31.10.2015

Varpuja ja valokuvia


Meillä kävi eilen vieras, joka toi myös perheen pienemmille tuliaisia. Mustikanvarpuja! Siitäpä puput innostuivat. Pujottelin varpuja häkin kaltereihin, ja saivat siitä sitten repiä. Hyvin nopeasti kyllä nakerreltiin nuo tuosta pois. Mutta olipahan hetkellinen hupi!


Samalla kun puput söivät, niin minä testailin uutta kameraani, jonka ostin torstaina. Ensin oli tarkoitus ostaa vain uusi objektiivi järkkäriini, mutta sitten löysin niin hyvän tarjouksen, että päätin päivittää samalla rungonkin. Onhan tuolla edellisellä järkkärillä kuvattu jo viitisen vuotta. 

Tästä lähtien blogin kuvat kuvataan siis Canon EOS 100D:llä. Putkia minulla on nyt kolme. Täytyy vähän tesmailla, ennen kuin osaan sanoa enempää. Tällä hetkellä en ole ihan kartalla tuosta uudesta rungosta, muuta kuin että se tuntuu tosi paljon kivemmalta ja paremmalta kun vanha rakas 1000D:ni, joka ei vaan ihan taipunut kaikkeen. 


Rungon päivityksen vuoksi pystyn nyt myös kuvaamaan videota. En aio kuvata mitään vlogeja, mutta tänne blogin puolelle voisin jotain pupujen elämästä koittaa kuvailla. Aion ainakin videoida meidän naksutustreenejä, ihan siis koulutuksen kannaltakin, että näkee mitä kani on milloinkin osannut. Voi jälkikäteen sitten tsekkailla kanin kehittymistä. Niistä siis voisi tulla tänne blogiinkin jotain pätkää. 


28.10.2015

Messuarvonta!


Ajatelkaa, että Lemmikkimessut ovat jo ensi viikon viikonloppuna, 7.-8.11.!

Tänä vuonna otan kanit ensimmäistä kertaa mukaan. Pinja osallistuu lauantaina Suomen lemmikkikanien pet-näyttelyyn ja Muumi hyppää samoin lauantaina helpon mutkan. Tämän lisäksi osallistun messuille Messukeskuksen bloggaajana eli kirjustan teille tänne blogiin ja kuvailen Instaan meidän messukuulumisia! 

Lemmikkimessuilla on tänä vuonna valtavasti kaneja, koska kumpanakin päivänä on SEK:n estekisat, LeKa:n pet-näyttelyt ja SKY:n ulkomuotoluokat. 

Messujen kunniaksi saankin laittaa nyt pienen arvonnan pystyyn, sillä sain Messukeskukselta arvottavakseni kaksi lippua Lemmikkimessuille! Lipuilla pääsee tietysti myös ELMA Maaseutumessuille, Kädentaito-, Metsä- ja OutletExpo-messuille, eli kaikille messuille, joina tuona viikonloppuna on. Lipulla pääsee sisään yhtenä päivänä. Liput voittanut voi ottaa mukaan yhden ystävänsä, sillä saa kaksi lippua!

Arvonnan säännöt:
1. Osallistu arvontaan kirjoittamalla alle kommentti, jossa käy ilmi sähköpostiosoitteesi. Vaihtoehtoisesti voit lähettää osallistumisesi sähköpostiin saara[AT]pupunpaja.fi.
2. Lukijat saavat toisen arvan. Kerro mitä kautta seuraat blogia, esim. Blogger, Bloglovin tai Facebook.
3.  Voittaja julkaistaan blogissa 1.11. ja otan häneen myös henkilökohtaisesti yhteyttä sähköpostilla. 

Onnea kaikille arvontaan!

26.10.2015

Kanien totuttaminen toisiinsa, osa 2

Kanille kaveri -artikkelisarjan viimeinen osa on nyt käsillä! Edellisissä osissa  käytiin läpi kanien tutustuttamista toisiinsa, pohdittiin mitkä kanit sopivat yhteen ja annettiin hyviä syitä toisen pitkäkorvan ostoon.

Tässä kohtaa ollaan jo rakentamassa majaa yhdessä tuumin.

On aika yleistä, että kanit eivät ensi yrittämällä ystävysty. Kaninsa yhdistävä saattaa nähdä karvapöllytyksen, hyrränä pyörivän kanikasan tai hipan, jossa painellaan tosissaan toista karkuun. Kannattaa muistaa, että luonnossa villikanit valitsevat milloin haluavat tutustua uuteen kaniin ja milloin kiertäävät sen kauempaa. Esimerkiksi hormonitoiminta ja poikashaaveilut vaikuttavat siihen milloin kanin mielestä toiseen kaniin on kiva tutustua. 

Lemmikkikaneilla on harvoin varaa valita milloin ja mikä kani sen seuraan lykätään, tai käytössään niin suurta tilaa, että väistäminen on aina mahdollista. Tappelu ensimmäisellä kerralla ei tarkoita, että kaneista ei voisi tulla kavereita. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina totuttaminen ei onnistu.

Kanit tappelevat

Missä vaiheessa sitten kannattaa puuttua peliin? Silloin, jos kanit ajautuvat tappeluun, jossa pyöritään ympäri "kanikeränä" ja pyritään puremaan toista kania. Erottaisin myös kanit, joiden ajojahdin vauhti kiihtyy liian kovaksi. Pieni karvanlennätys, näykkiminen ja jahti ei haittaa, mutta jos toista jahdataan liian kovaa (= toinen pakenee tosissaan) ja pyritään puremaan oikeasti, niin peli on pistettävä poikki.

