30.1.2016

Onnea Muumeli!

Kuvat: Johanna B.
Meillä vietetään tänään juhlia. Muumi on saavuttanut yhden vuoden huiman iän. Yksi vuosi on pitkä aika pienen kaniinin elämässä. Toisaalta myös aika lyhyt aika. 

Muumi on ollut minulla nyt kuutisen kuukautta. Aika tuntuu kyllä paljon pitemmältä, sillä ainahan meillä on ollut Muumimies. Miten olemme Pinjan kanssa muka selvinneet ilman?

Kuvat: Johanna B.
Muutaman viikon iässä Muumi näytti aika paljon kaimaltaan Muumipeikolta. Iso kuono ja puhtaan valkea väritys.

Kuvat: Johanna B.
Viime talvena Muumi leikki lumessa. Tänä talvena se ei ole nähnytkään lunta, sillä lumitilanne oli ensin kamalan kehno. Sitten lunta olisi ollut liikaakin, mutta ei käyty maalla, niin ei ulkoiltu. Nyt lumet puolestaan jo sulavat pois, ulkona on kamalan märkää!

Kuva: Johanna B
Velipoikien kanssa ulkotarhassa temmeltäessään Muumista on tullut tosi sosiaalinen kani. Siis kaniineita kohtaan. Ihmisistä se ei niin välitä. Mutta kanit, kaikki kanit on kavereita! Muumi on juuri sopivan hömelö ajatellakseen niin, vaikka muutaman kerran on tullut taltoista. Samalla se on tosi mielenkiintoinen seurattava, Muumilla on nimittäin tosi selkeät eleet kun se viestii Pinjalle. Ehkä sen selkokieli johtuu isoista korvista, joista toinen muuten lurpantaa aina kun unettaa ja on rentoa olla. 

Kuva: Johanna B

Yllä olevassa kuvassa näette, miltä Muumi näytti myynti-ilmoituksessaan. Se oli melkein puolivuotias muuttaessaan meille, eli reilusti yli luovutusiän. Hyvä, ettei kukaan huolinut sitä aikaisemmin, niin se oli juuri sopivassa iässä kesällä. Luovutusikäistä kun en olisi ostanut.


Ostin kesällä valkokarvaisen kanin, jossa oli aavistus harmaata. Yllä olevasta kuvasta näette millainen otus meillä nykyään asuu. Harmaa on lisääntynyt koko ajan ja Muumi ei näytä enää kenestäkään "valkoiselta kanilta ilman punaisia silmiä", miten moni sitä kuvasi silloin kun meillä ensimmäistä kertaa uutta kania ihasteli.

Nyt on kuitenkin aika juhlaan, sillä pikkumies lähtee seikkailemaan kohti toista ikävuottaan! Kuten kuvista näitte, on se aikuistunut silminnähden. Saa nähdä, millainen seikkailujen vuosi toisesta ikävuodesta vielä tulee. Ainakin iloinen, sillä Muumi ei osaa murjottaa minuuttia kauempaa!

Onnea Muumi! Onnea ensimmäinen Charlotta´s-poikue!


Kuva: Johanna B

26.1.2016

Mitä on kanihyppy?

Kuva: Vera L
Kanit liikkuvat luonnostaan loikkien, joten hyppääminen on niille ominaista. Kanihyppy tarjoaakin parhaimmillaan kanille ja ohjaajalle yhteistä mielekästä tekemistä. Kanihypyssä kani suorittaa esteradan valjaissa ja hihnassa ohjaajan kanssa. Kilpailuissa puomien pudottamisesta saa yhden virhepisteen estettä kohti. Lopputulokseen vaikuttavat virhepisteiden lisäksi aika. 

Suomessa kanihyppyä on harrastettu runsaat 20 vuotta. Laji tuli meille Ruotsista 90-luvun alkupuolella ja Suomen estekanit perustettiin vuonna 2004. Ruotsissa kanit ovat kisailleet esteillä jo 70-luvulta. Ruotsalaisen kanihypyn taso onkin ollut merkittävästi kovempi kuin Suomessa, mutta nykyään Suomestakin alkaa löytymään kaneja, jotka pärjäävät länsinaapureilleen esteradoilla. 

Pohjosmaiden lisäksi kanihyppyä harrastetaan ainakin USA:ssa, Kanadassa. Britanniassa ja Australiassa. Laji on vakiinnuttanut asemansa kaniharrastajien keskuudessa ja sen suosio kasvaa jatkuvasti. Pienimuotoisesta näyttelyiden ohessa olevasta lasten hupikisasta on kasvanut oikea laji. 

