24.12.2016

Rauhallista joulua ja iloloikkaista vuotta 2017!


PS. Mie tiiän, et me saadaan monta pakettia. Ollaan oltu niin kilttejä. Ehkä kyllä kävin lahjakaapissa istumassa myöskin. Kaapeissa on aina käytävä. Narniaan tai Ihmemaahan kelloa kantavan jäneksen luo tai... Joo, no meidän vaatekaapissa ei ole. Mut lahjoja siellä oli. Siitä myöhemmin, kun ennen joulua ei kuulema voi kertoa, vaikka ne näin. 
T.  Kaappikaniini Pinja.

18.12.2016

Superpahna-olkikuivike testissä



Paras tähän mennessä löytämäni kuivike kanin vessaan on ollut puupelletti. Siis se lämmitykseen käytettävä, jota myydään rautakaupoissa. Se on toiminut joka kanilla: pitkäkarvaisella angoroaristeytyksellä ja pitkähelmaisella leijonallakin. Jotka molemmat olisivat levittäneet purut pitkin asuntoa turkissaan. Lämmityspelletin lisäksi olen testaillut kissojen vessoihin tarkoitettua puupellettiä, mutta se eroaa vain kalliimmalla hinnalla. Yhtenä kesänä testasin turpeen. Muutama kaniharrastaja kehui sitä ja pakkohan oli testata: makuuhuoneeni kuorruittui ohueen turvepölyyn. Tuolilla, jolla ei oltu viikkoon istuttu, oli turvehuntu. Se oli ensimmäinen ja viimeinen turvetestaus tässä huushollissa. 

Superpahnaan törmäsin Lemmikkimessuilla ja kiinnostuin heti. Isoin epäilykseni oli, tekisikö se turpeet: kanit kun asuvat edelleen makuuhuoneessamme ja toki päivittäin sängyssä aikaa viettävät. Messuesittelijä vakuutti ettei leviä sängylle tassuissa, joten pakkohan tätä oli sitten testata. Eikä muuten kehunut esittelijä liikoja: ei ole levinnyt sängylle. Ennakkoluuloni oli täysin turha.

Vasemmalla kuivaa, oikealla vedellä kostutettua superpahna-kuiviketta. 
Superpahna on mukavan tuntuista kädessä ja se paakkuuntuu hauraaksi paukuksi kastuessaan.  Se on olkea, erittäin hienoa sellaista, ei mitenkään pisteliästä tai tikkuista. Siivotessa lapioin märät pois ja lisään uutta puhdasta kuiviketta päälle. Kuivike turpoaa jonkun verran kastuessaan, mutta mielestäni vähemmän kuin puupelletti. Huomasin harmikseni tosin, että märkää ei ole vain siinä missä pinnalla on märkää. Kosteaa kuiviketta on alla mattona ja päällä on kuivaa. Tavallaan positiivista, että kanilla on kuivaa missä kävellä. Henkilökohtaisesti vain koin sen siivousta vaikeuttavaksi. 

Tiesittekö, että haju voi olla paha tai hyvä riippuen missä se on? Kuiviketestiin kuuluu olennaisesti, ettei vessaa siivoakaan ihan joka päivä. Tässä testissä kanien vessa alkoi haista samalle kuin tallilla haisee. Tallilla se on ihana haju, omassa makuuhuoneessa - en välittäisi. Tallintuoksu alkoi levitä aika nopeasti, kun kaksi paljon pissaavaa otusta käy samalla potalla. Tästä toki pääsee siivoamalla kuten kuuluu, eikä laistamalla ;)



Pelkäsin muuten myös, että Muumi kehittää vessasta kaivelulaatikon. Blogiani seuranneet tietävät, että Muumi rakastaa kaivaa. Sen ammattihaave on kaivinkone. Se treenaa päivittäin ahkerasti. Muffe yllätti positiivisesti, eikä ole kaivanut vessassa yhtään! Tai siis se kuopsuttaa vähän ennen asiointiaan, semmoisen normaalin kuopsutuksen, jossa kuivike ei leviä vessasta mihinkään. 

Tassuillehan Superpahna on aivan ihanteellinen. Pehmeä, hieman joustava, mukava tallustella, ei takerru tassukarvoihin ja mene varpaiden väliin. 

Mielestäni Superpahna selvisi testistämme oivallisesti. Odotan innolla, että tätä tulee johonkin lähikauppaan myyntiin, sillä meidän kokeiluerä on käytetty loppuun ja karu paluu puupellettiin on tapahtunut. Toimii muuten myös niin, että laittaa puupellettiä alle ja Superpahnaa päälle pehmikkeeksi. Testailin sitäkin, kun yritin saada testierän riittämään pitempään...

Loppuun plussat ja miinukset:
+ Ei leviä kanin mukana vessasta
+ Pehmeä tuntuma, hyvä kanin tassuille
+ Paakkuuntuu, märät kohdat helppo lapioida
- Märkyys leviää vessan pohjalla laajalle 
- "Tallinhaju", jos vessa pääsee liian märäksi

Superpahnan paperisäkki.


13.11.2016

Lemmikkimessut 2016

Suomen lemmikkanit ry:n pisteellä myytiin pehmopupuja.


Tänään messuilin. Kanit eivät siis olleet mukana, vaan kävin ihan kanittomana katselemassa. Kanittomana messuilussa on se hyvä puoli, ettei tarvitse katsoa kelloa ja kytätä milloin oma kani on hyppyvuorossa tai tuomarin pöydällä arvioitavana. Tästä syystä en myöskään lupautunut hommiin messuille. Mielelläni yleensä auttelen kanitapahtumissa, mutta tiesin jo etukäteen että tänä viikonloppuna en jaksaisi. Halusin mennä ihan oman fiiliksen mukaan ja olla sen aikaa kun olen. Siitä syystä en kysynyt edes ketään kaveria mukaan, vaan hengailin yksikseni. Ettei tarvitse välittää kenenkään muun aikatauluista. 

Tilausvaljaiden tekokin on tästä samasta syystä tauolla ja taitaapa se näkyä tämän blogin päivitysmäärässäkin. En vain jaksa oikein tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi. Ja koska kanit ovat olemassa itsensä takia, ei esimerkiksi tämän blogin, kanien kanssa kotona olo menee ohi bloggaamisen, valjaiden teon ja tapahtumiin osallistumisen.

