29.12.2014

Jäniksen junamatka

Kävimme jouluna vanhempieni luona ja Pinja tietysti tuli mukaan. Matkaa taitettiin pieni pätkä paikallisbussilla ja useampi tunti junassa. 

Busseissa kani saa yleensä matkustaa ilmaiseksi. Itse olen pari kertaa joutunut maksamaan pitkän matkan bussissa lisätavaramaksun kun kani on ollut mukana. Tässä on ilmeisesti eri linja-autoyhtiöillä eri käytäntöjä. VR:llä joka lemmikistä on sama viiden euron lemmikkimaksu kaukoliikenteen junissa (lähiliikenteen junissa ilmaista). Samassa laatikossa matkustavat kanit pääsevät samalla lemmikkimaksulla, eli maksu peritään boksien määrän mukaan.

Pinja on junaillut jonkun verran pienestä pitäen. Se junaili jo sinä päivänä kun saapui minulle kaksikuukautisena Turusta Savoon. Junassa se on joutunut usein koiran viereen, mutta vaikka se ei muuten hirveästi olekaan koirien kanssa tekemisissä, se ei välitä koirasta jos koira ei välitä siitä. Tuijottavat, haukkuvat ja vinkuvat koirat ovat siitä epäilyttäviä ja ärsyttäviä. 

Peitänkin junassa Pinjan kuljetuslaatikon tuubihuivilla, ihan vaan että koirat eivät näe kania ja Pinja kokee olevansa enemmän suojassa. Boksin ritiläseinät ja katto nimittäin takaavat ilmanvaihdon lisäksi vähän liikaa avaruutta kanille, joka on mielellään piilossa, kolossa. Pinjalla oli boksissa pyyhe ja paljon heinää. Junassa kaadoin vettä sen oveen kiinnitettävään kuppiin ja tarjosille sille rusinoita. Yleensä Pinja ei syö kovinkaan paljon reissussa, mutta perille päästyään heinästää heti. Tällä kertaa pari rusinaa maistui jo junassa. Boksissa nukkumisen ja istuskelun lisäksi Pinja myös tähysteli käytävän toisella puolella olevaa koiraa, sekä asetteli heiniä ja pyyhettä kivempaan asentoon. Laatikosta kuului välillä aikamoinen ruovinta. Boksin ovessa olevalle purublokkerillekin oli siis käyttöä.

Lemmikkivaunussa on mielestäni lähes aina hyvä tunnelma. Milloinpa suomalaiset juttelisivat iloisesti monta tuntia tuntemattomalle vieressä istujalle kuin lemmikkivaunussa. Siellä on jotenkin hyväksyttävää alkaa jutella, kysellä toisen lemmikistä, kertoa kokemuksia ja miettiä maailman menoa. Keskustelu lähtee jo ihan siitä, kun kerron vieressä olevalle koiranomistajalle, että laatikossani on kani. Ihan vain, että tietää sitten itse koiransa ja sen reaktion vieressä olevaan kaniin. 

Pinjan kanssa reissatessa saan aina iloisia hymyjä ainakin muutamalta vastaantulijalta. Tällä kertaa juna-asemalla vastaan tuleva nuori mies pysähtyi, katsoi kantamaani kuljetuslaatikkoon ja hymyili sitten niin iloisesti, että itseänikin alkoi hymyilyttämään. Kyllä, laatikossa on jänis. Kaunis ja ihana pitkäkorva, joka saa sinut hymyilemään. 


24.12.2014

Joulukalenteri #24


Jouluaatto on täällä tänään. 
Monen kanin jouluun kuuluu herkkuja ja hellittelyä. Jouluarvontaan tulleiden vastausten mukaan puput saavat herkkuja omista pipareistaan aina omaan jouluateriaansa asti (tai joulukuusen alaoksiin, nomnom). 

Pinja syö tänään arkisen ruokansa lisäksi rusinoita ja kuivattua leipää. Rusinat ovat jotain, mitä jänis rakastaa hirmuisesti. Oikein ekstraherkku. Herkuttelun lisäksi tietysti paneudumme temppujen tekoon. Pinja saa myös paljon silittelyä ja osallistua ihmisten mukana joulun viettoon. Niin ja ihan oman joululahjan. Tänä vuonna Piitun joululahja näytti tältä:



Jänis alkoi leikkimään sillä heti. Arvasin, että se tykkäisi siitä.

Mutta nyt haluatte varmaan tietää, kuka voitti jouluarvonnan?
Voittaja on Annika Kiikala! Voittaja saa sähköpostin myöhemmin tällä viikolla.

Nyt toivotamme Pinjan kanssa kaikille hyvää joulua ja iloista vuotta 2015!



23.12.2014

Joulukalenteri #23

Enää yksi yö jouluaattoon!

Minä, Pinja, olen ollut tänä vuonna tosi kiltti jänis. Jos nyt ei lasketa yhtä syötyä laturinjohtoa, kaluttuja kaltereita ja muutamaa näykkäisyä nilkkaan ja sormiin. Mutta ne ovat osa minua, ja minulla on oikeus olla minä. 