Suomessa on kisattu suomenmestaruuskilpailut vuodesta 2013 alkaen. Mestaruudesta kisataan neljässä lajissa: suoralla radalla, mutkaradalla, pituushypyssä ja korkeushypyssä. Suomessa on noin 30-40 kania, joilla on osallistumisoikeus SM-tason rataluokille (klassaus eliittiin). Korkeushypyn suomenennätys on tällä hetkellä 95 cm (ME 105 cm) ja pituushypyn ennätys 290 cm (ME 300 cm).

Vuonna 2015 SM-kisat pidettiin Maskussa.

Voiko risteytyskani osallistua?

Kanihyppy on siitä loistava laji, että joka ikinen kani saa rodusta tai roduttomuudestaan huolimatta osallistua. Nykyään estekisoissa näkee paljon esteristeytyksiä. Ne ovat risteytyskaneja, jotka on jalostettu estehyppyä ajatellen. Valtaosa kisaavista kaneista on kokoluokaltaan kääpiöitä tai pieniä. Suuremmatkin kanit voivat kuitenkin tykätä esteistä, joten koko ei ole este harrastuksen aloittamiselle.

Suomen estekanien sääntöjen mukaan kanin on oltava vähintään neljä kuukautta vanha, jotta se saa osallistua kilpailuihin tai harjoituksiin. Ikärajan alla olevaa kania ei saa myöskään hypyttää kilpailupaikalla treenimielessä. Eliittiradoilla ja pituus- ja korkeushypyssä ikäraja on kahdeksan kuukautta. 

Korkeushypyn SM-kisojen alkuhyppyjä vuonna 2015.
Yläikärajaa kanihyppyyn ei ole. Vanhempikin kani voi siis oppia vielä hyppäämään esteitä. Kannattaa kuitenkin edetä kanin jaksamisen mukaan ja miettiä esteiden koko ja hyppyjen määrää. Mestarihyppääjätkin jäävät eläkkeelle ja ottavat vanhemmiten rennommin. 

Kilpailuissa ohjaajan iällä ei ole merkitystä. Kanihyppy onkin siitä hieno laji, että niin lapset kuin aikuiset voivat osallistua samoihin kilpailuihin. Tärkeintä on taito käsitellä kaniaan ja ohjata sitä radalla oikein.

Kanihypyn luokkajako

Kanihypyssä on kaksi erillistä rataa: suora rata ja mutka rata. Suoralla radalla esteet ovat peräkkäin ja kani etenee suoraan alusta maaliin saakka. Mutka radalla esteet on aseteltu kentälle samalla tavoin kuin esteratsastuskilpailussa. Ohjaaja ohjaa kanin esteeltä toiselle oikeassa järjestyksessä.

Kilpailuissa noudatetaan luokkajakoa, jolla mahdollistetaan samantasoisten kanien kilpaileminen samassa luokassa. Luokka-asteet ovat helppo, keskivaikea, vaikea ja eliitti. Esteet muuttuvat haastavimmiksi ja esteiden määrä kasvaa vaikeusasteen mukana. Tasapuolisuuden lisäksi luokkajako turvaa, ettei kania ilmoiteta sille liian haastavaan luokkaan liian aikaisin. Ensikertaa kisoihin osallistuva kani on siis ilmoitettava joko aloittelijaluokkaan tai helppoon luokkaan. 

Kuva: Henna L.

Kanit saavat kilpailusta klassaus- eli luokkanousupisteitä. Pisteen saa suorittamalla radan enintään yhdellä virheellä. Kun helposta radasta on pisteitä koossa kolme (eli vähintään kolme kilpailua takana), kani nousee keskivaikeaan luokkaan. Tällöin se ei saa enää kilpailla helpossa, vaan ainoastaan keskivaikeassa. Keskivaikeasta luokasta alkaen nousupisteitä tarvitaan neljä, jotta kani "klassautuu".

Pisteitä lasketaan erikseen suoralta ja mutkaradalta. Tämä tarkoittaa, että kani voi esimerkiksi klassautua suoralla radalla keskivaikeaan, mutta kisata mutkaradoilla yhä helppoa. Aloittelijaluokassa kilpaileva kani ei ole saanut sijoittua helpolla radalla, eikä sillä voi olla yhtäkään klassauspistettä. 