Suomen estekanien hyppykisoista.
Puput ovat saaneetkin paljon naurua ja hymyjä päiviini. Muumi on keksinyt uuden jekun: se kaivaa paperinenäliinani sängystä tyynyn alta ja juoksee se suussaan karkuun. Pinjakin on keksinyt uuden jekun. Se hyppii tietokonetuolille, vaikka se on kiellettyä. Yleensä se tekee sen salaa. Eilen se hyppäsi, vaikka istuin tuolilla. Yhtäkkiä vain tumps: jänis oli tuolin reunalla vieressäni. Eihän sitä voinut edes torua, kun alkoi niin naurattaa. Oma pieni uhkarohkeilijani. 

Lekan jäsenlehtiä myynnissä. Suosittelen jäsenyyttä jo ihan tämän lehden takia!
Mutta mennäänpä messuihin! Katselin Suomen estekanien estekisoja hetken aikaa, kävin jututtamassa Lemmikkikanien ja SKY:n ihmisiä ja tietysti seikkailin vähän kaikkialla muuallakin. Isoinpana ahaa-elämyksenä messuilta jäi Naturalian Superpahna olkikuivike

Pinjalla on tullut toisen takatassun kantapäähän kovettuma ja olen miettinyt mitä pehmeämpää kuiviketta laitan kanien vessaan puupelletin sijaan. Heti kun näin olkikuivikesäkin, halusin tietää aiheesta lisää. Juttelin messuosastolla kuivikkeesta ja kyselin millaisia kokemuksia kuivikkeesta on sisäkanien vessoissa. Kuulosti tosi hyvältä (vaikka kokemukset oli pääasiassa kissoilta) ja lopputulemana sain muovipussiin testierän kuiviketta mukaan. (Sitä myydään 10 kilon säkeissä, olin bussilla, niin en voinut ostaa niin painavaa säkkiä). Laitan kuivikkeen pupuille vessaan, testaamme ja bloggaamme. Tuote ei vielä tällä hetkellä ole kaupoissa, mutta sanoivat, että ensi vuonna voisi tulla. Mukavaa päästä testaamaan tätä jo nyt!

24.10.2016

Uusi este



Estekalustoni on karttunut yhdellä uudella esteellä. En ole vielä päässyt testaamaan sitä kunnolla, mutta odottakaapa kun päästään pupujen kanssa seuraavan kerran maalle. Sitten me Muumin kanssa koitetaan. 

Tämä on nyt Muumin oma este. Lähinnä siksi, että Muumin kanssa treenailen kisojakin ajatellen, vaikka seuraavat kisat joihin osallistutaan ovatkin vasta ensi vuonna. Pinjan kanssa hypitään välillä huvikseen. (Pinja hyppäsi juuri häkin päälle tarvikekoriin, ja bloggaamiseni keskeytyi kun piti juosta kieltämään...). 

Uuden esteen maksimipituus on 60 cm ja maksimikorkeus korkeimmasta kohtaa 48 cm. Tällä esteellä olisi tarkoitus saada karsittua Muumilta pitemmän esteen ensimmäinen puomin pudotus pois. Muumi nimittäin pudottaa sen puomin todennäköisemmin kuin pääsee yli. Jotenkin sen hyppy aina lähtee liian matalana. Mutta nyt voidaan treenata tällaista estettä kotioloissa, joten eiköhän Muffe ensi kesänä vetele näitäkin oikeaoppisesti. 

Johtimessa on neljä pystyosaa, joihin saa puomeja.
Esteeseen kuuluu muoviputkesta tehdyt puomit.

19.10.2016

RHD-rokotuskäynti



Pinja ja Muumi kävivät tänään eläinlääkärillä. Pinja ensimmäistä kertaa elämässään, mistä sietää olla kiitollinen. Käytiin siis ottamassa rokote RHD:tä vastaan. 

Eläinlääkärillä Pinja joutui ensimmäisenä puntariin, joka näytti 1,6 kiloa. Hippasen enemmän siis kuin hermeliinin tai kääpiöjänön ihannepaino. Lihava Pinja ei kuitenkaan ole, joten saa rauhassa painaakin tuon. 

Seuraavaksi lääkäri tarkasti Pinjan takajalat ja ihaili pitkää häntää. Samalla tunnustellessaan kyseli Pinjan ruokavaliosta ja onko ollut valeraskauksia. Katseli suuhun ja ihaili valkeita talttoja. Tunnusteli vatsan ja suolta, ja helpotuksekseni totesi, että tuntuu täysin normaalilta. Iäkkäämmillä leikkaamattomilla naaraillahan on kohtukasvainriski. Tiedostan Pinjan riskin, koska olen yhden pitkäkorvan kohtukasvaimelle menettänyt. Se tuli ihan puun takaa: iloinen kani oli hetkessä parantumattomasti sairas ja seuraavassa hetkessä poissa. 



Pinja sai terveen paperit ja rokotuksen vasempaan kupeeseen. Lääkäri sanoi, että pistää mielummin sinne kuin niskaan. Pinjalla ei ole kovin löysä niskanahka, takamuksessa on sitten runsaampi nahka nostaa. 

Muumille tehtiin kaikki samat toimenpiteet. Nopeasti lääkäri kommentoi, että silmäkulmaan on joku purrut, mutta hienosti on parantunut. Odotinkin huomaako hän sen itse, enkä suorilta sanonut miksi silmäkulmassa on vekki. Totta kai huomasi. 

Muffe painoi 2,4 kiloa ja sai terveen pojan paperit. Lääkäri kommentoi, että tuntuu hieman tukevalta pojalta. Siis ei lihavalta, mutta suositteli varomaan, ettei liho. Niin se Muffe on vaan oppinut pitämään puolensa ruokatarjoilussa jänistä vastaan. Muffekin sai rokotuksen kupeeseensa. 



Kumpikin sai oman rokotuskorttinsa. Lääkäri suositteli ottamaan vahvistusrokotteen keväällä ennen kuin aletaan valjailemaan ulkona ja mennään kisoihin. Sen jälkeen sitten vuosittainen vahviste. Ensimmäisen rokotuksen hinta oli 77 euroa ja toiselle kanille 53 euroa. Käytännössä klinikkamaksu meni vain kerran ja siitä hinnanlasku toiselle rokotukselle. Lääkäri sanoi, että on rokottanut parin kuukauden aikana paljon kaneja ja kukaan ei ole jälkeenpäin raportoinut mistään rokotuksen aiheuttamasta oireesta. Kehotti informoimaan häntä heti jos sellaista kuitenkin ilmenee. Sanoi myös, että kani voi pyrkiä nuolemaan pistokohtaa normaalia enemmän. 

