamera hiljaisesti taustalla ei haittaa. 

Tällä opetellaan kummankin kanin kanssa vuorotellen käskystä takatassuille nousua. Meillä oli naksuttelusta taukoa, mutta nyt olen päättänyt treenata joka päivän vähintään toisen kanin kanssa. Treenissä menee kuitenkin alle vartti, koska nuo ei vaan jaksa keskittyä kovin kauaa. Kani saa poistua milloin haluaa pois ja siihen lopetetaan sitten. Yleensä kuitenkin jaksavat treenata juuri sopivasti. 


Arvelin aikaisemmin blogissa, että Muumi tykkäisi takatassuilla seisomistempusta. Nyt olen varma, että se tykkää! Tänään siis pääsin treenissä siihen, että Muumin oli noustava täysin ylös takatassuilleen, että saa namin. Oikein näki kun Muumilla syttyi lappu: bing! Aina kun palkka oli syöty niin nousi heti tassuilleen ylös et "kato nyt näin minä seison!" 

Videoin noita treenipätkiä ja koitan editoida niistä sitten jonkinlaiset videon. Toivottavasti siinä näkyy kanin kehitys, kun ne oppii ja oivaltaa asioita. Nyt pitäisi päättää, minkä käskysanan opetan ylösnousuun. Olen aika varma, että pian meillä seisotaan jo käskystä. Hih, kanithan voi esittää sitten joulunäytelmän jouluna sukulaisille... Ei nyt ihan. 



PS. Jos haluatte tilata valjaita ja hihnoja joululahjaksi, niin suosittelen tilaamaan piakkoin. Mulla on aika kiirettä töiden ja koulun kanssa, mutta kun ajoissa tilaa niin saa ennen joulua. Ellei postilla lakkoilla niin, että posti ei kulje ja kusti ei polje.

17.11.2015

Höpön ja Töpön tiimi

Viime viikko oli ihan hirveää huisketta töiden, koulun ja reissaamisen kanssa. Mutta miten ihanaa onkaan tulla reissusta kotiin, kun kaksi vilkkunenää odottaa siellä. Mies oli pärjännyt Pinjan ja Muumin kanssa loistavasti kotona, mitä en kyllä epäillytkään.


Tai oli puput kuulema kerran pelleilleet ja aamuyön tunteina avanneet häkkinsä. Mies oli herännyt siihen, että kaksi pitkäkorvaa leikkiä jytistää eteisessä. Katsopas vain pupuveikkaa, heittää hän näin kuperkeikkaa ja sitä rataa. 

Muumi on erikoistunut häkin avaamiseen. Muistuupa mieleeni yksi päivä, kun annoin Pinjalle porkkanan häkkiin ja suljin sen sinne. Muumi sai porkkanan häkin ulkopuolelle. Ideana oli, että Muumi saa syödä porkkanan rauhassa, ilman ahmattijäniksen aggressioita. Muumia taas hämmensi, että Pinja oli häkissä ja ovi kiinni. Se ei syönyt porkkanaansa vaan meni vääntämään häkin ovea auki. Eihän sitä voi syödä, jos kaveri on kalterin takana!



Mieltäni on ilahduttanut suuresti se, että team Höpö & Töpö ovat hitsautuneet paremmin yhteen. Nykyään ne pylkkelehtii melkein joka paikkaan kahdestaan. Nukkuvat ihan kiinni toisissaan ja juonivat selvästi hölmöt tempauksessa yhdessä. 

Höpö & Töpön tiimissä Muumi on muuten se Höpö. Se roudasi yksi kerrallaan kolme älypelin nostopalaa sängyn alle. Arvatkaa nauroinko, kun kani loikkii ohitseni sininen muovitötsä suussaan. Sinne se vei sen lempinukkumapaikkaansa sängyn alle. Ilmeisesti ne tötsät on Muumin aarteita nyt.


8.11.2015

Lemmikkimessut


Vietettiin pupujen kanssa lauantaipäivä messukeskuksessa. Muumi hyppäsi päivän ja messujen ensimmäisessä luokassa eli helpossa mutkassa. Muffinssipupu (keksin kaneille kummallisia nimityksiä) oli tosi reipas eikä turhia jännäillyt messuyleisöstä, hälystä ja äänistä. Muumi olisi vain halunnu mennä moikkaamaan joka pupua jonka näki. Hyöri ja pyöri, eipähän se osaa valjaissa paikoillaan ollakaan. 