Tänä vuonna SEK ottaa käyttöön myös keskivaikean luokan aloittelijoille. Luokka on tarkoitettu kaneille, jotka ovat klassautuneet keskivaikeaan, mutta joilla ei ole vielä luokasta klassauspisteitä. Uudella luokalla halutaan helpottaa kanien kehittymistä haastavien ratojenhyppääjinä sekä antaa mahdollisuus kaneille, jotka kehittyvät hitaammin. 

Kuva: Maisu.
Artikkelisarja jatkuu ensi viikolla. Käsittelen silloin sitä, kuinka kani opetetaan esteille. 

19.1.2016

DIY: Kauralaarin teippaukset


Sisäkanien omistamisen ei pitäisi mielestäni tarkoittaa sitä, että ei voisi sisustaa. Täytyy vain keksiä käytännöllisiä, turvallisia ja samalla kauniita ideoita. Kerroin aikasemmin kahdesta korista häkin päällä, jossa säilytän kanien tavaroita.

Katse kiinnittyi kaurapussiin korien vieressä. Pussi oli aika ruma, mutta kaapiin sitä ei voinut piilottaa. Häkin päällinen oli fiksuin paikka, mutta ulkomuotoa piti kaunistaa. Tarvittiin siis kaunis säilytysastia. 

Löysin itseni tutkailemasta verkkokaupoista löytyisikö kanikuvioista teippiä. Löytyihän sitä, Teippitarhasta. Olin saanut päähäni vision teipatusta kauralaarista.




Ikean kuiva-aineiden säilytysrasian kylkeen kiinnittyi kaniteippi. Hyvin yksinkertainen tuunaus, joka toi rasiaan kuitenkin hyvin ilmettä. Teippasin ensin rasian yläreunaan maalarinteipin ja sitten kaniteipin maalarinteipin linjan mukaan. Niin sain puputeipin suoraan.

Kannen saa ilmatiivisti kiinni, koska rasia on tarkoitettu kuiva-aineden säilytykseen keittiön kaapissa. Muovinen rasia kestää myös pesun. Puputeippikin kestää käsin tiskauksen tarvittaessa, muovi kun on. 

 Nyt ei ole mikä tahansa rasia häkin päällä, vaan selvästi kanien oma.



16.1.2016

Tammiarvonnan voittaja


Tammiarvontaan osallistui paljon väkeä blogissa ja jonkun verran myös Facebookin puolella. Kiitos jokaiselle osallistujalle. Listasin kaikki ideanne kalenteriini ja ammennan sieltä blogiin aina kun sopiva hetki käy. 

Bloggauksia toivottiin estetreeneistä ja muusta elämästämme. Videoitakin, ja niitä on kyllä piakkoin tulossa. DIY-bloggauksia toivoi useampi ja teidän iloksenne voin todeta, että minulla on parikin DIY-ohjetta hautumassa. Tänään yhden niistä toteutin ja siitä ensi viikolla lisää! Kaiken kaikkiaan inspiroitte bloggaustani toiveillanne ja pyrin toteuttamaan niin paljon kun suinkin pystyn. 

Tammiarvonnassa arvottiin yksi palkinto blogissa osallistuneille, toinen Facebookissa osallistuneille. Blogin puolella arvonnan voittaja on nimimerkki Romeo! Onnea!

Mikäs oli Pupunpajan yllätyspaketin sisältö? Voittajille lähtee pupuaiheinen heijastin, joka kiinnitetään takana olevalla neulalla. Voittajan kanille Pinja ja Muumi suunnittelivat Jussinpussin, joka sisältää kauraa, kuivattua voikukkaa ja hiukan kuivattua kehäkukkaa.




13.1.2016

Estevaraston kunnostustalkoot


Puput on pitäneet esteilystä jonkinlaista talvilomaa. Tänään kuitenkin aloitin esteiden kunnostamisen. Muutama sinkilä irtosi jo kesällä, kun esteet oleskelivat pitempään auton takakontissa säilössä. Tänään naulasin uudet sinkilät puuttuvien tilalle. Vino este on myös odottanut ylimpien sinkilöiden naulausta, koska paketti loppui aikoinaan kesken. Nyt naulasin nekin paikoilleen, jotta puput saavat vähän haastavamman esteen. 

Tällä hetkellä estekalustoon kuuluu vaatimattomasti kaksi estettä. Toinen on tavallinen pystyeste ja toinen vino este. Maalamattoman karuja ja sinkilät naulattu vähän vinoon molemmissa. Tehty jostain jämälaudoista, eli hirmuisia investointejakaan ei ole tarvittu. Rohkeasti vain itse kukin siis nikkaroimaan.