Puput on olleet reippaita omia itsejään nyt illalla kotona. Mitenkään ei huomaa, että päivässä oli tämmöinen ohjelmanumero.


3.10.2016

Ajatuksia RHD:sta ja hyppelyä

Muumi rakastaa olla ulkona. Kun sen nostaa pihamaalle se lähtee pompottelemaan tyytyväisenä. Siitä näkee, että se on asunut elämänsä ensimmäiset kuukaudet ulkona. Luonnonäänet ovat kivoja ja tuulentuiverrus ihanaa. Pinjalle ulkoilu on paljon jännempää, neitihän ei voi liikkua jos tuulee liikaa... Asumme pääkaupunkiseudulla, joten RHD:n takia puput ovat päässeet todella vähän ulos kevään ja kesän aikana. 

Yhtenä päivänä Muumilla oli kuitenkin onnenpäivä. Käytiin viikonloppureissussa miehen vanhemmilla ja otettiin kanit mukaan. Nappasin hyppyesteetkin auton perään ja päätin treenata Muumin kanssa pitkästä aikaa ulkona esteitä. Ja voi, että kun Muffelilla oli kivaa! (Pinja piti hauskaa sisällä)



Mitä sitten ajattelen RHD:sta? Olen päättänyt, etten osallistu kanien kanssa tai ilmankaan kanitapahtumiin tänä vuonna. (Lemmikkimessut harkinnassa, pupuitta) Meillä asuu citykaneja pihapiirissä, joten RHD-riski on ilmeinen. En ajatellut kantaa sitä vahingossa kengissäni puputapahtumiin, joten pysyn poissa. 

Pinja ja Muumi saavat RHD-rokotteen piakkoin. Voin bloggailla sitten rokotteesta tarkemmin. Täällä meillähän kanit eivät ulkoilekaan, mutta RHD:n takia niiden liikkumista on rajoitettu sisällläkin. Kanit eivät mene eteiseen, jonne jätetään kengät. Tämä järjestely on ollut käytössä keväästä asti ja jatkuu edelleen. Sinällään tämä vaikeuttaa pupujen pitoa vapaana koko asunnossa, kun keskelle eteisen käytävää pitää aina jaksaa rakentaa aita jos kanit päästää olohuoneeseen ja keittiöön leikkimään. Valitettavasti tämä on vähän rajoittanut kanien pääsyä makuuhuoneesta muualle huoneistoon. Se aita vaan vaikeuttaa niin kauheasti ihmistenkin liikkumista asunnossa, ettei sitä ihan joka päivä pystytetä ja pureta. 

2.9.2016

Korvapuoli kani ja kaveruus

Pahoittelen alkuun tätä hiljaiseloa. Olen kohtelias jäniini ja osaan pyytää anteeksi. Etenkin jos anteeksipyynnöstä saa ruokaa. Hiljaiseloa on ollut vain täällä blogin puolella, varsinaisessa elämässäni en ole ollut kovin hiljaa. Kuikutan ja kurisen. Keskellä yötäkin. Mutta lopetan kyllä aina heti kun Saara sanoo "Pinjaa" sillä äänellä josta tiedän, että minua kuuntelevat muutkin kuin Muumi. Kuka nyt kosiskelisi kaikkien kuullen?



Tiedättekö mitä? Muumi sai muutama kuukausi sitten Ikeasta pehmopupun. Minä jänö nauroin sille hieman, koska eihän pehmopupuja tarvitse kuin mammanpojat. Pakko tosin myöntää, ettei Muumikaan siitä pupusta kovin innoissaan ollut. Saara vaan halusi hankkia semmoisen lattialle istumaan, kun toisillakin kaneilla (ja koirilla) on semmoisia pehmoleluja. 

Pitihän meilläkin sitten olla. 

Yhtenä päivänä se sitten tapahtui. Muumi keksi, että se voi pomotella sitä pehmolelua, kun ei se minua pysty pomottelemaan. Se on karvatohvelini alla pysyvästi. Se komenteli sitten aikansa pehmoa, mitä en kyllä yhtään ymmärtänyt. Eihän se pehmo totellut, istui vain. Lopulta Muumi heitti sen pehmon seinään, kun ei siitä muuhun ollut.

Yhtenä päivänä pehmo istui söpösti häkin oven ulkopuolella ja me istuttiin söpösti häkissä. Oltiin kahdestaan kotona, koska muut oli töissä, jotta niillä on varaa meidän porkkanoihimme ja muuhun hyvään. Muumi sitten keksi kurotella aikansa kuluksi pinnojen välistä pehmon korvan suuhunsa ja veti siitä. Korva melkein irtosi. 



Nyt tulee jutun pahin osuus. Se ei suinkaan ole korvapuoli pehmoeläin. Se on, että Muumi on alkanut ärähtelemään minullekin. Se käyttää painovoimaansa ja jyrää hentoisen jäniiniyteni kauemmas porkkanoista ja pelleteistä. En onnistu enää omimaan kaikkea, vaan Muumi tulee ja vie. Ei me tosin tapella. Täytyy myöntää, että olen liian hämmentynyt, että osaisin ärähtää takaisin. Edelleen se jotenkin järkyttää, että tossun alta kuuluu ärähdys ja ruoka viedään suusta.



Sitä paitsi mehän ollaan ystäviä. Ystäville annetaan anteeksi, vaikka ne viekin herkun nenän edestä. Ei siitä ruuasta oikeastaan jaksa kun kerran murahtaa ja sitten syödään vierekkäin yhdessä. Ruokaseura on hyvästä. Me voidaan siis oikein mainiosti ja kirjoitellaan jatkossa taas ahkerammin tänne.

Teidän,

PS. Arvonta on suoritettu ja voittaja on Ella-Maria. Onnea!

7.8.2016

Viiden vuoden villitys

Töttörötöö! Pupunpaja viettää synttäreitään! Tein ensimmäisen bloggauksen 31.7.2011, joten nämä on viikon myöhästyneet viisivuotisbileet!