Kanit tappelevat puremalla, lyömällä etutassuillaan ja pahimmillaan potkimalla takajaloillaan. Taltoillaan ja kovilla potkuilla puput saavat pahojakin ruhkeita nopeasti aikaan. Tappelevat kanit on siis erotettava nopeasti, jotta pahoilta ruhjeilta vältyttäisiin.

Nuorempi ja vanhempi naaras, ulkona tultiin hyvin juttuun keskenään.

Aikoinaan yhdistäessäni nuorempaa ja vanhempaa naarasta sain huomata, kuinka kovasti vanhempi naaras tahtoi karkuun nuoremman alkaessa jahdata sitä. Alkuun jahtaaminen oli rauhallista, mutta sitten vauhti kiihtyi. Lopulta vanhempi naaras yksinkertaisesti linkosi itsensä komppariaidan yli vain karistaakseen nuoren naaraan kintereiltään. Temppu onnistui, koska nuorempi naaras ei kokenut tarpeelliseksi pompata aidan yli perässä.

Näistä kaneista tuli joka tapauksessa kalterintakaisia ystäviä. Jopa niin kovasti, että yrittäessäni asuttaa vanhemman naaraan häkkeineen eri huoneeseen kuin nuoren naaraan (kummankin omalle jaloittelualueelleen), kanit vastustivat. Häkitin kanit yöksi, mutta vanhempi naaras murtautui joka yö häkistään ja paineli nuoremman naaraan häkin viereen nukkumaan. Kun siirsin häkit vierekkäin ja annoin kanien yöpyä naapurihäkeissä, häkistä ei enää murtauduttu pois. Kaneja ei voinut pitää yhdessä vapaana, mutta toisen kanin läsnäolo toi turvaa ja oli mukavaa.

Kuinka erottaa tappelevat kanit?

Toisen kanin pakemisessa se on se hyöty, että tappelua ei synny. Joskus toinen kani ei kuitenkaan pakene, vaan syntyy tappelu ja ihmisen on mentävä väliin. Muista, että tappelevat kanit voivat vahingossa purra rajustikin myös väliin tulevaan ihmistä. Taltoilla saa helposti ison haavan myös ihmisen käteen.

Tosissaan tappelevat kanit kannattaa erottaa joko suihkuttamalla suihkepullolla vettä riitapukarien päälle tai painamalla varovasti pahvilevy/muovilaatikon kansi kanien väliin. Sitten nopeasti toinen kani syliin. Yksi tapa on myös laittaa käteen paksut hanskat ja napata toinen kani sitten syliin. Mieti etukäteen kuinka erotat kanit ja varaa suunnitelmaasi tarvitsemat tarvikkeet kädenulottoville. Näin sinulla ei hukkaannu aikaa tarvikkeiden etsimiseen ja pääset oitis erottamaan kanit, jos tappelu syntyy.

Muumi on epävarma Pinjan suhteen. Korvatkin ovat valahtaneet vaakaan. 
Suihkepullo on myös hyvä jarru vauhdikkaaseen ajojahtiin, josta toinen pupu pitäisi napata syliin. Kun jahtaavan kanin naamalle suihkauttaa vettä, saattaa olla, että kaveri hidastaa tai jopa pysähtyy kuivaamaan naamansa. Tämä rauhoittaa tilannetta, ja on helpompi saatella toinen pupuista eri tilaan. Osa kaneista tosin tykkää suihkepullosta ja naamalle lentävästä vedestä. Eli ensimmäisen kerran jälkeen tämä saattaakin olla hauskaa, eikä inhottavaa.

Kun olet erottanut kanit, tarkista kummankin vammat. Pienempiä haavoja voi olla vaikea erottaa turkin seasta. Saatat siis myöhemmin huomata kanilla pieniä rupia paikoissa, joissa ei hoksannut olevan haavaa. Pienet ruhjeet kannattaa puhdistaa tuoreeltaan desifiointiaineella ja ne paranevat omaa tahtiaan. Rupi irtoaa ajan saatossa aivan kuten ihmisenkin ruvet. Jos haava on iso, vuotaa enemmän tai näyttää rajulta kannattaa kania käyttää eläinlääkärissä.

Kuinka kaneista saa kaverit?

Yksi keino tutustuttaa hitusen toisistaan epävarmat kanit toisiinsa on laittaa ne samaan kuljetuslaatikkoon ja lähteä autoajelulle. Hämmentävä tilanne boksissa ja autossa saattaa saada kanit liittoutumaan. Hädän hetkellä kaverista on turvaa, eikä sitä halutakaan häätää sinne missä pippuri kasvaa. Samaan boksiin sulkemisessa ei tosin välttämättä tarvita edes autoa. Voit myös kantaa boksia ympäriinsä, jolloin puput joutuvat matkustamaan liikkuvassa laatikossa.

Toinen tapa on koettaa jotain pupuille täysin uutta aluetta. Jos kanit esimerkiksi tappelevat sisällä, voit koittaa mitä tapahtuu ulkotarhassa. Ulkona on niin paljon kaikkea jännää, että ehkäpä puput päättävätkin liittoutua.

Kuljetusboksia voi käyttää apuna tutustumisessa.