Pystyesteen maksimikorkeus on 33 cm. Vino este oli ennen 38-senttinen, joka on siis tuon vinon osuuden korkein kohta. Nyt lisäsinkilöiden ansiosta pystyosaan saa puomit 50 senttiin. Tuo este on onneksi siitä kätevä, että siihen saa vaihtuvuutta kun hypyttää eri suunnista ja laittaa puomeja eri kohtiin. 

Uusille esteille olisi kuitenkin tarvetta, jotta rataa saataisiin pidemmäksi. Täytyy alkaa suunnittelemaan ja nikkaroimaan uusia esteitä kevään edetessä, jos olisi kesällä vähän paremmat treenimahdollisuudet. Joskin meillä on harvoin treenimahdollisuuksia ulkona ja sisälle ei mahdu kovin monen esteen rataa.



Olen tehnyt treeneihin yleensä neljän esteen radan niin, että alku ja maali ovat erikseen, esimerkiksi pari kirjaa johtimiksi lattialle ja puomi siihen päälle. Ideana mallata kisoissa olevaa alkua ja loppua. Mutta kirjoitan meidän treeneistä vielä erillisiä bloggauksia, niin olkoon tämä nyt tästä. Päätin muuten, että seuraavan artikkelipostauksen aihe on kanihyppy!

PS. Mun puomit on tehty paikallisesta ilmaisjakelulehdestä. Niihin olen julkaisut DIY-ohjeenkin aikaisemmin. 

10.1.2016

Kanieni hyvät ja huonot puolet

Listasin aamulla kaikki tähän mennessä Tammiarvontaan osallistuneiden postaustoiveet ja päätin toteuttaa yhden heti. Blogissani ei ole vielä kertaakaan listattu pupujen hyviä ja huonoja puolia, tykkään itsekin lukea toisten kaniblogeista näitä postauksia. Joten korjataanpas seikka heti. 

Pinja pyytämässä silittelyhetkeä.


Pinja

Hyvät puolet:

+ Motivoitavissa ruualla melkein mihin tahansa.
+ Hirmuisen rohkea pupu, joka on avoin uusille jutuille. Etenkin jos saa hetken aikaa totutella. 
+ Siisteys. Pissat ja papanat menee kummatkin pottaan. Voin luottaa Pinjaan ja pystyn pitämään sitä vapaana makuuhuoneessa vaikkei kukaan olisi kotona. Se menee sänkyyn, mutta ihan sama, ei se siellä mitään riko. Se asettelee peittoa etukäpälillään, mutta ei rei'itä. Sen sijaan omaa pyyhettään se rei'ittää kyllä :)
+ Pinja tulee melkein joka päivä sängyn reunalle istumaan (joskus monta kertaa), kun olen tietokoneella (joka on sängyn vieressä). Se tietää, että keskeytän hommani, olin tekemässä mitä tahansa ja silitän ainakin vähän nenästä. Koulu- ja työstressiä helpottaa kummasti, kun keskityt edes minuutiksi jänöön kesken kaiken ja silität vain. Noista hetkistä on muodostunut minulle ja Pinjalle yhteinen tärkeä tapa.

Huonot puolet:

- Ärhäkkä. Syöksyy muristen ruokakupille ja iskee helposti hampaat käteen, jos et tiedä mitä olet tekemässä. Minulle ei mikään ongelma, mutta jos lähden reissuun ja jätän jänön hoitoon, niin hoitajia ilmeisesti hirvittää välillä. Komentelee myös Muumia, mutta Muumi onneksi on mielellään tossun alla. 
- Uhkarohkea. Pinja on muun muassa hypännyt tuolille ja siitä selkänojan yli vain todetakseen, että putoaminen sattuu. Luulee joskus olevansa liito-orava ja koittaa hypätä ihan liian pitkää matkaa tasolta toiselle, epäonnistuu parilla sentillä ja tulee mukkelismakkelis lattiaan. Estehypyn kannalta toki myös hyvä juttu, koska uskaltaa yrittää isoja hyppyjä, vaikkei kunnolla näe minne tulee alas. Jäniksen turvallisuuden kannalta kuitenkin huono. Joudun tosissani miettimään mihin laitan tasoja, ettei kaveri lähde kiipeämään. 
- Ruokamaanikko. Menee ruuasta (pelletti, porkkana, kaura, korppu, mikä tahansa) niin sekaisin, ettei malta keskittyä. Jo pelkkä naksutuslaitteen naks saa jäniksen kierrokset nousemaan liian ylös aivotoimintaan, joten ruualla palkkaus on vaikeaa. 