"Olen bloggaillut hieman toisenlaista blogia, mutta nyt päätin aloittaa käsityöblogin. Tässä minua ovat innostaneet ihmiset, jotka bloggaavat tekemistään koirien pannoista, valjaista ja takeista. Niin, miksen minäkin bloggaisi tekemistäni kanien valjaista, kuljetusboksien suojuksista ja riippumatoista. Ja mitähän muuta tässä vielä keksisi.

Siinäpä sitaatti ensimmäisestä bloggausesta. Blogi toimi pitkään Nopan-blogin nimellä, koska ensimmäisen kanini nimi oli Notte ja halusin sen mukaan blogin nimeen. Sitten kyllästyin siihen, että Nopan-nimeä oli vaikea taivuttaa... Päätin keksiä jotain helpompaa ja yhdistin kanit ja käsityöt Pupunpajaksi. Tekemissäni valjaissa tosin lukee Nopan, ja Pupunpajan valjaat ovatkin Nopan-valjaita. Tämä johtuu tästä blogin alkuperäisestä nimestä. Pitäähän Noten nimi jossain olla edelleen esillä!

Ensimmäisen postauksen aikaan odottelin Pinjaa saapuvaksi luokseni yhdessä leijonapappa Jonsun kanssa. Nyt Jonsu on jo muuttanut oranssimmille porkkanamaille ja Pinja ei ole enää mikään jänövauva, vaan yhtä vanha kuin blogigin. Pipsa onkin ollut meillä nyt viisi vuotta, ja ensi viikolla bloggaan vähän siitä ajasta, kun Pinja muutti meille. Siihen liittyy iloa ja surua. 



Mutta nyt juhlitaan viisivuotiasta blogia pitämällä perinteikäs valjasarvonta! Osallistua voi seuraavasti:

Kommentoi alle (tai lähetä maililla) seuraavat asiat:
1. Nimi/nimimerkki
2. Sähköpostiosoite
3. Oletko blogin lukija, jos niin mitä kautta luet? (blogger, face, bloglovin, jne.)
4. Mihin suuntaan haluaisit Pupunpajan kehittyvän/mistä haluaisit lukea?

Voittaja arvotaan 21.9.2016 ja hänelle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voittovaljaat ommellaan voittajan toiveiden mukaan niissä rajoissa mitä kuoseja varastosta silloin löytyy. Valjaiden lisäksi voittaja saa 2,5 metrin hihnan valitsemassaan värissä (valikoiman värit). Eli voittaja saa tilata valjaat ja hihnan ja mie sitten ompelen toiveiden mukaan ja toimitan ne hänelle :) 

22.7.2016

Naksutuskoulutus kanille, osa 1


Sateinen kesä. Kani on siitä mukava lemmikki, ettei sen kanssa tarvitse mennä sateessa lenkille, vaikka ulkoilla voikin aurinkoisella säällä. Sateisina päivinä voi vaikka treenata temppuja naksuttimen kanssa. Aloitankin nyt postaukset naksutinkoulutuksesta ja erilaisista asioista, joita naksuttimen kanssa pitkäkorville voi opettaa. Pinja ja Muumi rakastavat naksutinkoulutusta, ja uskon, että moni muukin kani nauttii tästä tavasta viettää aikaa ihmisen kanssa. 

Mitä naksutuskoulutus on?

Naksutuskoulus voi olla tuttua koiraharrastuksen parista, mutta koulutusmetodia voi käyttää kaikille eläimille. Koulutuksessa käytetään naksutinta, jolla eläimelle osoitetaan sen tehneet oikein ja palkkion olevan tulossa. Naksuttimesta on hyötyä koulutuksessa, koska se mahdollistaa oikea-aikaisen palkitsemisen. Kanin kanssa naksauksesta on apua siis myös siksi, että pienelle eläimelle on vaikeaa antaa herkkua suuhun samalla hetkellä kun se tekee toivotun asian. Naksaus on tärkeää tehdä sillä hetkellä (sekunnilla), kun kani toimii oikein, muuten kanin on vaikeaa yhdistää mikä toivottu käytös on.

Kanille opetetaan siis ensin, että naksausta seuraa palkka. Tämän jälkeen kani alkaa tavoitella naksausta ja kokeilee asioita. Pienin askelin etenemällä se oivaltaa mitä sen halutaan tekevän. Jos kani ei tee mitä toivot se ei saa naksausta eikä palkkaa. Sitä ei siis toruta, vaan haluttua käytöstä vahvistetaan. Palkkion ei välttämättä tarvitse olla aina ruokaa, mutta kaneilla se on yleensä helpoin tapa. Jokaisen naksauksen jälkeen on aina palkittava. Naksaus ei siis ole palkkio, vaan lupaus palkkiosta. Voidaan ajatella, että naksaus, jota ei seuraakaan palkkio, onkin siis lupauksen pettämistä. Kani (ja muutkin eläimet) menettävän muutaman pettymyksen jälkeen intonsa kokeilla.

Kanille voi opettaa myös kosketuskepin käytön. Kosketuskeppi on keppi, jonka päässä on pallo. Kanille opetetaan, että kun se koskettaa kuonolla palloa, se saa naksauksen ja palkan. Tämän jälkeen kosketuskeppiä voi käyttää apuna temppujen opettamisessa.

Minulla on naksutin ja kosketuskeppi samassa. Koirille tarkoitettu, ja naksutusääntä on vaimennettu teippauksella :D


Kanin ja kouluttajan elekieli

Naksuttelu ei siis ole pakottamista tai rankaisemista. Koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja siihen, että kani haluaa tehdä. Mitä kani ei tahdo, sitä ei tehdä ja liian vaikeita asioita ei vaadita. Vaativan tempun voi jakaa osiin ja antaa kanille oppimisen ilon pienistä asioista, joita yhdistelemällä kani oppii lopulta isomman kokonaisuuden. 

Koulutuksessa on keskeistä kanin elekieli ja persoona. Kannattaa tarkkailla kania ja miettiä mistä juuri se yksilönä pitää, milloin se on epäileväinen ja milloin pelkää. Pinja on liikkeissään nopea ja Muumi harkitsevainen. Ne tarvitsevat hieman erilaista koulutustapaa esimerkiksi palkitsemisen suhteen. Pinja myös kyllästyy nopeammin, eli sen kanssa koulutustuokiot ovat välillä todella lyhyitä. Jänö voi tehdä pari kolme kertaa ja sitten juosta muualle. Yleensä se palaa muutaman minuutin päästä jälleen tekemään hetkeksi aikaa, ja annan sen ottaa tämmöiset lepohetket haluamaansa väliin. Muumi jaksaa joskus temppuilla monta minuuttia putkeen, jolloin lopetan koulutuksen itse siinä vaiheessa kun se tekee hienosti, eikä ole vielä kyllästynyt.