Itse näin aikanaan tämän liittoutumisilmiön hyvin muuttaessani uuteen kotiin. Kanit, jotka aikasemmin tulivat kyllä toimeen, mutta eivät olleet parhaimpia kavereita tulivat sydänystäviksi. Uudessa asunnossa ne kulkivat peräkkäin ja kartoittivat yhdessä uuden reviirin joka nurkan. Ne kulkivat oikeasti jonossa joka paikkaan! Ja muutosta lähtien ne olivat erottomattomat ystävykset. Ystävyyden paraneminen näkyi muun muassa siinä, että kanit alkoivat nuolla toistensa turkkeja ja nukkua aina yhdessä.

Kaikista kaneista ei kuitenkaan tule ystäviä. Jos tappelu toistuu joka kerta kun yhdistät kanit, kannattaa myöntää itselleen, ettei kyseisten pitkäkorvien yhteiselo onnistu ainakaan siinä vaiheessa. 


22.10.2015

Nuorten kanikirja

Kanikirjoja on loppujen lopuksi aika paljon, kun alkaa etsimään. Opiskelen kirjastoalaa, joten seuraan erilaisia kirjablogeja. Kirjablogeja lukiessani aloin miettimään, miksipä kaniblogissa ei voisi välillä esitellä kanikirjoja. 

Olette varmaan nähneetkin jo Nuorten kanikirjan? Teoksen kannessa on kiva Lena Furbergin kuvitus, joka ainakin minua houkutti tarttumaan kirjaan. Ala-asteelaisena rakastin Tuuvan talli -sarjakuvaa ja Lena Furbergin tyyliä. Tunnistin kannesta suoraan kuvittajan ja halusin heti tutustua kirjaan hippasen paremmin.



Kirja käsittelee kanin omistamisen perusasioita hoidosta ruokintaan ja tarvikkeisiin. Litteään olomuotoonsa suhteuttaen siinä on verrattain paljon tietoa kaneista. Teos on kirjoitettu lapsia ja nuoria ajatellen, vaikka  ensimmäisestä kanista haaveileva aikuinenkin voi mielestäni tästä teoksesta hyötyä. Vaikka faktoissa ei mennä kovin syvälliselle tasolle, niin kirjassa on hyviä huomioita kaninomistajan arjesta ja mm. ohjeita, kuinka kania opetetaan esteille. 

Virheellistä tietoa kirjaan on lipsahtanut hitusen, esimerkiksi siitä, että kani pitää käyttää vuosittain eläinlääkärillä terveystarkastuksessa ja rokotuksessa ei pidä paikkaansa. Mikäli kani on terve, sen ei tarvitse käydä lääkärillä (ellet tarvitse terveystodistusta jostain syystä). Suomessa ei myöskään rokoteta kaneja. Muutamia muitakin virheitä havaitsin.



Teksti on kirjoitettu lastentietokirjaimaiseen tyyliin, vaikka kirjan nimessä mainitaankin juuri nuoret. Kohderyhmään omasta mielestä lukeutuisivat enemmän lapset, vaikka tokihan nuoretkin voivat kirjasta jotain saada. Kaneja jo harrastavalle tästä kirjasta ei hirveästi uutta tietoa löydy, mutta aloitteleva kanisti saa hyvät perustiedot kivalla kuvituksella. Kirjassa on myös valokuvia Furbergin piirrosten  lisäksi.

Nuorten kanikirja
+ Kattavasti perustietoa
+ Käsitelty kanihyppyä
- Muutama virheellinen tieto

Kirjoittaja Ingrid Andersson
Kustannus-Mäkelä, 2009
46 sivua.




20.10.2015

Siivouspäivä

Kaneilla on häkin päällä lelulaatikko ja tarvike/herkkukori.

Siivosin viikonloppuna perusteellisesti kanien häkin ja makuuhuoneen muutenkin. Ette usko miten paljon karvaa Pinja oli säilönyt sängyn alle! Se on siis vähän valeraskaillut ja repinyt itsestään (ja vähän Muumistakin) karvaa. 

Puput olivat siivouksesta hirmuisen innoissaan. Vedin häkin paikaltaan pois, jotta pääsin lakaisemaan ja imuroimaan alusmaton. Sekös oli pupuista jännää, että häkki oli eri paikassa kun yleensä. Muumikin oli jatkuvasti tunkemassa väkisin häkkiin, vaikka parina iltana sitä on saanut suostutella menemään sinne. Kyllä vaan nyt kelpasi häkki kun toivoin, ettei sinne mentäisi. On nimittäin hippasen vaikea siirtää tuota kehikkoa jos siellä on kaksi pupua sisällä! 

Yläkerrassa puutunneli, alakerrassa vessa, juomapiste, heinät ja hamppumattokasa.
Kaneilla on ollut häkissä alakerrassa Zooplussalta ostettu hamppumatto. Ne olivat repineet puolet siitä ihan riekaleiksi ja muodostaneet pupun punkan, eli mukavan kasan, jossa nukkua. Heitin nyt sen kaiken silpun pois ja jätin häkkiin maton toisen puolen, joka on vielä yhtenäinen. Kanit eivät varmastikaan arvostaneet tätä, mutta pakkohan tuota häkkiä on siivota. Ja nytpä sitten voivat repiä tuon lopun maton tehdessään punkkansa uudestaan. 