Radalla oleva sienieste oli Muumista vaikea. Se ei ole nähnyt sitä ennen ja se ei oikein hiffannut, että se on este. Ensimmäisellä kierroksella tuli ilmeisesti viisi virhettä. Monta kumminniin. Toinen kierros lähti hyvin käyntiin, ylitettiin este toisensa jälkeen. Puolivälissä rataa Muumelson kuitenkin kyllästyi. Keskeytettiin viimeisellä esteellä, kun herra parkkeerasi radalle poikittain. Olisihan tuo paremminkin voinut siis mennä, mutta toisaalta en ole Hämeenlinnan kisojen jälkeen hypyttänyt Muumia kovin aktiivisesti kotona. Ja nämä oli sen ekat sisäkisat. 

Kanien lisäksi alpakatkin hyppi, yksi este alpakkaagilityssa.
Pinja hengasi näyttelyhäkissä Lemmikkikanien näyttelyalueella. Näyttelyhäkit oli niin, että yleisö ei päässyt näkemään läheltä kaikkia kaneja. Pinjan paikka oli juurikin semmoisessa häkissä, jota yleisö ei nähnyt. Kanin kannalta tietysti postiivista, että oli vähän rauhallisempaa. Yleisön kannalta toki vähän sääli, että kaikkia kaneja ei nähnyt kunnolla. Häkissä oli puruja pohjalla ja heiniä yhdessä nurkassa. Siistinä tyttönä Pinja perusti vessan takanurkkaan, vaikka puruhan oli joka kohdassa. Pinja nyt vain on semmoinen... Tähän ikään mennessä ei yhtään hutipissaa. Niissä on aina logiikka. Aina vasen takakulma.



Pinja kisasi seniorinaaraissa ja voitti luokkansa. 94,5 pistettä ja kuma viiden pisteen kohdista. Miun pitäisi oikeasti viedä tuo kani useammin pettiin. Sen huonoimmat pisteet ikinä on 93 pistettä, ja muuten 94,5 tai 95 aina. Mutta nyt kun älysin tämän, niin ehkä Pinja pääsee vähän useammin näyttelyihin... Muuminkin täytyy käydä ainakin koittamassa jossain välissä pettiä.


Kanien lisäksi lemmikkimessuilla oli näyttelemässä rottia, kissoja ja koiria. Esittelypisteillä myös ainakin marsuja, hamstereita, papukaijoja, haisunäätiä ja siilejä. Bokseissaan nukkuvat rotat olivat kivoja kuvattavia. Toiset niin tyytyväisenä nukkuivat lootissaan.

Meillä oli kanien kanssa kyllä tosi kivat messut, vaikka Muumin estekisat ei ihan putkeen menneetkään. Saatiin kotiutettua yksi muualla seikkaillut Pinjan pokaalikin kirjahyllyn päälle. Piku oli siis aikaisemmin tänä vuonna BIS4-pupu yhdessä petissä, mutta pokaali kävi seikkailemassa vähän. Nyt sitten saatiin se.

SKY:n ulkomuotonäyttelyn häkkejä.

ELMA-messuilla oli monta suokkia.

6.11.2015

Hauskaa nenäpäivää!



Ehdin tekemään tämän nenäpäivän bloggauksen vasta tosi myöhään, kun töissä meni normaalia kauemmin. Mutta parempi näin illalla kuin ei ollenkaan, etenkin kun tällä viikolla ei ole bloggauksia tullut. Sitä paitsi Pupunpaja tahtoo olla Nenäpäivässä edes jotenkin mukana. Kaneja ei taida virallisesti olla tempauksessa mukana, mutta eläinten ystävät voivat esimerkiksi kannattaa Makkosen poikia, noita letkeän rempseitä kääpiösnautsereita, joilla on oma Face-sivu!

Me valmistauduttiin tänään kanien kanssa huomista messupäivää varten. Ensin leikkasin Pinjan kynnet, tarkisten sen hampaat, tassujen puhtauden ja hajurauhaset. Hampaat ja tassut oli loistavat, mutta hajurauhaset piti putsata. Pinja taitaa eritellä nyt normaalia enemmän hajuja sitä kautta, kun Muumille pitää vähän kurnutella. 