Vaikka oppiminen on käytännössä samantyylinen joka kanilla, niin jokaisella pitkäkorvalla on siis hieman oma tapansa oppia. Tärkeää on pystyä muokkaamaan opetusta niin, että kanilla on mukavaa ja sen on mahdollista ymmärtää ja oppia. Esimerkiksi toisia kaneja voi kouluttaa ulkonakin, toisille ulkona on liikaa häiriötekijöitä. Toisia kaneja pitää palkata nopeammin ja täsmällisemmin, toisille pieni hitaus ei haittaa. Toiset kanit ovat arempia, ja hämmentyvät jos ohjaaja tekee uhkaavan oloisen liikkeen (nopea, kohti käyvä  kädenliike tms.)

Muumi ja kosketuskeppi. 

Koulutuksen jakaminen osiin

Ennen kuin aloitat koulutuksen mieti kuinka opetat mitäkin. Kannattaa keskittyä aina yhteen opetettavaan asiaan kerrallaan, esimerkiksi kahdella tassulla käskystä seisomiseen. Ei siis monen eri tempun opettelua yhtä aikaa. Kun koulutettava asia on valittu, se on paloiteltava osiin. Vaiheiden on oltava niin pieniä, että kani oppii yhden vaiheen yhdellä koulutuskerralla. 

Mieti, kuinka arvioit koulutusta ja mikä kanin liike on palkinnon arvoinen. Esimerkiksi pelkkä katse tiettyyn suuntaan/kohteeseen voi olla alussa palkittava asia. Huomioi, että koulutuksen alussa häiriötekijöitä ei olisi (muut eläimet, ihmiset, äänet jne.). Meillä koulutushetkien aikana toinen kani on häkissä. Tämä siksi, että muuten strategisella hetkellä kun olen antamassa palkkaa, ryntää toinen kani siihen ja koulutustilanne leviää. 

Pieni muutos koulutustilassa saattaa vaikuttaa kanin keskittymiseen. Jos se miettii mikä ihme valkoinen tuolla nurkassa oikein on, se ei välttämättä pysty keskittymään. Taustalla höpöttävä televisio voi olla myös häiritsevää kanista. Tällaiset asiat riippuvat paljon kanista ja sen luonteesta, joten kannattaa miettiä mihin oma kani reagoi mitenkin. Pinja osaa tulla kotona luokse viheltäessä aina, vaikka se olisi toisessa huoneessa kun vihellän. Olen testannut vihellystä, kun olemme olleet muualla ja esimerkiksi ulkona valjaillessa Pinja tulee välillä luokseni, välillä sillä on mielenkiintoisempaa tekemistä. Ulkona on enemmän häiriötekijöitä ja Pinja ei jaksa keskittyä tulemaan luokse käskystä, vaikka se osaa sen unissaankin kotona. 

Yksi koulutuksen kriteereistä on kesto. Jos haluat, että kani seisoo pitkään takatassuillaan käskystä, eikä vain käy ylhäällä ja laskeudu heti alas, on kestoa lisättävä hiljalleen. Ensin kani saa palkinnon siitä, että osaa nousta, ja sitten vähitellen vaaditaankin pidempää aikaa seisoma-asennossa. Kanille on luonnollista seisoa pitkäänkin takatassuillaan, koska ne tekevät niin tähystäessään. Keston pidentäminen ei siis pitäisi olla kanille vaikeaa fyysisesti. Osa kaneista on vain malttamattomampia kuin toiset, ja paikallaan seisominen kyllästyttää nopeasti.

Pinja on aika malttamaton seisomaan takatassuillaan.


Koulutusaika ja palkkio

Kannattaa miettiä, mihin aikaan olisi omalla kanillesi paras aika koulutushetkeen. Itse koulututan usein iltaisin, noin tuntia ennen kun kanit ovat tottuneet saamaan iltaruuan ja asettumaan yöksi häkkiin. Tähän aikaan ne ovat aktiivisia ja odottavat usein jo iltaruokaa, joten ruualla on helpompi motivoida. (Etenkin Muumia, jota ruoka ei aina kiinnosta.) Yleensä paras koulusaika onkin vähän ennen ruoka-aikaa. 

Koulutushetkiä on oltava myös riittävän usein. Pitkät tauot aiheuttavat tapapakkia opittuun ja asioita joutuu kertailemaan. Kun koulutushetken pitää lyhyenä, ei hirveästi voi opettaa uutta, jos täytyy ensin kertailla vanhaa. Harjoittelusta kannattaa siis tehdä säännöllinen rutiini, joka tapahtuu viikottain. Muutama minuutti ennen ruokaa, ei välttämättä joka päivä, mutta joka viikko. Näin kani alkaa muistaakin, että "ahaa, nyt temppuillaan ja sitten on iltapala". Silloin kani voi olla myös helpompi saada koulutushetkeen, kun se osaa jo odottaa sitä. Aluksi kani voikin ihmetellä, että mikset vain anna niitä ruokia tänne, vaan vaadit jotain temppua. Kuten edellä jo sanoinkin, koulutus pitää pitää sen verran lyhyenä, että kani lopettaa sen motivoituneena (ei turhautuneena). Koulutuksessa voi pitää tauon, eli antaa vaikka minuutin pupun puuhailla omiaan ja sitten taas jatkaa. 

Mitä sitten palkkioksi? Palkkaan itse Muumia yleensä kauralla, Pinjaa VL Compele Cuni Adultilla. Välillä minulla on kuivattu ruispala, jota kani saa järsäistä. Olen pyrkinyt valitsemaan palkkion, joka ei ole liian epäterveellistä, etteikö sitä kehtaisi antaa paljonkin koulutusrupeaman aikana. 