Täytyy kyllä kehua tuota hamppumattoa. Kaikki siitä revitty kuitu on pysynyt häkin alakerrassa ja kanit olivat tosiaan rakentaneet siitä pesämäisen makoilupaikan. Heinää oli seassa jonkun verran myös. Ja muutama papana... Mutta prospsit pupuille siitä että yhtäkään pissaa hamppumattoon ei ole tehty. Se on aika paksu ja ihan hyvin se olisi voinut olla vessa kaneista. Mutta ei, matto on toiminut meillä tosi hyvin luvallisena repimisjärsimisrakentamiskohteena. Muumi on nimittäin kova poika rakentamaan, sille on pakko olla luvallista tee-se-itse -meininkiä tai se keksii sitä itse. 

Aika oivallinen pupunpajalainen siis, rakastaa puutöitä ja luovuutta. Aina jotain rakentelemassa ja jäystämässä. 



PS. Jotkut lifestyle-bloggaajat, muotibloggaaja yms. bloggaa (lähes) joka päivä. Pitäiskö koittaa pystyykö kanibloggaaja bloggaamaan edes kolme/neljä kertaa viikossa?

18.10.2015

Kanien totuttaminen toisiinsa, osa 1

Kanille kaveri -artikkelisarjassa on edetty kolmanteen osaan, jossa puput pääsevät vihdoinkin tutustumaan toisiinsa. Edellisissä osissa pohdittiin mitkä kanit sopivat yhteen ja annettiin hyviä syitä toisen pitkäkorvan ostoon.

Olet siis päättänyt hankkia toisen kanin ja löytänytkin  mahdollisen sopivan yksilön aikaisemman kanin kaveriksi. Uusi pitkäkorva kuljetusboksissa saavut kotiin. Mutta mihin majoitat uuden kanin ja kuinka tutustuminen lähtee turvallisesti käyntiin?


Ystävystyttyä voi vaikka leikkiä yhdessä pahvilaatikolla.

Tilat uudelle kanille


Joskus kuulee tarinoita, joissa uusi kani päästetään vain vanhan kanin luokse ja kohta ne jo ovat tovereita. Vaikka teoriassa se onkin mahdollista, suosittelen malttia tutustuttamiseen. Uudelle kanille on tarpeeksi stressaavaa muuttaa tuntemattomaan paikkaan, joten kannattaa ottaa rauhassa. Harkinnan mukaan kannattaa pitää myös pieni karanteeni, ettei uusi kaveri tartuta kaikkia muita taloutesi kaneja. Muutto uuteen kotiin on stressi ja stressi voi laukaista sairauden, jota kani tietämättäsi kantaakin.

Ihan alkuun uuden kanin kannattaa siis antaa tottua uuteen ympäristöön ja elämään siellä. Kanit voi toki asuttaa samaan huoneeseen/tilaan, mutta pidä huoli, että kanien välissä on verkko. Huomaa, että leikkaamaton uros onnistuu astumaan naaraan kalterin läpikin. Pupuvauvojen tuloon ei siis tarvita häkistä karkausta, sillä kalteri ei estä pupujen lisääntymistä. Jos sinulla on siis hetken aikaa leikkaamaton uros ja leikkaamaton naaras ennen kuin toinen (uros) päätyy leikaukseen, ole tarkkana. Huomaa myös, että kaneja ei voi yhdistää heti leikkauksen jälkeen, vaan sinun pidettävä kanit erillään myös varoajan verran (jonka aikana haava myös paranee).  

Kanit myös kiipeävät/hyppäävät tarpeeksi motivoituneena (=toinen kani) yllättävän korkean aidan yli. Esimerkiksi kompostikehikosta yli tullaan tuosta vain ilman vauhtiakin. Pienillä kaneilla/poikasilla menee myös pää kompparikehikon pinnojen välistä, huomioi siis, että yksinäinen komppari ei estä kaneja puremasta/tappelemasta sen läpi.

Aluksi tutustuminen lähtee siitä, että kanit voivat haistaa, kuulla ja nähdä toisensa. Vaikka ne eivät pääsisikään nenäkkäin, ne tutustuvat silti toisiinsa. Näin ne alkavat muodostaa pohjaa yhteiselolle. 

Muumi ja Pinja olivat ensimmäistä kertaa yhdessä eteisessä. Pääsy olohuoneeseen estetty.


Kanien tutustuttaminen toisiinsa  

Tutustuminen alkaa siis totettelulla toisen kanin ääniin ja hajuihin. Kanit voivat jaloitella vuorotellen samalla alueella. Niiden voi myös antaa nuuskia toisiaan sellaisen kalterin läpi, joka suojaa samalla pupuja toisen hampailta. Kun tämä alkaa toimia ilman suurempia hermoiluja voidaan kaneja alkaa häkittää päikseen. Toinen kani toisen häkkiin ja toinen toisen. Näin ne tottuvat toisiensa hajuihin (ja siihen että toinen kani voi käydä omassa häkissä). 

Tätä tehdään niin kauan, että kanit ovat tuttuja keskenään. Ne eivät siis enää jännitä toisiaan, vaan ovat rentoja toisen kanin läsnäollessa. Parasta tietysti olisi, että kanit makoilevat aidalla ja selvästi viettävät aikaa keskenään, vaikka kalteri onkin välissä. Tässä vaiheessa voi kalteriakin ohentaa niin, että esimerkiksi nenät saakin vastaikkain ja pääsee hieman nuolemaan toisen nenää. 

Huomaa, että papanointi ja etenkin urosten pissasuihkeet ovat normaalia kanien tavatessa uuden lajitoverin. Sen lisäksi, että kanit merkitsevät reviiriään näin ne myös viestivät toisilleen ketä ovat. Seuraa myös kanien elekieltä: korvien liikkeitä ja kehon asentoja, joskus kanit voivat hyökätä kalteria vasten. Pitkäkorvat voivat murahdella, mikä kertoo kanien halusta puolustaa reviiriään, ruokaansa tai itseään. Kanit voivat myös kuikuttaa/kurnuttaa kosiskellakseen vastakkaisen sukupuolen edustajaa. 