Pinja oli muuten esimerkillisesti sylissä kynsien leikkuun ajan. Sillä on yleensä joku härdelli aina päällä, mutta nyt se mötkötteli aika rennosti sylissä. Toivottavasti huomenna hengaa tuomarin sylissä yhtä mallikkaasti. Se kisaa petissä seniorinaaraissa, joissa oli muutama muukin kani ja muun muassa yksi kääpiöjänis. Huippua, että saadaan suht saman ikäinen jänis siihen, niin pystyy vähän vertailemaan. 


Muumista on kasvanut uberhieno mies. Katsokaa nyt! Siinä se istua napotti nojatuolissa ja posetti oikein kun huomasi, että sihtaan kameralla. Hän on keksinyt uuden leikin, jossa tullaan tökkäämään minua kovaa nenällä selkään aina kun alan siivoamaan häkkiä. Sitten vilistetään piiloon ja kohta tullaan taas hiljaa - ja töks. 

Ei olla pitkään aikaan hypätty Muumin kanssa, joten treenattiin ihan vähän nopeasti tänään huomista kisaa varten. Muumi tiputteli alkuun puomeja, mutta sitten se lämpesi ja alkoi hypätä kunnolla. Toivottavasti ehditään huomenna lämmitellä ennen rataa sen verran, että herralta jää tuo ylimmän puomin tiputtelu vähemmälle. Kaverilla on semmoinen tapa, että parilla ekalla hypyllä tiputetaan ja sitten muistetaan et voisi hypätä pari senttiä isommin. 


Hypättiin Muumin kanssa tämmöistä estettä. Kummastakin suunnasta. Tuolta takaa eteenpäin tämä on Muumille vähän vaikea, koska se aloittaa hypyt helposti liian matalalta. Mutta saatiin sujumaan ja toivottavasti sujuu huomennakin. 

Otin muuten treenit videolle. Laitoin kameran jalustalle ja kuvaamaan. En jaksa nyt alkaa miettimään mitään editointeja, kun kello on kauhiasti. Mutta katsotaan jos saisin kuvattua lisää pätkiä kanien hyppytreeneistä, niin jos sitten saisin teille videonkin. Oisko hyvä idea?


PS. Huomenna messuillaan! Saa tulla juttelemaan jos tunnistaa ja haluaa jotain höpötellä. 

1.11.2015

Messuarvonnan voittaja



Arvontoja on aina tosi kiva järjestää ja olen tyytyväinen, että sain tämän messuarvonnan pitää. Arvonnathan ei ole mitään ilman hyviä palkintoja ja välillä niitä on tosi vaikea keksiä. No nyt ei, koska kellepä nyt ei kaksi lippua Lemmikkimessuille kelpaisi?

Arvonta on suoritettu tänään arvontakoneella arvovaltaisen raadin valvonnassa (Pinja & Muumi) . 

Voittaja on Iina!
Onnea voittajalle, olet saanut sähköpostia antamaasi osoitteeseen. 

31.10.2015

Varpuja ja valokuvia


Meillä kävi eilen vieras, joka toi myös perheen pienemmille tuliaisia. Mustikanvarpuja! Siitäpä puput innostuivat. Pujottelin varpuja häkin kaltereihin, ja saivat siitä sitten repiä. Hyvin nopeasti kyllä nakerreltiin nuo tuosta pois. Mutta olipahan hetkellinen hupi!


Samalla kun puput söivät, niin minä testailin uutta kameraani, jonka ostin torstaina. Ensin oli tarkoitus ostaa vain uusi objektiivi järkkäriini, mutta sitten löysin niin hyvän tarjouksen, että päätin päivittää samalla rungonkin. Onhan tuolla edellisellä järkkärillä kuvattu jo viitisen vuotta. 

Tästä lähtien blogin kuvat kuvataan siis Canon EOS 100D:llä. Putkia minulla on nyt kolme. Täytyy vähän tesmailla, ennen kuin osaan sanoa enempää. Tällä hetkellä en ole ihan kartalla tuosta uudesta rungosta, muuta kuin että se tuntuu tosi paljon kivemmalta ja paremmalta kun vanha rakas 1000D:ni, joka ei vaan ihan taipunut kaikkeen. 