Joulussa pidän eniten rusinoista. Niitä ostettiin viime viikonloppuna ja olen saanut jo muutaman maistaa. Parhaiten rusinoita saa kun hyppää pyynnästä sänkyyn. Hyppään minä tosin pyytämättäkin. Sängyssä on mukava loikkia iloloikkia, tampata etutassuilla hieman peittoa ja nuolla lakanoita. En ole ikinä tehnyt yhteenkään lakanaan reikää! Nuolen ja tamppailen vain. Rei'itän ainoastaan ikiomaa pyyhettäni. Mielestäni tämä osoittaa, että olen todella kiltti kaniini, joka ansaitsee suuren herkkuporkkana-aterian huomenna! (ja ylihuomenna ja tapanina...)

Tänään olen nukkunut todella pitkänä pupuna häkissäni. Nyt kun minulla on mökki häkissä, voin maata mökin ja heinälaatikon välissä. Nälän yllättäessä ruoka on vieressä, ja vaaran yllättäessä piilo. Täydellinen paikka nukkua ihan pitkänä. Heinissä on aika kiva nukkua. Ups, siitä muistui mieleen se yksi päivä kun pissasin heinälaatikkoon. Väittivät, että joka kani sortuu moiseen, että minäkin sitten menin pissaamaan kun silmä vältti. Ei siitä sen enempää. Nyt en saa enää istua niin vapaasti heinissä. 

Vapaudesta puheenollen. Näin jouluna ihmiset ovat kotona, niin vapaana olokin on paljon kivempaa. Eihän sitä yksin kotona ollessaan jaksa kun nukkua. Nyt kun talo on täynnä elämää, niin on niin paljon enemmän katseltavaa ja kuunneltavaa. Ja haisteltavaa, jouluna tuoksuu erilaiselta. Kinkun tuoksusta en pidä, mutta joulukuusi. Siinäpä jotain jota tekee mieli puraista. 


22.12.2014

Joulukalenteri #22

Pinea-kassit



Musta kangasväri on yksi sottaisimmista aineista, jota tiedän. Yrität pestä sitä pois sormistasi ja sen jälkeen saat pestä koko kylpyhuoneen. Väri leviää uskomattoman nopeasti pesutilanteessa, sillä se värjää vedenkin mustaksi. Lavuaari muuttuu harmaaksi ja sen saa hangata pesuaineen kera. Kankaanpaino on siis mitä parhainta joulupuuhaa.

Minulta on kyselty myynkö kangaskasseja. Nytpä siis tiedoksi, että olen aloittanut kassien painon yhden erän myyntiä varten. Ristin kanikuosin Pineaksi. Pinea on osa pinjan (puulaji) latinankielistä nimeä. Painan vielä hieman lisää, sillä toisin kuin valjaita, näitä ei voi tehdä sitä mukaa kun tilauksia tulee. Yhtä kassia kun ei ole järkeä painaa, vaan kannattaa tehdä useampi kerralla.

Pinea-kuosia on mielenkiintoista painaa, sillä jokaiselle kanille tulee uniikki karvakuviointi. Se onkin yksin käsinpainamisen hienouksia, ei tule mitään massaa, vaan yksilöllisiä tuotteita.

Kassit tulevat myyntiin tammikuun alussa. Ne ovat luonnonvalkeaa orgaanista puuvillaa, joissa on pitkä hihna. Eka erä tulee olemaan aika pieni ja pääasiassa mustia printtejä. Kartoitan tällä erällä onko näille kysyntää, eli otanko jatkossa myös kasseja myyntiin esimerkiksi näyttelyihin, joissa myyn valjaita.


21.12.2014

Joulukalenteri #21

Perinteinen kuulumispostaus tähän väliin, koska meille kerrankiin kuuluu tosi jännää!

Ainakin siis Pinjan mielestä jännää. Eilen illalla nukkumaan mennessä mies sai idean, että miksei Pinjan pahvilaatikkomajaa voisi laittaa sen häkkiin. Pohdittiin siinä hetki asiaa, ja ei kun koittamaan! Tuo majahan on siis ollut lipaston ja kirjahyllyn välissä, toisella puolella huonetta kuin Pinjan häkki. 



Pinjaa vähän kummastutti, että aloin illalla myöhään säätämään sen häkissä. Poistin häkistä riippumaton, joka on neliönä tosi epäkäytännöllinen. Pinja ei siis ole siellä nukkunut, vaan käyttänyt sitä lähinnä tasonjatkeena/kattona. Pahvilaatikko sujahti häkkiin tosi hyvin ja siinä oli reiätkin oikeissa kohti. Pinja pääsee kulkemaan sen läpi ja loikkaamaan sen katolle. Kieltämättä olenkin miettinyt, että häkissä olisi hyvä olla ihan oikea piilopaikka. Nytpä sitten on!

Pinja suhtautui muutokseen innolla, ja tutkaili oitis mökkinsä uutta sijainti. Aamulla se jo kaahasi häkissä rallia. Alakertaa ympäri ja sitten mökin katon kautta ylätasolle, alas ja taas alakertaa ympäri. Niinhän siinä käy, että kun teet häkkiesittelyn niin parin päivän päästä häkin sisustus muuttuu. Sen verran tyytyväinen sekä minä että jänis olemme tähän ideaan, että maja jäi nyt häkkiin. Pinjalla on kuitenkin huoneessa kirjahyllyssä peti ja sängyn alla makuupaikka. Ettei sitä mökkiä nyt välttämättä enää tarvittu tuonne muualle tukikohdaksi. 