Kummankin kanin eläkielestä näkee, että halua tappeluun ei ole.


Kanien yhdistäminen

Kun kanit tulevat kalterin lävitse hyvin juttuun, on aika päästää ne yhteen. Tätä varten olisi parhainta löytää tila, joka on kummallekin kanille uusi. Tällöin se ei ole kummankaan reviiri. Etenkin pienissä asunnoissa tämä voi tosin olla haasteellista. Silloin suosittelisin aluetta, jossa kumpikin kani on jaloitellut yhtä paljon (vuorotellen). 

Kannattaa valita alue, joka on tarpeeksi iso siihen, että kanit pystyvät halutessaan väistämään toisiaan. Katsoisin myös, ettei tilassa ole esimerkiksi kaappia tai sohvaa, jonka alle voi mönkiä tappelemaan. Mahdollisen tappelun syntyessä sinun on pystyttävä erottamaan kanit nopeasti, ja sohvan alla pyörivä kanikasa ei ole helpoin tapaus. Katsoisin myös, että kanit eivät pääse liukastumaan jos yhdistämistä seuraa riehakas ajojahti. Eli matot lattioille, mutta liian hienot arvomatot turvaan. Pissa voi nimittäin lentää, joten jos jotain mattoa ei halua pestä, niin parempi vaihtaa helppopesuisempaan. 

Huolellisen tutustuttamisen ansiosta kanit tuntevat jo toisensa ja tietävät kuka toinen on. Kun päästät kanit samaan tilaan, ne eivät siis joudu nenäkkäin täysin vieraan kanin kanssa, vaan ne tietävät jo kuka toinen on. Parhaimmassa tapauksessa kanit ovat jopa välinpitämättömiä toisistaan tai alkavat heti kaveeraamaan. Pieni nahistelukin tai ajojahti on ihan hyvästä, eikä huolestuttavaa. Astumisyritykset ovat normaalia käytöstä ja myös naaras voi yrittää astua urosta. Astuminen on myös alistamista eli kanit määrittävät sillä arvoasteikkoaan.

Mikäli kanit eivät ala tappelemaan tai jahtamaan toisiaan raivoisasti, niiden voi antaa olla yhdessä ensimmäisellä kerralla niin kauan kuin itse jaksaa vahtia. Itse en jättäisi niitä kuitenkaan ilman vahtimista heti kahdestaan. Jos kanit tulevat hyvin juttuun keskenään kannattaa kuitenkin antaa niiden olla mahdollisimman paljon yhdessä päivittäin. Pinja ja Muumi aloittivat yhdessä jaloittelun heti seuraavana päivänä, koska tulivat sen verran hyvin juttuun alusta asti.

Kumpikin kaveri tarkkaavaisena.
Jos kanit jahtaavat toisiaan hieman, niin yhdessä oloa voi jatkaa päivittäin vahdinnan alla. Pieni karvan lennättäminen on ihan normaalia, kun kanit hakevat arvoasteikkoaan. Innostus toisesta kanista ja yhdessä olosta rauhoittuu pikkuhiljaa kun kanit tottuvat toisiinsa. Jatkuva astuminen, pissanlennättäminen ja muu sellainen siis yleensä rauhoittuu suht nopeasti, kun kanit pääsevät muodostamaan arvoasteikon ja tietty uutuuden viehätys toisesta pupusta katoaa. 

Nähdessäsi yhdessä toisissaan kiinni makoilevat kanit, jotka nuolevat toistensa turkkia on aika hurrata. Ystävyys on saavutettu. Kun kanit tulevat juttuun puolueettomalla/tasapuolisella alueella, voit koittaa niiden jaloittelua riskialtiimmalla maaperällä ja yhteistä häkissä eloa. Huomaa, että pieni häkki voi synnyttää riidan, jos pupuja alkaa ahdistaa toisen jatkuva vieressä olo. Häkissä kannattaa olla kummankin kanin hajuja, joten aikaisemmasta häkkien vaihtelusta päikseen ennen samaan häkkiin laittoa on nyt hyötyä.

Kahden kanin ruokinta


Esimerkiksi ruokinta voi käynnistää riidan, joten ainakin alkuun on fiksua ruokkia kanit erikseen. Pinja ei esimerkiksi vieläkään aina anna Muumin syödä samasta kupista pellettejä, joten laitan ruokaa häkissä vähintään kahteen kohtaan. Näin Muumi voi halutessaan mennä syömään eri paikkaan, jos Pinja ärmyilee omasta kupistaan. Kuivasta leivästä syntyy meillä aina pieni riita, kun Pinja tahtoo syödä kaiken itse. 

Ruokinnassa kannattaa myös pitää huoli, että kumpikin kani saa tarpeeksi ruokaa ja kumpikaan ei syö liikaa. Itselläni oli aikoinaan naaras ja leikattu uros kanipariskuntana, jotka häkitin öiksi eri häkkeihin. Naaras oli hirveä ahmatti, uros nirso. Yön aikana uros sai omassa häkissään syötyä rauhassa, ja aamulla taas kumpikin häkin ovi auki ja puput viettivät päivän yhdessä. 