Palkkio on myös hyvä pystyä antamaan tiettyyn kohtaan, eli kanin kuuluisi pystyä ottamaan se kädestäni. Muumi syö kädestä hyvin, Pinja puree helposti sormille. Olemme tosin nyt kehittyneet Pinjan kanssa niin, että pystyn antamaan sille VL-pelletin ilman että se puree minua vahingossa. Yksi vaihtoehto on laittaa palkinto kuppiin ja ojentaa ruokakuppia, niin että kani saa napata sieltä palkan (mikäli pelkää sormiensa puolesta). Palkintoon toki vaikuttaa myös se, mitä kani pitää hyvänä. Jos palkka on pahaa kanin mielestä, niin silloin se ei ole palkka. Huomaa myös, että palkita kannattaa etenkin alussa pienestäkin. Sanoisin, että kani ei saa epäonnistua kahta kertaa peräkkäin. Kani ei nimittäin jaksa montaa kertaa yrittää saamatta palkintoa. Tee sama kuin kanihypyssä: jos kani tiputtaa esteellä treeneissä, hypytä se seuraavaksi sellaisesta esteestä jonka se varmasti osaa. Lopeta treeni silloin, kun kani onnistuu. 

Seuraavassa osassa naksuttimelle ja kosketuskepille ehdollistumisesta. Kommentoikaa alle, mitä asioita olette kaneillenne opettaneet ja mitä haluaisitte opettaa. En todellakaan väitä, että olisin hirveä konkari naksuttelussa, mutta koitetaan yhdessä oppia ja jaetaan oivalluksia!


12.7.2016

Yksi vuosi Muffea

Muumi muutti meille tasan vuosi sitten.  Katsoin tietokoneen uumenista vuoden takaisia kuvia, jotta näkisin paljonko poika on oikeasti vuodessa kasvanut. Sehän ei vuosi sittenkään ollut mikään vauva, vaan puolivuotias nuori mies. 

Massaa on silti tullut reilusti lisää, vauvamainen olemus hävinnyt. Vaikka onhan Muumi edelleen aika vauva... tyypillinen kääpiöluppainen luonne. Väri Muffella on muuttunut aika paljon, tullessaan se oli lähes kokonaan valkoinen, nyt harmaata karvaa on jo paljon. Jos ihmettelette kuvissa Muumin silmää, niin sillä oli meille tullessaan silmäluomi turvoksissa velipojan kanssa nahistelusta. Tuokin vamma, niin hurjalta kuin aluksi näyttikään, on parantunut täysin. Onhan siinä silmäkulmassa pieni vekki, mutta ei kukaan sitä huomaa, ellei erityisesti sitä etsi. 


Vuosi sitten:





Nyt:





PS. Jännä miten kanimaisen liikkeen tajuaa pimeässä pienestä hahmosta heti. Tein villikanihavainnon meidän pihapuskasta hämärällä. Meillä on nyt siis naapurina pieni hermeliinimäinen ruskea kani. Onneksi en ole päästänyt RHD:n takia pupuja eteiseen kenkien luokse koko kesänä, nyt kun selvää, että kengillä kävellään väistämättä villikanialueella. 

3.7.2016

Kaninmökki Ikeasta



Muumilla on maja. Ihan oma, jossa on monta ovea, katto ja matto. Se ei ole mikään muumitalo, vaan sen katolla pystyy istumaan ja tähystämään. Tähystäminen on tosin Pinjan heiniä. Pinja rakastaa tasoilla istuskelua, Muumi majaleikkejä. Siispä tämä maja on niille täydellinen. 

Jokainen voi toteuttamaa tällaisen majan helposti. Majana toimii Ikean KLIPSK vuodetarjotin, hintaa 8,99 euroa. Tuotetiedoissa lukee, että tarjotin kestää viiden kilon painon, eli isojen pupujen tai jos on useita kaneja, kannattaa vähän tarkkailla kestävyyttä. Aika tukeva rakenteiselta tuo kyllä vaikuttaa, ja hyvin kestää Muumin ja Pinjan yhdessä päällään (ei ne tosin sitä viittä kiloa yhdessä painakaan...)

Majan katolla meillä on matto ja maton alta roikkumaan on laitettu pyyhe. Pyyhe pysyy hyvin paikoillaan kun reuna on maton alla. Tarjottimen alla on vielä irrallinen yksi pyyhe. 

Meillä maja on seinän vieressä, mutta voisihan se olla keskellä lattiaakin. Jos pyyhkeen laittaa roikkumaan kummaltakin sivulta, puput saavat ikään kuin tunnelin. 



Muumi vietti valehtelematta kolme päivää tuolla majassa muokkaamassa pyyhkeitä. Heti siitä hetkestä alkaen kun pystytin sen. Ei olisi malttanut tulla häkkiin unille välillä, olin niin tärkeää sisustaa omassa majassa. Ehdottomasti siis parhain ostokseni kaneille pitkiin aikoihin. 

Nyt majainto on jo hieman hiipunut, mutta edelleen päivittäin kumpikin kani siellä majailee. Roikkuvan pyyhkeen reunasta on kiva vakoilla ihmisiä ja vilahtaa nopeasti esiin tai piiloon sen mukaan miten huvittaa. 

Meille muutti samalla myös Ikean pupu. Se ei ole onnistunut murtautumaan Pinjan ja Muumin tiimiin kolmanneksi pyöräksi. Yksikseen istuskelee majan katolla. 


11.6.2016

Kupissa Versele-Laga Complete Cuni Adult

YHTEISTYÖSSÄ FAUNATAR


Ollaan kokeiltu tässä reilu viikko pupujen kanssa uutta ruokaa, Versele-Laga Complete Cuni Adultia. Tosi pitkä nimi, mutta niin taitaa olla pupujen vanhalla tutulla ruuallakin Rodo Rabbit Breed. Mikähän siinä on, että kanien ruokien nimet ovat hirveät pitkiä englanninkielisiä pätkiä?

Yksi kanien ruokinnan perusperiaatteista on, ettei ruokaa vaihdeta lennosta toiseen. Niinpä puputukset ovatkin nyt saaneet jonkin aikaa iltapalalla sekaisin vanhaa tuttua sekä uutta muonaa. 

Ensimmäisenä testi-iltana Pinja oli tapansa mukaan kierroksilla ruoka-ajasta. Jänöparka ehti pureskella ja niellä ennen kuin tajusi, että eihän tämä olekaan samaa ruokaa kuin yleensä. Muumi huomasi heti uudenlaiset pelletit vanhojen seassa. Se nuuhki, nuuhki, tökkäisi nenällä, nuuhki, kosketti kielellä, tuhahti, ja lopulta olihan se pakko maistaa vähän. Siinä missä jäniksen suuhun siis mahtui sekunnin sadasosassa koko pelletti, Muffin suuhun mahtui minuutissa pelletin pala. Tähän kiteytyy aika hyvin noiden otusten persoonallisuudet.