Mökin siirto oli jäniksestä jännä juttu, mutta vielä huimempi juttu sen mielestä tapahtui tänään. Otin Pinjan taas kerran sylissäni olohuoneeseen telkkaria katsomaan. Siinä sohvalla kania silitellessä päätin koittaa mitä tapahtuu jos lasken kanin lattialle. Pinjahan ei ole muualla huoneistossa ikinä loikkinut vapaana, estetreenien aikaan valjaissa toki. 

Mitähän tuolla oven takana on?
Pinja suuntasikin heti eteiseen, jonka se tuntee hyvin juurikin estetreeneistä. Se juoksenteli eteisen käytävää edes takaisin, ryömi kaappien alle ja innostui kun löysi oman kuljetuslaatikkonsa eteisen nurkasta. Mielenkiintoista kyllä, Pinja ei tullut olohuoneeseen tai keittiöön ollenkaan, vaan keskittyi eteisessä spurttailuun ja leuan hieromiseen joka paikkaan. 

Sitten se loikki avonaisesta portista makuuhuoneeseen ja meni häkkiinsä istuskelemaan. Minä suljin portin ja Pinja koitti vasta reilun tunnin päästä, jos pääsisi portista eteiseen. Joskus estetreenien jälkeen Pinja on heti portilla kolistelemassa, että tahtoisi takaisin eteiseen. Nyt taisi olla niin jännä olla ihan vapaana, että meni tunti toipuessa :D


Portti onkin auki. En kyllä uskalla tuonne olohuoneeseen...

Tämä oli oikeastaan osa Pinjan joululahjaa. Pinja nimittäin ihan varmasti toivoo, että portti olisi yhä useammin auki ja se saisi liikkua koko asunnossa vapaana. Oikeastaan tähän ei olekaan muuta estettä kuin sähköjohdot ja pari onkaloa, joiden sisään mönkiminen on vaikea estää. Makuuhuone on siis ainoa täysin kaniturvallinen huone, muualla kania joutuu koko ajan vahtimaan. Varsinkin tällaista hyppyintoilija huimapäätä, joka rakastaa istua sohvien selkänojilla, kirjahyllyissä ja muissa mukavissa tähystyspaikoissa.

Otettiin me myös muutamia joulukuvia, mutta näätte ne sitten myöhemmin :)


20.12.2014

Joulukalenteri #20

Enää neljä yötä jouluaattoon! Meillä on käynnissä joulusiivous. Pinja inhoaa imuria ja linnoittautui pahvilaatikkoonsa imuroinnin ajaksi. Imurin mentyä takaisin kaappiin, piti toki tarkistaa, että joka paikka. Ilmeisen hyvää jälkeä tein, koska jänöneiti meni heinästämään heti tarkastuksen jälkeen. Kyllähän ihmisetkin syövät ensimmäisenä, kun ovat selvinneet pelottavasta hetkestä! 





Joulusiivouksen aikana löytyi muuten yksi pajupallo, jonka sisällä on kuivattuja omenanpaloja. Avaamaton pakkaus, joka oli liukunut hyllyn perällä näkymättymiin. Pinjan rakastaa pajupalloja, joten kyllä taas kannatti siivota!

Pupunpajan joulukalenterissa on enää neljä luukua jäljellä. Vielä ehtii kuitenkin yhden pika-arvonnan repäisemään. Palkintona perinteisesti valjaat. Voittaja saa itse päättää haluaako lapa- vai H-valjaat. Kuosivalikoimasta voi itse valita värin ja kokokin on toki päätettävissä.



Osallistuminen vanhaan tuttuun tapaan, eli tämän postauksen alle kommentti, jossa kerrot seuraavat asiat:
1. Nimi/nimimerkki
2. Sähköposti
3. Sinun ja kanisi yhteinen joulupuuha/kuinka ilahdutat kaniasi jouluna.

Kohdan kolme vastauksia hyödynnän jouluaaton kalenteribloggauksessa :) Samassa bloggauksessa julkaisen voittajan, ja voittajalle lähtee myös sähköposti. Arvontaan voi osallistua myös lähettämällä sähköpostia osoitteeseen saara[AT]pupunpaja.fi.


19.12.2014

Joulukalenteri #19

Olivian tarina

Olivian tarina liittyy jouluun, sillä se alkunsa marraskuussa 2006. Tai oikeastaan silloin minä liityin Oliviaan tarinaan. Olin lukiossa, asuin vanhempieni luona ja minulla on tyttö (Notte) + leikattu poika (Jonsu) -kanipari. Yhtenä iltana kaniharrastajakaverini kysyi, olinko huomannut että paikallisella löytöeläinsuojalla oli kani. Katsoin kanin kuvaa eläinsuojan sivuilta ja totesin kaverilleni, että toivottavasti tuo kani pääsee jouluksi kotiin. Olisin ottanut sen itse vaikka heti, paitsi ettei juuri keskenään sopuun päässeen kanipariskunnan sekaan voisi nakata aikuista tyttökania!