Aina kanien totuttaminen ei kuitenkaan suju näin helposti. Ensimmäisellä kerralla voidaan ajautua tappeluun, vaikka kaneista myöhemmin tulisikin parhaat kaverit. Ensi viikolla käsittelenkin aihetta riitelevien kanien kannalta. Samalla jaan vinkkini tappelevien pupujen erottamiseen turvallisesti.

12.10.2015

Kanien kouluttamista ja siedättämistä



Kuten aikaisemmin jo kerroin, osallistuin Tuire Kaimion pitämälle eläinten koulutus -kurssille. Kurssissa oli ainoastaan kolmen kerran mittainen ja nyt se on ohi. Vaikka kyseessä olikin tosi lyhyt kurssi, siitä jäi tosi paljon hyvää. 

Erityisen insiroivaa oli nähdä video, jossa kania opetettiin seisomaan takajaloilla käskystä. Se on ilmeisesti aika helppo temppu opettaa, joten täytyy ehdottomasti koettaa. Muumi varmaan ainakin tykkäisi, kun se seisoo luonnostaankin tosi usein takatassuillaan. 

Kurssilla puhuttiin uusien asioiden opettamisesta eläimille, lähinnä koirille, kissoille ja hevosille. Mutta kun pyysin saada tietää kaneista, niin sain kyllä tietää niiden opettamisesta tosi paljon. Temppujen lisäksi puhuttiin siedättämisestä. Siitä mikä ero on jos eläin näkee jonkun asian, vaikka muovipussin lattialla ensimmäistä kertaa ja säikkyy, kun ei tiedä mikä se on. Verrattuna siihen, että eläin pelkää, koska sillä on huonoja kokemuksia muovipusseista. 

Kuunnellessani tätä opetusta aloin pohtimaan kuinka soveltaisin sitä Pinjaan. Pinjahan ei uskalla tällä hetkellä liikkua valjaissa rennosti, koska sillä kävi kesällä pieni onnettomuus. Hihna takertui kovassa vauhdissa kiinni ja juoksu katkesi äkkipysäykseen. Tämän takia Pinja ei ole nyt kisannutkaan, koska se ei vaan pysty liikkumaan rennosti valjaissa. Olen yrittänyt opettaa Pinjaa valjaisiin uudelleen, mutta myönnän etten ole edennyt projektissa kovinkaan hyvin.

Kävin varsinaisen opetusosuuden jälkeen kysymässä Kaimiolta, mitä Pinjan kanssa pitäisi tehdä. Sain hyvät neuvot siitä, kuinka kanille lähdetään opettamaan, että valjaat ovat tosi kiva juttu. Vaikeampaahan se on, kun kanilla on huono kokemus valjaista, mutta nyt sain ainakin hyvät vinkit. Innolla odotan, että pääsen koittamaan Pinjan kanssa neuvoja. Jospa me nyt päästäisiin tuloksiin!

Muumin kanssa treenaillaan luoksetuloa, häkkiin-komentoa ja ihan perusjuttuja. Se osaa ne kyllä, mutta toteutusvauhti on hidas. Välillä on niin koomista kun vislaan ja huikkaan "Pinja, Muumi, häkkiin!". Pinja sinkoaa samalla sekunnilla häkkiin ja Muumi vasta lotkauttaa korvaansa, "aijaa, nytkö?". Sitten se tulee, mutta matkalla kiertää huoneen joka nurkan ja loikka on nii-in hidasta. Ehtii jo epäilys iskeä muistaako se enää minne piti mennä, mutta kyllä se lopulta häkkiin lonkuttelee.



PS. Tässä postauksessa oli nyt kuvia vain Muumista, koska en saanut Pinjasta yhtään järkevää kuvaa. Se inhoaa mallina oloa, toisin kuin Muumi, jota kamera ei häiritse yhtään. 

5.10.2015

Kanille kaveri

Villikaneja. Kuva: Pixabay
Villikaneilla on laajojakin yhdyskuntia, joihin voi kuulua yli sata kania. Kanien määrä riippuu maanlaadusta ja ruokavarastojen suuruudesta, eli kuinka monelle kanille riittää tilaa tunneliverkostoon ja ravintoon. Kaikki yhdyskunnan kanit eivät kuitenkaan kaveraa keskenään, vaan yhdyskunta jakaantuun pienempiin yksiköihin, joissa on yleensä alle kymmenen kania. Lähimmillä naapureilla on siis yhteistä reviiriä, mutta pesäkolot ovat omat. 

Saman yhdyskunnan eri puolilla asuvat kanit väistävät toisiaan ja liian lähelle toisen pesää eksynyt yksilö ajetaan tiehensä. Toisen yhteiskunnan kaneja ei päästetä yhteiskunnan yhteiselle reviirillekään. Yhdyskunnan puolustus on pääasiassa urosten vastuulla. Etenkin pesimäaikaan naaraat puolustava pesäkolojaan, ulkopuolisten lisäksi myös yhdyskunnan toisilta naarailta. 

Vaaran uhatessa yhdyskuntaa puolustetaan kuitenkin yhdessä ja hätätapauksessa toisen koloonkin saa piiloutua. Villikanien yhteiselo perustuu siis pitkälti mahdollisuuteen väistää tarvittaessa ja liittoutua hätätilassa.


Mikä kanille kaveriksi?

Kani on tyytyväsimmillään toteuttaessaan lajityypillistä käyttäytymistään. Miettiessä hankkiiko omalle kanilleen kaveriksi uroksen vai naaraan, villikanien elämästä saa hyvän pohjustan. Villikaneissa ei tosin ole streriloituja ja kastroituja kaneja. Leikkaus yleensä lieventää kanin tarvetta lisääntyä tai naarailla rakentaa ja puolustaa pesää. 