Olen laittanut ruuan yleensä kahteen paikkaan, koska Pinja voi murahdella jos ei saa omaa ruoka-annostaan. Laitoin pari iltaa testimielessä toiseen kohtaan annoksen tuttuja pellettejä, toiseen pelkästään uusia. Joka kerta Pinja valikoi uudet raksut ja Muumi vanhat. Muutaman päivän päästä alkoi kuitenkin tasoittua, ja nyt kumpikin kani syö tasaisesti kumpaakin ruokaa.

Versele-Laga Complete Cuni Adultia luonnehditaan pussissa hyväksi kanin hampaille ja tasapainottavan suolistoston toimintaa. Syynä tähän ovat pitkät kuidut, joita pelleteissä on. Pellettejä on pussissa kahden eri väristä, toisissa on varmaan enemmän porkkanaa ja toisissa timoteitä.



Tuo itse puolen kilon pussi on muuten ihana. Kivantuntuista materiaalia ja pussin suussa on minigrip-sulku. En näe mitään syytä vaihtaa kanien ruokintaa vanhasta pelletistä tähän, koska vanhakin toimii (ja meillä on sitä kymmenisen kiloa kaapissa jo). Taitaa kuitenkin olla, että ostan jatkossakin tällaisen pienen pussin kanien herkkulaatikkoon. Tässä on nimittäin herkku, mikä toimii täydellisesti Pinjalle naksutuskoulutuksessa!

Pinjan palkkaamisessa on oikeasti ollut se ongelma, että kun palkkio pitäisi antaa kädestä omat sormet on vaarassa (palkalla suunnataan kanin liikettä). Jänöllä on vaan vähän liian kiire, että sille voisi kauranjyvää tarjota (kuten Muumille). Herkku ei kuitenkaan saa olla liian isokaan, ettei syömiseen mene liikaa aikaa. Mutta yksi tällainen pelletti on sopivan kokoinen ja menee jänölle täytenä karkkina! (olematta epäterveellinen)


Bloggaus toteutettu yhteistyössä Faunattaren kanssa, joka lahjoitti Versele-Laga Complete Cuni Adult  -pussin.

7.6.2016

Pupu porkkanaruukun vartijana


Viikonloppuna lopultakin kylvettiin. Siis porkkanat ruukkuun. Puput pääsivät käymään parvekkeella kylvön jälkeen tarkistamassa porkkanaruukun ja muutkin asiat. Tai oikeastaan Pinja pääsi. Muumi huivelsi olohuoneessa Pinjan ollessa parvekkeella. Se ei joko hoksannut tai halunnut mennä parvekkeelle. Olohuoneessa oli niin hauskaa. 


Kylvin tällaisia retiisimäisiä porkkanoita, jotka on tarkoitettu ruukkuihin ja viljelylavoille. Minulla oli näitä viime vuonna ulkona viljelylavalla ja olivat tuottivat hyvän sadon. Joten mitäpä sitä vaihtamaan lajiketta. 

Kylvin punosruukkuun, jossa viime vuonna kasvoi dahlia ja jotain vihreää härpäkettä (arvatkaa muistanko sen nimen enää). Se on siitä kätevä, että sen voi nostaa tarvittaessa tuolille, kun kanit on parvekkeella. Siinä vaiheessa kun tuossa on naatteja, ruukkua täytyy nimittäin vähän varjella, ettei kanit nauti itsenäisesti kaikkia naatteja tuosta. 



Pinjalla oli parvekkeella niin hauskaa, ettei se malttanut tulla sisälle millään. Muumi taisi jossain vaiheessa etsiäkin Pinjaa, ja meni lopulta makuuhuoneeseen pupujen lempipaikalle nukkumaan. Ilmeisesti se väsyi huiveltamiseensa ja päätteli, että Pinja palaa kyllä vakiopaikalle jossain vaiheessa. Ja kyllähän Pinja palasi, joskin lahjoin sitä vähän herkuilla, että sain parvekkeen oven kiinni :D

Sinällään en kyllä ihmettele, että Pinja viihtyy niin hyvin parvekkeella. Minäkin tykkään viettää siellä aikaa. Todennäköisesti me Pinjan kanssa kesällä taas hengataan yhdessä partsilla. Katsotaan liittyykö Muumi seuraan, ihmettelen jos ei, sen verran ulkoilmapupu se on. 



Parvekkeella ei ole vielä ihan kaikki kunnossa - muun muassa aurinkotuolin pehmuste puuttuu. Mutta lähes kaikki on jo. Erityisen iloinen olen tuosta neilikasta, joten siitäkin kuva sillä aasinsillalla, että tällaisessa paikassa puput siis saa hengailla valvonnan alla nyt kesällä. 

Niin ja tietysti vielä Muumi. Muumi siis huivelsi olohuoneessa, jossa oli vielä yövieraan jäljiltä siskonpeti lattialla. Muumeli tykkäsi pedistä niin paljon, että alkoi näyttää vähän unipupulta. Vai voitteko kieltää, ettei tuollaista tekisi mieli napata kainaloon loikoilukaveriksi?




30.5.2016

Onnea (on) Jänis!

Pinja täytti keskiviikkona viisi vuotta. Juhlittiin silloin maltillisesti porkkanalla, mutta viikonloppuna hieman lisää. Pinja sai lahjaksi sunnuntaina riehunta-aikaa olohuoneessa. Lauantaina kanit joutui olemaan yksin kotona ja ne olivat ilmeisesti pitäneet keskenään synttäribileet. Olette varmaan kuulleet niistä itsestään räjähtelevistä matoista, koristetyynyistä ja sohvista? Olen näköjään mennyt hankkimaan yhden sellaisen maton kanien häkkiin. Ainakin jos Muumia on uskominen.

Häkin ovi oli kiinni kun lähdettiin kotoa ja auki kun tultiin kotiin. Sinällään positiivista että räjähtänyt esine oli siis kanien oma matto, eikä esimerkiksi peitto, tyyny tai patja. Sängyssä oli kyllä tanssittu, mutta kaikki oli ehjänä.