Muumi, aina yhtä viattomana sängyssä leikkimässä.

Muumi

Hyvät puolet:

+ Tosi utelias ja avoin. Tutustuu uusiin asioihin mielellään ja tulee katsomaan mitä puuhailen, jos teen jotain vähänkin erikoisempaa kuin yleensä. Muumista voi saada kaverin niin siivoukseen (kunhan ei imuroi) kuin askarteluun. 
+ Nopea oppimaan. Muumi malttaa keskittyä opetettavaan asiaan ja tajuaa tosi nopeasti, mitä koitan sille selventää naksutuskoulutuksessa. Sählä-Pinjaan verrattuna mallioppilas. 
+ Lupsakkuus. Muumilla on tiettyä luppien lupsakkuutta. Sen toinen korva roikkuu usein "puolitangossa" vaa'assa ja sen koko olemus viestii tiettyä rentoutta. Samaa on myös sen asenteessa. Muumia katsellessa tulee aina hyvä mieli. Se on vain niin hauskannäköinen ja keksii aina jotain höpsöä tohotettavaa, joka saa sen vaikuttamaan vähän hölmöltä.  
+ Aina iloinen. Muumi juoksee joka päivä iloloikkarallia. Sen uusin huvi on hiipiä lähelle minua ja kun huomaan sen, juosta piiloon mutkitellen ja iloloikilla. Erityisesti sänkyyn on hauska mennä salaa ja vastata loikkariehunnalla kun sanon "Muumii" komentaessani sitä pois.
+ Halittava. Juuri sopivankokoinen kani kainaloon lötköttämään. Ja onneksi myös lötköttelee ihan mielellään kainalossa, ainakin jos ei ole leikit kesken ;)

Huonot puolet:

- Ei täysin luotettava. Kuten edellä kävi ilmi, Muumilla ei ole lupaa mennä sänkyyn. Se näyttää haluavan kaivaa ja järsiä sielläkin. Enkä ihan luota sen sisäsiisteyteenkään sängyn osalta. Muuten se kyllä tekee pottaan ihan oikein. 
- Käyttää hampaitaan todella taitavasti. Osaa (ja jaksaa!) esimerkiksi nostaa makuuhuoneen ovessa olevaa lapsiporttia hahlossa ylöspäin niin, että saa jo melkein portin auki. Häkin ovi aukeaa tuosta vain, jos kahta varmistavaa rissaa ei muista laittaa kiinni. 
- Järsijä. Muumi on inspiroinut myös Pinjan maistelemaan lattialistaa ja sängyn runkoa. Nykyään molemmat ovat tässä yhtä riiviöitä. Muumi on järsimisinnokkain kani, jonka olen omistanut. Sille joutuu keksimään jatkuvasti lisää luvallista järsittävää, kun se kaluaa keppejä sitä tahtia kun niitä sille antaa... Ja purihan se myös kaiuttimien audiopiuhan poikki. 

PS. Huomatkaa, että arvontaan ehtii osallistua yhä niin blogissa kuin Facebookissakin.

3.1.2016

Tammiarvonta!

Mikä olisi parempi tapa aloittaa vuosi 2016 kuin arvonta? Edellisestä arvonnasta on jo aikaa, ja uusia lukijoita on kertynyt mukavasti lisää. Nyt uudetkin lukijat pääsevät mukaan osallistumaan, sillä Pupunpaja pitää tammiarvonnan! Ja koska haluan parantaa blogia, kysyn tietenkin, mistä haluaisitte blogissa lukea ja millaisia kuvia nähdä. Mielipiteensä kannattaa kertoa, sillä sen avulla saa mieleistä luettavaa ja saattaa samalla voittaa Pupunpajan yllätyspaketin. Lukijoille on jälleen luvassa extra-arpa.