On kuitenkin hyvä muistaa, että luonnossa kaniyhteiskunta toimii nimenomaan tilan ansiosta, kanit pystyvät ohittamaan toisensa tarpeeksi kaukaa, eikä niiden tarvitse kohdata toisiaan jos eivät halua. Lemmikkikanien tilat ovat rajatummat, joten useinkaan kanit eivät voi välttää toistensa kohtaamista jaloittelutilassa, saati häkissä. Tämä vaatii parempaa ystävyyssuhdetta, kuin vain toisen sietämisen. 

Kanille kaveria hankittaessa fiksuinta olisikin yhdistää uros ja naaras. Ne tulevat yleensä keskenään toimeen. Uroksen ja naaraan yhdistämisestä syntyy kuitenkin hillitön kanipopulaatio elleivät jompi kumpi tai molemmat ole leikattuja. Ennen yhdistämistä kannattaa siis leikkauttaa ainakin uros ja pitää varoaika. Tämä siitä syystä, että leikkaamaton uros haluaa astua leikattuakin naarasta. Naaraalle on taas stressaavaa, jos uros on jatkuvasti lisääntymispuuhissa. Leikatutkin urokset toki yrittävät astua naaraita, mutta eivät yleensä ole yhtä innostuneita aiheesta kuin leikkaamattomat. Naaraan leikkauttaminen on järkevää etenkin jos naaras kehittää jatkuvasti valeraskauksia tai on muuten hormonipöllyssä.

Muumi (leikattu uros) ja Pinja (leikkaamaton naaras) ensi kertaa vapaana yhdessä.

Parhaimmassa tapauksessa yhdistetään leikattu uros ja luovutusikäinen naaras. Kuitenkin esimerkiksi minulla oli ensin Pinja, vanhempi naaras. Etsin ensisijaisesti Pinjalle kaveriksi leikattua urosta, ja lopulta ostin Muumin, sillä se oli sen ikäinen että sen pystyi kastroimaan pian. En siis halunnut pyörittää pitkään pienessä asunnossa leikkaamatonta urosta ja naarasta, ja rajasin tästä syystä luovutusikäiset urokset pois.

Pinja on luonteeltaan dominoiva, joten oli alusta lähtien selvää, että se aikoi olla pomo. Muumi puolestaan on luonteeltaan rauhallinen, joka mielummin väistää kuin riitelee. Sen mielestä Pinja saa olla pomo jos sitä kerran huvittaa. Niinpä ystävystyminen oli yksinkertaista. Kanien luonteet siis vaikuttavat tietysti siihen, kuinka ne ystävystyvät toistensa kanssa!

Ähtärin eläinpuistossa kanitarhassa on useita kaneja samassa tarhassa.

Naaras ja naaras, kuinka käy?


Kaksi naarasta voivat myös tulla toimeen keskenään. Helpoiten tämä sujuu mikäli kanit saavat kasvaa yhdessä eli ovat siskoksia, tai jättämällä synnyttäneen emon kaveriksi tämän naaraspoikasen. (Poikuetta ei tietenkään kannata teettää vain siksi, että saisi emolle kaverin. Kaikille muillekin poikasille täytyy löytää koti.) Tietysti voi hankkia myös kaksi luovutusikäistä naarasta eri poikueista.

Toinen naaraista valikoituu johtajaksi, tässä luonteilla on paljon merkitystä. Yritin aikoinaan yhdistää vanhempaa naarasta ja nuorta aikuista naarasta yhteen. Ne tulivat hetkittäin keskenään toimeen, mutta loppujen lopuksi nuori naaras ei sietänyt vanhempaa omalla reviirillään, vaan ajoi sen aina pois. Kanit elivät sulassa sovussa kun välissä oli komppariaita, jonka läpi pystyi nuolemaan toisen nenää ja juttelemaan. Tällöin reviiristä ei tullut riitaa, kun kumpikin tiesi että toinen pysyy aidan toisella puolella. Aidalla vietettiin paljon aikaa toisen kanssa ja nukuttiin kylki kyljessä kalteri välissä. Vanhemman naaraan kuoltua, nuorempi kani selvästi kaipasi sitä. 

Mikäli jompi kumpi naaraista astutetaan tai tulee valeraskaaksi, sen tarve omalle tilalle kasvaa. Tällöin se voi alkaa puolustaa omaa pesäänsä (esim. häkkiä) tai tiettyä reviirin osaa toiselta naaraalta. Osa naaraista kykenee synnyttämään ja kasvattamaan poikaset, vaikka toinen naaras onkin samassa tilassa. Tämä ei kuitenkaan ole itsesään selvää, vaan naaras voi tapella rajustikin puolustaessaan pesäänsä ja poikasiaan toiselta naaraalta.

Urokset voivat sietää toisiaan, etenkin jos ovat veljeksiä ja kasvavat yhdessä tilassa, jossa ei ole naaraita. Yleensä ne tällöin tarvitsevat kuitenkin sen verran tilaa, ettei niiden halutessaan ole pakko olla toisen seurassa. Naaraiden hajukin voi sytyttää kuitenkin urosten välille sodan, sillä naaraista tapellaan verisestikin. Etenkin jos urokset ovat tasaväkisiä, ja kumpikaan ei suostu alistumaan toisen pomotettavaksi, taistelu voi olla kova. Kastrointi voi auttaa uroksia sietämään toisiaan, mutta se ei takaa kanien ystävystymistä. Urosten välinen tappelu voi siis syntyä aivan yllättäenkin, ja sen takia niitä ei yleensä suositella pidettäväksi yhdessä, vaikka jossain tapauksessa yhteiselo onnistuukin.