Joitain päiviä myöhemmin toinen kaniharrastajakaverini soitti, ja kertoi että löytyöeläinsuojalta oli otettu yhteyttä. Kani oli ollut nyt kaksi viikkoa suojassa, eikä omistaja noutaisi sitä. Suoja halusi löytää kanille sijaiskodin, koska muuten se olisi lopetettava. Kanin majoittaminen suojalla oli vaikeaa, sillä käytännössä se asui kissatalossa. Ystäväni kysyi, voisinko tarjota kanille sijaiskodin. Tuumasin, että soitan kohta uudestaan, puhun ensin vanhemmilleni. 

Niin siinä sitten kävi, että isä haki Olivian meille heti seuraavana päivänä. Kiinnitin kaksi kompostikehikkoa vanhaan pöytään, jonka alle muodostui häkki. Eihän minulla ollut ylimääräistä häkkiä niin nopealla varoitusajalla. Päästin Olivian vapaaksi omaan huoneeseeni ja se alkoi heti juoksemaan ympäri huonetta. Löytöeläinsuojalla jaloittelumahdollisuudet olivat heikot, joten kanilla oli aika paljon virtaa kun pääsi isoon tilaan vapaaksi. 




Olivia sai tietenkin nimensä vasta meillä. Löytöeläinsuojalle se oli pyydystetty metsästä. Lenkkeilijät olivat tehneet kanista havaintoja jo useamman viikon ajan, marraskuussa! Kaiken lumen ja pakkasen keskellä pupu kuitenkin pärjäsi. Sen karva oli huopunut, likainen ja takuilla. Suojalla turkkia oli toki jo siistitty, mutta kerin lisää, sillä huopaumat olivat ihoon asti. Olivialla oli tosi lyhyet taltat, joten puunkuorta ja varpuja oli järsitty tosissaan. 

Voisi luulla, että metsästä löydetty kani olisi arka ihmisiä kohtaan. Vielä mitä! Olivia rakasti ihmisiä. Aluksi se tietysti vierasti ja tutki ketä uudessa paikassa oikein on. Mutta kun se kotiutui, se hakeutui aina sinne missä ihmiset olivat. Metsäläinen se oli vain vessa-asioissa, mutta kannoin sitä sitkeästi aina vessalaatikolle, kun lätäkkö ilmaantui keskelle lattiaa. Ja Olivia oppi, lopulta se oli sisäsiisti! 

Oliviassa oli angorakania, sillä sen karvassa oli villaa, jota piti säännöllisin väliajoin leikata pois. Onneksi se siis oli rauhallinen sylissä, kun vain oli topakat otteet. Lepsuilua se ei suvainnut, nostajaa potkittiin heti jos mahdollisuuden antoi. Kynnetkin siltä sai kuitenkin hyvin leikattua, eikä hoidossa ollut ongelmia. Käytin Olivian terveystarkastuksessa ja madotin sen varmuuden vuoksi. Terve se oli. 

Yksi ongelma tosin oli: häkki. Kani ahdistui siellä ja pyrki koko ajan pois. Huhut kertoivat, ettei Olivia olisi entisessä elämässään ikinä asunut sisällä häkissä. Se olisi peräisin kanitarhasta, josta oli tehty eläinsuojeluilmoitus. Siksi kukaan ei noutanutkaan sitä eläinsuojalta takaisin. Onneksi Opu oli muuten siisti neiti, joten pystyimme järjestämään niin, että se sai olla jatkuvasti rajatussa tilassa vapaana. 

Opu tuli meille sijaiskotiin, mutta valloitti heti kaikki. Miten kania, joka tunkee itsensä viereen, rakastaa silittelyä ja osoittaa kaikin tavoin olevansa nyt onnellinen kani, voisi myydä minnekään? Niin Olivia sitten jäi. Notte toki inhosi toista naaraskania, mutta portti piti ne erillään toisistaan. Jonsu jutteli aidan raosta Olivialle salaa. Kun Notte huomasi, Jonsu juoksi karkuun minkä pääsi...



Olivia sai nimekseen Olivia Aina Ilona, onnellinen kani. En tiedä minkä ikäinen se oli meille tullessaan, mutta se sai monta onnellista joulua omassa kodissaan ja jakoi iloaan eteenpäin.

18.12.2014

Joulukalenteri #18

Häkkiesittelyä on toivottu usein, ja nyt saamanne pitää. Tervetuloa Pinjan matalaan majaan!


Pinjan häkki on koottu yhdestä paketista taikakuutioita ja sijaitsee makuuhuoneessa. Arkkitehti on selvästi suunnitellut tähän kohtaan ison lipaston tai pinnasängyn, mutta sopii siihen kanihäkkikin mainiosti. Häkin katolla on matot, ja mattojen päällä Pinjan tavaroita. Aina kun häkin päältä ottaa jotain, Pinja syöksyy paikalle, koska esimerkiksi kaikki herkut ja makupalat ovat siellä (ja kaurapussi!).



Käykäähän peremmälle. Päivisin vasen alanurkka on auki, ja Pinja saa olla makuuhuoneessa vapaana. Öisin se on häkissä, koska muuten nukkumisesta ei tulisi mitään. Tämä jänö kun hyppää kursailematta vaikka naamallesi jos niikseen tulee :D Häkin oven saa pysymään kiinni kahdella metalliklipsulla. Toinen on heijastimesta, toinen on verhorissa. Ne estävät, ettei neiti Jänis avaa ovea itse.

Pinjan puuverstas on tuossa oven edessä. Siinä se järjestelee, nostelee ja järsii keppejään. Välillä keppejä on toki häkissäkin, että voi sielläkin touhuta. 