Vanhemiten Pinja on hieman rauhoittunut, mutta yksi asia pysyy. Sen suurinta huvia on juosta sängyllä rinkiä iloloikaten. Ei siis sinällään ihme, että pupujen keskinäisissä synttäribileissä, oli riehuttu sängyssä. Tässä yläpuolella näätte muutaman kuukauden ikäisen jäneksen iloittelua. Sama meno jatkuu edelleen. 

Pinja on minulle monella tapaa merkityksellinen kani. Se on ensimmäinen kani, jonka hankin sen jälkeen kun ensimmäinen kanini kuoli. Vaikka Noten kuolemasta oli yli puoli vuotta kun Pinja tuli, täytyy tunnustaa että minua hirvitti että ostan uuden kanin. Tuntui jotenkin kamalan väärältä hankkia uusi kani, kun paras kaniystäväni oli kuollut. Pinja tulikin meille pitkälti järkisyistä: Jonsu oli jäänyt Noten kuoleman myötä yksin ja se oli silminnähden masentunut.

Ei me voitu Jonsun kanssa molemmat jäädä suruumme Noten mentyä. Pinja toi tullessaan meille molemmin iloa ja energiaa. Se muistuttaa hieman Nottea, ja hieman kahta muuta minulla ollutta tyttökania. Mutta se on kuitenkin oma itsensä, suuri persoona pienenä jänönä. (Ei Pinja tosin ole kovin pieni, jos sen laittaa kjänön viereen).



Pinja saa minut aina hyvälle tuulelle. Vaikka se on hieman ärmätti - on purrut minua useammin kun yksikään toinen kanini. Häkin suhteen Pipsa onkin samanlainen Noten kanssa. Nottekin saattoi vetää sormille, jos kättä liikutti kanin olessa häkissä "väärin". Mutta kun tiedän, milloin neitikanini ärsyyntyvät pystyn siivoamaan häkin ja laittamaan ruuat ilman ärripurrikohtausta. Pinja antaa minun silittääkin syödessään, joten ilmeisesti ollaan kavereita vaikka välillä se ärräpäillä heitteleekin. Mies on nimennyt Pinjan "pörinäpupuksi", Pinjan kun keksii joka päivä pörisemisen aihetta... (jee, ruokaa, ärrrrrrrRRRrrrrrRRRR!!!!)

Mutta siitä hyvästä tuulesta. Ylempänä oleva kuva kuvastaa Piitun luonnetta mielestäni hyvin. Sen höpsötyksille on pakko nauraa. Siinä missä Muumi valloittaa sydämeni hömelöllä ulkonäöllään (ja persoonallaan), Pinja tekee sen osallistuvuudellaan. Se juoksee vastaan kun tulen kotiin. Jos se on häkissä, se jonottaa häkin ovella - jos vapaana se on portilla kurkkimassa. Se on juossut viisi vuotta joka ilta ilorallit. Tökkinyt nenällään minua ja kutittanut viiksillään selästä kun istun lattialla ja lapioin märkiä puruja biojätteeseen.

Pinja tulee vihellyksestä luokse ja on osannut jopa pujotella jalkojeni välistä kun kävelen. Osannut, koska epäilen että menee hetki että se nyt suostuisi sen tekemään. Ei olla puoleen vuoteen tehty. Mutta muutaman treenikerran jälkeen se aina muistaa vanhat temput ja halkeaa riemusta kun saa tehdä niitä.

Pinja onkin tuonut minut kaniharrastuksen pariin ihan uudella tavalla. Niin bloggauksen kun estehypyn alueella. Ja naksutinkoulutuksen. Jänö rakastaa naksahduksia ja halkeaa kateudesta jos naksu olikin Muumille.


PS. Saatiin voikukanlehtiä turvalliselta alueelta RHD:n suhteen. Taisi olla Pinjalle paras synttäri lahja.

23.5.2016

Narsk ja järsk

Pinja Pitkätassu täällä moi. Saaralla on niin kamalasti kaikkea tekemistä, että meikä jänis lattoi tassut näppäimistölle ja naputtelee vähän kuulumisia. Meillä pupuilla on aikaa, koska me ollaan aina kotona. Etenkin nyt kun on virusepidemia, jonka takia ei saada mennä ulos, kisoihin tai näyttelyihin.

Oikeastaan meiltä kiellettiin eteinenkin, koska me heitellään siellä aina kenkiä. Ja koska niillä kengillä on kävelty ulkona ja ulkona kulkee villikaneja. Aikaisemmin villikanit oli tuolla reilun pomppumatkan päässä (lue; noin yksi kilometri, toim.huom.), mutta nyt niitä on nähty viereisen kerrostalon pihalla. Ehkä epidemia vaikuttaa siihenkin, missä ne ovat.



Ne villipuputukset on voineet löytää myös viljelylavat, minne meidänkin porkkanamaan piti tulla. Mutta nyt meidän porkkanat tulee ruukkuun parvekkeelle. Mutta ei siitä enempää, koska siitä tulee myöhemmin oma postaus. Muumi ilmoitti jo, että on vapaaehtoinen maanmuokkaaja. Siis sen multakasan, johon ne porkkanat tulee. Epäilen, että Saara ei huoli Muumia kaivajaksi, koska sillä on itsellään pieni sininen lapio. Sillä se kaiveli kukkapurkkeja ja multasäkkejä viikonloppuna ja me ei saatu kaivaa kuin vanhaa pyyhettä. Aika epäreilua, vai mitä?

Me ollaan maisteltu sängyn pohjalautoja oikein urakalla. Siitäkään ei saatu kiitosta, vaikka ollaan aika eteviä puuseppiä. Muumi söi myös kirjahyllyn kulmaa, mutta siihen laitettiin sitten jesaria. Se on sinällään aika jännää, että ihmisillä on tarve teipata kaikki ne kohdat mitä me purraan. Me saadaan kuulema pian taas uusi purulelu kaupasta, koska ulkoa ei voi tuoda oksiakaan.  

Mitä tulee kauppoihin, niin saatiin eilen jättimäinen jätesäkillinen heinää verkkokomeroon naapureiden iloksi. Edellinen säkki olikin syöty, niin ihan viime hetkellä saatiin tämä uusi. Se tuli pirkanmaalaiselta maatilalta ja se maistuu tosi hyvälle. Me syödään heiniä ja seiniä (lue: lattialistoja) ihan innoissamme. 

Terveisiä kaikille järsijöille, 

Riiviöjäniininne