Rungon päivityksen vuoksi pystyn nyt myös kuvaamaan videota. En aio kuvata mitään vlogeja, mutta tänne blogin puolelle voisin jotain pupujen elämästä koittaa kuvailla. Aion ainakin videoida meidän naksutustreenejä, ihan siis koulutuksen kannaltakin, että näkee mitä kani on milloinkin osannut. Voi jälkikäteen sitten tsekkailla kanin kehittymistä. Niistä siis voisi tulla tänne blogiinkin jotain pätkää. 


28.10.2015

Messuarvonta!


Ajatelkaa, että Lemmikkimessut ovat jo ensi viikon viikonloppuna, 7.-8.11.!

Tänä vuonna otan kanit ensimmäistä kertaa mukaan. Pinja osallistuu lauantaina Suomen lemmikkikanien pet-näyttelyyn ja Muumi hyppää samoin lauantaina helpon mutkan. Tämän lisäksi osallistun messuille Messukeskuksen bloggaajana eli kirjustan teille tänne blogiin ja kuvailen Instaan meidän messukuulumisia! 

Lemmikkimessuilla on tänä vuonna valtavasti kaneja, koska kumpanakin päivänä on SEK:n estekisat, LeKa:n pet-näyttelyt ja SKY:n ulkomuotoluokat. 

Messujen kunniaksi saankin laittaa nyt pienen arvonnan pystyyn, sillä sain Messukeskukselta arvottavakseni kaksi lippua Lemmikkimessuille! Lipuilla pääsee tietysti myös ELMA Maaseutumessuille, Kädentaito-, Metsä- ja OutletExpo-messuille, eli kaikille messuille, joina tuona viikonloppuna on. Lipulla pääsee sisään yhtenä päivänä. Liput voittanut voi ottaa mukaan yhden ystävänsä, sillä saa kaksi lippua!

Arvonnan säännöt:
1. Osallistu arvontaan kirjoittamalla alle kommentti, jossa käy ilmi sähköpostiosoitteesi. Vaihtoehtoisesti voit lähettää osallistumisesi sähköpostiin saara[AT]pupunpaja.fi.
2. Lukijat saavat toisen arvan. Kerro mitä kautta seuraat blogia, esim. Blogger, Bloglovin tai Facebook.
3.  Voittaja julkaistaan blogissa 1.11. ja otan häneen myös henkilökohtaisesti yhteyttä sähköpostilla. 

Onnea kaikille arvontaan!

26.10.2015

Kanien totuttaminen toisiinsa, osa 2

Kanille kaveri -artikkelisarjan viimeinen osa on nyt käsillä! Edellisissä osissa  käytiin läpi kanien tutustuttamista toisiinsa, pohdittiin mitkä kanit sopivat yhteen ja annettiin hyviä syitä toisen pitkäkorvan ostoon.

Tässä kohtaa ollaan jo rakentamassa majaa yhdessä tuumin.

On aika yleistä, että kanit eivät ensi yrittämällä ystävysty. Kaninsa yhdistävä saattaa nähdä karvapöllytyksen, hyrränä pyörivän kanikasan tai hipan, jossa painellaan tosissaan toista karkuun. Kannattaa muistaa, että luonnossa villikanit valitsevat milloin haluavat tutustua uuteen kaniin ja milloin kiertäävät sen kauempaa. Esimerkiksi hormonitoiminta ja poikashaaveilut vaikuttavat siihen milloin kanin mielestä toiseen kaniin on kiva tutustua. 

Lemmikkikaneilla on harvoin varaa valita milloin ja mikä kani sen seuraan lykätään, tai käytössään niin suurta tilaa, että väistäminen on aina mahdollista. Tappelu ensimmäisellä kerralla ei tarkoita, että kaneista ei voisi tulla kavereita. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina totuttaminen ei onnistu.

Kanit tappelevat

Missä vaiheessa sitten kannattaa puuttua peliin? Silloin, jos kanit ajautuvat tappeluun, jossa pyöritään ympäri "kanikeränä" ja pyritään puremaan toista kania. Erottaisin myös kanit, joiden ajojahdin vauhti kiihtyy liian kovaksi. Pieni karvanlennätys, näykkiminen ja jahti ei haittaa, mutta jos toista jahdataan liian kovaa (= toinen pakenee tosissaan) ja pyritään puremaan oikeasti, niin peli on pistettävä poikki.