Pinja juo isosta keraamisesta kupista. Vaihdan veden joka päivä, välillä parikin kertaa koska jänis dippailee siellä tassujaan aika usein. Vesikupin paikkaa onkin saatu vähän hakea. Pinja ei yritä kaataa kuppia, mutta yhteen aikaan se hyppäsi aina ylätasolta suoraan vesikuppiin. Siis joka päivä, kunnes vaihdoin kupin paikan ihan oven suuhun. Ruokakuppi on yleensä tuossa juomakupin vieressä, nyt Pinja oli siirtänyt sen heinähäkin eteen, niin ei näköjään näy kuvassa. 


Tässäpä yläkerta siivousluukusta kuvattuna. Häkistä saa siis auki oikean yläkulman, jotta yllän siivoamaan kunnolla. Välillä tuo yläsivuseinä on peitetty jollain kankaalla, niin että yläkerta on suojemmassa, nyt se on taas vaihteeksi enemmän näköalatasanne. Pinja nukkuu sekä ala- että yläkerrassa pitkänä pupuna lenkkarit ojossa, ja sen lempinukkumapaikka vaihtelee. 

Tällä hetkellä se nukkuu aina päivisin meidän sängyn alla päiväunet ja tulee sitten illalla loikoilemaan häkkiinsä. Näitä kuvatessa Pinja kävi paikalla tsekkaamassa mitä teen, mutta painui sitten takaisin nukkumaan sängyn alle. Asukas ei siis halunnut kuvaan, mutta eihän sitä ihmistenkään asuntoesittelyissä asukkaita kuvata...

17.12.2014

Joulukalenteri #17

Vauhtihirmut-blogista napsahti kohdalleni kysymyshaaste. Ideana on vastata kysymyksiin ja haastaa sitten seuraavat kolme bloggaajaa mukaan. 

Minä ja Notte, kymmenen vuotta sitten...

Ensimmäinen kanisi?
-Notte, kääpiölupan ja leijonanharjaksen risteytys

Unelmiesi kani?
- Ala-asteella haaveilin pienestä hermeliinintyylisestä kanista, jonka väri oli vanhan kanikirjan mukaan "mustavalkoleimu". Nykyisin tunnettaisiin musta otterina, joten sehän ois Pinja...Nyt haaveilen jostain nelikiloisesta rotjakkeesta, kun on aina on ollut näitä vähän pienempiä pitkäkorvia. Monta kivaa rotua olisi. Luonteeltaan kani voisi olla innokas sylikani, muttei mikään lapanen.

Haluaisitko kasvattajaksi?
- En oikeastaan. 

Kaniesi paras ja huonoin puoli?
- Pinja on utelias ja rohkea. Se suhtautuu uusiin asioihin innolla, eikä ahdistu muutoksista. Tuo rohkeus menee kuitenkin välillä liian pitkälle. Mitä kielletympi paikka, sitä sinnikkäämmin sinne tungetaan.

Pet -näyttelyt vai kanihyppy?
- Jos Pinjalta kysytään niin hyppy! Pöydällä istuminen on siitä välillä umpitylsää. Mutta tykätään kummistakin :)

Omistatko muita eläimiä, mitä?
- En.

Paras ottamasi kuva kaneista?
- En tiedä. Tällä hetkellä kameran objektiivi on rikki ja kuvaaminen on normaalia haastavampaa...

Paras kaniblogi?
- Tykkään monista. Rabbits milling about esimerkiksi.

Mitä pellettiä käytät kaneillasi?
- Olen käyttänyt kaikilla kaneilla jo usean vuoden Rodon Rabbit breediä. Suomalaisuus painaa vaakakupissa aika paljon. Ja toisaalta joka kanille on maistunut ja ovat pysyneet kunnossa, et ei ole vaihdeltu.

Minkä kanin ottaisit jostain toisesta blogista jos saisit?
- Varmaan jonkun esteristeytyksen, niitä on niin vekkulinnäköisiä...

Ostatko kaneillesi joululahjoja?
-Juu, joka kanilla on mielestäni oikeus avata yksi paketti. 

Välituijotus. 


Käytätkö mielummin H- vai lapavaljaita?
- Riippuu kanista. Pinjalle sopii H-valjaat paremmin. Mutta esim. Jonsulla lapavaljaat oli ehdottomat.

Mitä käytät kaniesi häkkien pohjalla?
-Eteisenmattoa ja sen päällä räsymatot taikakuutiohäkissä. Tehdashäkissä on räsymatto.

Ovatko kanisi wc-siistejä?
-Kyllä

Kaunein kaninväri?
- Musta otter, venäläinen, ja sit siniset, oli nyt miten vaan sinisiä :D

Kaunein kani jostain toisesta blogista?
- Apua. En mie osaa yhtä kauneinta sanoa.

Mielipide risteytyskanien kasvattamisesta?
-Pinjakin on ristetys ja sijoitukseen alun perin minulle tullut, vaikkei sillä lopulta vauvoja tehty. Jos yhdistelmässä on pointti ja poikueella haetaan jotain järkevää asiaa niin hyvä juttu, en nää ongelmaa.