Kanien suhdekartta

Leikattu uros ja leikkaamaton naaras.
Koskaan ei voi tietenkään aukottomasti etukäteen sanoa, että kani A ja kani B tulevat hyvin toimeen keskenään. Luonteiden lisäksi rotu, tottumukset, tila, vuodenaika & hormonit ja ikä vaikuttavat. Kanikaverin hankinta on hyvä idea, mutta kaikki kanit eivät pidä kaikista kaneista. Esimerkiksi pystykorvaisen kanin on joskus vaikea tulkita luppakorvaisen kanin eleitä. Onkin hyvä muistaa, että samalla tavalla kuin koiranpennut tarvitsevat koirakontakteja pienenä, myös kaneilla ensimmäinen puoli vuotta on merkittävää. Tämä ei tarkoita, että kania kannaittaisi alkaa sosiaalistaa samalla tavalla kuin koiranpennulle kutsutaan koirakaveri kylään. Kanit eivät arvosta satunnaista vierailijaa reviirillään yhtään.

Jos kanille on kuitenkin tarkoitus hankkia lajitoveri suosittelen hankkimaan sen mahdollisimman pian siitä, kun se muuttaa emonsa/sisarustensa luota ainoaksi kaniksi kotiin. Pidämpäänkin yksin eläneelle kannattaa kuitenkin koittaa kaverin hankintaa, sillä ikinä ei tiedä ellei kokeile. Yritin totuttaa Pinjan luovutusikäisenä leikatun leijonaharjasuroksen kanssa kaveriksi, mutta tappelu kävi liian hurjaksi. Myöhemmin Pinja muutti mukanani ja leijonanharjas jäi asumaan vanhemmilleni. Pinja eli useamman vuoden yksin ennen kuin hankin Muumin ja niin se vain ystävystyi, vaikkei ensimmäisen uroksen kanssa yhdistys aikoinaan onnistunut.

Jos kanilaumaa haluaa kasvattaa suuremmaksi kuin kaksi kania, kannattaa muodostaa joko pelkästään naaraista koostuva yhdyskunta tai yhden leikatun uroksen ja naaraiden yhdyskunta. Useampaa kania yhdistäessä on hyvä muistaa tila. Uutta kania ei voida hyväksyä laumaan, ellei kanien mielestä reviirille mahdu uutta kania.  Kanien luonteet merkitsevät tässä paljon, sillä monta dominoivaa pupua tarvitsee paljon enemmän tilaa, kuin yksi dominantti ja useampi alistuva. Kanit eivät kuitenkaan halua olla 24/7 kaikkien kanssa, vaan voivat haluta vetäytyä omiin oloihinsa.

Samalla on hyvä muistaa, että kanille on seuraa myös kanista, joka on verkon takana tai jonka kanssa se ei halua varsinaisesti seurustella. Pahimmat riitapukaritkin ovat kiitollisia, kun toinen rummuttaa hätärummutuksen säikähtäessään. Toisesta kanista on siis turvaa, vaikkei se kaveri olisikaan. Näin oli niilläkin vanhemmalla ja nuoremmalla naaraalla, jotka kaveerasivat komppariaidalla.

Ensi viikolla käsittelen kanien tutustuttamista toisiinsa ja mitä uuden kanin tullessa taloon kannattaa huomioida.

Lähteet: 
Lurppa.net - Kanien väliset suhteet
Inger Milton/Katriina Hautala - Mitä opimme villikaneilta?


4.10.2015

Iloloikkaista Eläinten päivää!

Eteen kaks kol! Muumin marssi. 
Eläinten päivää vietetään kansainvälisesti aina 4. lokakuuta. Samalla Eläinten päivä aloittaa Eläinten viikon, jota on vietetty jo vuodesta 1959 alkaen. Tänä vuonna Eläinten viikon teemana ovat koirat ja SEY kampanjoi koirien liikajalostusta vastaan. 

Kanit eivät tiettävästi olleet koskaan teemana, mutta sehän ei meitä estä juhlimasta pitkäkorvaisia ystäviämme viikon aikana. 



Muumi juhlisti Eläinten päivää valjailemalla maalaismaisemissa. Poika veti välillä semmoisilla iloloikilla, että tunsin itseni varsin hitaaksi koittaessani pysyä minimiehen perässä. Esteet eivät olleet mukana, joten ei pystytty treenaamaan hyppelyitä. Muumi kuitenkin keksi, että kukkapenkin yli on varsin kätevää hypätä. Meitä ei siis haittaa jos esteiden alle tulee kukkavaasit tai radalle pensaseste, niin kuin hevosten esteradoilla näkee. Muumi on jo treenannut!

Tuon kukkapenkin yli hypättiin useamman kerran.

PS. Pinja ei valjaillut, koska projekti "valjaissa on kivaa" on kesken. Bloggaan ensi viikolla tarkemmin tästä projektista. Pinja juhli siis sisätiloissa ja leikki muun muassa männynkävyillä, joita me Muumin kanssa ulkoa kerättiin pupuille. Ne on ihan huippuja leluja, niitä voi järsiä ja heitellä ja aina löytyy uusia kun vanha on liian syöty :)