Kanit tappelevat puremalla, lyömällä etutassuillaan ja pahimmillaan potkimalla takajaloillaan. Taltoillaan ja kovilla potkuilla puput saavat pahojakin ruhkeita nopeasti aikaan. Tappelevat kanit on siis erotettava nopeasti, jotta pahoilta ruhjeilta vältyttäisiin.

Nuorempi ja vanhempi naaras, ulkona tultiin hyvin juttuun keskenään.

Aikoinaan yhdistäessäni nuorempaa ja vanhempaa naarasta sain huomata, kuinka kovasti vanhempi naaras tahtoi karkuun nuoremman alkaessa jahdata sitä. Alkuun jahtaaminen oli rauhallista, mutta sitten vauhti kiihtyi. Lopulta vanhempi naaras yksinkertaisesti linkosi itsensä komppariaidan yli vain karistaakseen nuoren naaraan kintereiltään. Temppu onnistui, koska nuorempi naaras ei kokenut tarpeelliseksi pompata aidan yli perässä.

Näistä kaneista tuli joka tapauksessa kalterintakaisia ystäviä. Jopa niin kovasti, että yrittäessäni asuttaa vanhemman naaraan häkkeineen eri huoneeseen kuin nuoren naaraan (kummankin omalle jaloittelualueelleen), kanit vastustivat. Häkitin kanit yöksi, mutta vanhempi naaras murtautui joka yö häkistään ja paineli nuoremman naaraan häkin viereen nukkumaan. Kun siirsin häkit vierekkäin ja annoin kanien yöpyä naapurihäkeissä, häkistä ei enää murtauduttu pois. Kaneja ei voinut pitää yhdessä vapaana, mutta toisen kanin läsnäolo toi turvaa ja oli mukavaa.

Kuinka erottaa tappelevat kanit?

Toisen kanin pakemisessa se on se hyöty, että tappelua ei synny. Joskus toinen kani ei kuitenkaan pakene, vaan syntyy tappelu ja ihmisen on mentävä väliin. Muista, että tappelevat kanit voivat vahingossa purra rajustikin myös väliin tulevaan ihmistä. Taltoilla saa helposti ison haavan myös ihmisen käteen.

Tosissaan tappelevat kanit kannattaa erottaa joko suihkuttamalla suihkepullolla vettä riitapukarien päälle tai painamalla varovasti pahvilevy/muovilaatikon kansi kanien väliin. Sitten nopeasti toinen kani syliin. Yksi tapa on myös laittaa käteen paksut hanskat ja napata toinen kani sitten syliin. Mieti etukäteen kuinka erotat kanit ja varaa suunnitelmaasi tarvitsemat tarvikkeet kädenulottoville. Näin sinulla ei hukkaannu aikaa tarvikkeiden etsimiseen ja pääset oitis erottamaan kanit, jos tappelu syntyy.

Muumi on epävarma Pinjan suhteen. Korvatkin ovat valahtaneet vaakaan. 
Suihkepullo on myös hyvä jarru vauhdikkaaseen ajojahtiin, josta toinen pupu pitäisi napata syliin. Kun jahtaavan kanin naamalle suihkauttaa vettä, saattaa olla, että kaveri hidastaa tai jopa pysähtyy kuivaamaan naamansa. Tämä rauhoittaa tilannetta, ja on helpompi saatella toinen pupuista eri tilaan. Osa kaneista tosin tykkää suihkepullosta ja naamalle lentävästä vedestä. Eli ensimmäisen kerran jälkeen tämä saattaakin olla hauskaa, eikä inhottavaa.

Kun olet erottanut kanit, tarkista kummankin vammat. Pienempiä haavoja voi olla vaikea erottaa turkin seasta. Saatat siis myöhemmin huomata kanilla pieniä rupia paikoissa, joissa ei hoksannut olevan haavaa. Pienet ruhjeet kannattaa puhdistaa tuoreeltaan desifiointiaineella ja ne paranevat omaa tahtiaan. Rupi irtoaa ajan saatossa aivan kuten ihmisenkin ruvet. Jos haava on iso, vuotaa enemmän tai näyttää rajulta kannattaa kania käyttää eläinlääkärissä.

Kuinka kaneista saa kaverit?