Mielipide kanin ostamisesta lemmikkikaupasta?
 Itse en ole ikinä eläinkaupasta kania ostanut, enkä usko että ostankaan. Mutta riippuu paljon eläinkaupasta. Kannattaa selvittää kanin tiedot, kasvattaja, paperit, olosuhteet. Ei se aina ole huono vaihtoehto.



Haastan:



15.12.2014

Joulukalenteri #15


Jos olisi lunta, voisi lumessa loikkia. Mutta meillä ainakin on vain vettä, loskaa ja kylmää maata. Lumileikkejä ei siis leikitä. Onneksi kanit osaavat leikkiä sisälläkin. Pinja on tänään ajanut joulurallin osakilpailua. Ajorata kulki mutkitellen sängyn alta hyllyyn, sieltä sängylle, loikkaus tyynylle ja siitä jalkopäähän, lattialle, häkissä kunniakierros ja yläkertaan pötkölleen. 

Oletan, että joulurallissa ajetaan päivittäin erikoiskoe. Hiemanhan se on tylsää kun rallissa on vain yksi osanottaja, mutta toisaalta voitto on varma. Kuka eka maalissa saa porkkanan! 

Kuvassa olevat valjaat tein tilauksesta. Itse asiassa tein kahdet samanlaiset valjaat, kun sattui samanlaiset tilaukset yhtä aikaa eri ihmisiltä. Kohta onkin aika laskea, monetko valjaat ompelin tänä vuonna. Jokainen on tilastoitu. 

14.12.2014

Joulukalenteri #14



Jouluarvonta on ratkennut!

Kiitokset kaikille osallistujille. Arvonta suoritettiin arvontakoneella ja voittajalle on lähtenyt onnittelumaili.

Voittaja on Katriona!

Palkintona matkaan lähtee Pinja-kuosinen kangaskassi pitkällä hihnalla. Kassi on luonnonvalkoinen ja orgaanista puuvillaa. Voittaja saa valita onko painatus musta vai ruskea. Lisäksi Pinja pakkaa kassiin jouluherkkuja voittajan kaneille. 

Onnittelut voittajalle. Ensiviikolla saatte muuten kuulla näistä kasseista lisää :)

13.12.2014

Joulukalenteri #13


Kaapelin joulu

Kävin tänään Kaapelin joulu -tapahtumassa. Se on Kaapelitehtaalla Helsingissä 12.-21.12. ja siellä on mitä ihanimpia tuotteita. Joulumyyjäiset ja käsityöt kuuluu ehdottomasti jouluun.

Koska käsityöt kuuluvat myös olennaisena osana tähän blogiin, saatte nyt tunnelmakuvan myyjäisistä. Ihania jouluvaloja, mitä hienompia ja luovempia käsitöitä, mukavia myyjiä ja hyvää ruokaa. Lisäksi paja, jossa sait ihan ilmaiseksi askarrella, ommella ja olla luova. Sen kun vaan penkoi raaka-aineita!

Bongasin useammasta kojusta myös kani- tai jänisaiheisia tuotteita. Puput ovat selvät monien mielestä kauniita, kun monet niillä käsitöitänsä kuvittavat.

Etsiskelin lähinnä joululahjoja toisille, mutta ostin yhden jutun itsellenikin. Kobu Korppi designin korun. Oli vaan niin kiva, ja pakkohan sitä on yksi kanikoru olla :D




PS. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan. Huomenna pajan ovia raotetaan :)

12.12.2014

Joulukalenteri #12

Kuva: Karoliina Laakkonen

Pompotipom. 

Välillä eteisemme muuttuu esteradaksi. Hypätään hiukan ja pidetään hauskaa. Esteet asuvat nyt olohuoneessa sohvan vieressä. Helppo paikka ottaa käyttöön, vaikka mies jo vihjaisi vienosti, että voisiko niitä säilyttää jossain muualla. Kieltämättä ei mikään hienoin sisustuselementti, mutta mihinpä työnnät johtimia kerrostalokaksiossa...ehkä ne joulusiivouksessa löytää paikkansa.

Pinja tykkää kaikesta yhteisestä tekemisestä ihan valtavasti. Hypyttämisen ja temppujen lisäksi ollaan luettu kirjoja yhdessä. Tai minä luen lattialla ja Pinja käyttää minua kiipeilytelineenä. Se tykkää kiipeillä ihmisten päällä. Kerran se on hypännyt niskaani istumaan kun olin kyykyssä siivoamassa sen häkkiä. Semmoinen pomppija se. 

Kuvat tähän bloggaukseen ovat vanhoja. Pinjan ekoista estekisoista eli Puotinharjun vikat ulkokisat tältä syksyltä. Bloggasinkin aiheesta, mutta silloin jäi kuvat näyttämättä.



Kuva: Karoliina Laakkonen

11.12.2014

Joulukalenteri #11



Kanin hoidon aakkosia

Perhemediat on julkaissut useampia kanikirjoja. Yksi näistä on Kääpiökanin hoidon ABC (2007). Kirjassa käsitellään (kääpiö)kanin hankkimista, sen hoitoa, asumista sekä rotuja ja värejä.

Kirja on ulkoasultaan selkeä ja mukavalukuinen, sillä se on taitettu hyvin. Kuvia on paljon ja kuvatekstit ovat todella informatiivisiä. Lisäksi tekstistä on tehty nostoja ja kappaleet on pidetty lyhyinä. Juuri sellainen kirja, jota itse olisin rakastanut ala-asteella, kun keräsin kaneista tietokansiota ja haaveilin omasta pitkäkorvasta.