Arvonta on yhtä aikaa käynnissä sekä blogissa että Facebookissa. Viimeisten viikkojen aikana Facebookin kautta seuraavien määrä on ylittänyt Bloggerin kautta lukevien määrän! Tästä ilosta arvon erikseen voittajan blogin puolelta ja Facebookin puolelta. Näin ollen kaksi ihmistä voittaa Pupunpajan yllätyspaketin. Yllätys koostuu useammasta asiasta, ja se sisältää mm. uniikin Pupunpajassa tehdyn kanimaisen käsityön ;)


Osallistumisohjeet blogiin:
Kirjoita tämän postauksen alle kommentti, jossa kerrot seuraavat asiat:

  • nimen/nimimerkin 
  • sähköpostiosoitteesi
  • oletko blogin lukija + minkä kautta luet (esim. blogger)
  • millaisesta asiasta/aiheesta haluaisit lukea Pupunpaja-blogista

Koska luotan teiltä tulevan hyviä ideoita, lupaan yrittää toteuttaa mahdollisimman monta, mihin vain kykenen. Voit siis ehdottaa ihan yleistä bloggausaihetta kuten "enemmän postauksia estetreeneistä" tai sitten artikkelin aihetta tyyliin "artikkeli kanin ostamisesta". 

Pupunpajan Facebook-sivuilla voi osallistua arvontaan myös. Siellä arvotaan siis toinen yllätyspalkinto. 

Arvonta suoritetaan 16.1.2016. Blogin kautta voittaneelle laitan sähköpostia asiasta ja voittajan etunimi/nimimerkki julkaistaan blogissa. 

PS. Pupunpaja on nyt Blogipolun kautta luettavissa!



1.1.2016

Uusi vuosi, uudet kujeet


Ajatuksia vuodesta 2016? Tavoitteita ja lupauksia? En aio asettaa mitään ihmeellisiä tavoitteita kaniharrastuksen suhteen tällekään vuodelle, joten semmoista bloggausta ette saa. Blogiin olen ajatellut panostaa lisää, koska tykkään bloggaamisesta ihan kauheasti. Blogia tulen siis kehittämään tämän vuoden aikana varmasti. Siihen liittyen saattekin ylihuomenna sunnuntaina seuraavan postauksen. 

Toinen kirjallinen juttu, jota kehittelen blogin lisäksi tänä vuonna lisää on Pirkanmaan Nakerjat ry:n jäsenlehti Nakertajat. Suosittelen yhdistystä lämpimästi kaikille pirkanmaalaisille ja miksei muillekin. Enhän minä itsekään asu Pirkanmaalla (enää), vaan miksi vaihtaa kivaa jengiä kun kerran on sinne liittynyt? (Muumi on tosin pirkanmaalainen, joten tarkemmin ajateltuna onhan meillä edustava nakertava yksilö.)

Valjasmyyntiä kisoissa olisi tänäkin vuonna kiva tehdä.
Pupujen suhteen toivon vuodelta 2016, että ehdin käymään hieman enemmän pet-näyttelyissä etenkin Pinjan kanssa. Muuminkin haluaisin ainakin kerran käyttää ja katsoa miten menee. Muumin kanssa yritän myös käydä estekisoissa suhteellisen aktiivisesti. Toimittelen tilausvaljaita tänäkin vuonna joka kisoissa joissa käyn postituksen lisäksi. Toivottavasti pääsen jonnekin kisoihin/näyttelyihin myös myyntipöydän kanssa, koska se on huippua puuhaa.

Valjaista puheen ollen: laitan valjaiden tilauksen jäihin tammikuuksi. Kuosilista täytyy päivittää ja muutenkin parantelen systeemiä vähän. Saatte sitten helmikuun alussa nähdä mitä sain aikaan. En vielä oikein itsekään tiedä, mutta sittenpä nähdään :D



Lähtökohtasesti toivon tältä vuodelta mukavia ja unohtumattomia hetkiä pupujen kanssa yhdessä. Treenailemme esimerkiksi naksutinjuttuja, joista kumpikin pupu selvästi pitää. Naksutuksesta puheenollen, se lupaamani treenivideo tulee kyllä pian! Videot ovat siis yksi lisä tänä vuonna blogiin.

Pinja muuten juhli vuodenvaihdetta railakkaasti herkuttelemalla. Tarkistin kanien juomapulloa karkkipussi kädessä ja jotenkin sieltä tippui karkki suoraan häkkiin. Jänis löysi karkin luonnollisesti nopeammin kuin minä, ja vilisti se suussaan karkuun. Puolet se ehti syödä ennen kuin onnistuin saamaan karkin pois. Niin meni jänön mahaan puolikas mangonmakuinen hedelmäkaramelli. Ei se siitä mitään mahanpuruja saanut, mutta minulle kyllä irvisteltiin episodin aikana ja jälkeen. Olin se kamala täti, joka vie karkin lapselta.