Yksi keino tutustuttaa hitusen toisistaan epävarmat kanit toisiinsa on laittaa ne samaan kuljetuslaatikkoon ja lähteä autoajelulle. Hämmentävä tilanne boksissa ja autossa saattaa saada kanit liittoutumaan. Hädän hetkellä kaverista on turvaa, eikä sitä halutakaan häätää sinne missä pippuri kasvaa. Samaan boksiin sulkemisessa ei tosin välttämättä tarvita edes autoa. Voit myös kantaa boksia ympäriinsä, jolloin puput joutuvat matkustamaan liikkuvassa laatikossa.

Toinen tapa on koettaa jotain pupuille täysin uutta aluetta. Jos kanit esimerkiksi tappelevat sisällä, voit koittaa mitä tapahtuu ulkotarhassa. Ulkona on niin paljon kaikkea jännää, että ehkäpä puput päättävätkin liittoutua.

Kuljetusboksia voi käyttää apuna tutustumisessa.


Itse näin aikanaan tämän liittoutumisilmiön hyvin muuttaessani uuteen kotiin. Kanit, jotka aikasemmin tulivat kyllä toimeen, mutta eivät olleet parhaimpia kavereita tulivat sydänystäviksi. Uudessa asunnossa ne kulkivat peräkkäin ja kartoittivat yhdessä uuden reviirin joka nurkan. Ne kulkivat oikeasti jonossa joka paikkaan! Ja muutosta lähtien ne olivat erottomattomat ystävykset. Ystävyyden paraneminen näkyi muun muassa siinä, että kanit alkoivat nuolla toistensa turkkeja ja nukkua aina yhdessä.

Kaikista kaneista ei kuitenkaan tule ystäviä. Jos tappelu toistuu joka kerta kun yhdistät kanit, kannattaa myöntää itselleen, ettei kyseisten pitkäkorvien yhteiselo onnistu ainakaan siinä vaiheessa. 


22.10.2015

Nuorten kanikirja

Kanikirjoja on loppujen lopuksi aika paljon, kun alkaa etsimään. Opiskelen kirjastoalaa, joten seuraan erilaisia kirjablogeja. Kirjablogeja lukiessani aloin miettimään, miksipä kaniblogissa ei voisi välillä esitellä kanikirjoja. 

Olette varmaan nähneetkin jo Nuorten kanikirjan? Teoksen kannessa on kiva Lena Furbergin kuvitus, joka ainakin minua houkutti tarttumaan kirjaan. Ala-asteelaisena rakastin Tuuvan talli -sarjakuvaa ja Lena Furbergin tyyliä. Tunnistin kannesta suoraan kuvittajan ja halusin heti tutustua kirjaan hippasen paremmin.



Kirja käsittelee kanin omistamisen perusasioita hoidosta ruokintaan ja tarvikkeisiin. Litteään olomuotoonsa suhteuttaen siinä on verrattain paljon tietoa kaneista. Teos on kirjoitettu lapsia ja nuoria ajatellen, vaikka  ensimmäisestä kanista haaveileva aikuinenkin voi mielestäni tästä teoksesta hyötyä. Vaikka faktoissa ei mennä kovin syvälliselle tasolle, niin kirjassa on hyviä huomioita kaninomistajan arjesta ja mm. ohjeita, kuinka kania opetetaan esteille. 

Virheellistä tietoa kirjaan on lipsahtanut hitusen, esimerkiksi siitä, että kani pitää käyttää vuosittain eläinlääkärillä terveystarkastuksessa ja rokotuksessa ei pidä paikkaansa. Mikäli kani on terve, sen ei tarvitse käydä lääkärillä (ellet tarvitse terveystodistusta jostain syystä). Suomessa ei myöskään rokoteta kaneja. Muutamia muitakin virheitä havaitsin.



Teksti on kirjoitettu lastentietokirjaimaiseen tyyliin, vaikka kirjan nimessä mainitaankin juuri nuoret. Kohderyhmään omasta mielestä lukeutuisivat enemmän lapset, vaikka tokihan nuoretkin voivat kirjasta jotain saada. Kaneja jo harrastavalle tästä kirjasta ei hirveästi uutta tietoa löydy, mutta aloitteleva kanisti saa hyvät perustiedot kivalla kuvituksella. Kirjassa on myös valokuvia Furbergin piirrosten  lisäksi.

Nuorten kanikirja
+ Kattavasti perustietoa
+ Käsitelty kanihyppyä
- Muutama virheellinen tieto

Kirjoittaja Ingrid Andersson
Kustannus-Mäkelä, 2009
46 sivua.