Vaikka kirja onkin suunnattu lapsille, löytää siitä myös varttuneempikin lukija ohjeita kanin hankintaan. Itseäni kirjassa kiehtoi tiedot kanien historiasta, elämästä luonnossa sekä aisteista. Mistään ei toki ole selitetty kovinkaan syvällisesti.

Teos jakaa kanirodut hienoihin rotuhin, luppakorvaisiin kaneihin, turkisrotuihin ja rex-rotuihin. Varsin mielenkiintoinen tapa hahmottaa kanirotuja siis. Hienot rodut ovat kirjan mukaan jalostettu näyttelyihin, eikä niillä siis ole ollut koskaan muuta käyttötarkoitusta. Tällä viitataan siihen, että turkisrodut ovat kehitetty turkisten vuoksi. Sinällään outo perustelu, sillä mitäs luppakorvaiset ja rex-turkkiset sitten ovat? Eri kanirotuja on joka tapauksessa nostettu varsin kattavasti esille. Kirjan suomenkielinen nimi hämää, sillä kirjassa ei käsitellä vain kääpiökaneja. Englanninkielinen alkuperäisnimi puhuu vain kaneista, joten tästä hämmennyksestä saamme kiittää suomennosta.

Jonkin verran asiavirheitä kirjasta löysin, mutta ylipäätään se sisältää paljon oikeaa tietoa ja hyviä vinkkejä. Suomentaja on selvittänyt esimerkiksi suomalaisia kaninäyttelykäytänteitä ja hyväksyttyjä rotuja. Lisäksi kirjan lopusta löytyy linkkivinkkinä muun muassa SKY:n verkkosivu ja puput.net. Puput.nettiä ei enää ole, mutta kirjan julkaisun aikoihin se on varmasti ollut parasta mitä aloitteleva kaniharrastaja on voinut löytää etsiessään tietoa.

Perhemediat 2007
Lemmikin maailma -sarja
64 sivua.

Ps. Tykkäättekö te kirja-arvosteluista? Pitäisikö näitä siis tehdä enemmänkin? 

10.12.2014

Joulukalenteri #10

Kuva: Eläinten koulukuvaus.

Hei kaikki pitkäkorvat!


Oletteko huomanneet, että joulu on kahden viikon päästä? Millaisia jouluperinteitä teillä on?

Minä saan joka joulu oman lahjapaketin. Olen kuullut huhuttavan, että tänä vuonna pakettini on normaalia isompi, ja että innostun siitä varmasti. Tongin jo kaikki kaapit, mutta lahja ei ollut siellä. Se on varmaan kätketty jonnekin toiseen huoneeseen. 

Jouluruokina meillä on perinteen mukaan ollut kuusenhavuja ja kuivattuja hedelmiä. Havuja olenkin jo maistellut, kun sain häkkiini oman kranssin. Kuivatuista hedelmistä odotan rusinoita ja apsikooseja. Ehkä omenaakin. Ne on sellaisia herkkuja jota syödään yhdessä ihmisten kanssa. On mukavaa, että minutkin otetaan mukaan. 

Arkenakin tosin syön usein samaan aikaan kun ihmiset. Loikin heinästämään, kun huomaan että muutkin syövät. Tunnistan unissanikin jääkaapin oven aukeamisen ja tiedän milloin porkkanapussiini kosketaan. Olen aina vastassa, jos tulijalla on porkkana.



9.12.2014

Joulukalenteri #9



Nakertajat huomio!

Nakertajat-lehden sadasyksilö tipahtelee par aikaa Pirkanmaan Nakertajiin kuuluvien postilaatikoihin. PiNa on pirkanmaalainen kani- ja jyrsijäyhdistys, joka on perustettu jo vuonna 1988 nimellä Suomen Kani- ja Jyrsijäkerho. Nykyisellä nimellä se on toiminut vuodesta 2003. 

Itse kuulin PiNasta ja sen lehdestä vuonna 2004 kun omaa kaniharrastustani aloittelin. Tänä vuonna aloitin PiNan Nakertajat-lehden päätoimittajana. Olen lukenut lehtiä eri vuosilta ja iloinnut miten värikkäitä juttuja siellä on julkaistu. 

Nakertajat-lehden sadannen numeron toimittaminen ja taittaminen oli mielestäni huippu juttu. Siinä konkretisoitui sitä työtä, mitä monet muut ovat tehneet, ja jota itse saan nyt olla jatkamassa. Yhteistyössä on voimaa, ilman talkootyötä mikään kani- ja jyrsijäyhdistys ei pyörisi, jäsenlehdet eivät ilmestyisi, näyttelyitä ei pidettäisi tai kanihyppyjä hypättäisi. 

Luukussa yhdeksän haluankin muistuttaa jokaista vapaaehtoistyön voimasta. Osallistutaan kaniyhdistysten toimintaan, autetaan missä voidaan, ja tehdään kaniharrastus yhdessä mukavaksi yhteiseksi jutuksi. Jokainen yhdistys iloitsee uusista aktiivista käsistä. 

8.12.2014

Joulukalenteri #8


Ihania neulasia!


Kävin ulkona hieman leikkelemässä oksia Pinjalle. Pyörittelin ensin pajusta yläkuvassa näkyvän rinkulan. Sen jälkeen katkoin ohuita kuusenosaksasta haarautuvia oksia ja pyöritin niitä pajurinkulan ympärille. Ei siitä hirmuisen kaunis tullut, mutta tarpeeksi kaunis jänöneidin häkin kulmaa koristamaan. 

Pinja loikki heti katsomaan mitä oikein kiinnitän sen häkkiin. Bongatessaan kuusenoksat, neiti alkoi myös heti syömään kahdella tassulla seisten. Todennäköisesti kranssi ei kestä kovin kauan. Mutta pääasia, että jänöllä on hauskaa. 



7.12.2014

Joulukalenteri #7

Kuumat juomat kahvista teehen ja glögiin kuuluvat jouluun ja sen odotukseen. Kauniit mukit ovat osa tunnelmaa, tietysti. Mukeista ja astioista puhuttaessa yksi lempisuunnittelijoistani on Heljä Liukko-Sundström. Hänet tunnetaan erityisesti jänisaiheistaan. Veikkaisin, että jokainen tuntee nämä mukit:

Kyseessä on Arabian tuotanto. Kanit esittelevät eri harrastuksia. Tämä neulova kani on suosikkini. Täydellinen teemuki, joten jännä sinänsä etten jo omista tällaista mukia. Liukko-Sundströmiltä on myös jänisaiheisia seinätauluja, joista osan hinta on noussut todella korkeaksi keräilijöiden keskuudessa. 

Viime jouluna Arabialla oli sesonkituotteena Tuike-sarja, jossa puput koristelivat joulupuuta. Kerrassaan täydellinen glögimuki. Glögihän pitää olla mukillinen. Se semmoiset pienet lasit metallisankoineen ovat turhaa hifistelyä...


6.12.2014

Joulukalenteri #6


Jouluarvonta on täällä!


Tähän arvontaan saa osallistua ihan jokainen. Osallistuminen tapahtuu kirjoittamalla kommenttikenttään tai lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen saara@pupunpaja.fi. Osallistumisaikaa viikko, eli 13.12. asti.

Kerro osallistumisessasi:

  • Nimi/nimimerkki. 
  • Sähköpostiosoite. 
  • Luetko blogia bloggerissa/bloglovinissa/satunnaisesti/ekaa kertaa/miten nyt luetkaan. 

Voittaja julkaistaan 14.12.  Palkinto julkistetaan yhdessä voittajan nimen kanssa. Eihän joulupukkikaan kerro etukäteen mitä tontut pajalla nikkaroi...

5.12.2014

Joulukalenteri #5



Mitä kaikkea kaninomistajana pitääkään tietää? Asioita riittää. Kaninomistajan opas raottaa verhoa kanin historiaan, jatkaa kanin hankintaan, sairauksiin, matkustamiseen ja harrastamiseen. 

Teos kertoo hyvin ja loogisesti kanin hoidon perusteet, eli juuri sitä tietoa mitä aloitteleva kaninomistaja kaipaa. Asiat käsitellään sopivan kattavasti ja esimerkiksi itse pidin sairausosiosta paljon. Kanien sairauksista kun harvoin löytää painettua suomenkielistä tekstiä, joka olisi vieläpä ajantasaista. Lisäksi kirjaan on listattu esimerkiksi virikkeitä kaneille aikamoinen lista. 

Luvut ja kappaleet ovat lyhyitä ja kirjaa on kuvitettu kaikenlaisilla kuvilla. Taitto ei ole parhaasta päästä, vaan sivut muistuttavat lähinnä värillisiä luentomonisteita. Tämä on ihan ymmärrettävää, koska kyseessä ei ole mikään kustannustalon julkaisu vaan yhdistysporukalla tehty tuotos. 

Kuten monessa muussakin kanikirjassa, rotuosio on otettu mukaan, mutta siinä ei ole kuin muutama yleisin rotu. Rotutietokirjaksi teosta ei siis kannata ostaa, eikä se sitä olekaan. Kuvia teoksessa on ripoteltu vähän sinne sun tänne ja ne ovat kooltaan pieniä. Varsinkin rotu- ja värikuvat voisivat olla isompia. Silti kuvat ehdottomasta parantavat lukukokemusta suuresti, sekä myös havainnollistavat aihetta. Kirjassa havainnollistetaan hyvin esimerkiksi umpisuolipapanan ja heinäpapanoiden ero. 

Kaninomistajan opas onkin kompaktipaketti ajantasaista tietoa jokaiselle ensimmäistä kaniaan ostavalle tai kanista haaveilevalle. Samalla se tarjoaa luettavaa ihan jokaiselle kanistille.

Kaninomistajan opas - 2014
Suomen lemmikkikanit ry
Pehmeäkantinen, 51 sivua.

PS. Teosta saa Suomen lemmikkikanien kaupasta nyt joulutarjoushintaan 8 euroa, sisältäen postit!



4.12.2014

Joulukalenteri #4



Pinjan päiväkirja



Odotan nyt elämäni neljättä joulua. Siksi kai tämä päiväkirjani sopiikin tähän neljänteen päivään hyvin. Tänään aloitin päivän jumppaamalla. Loikin häkissä ylätasanteelle ja takaisin alas. Sitten juoksin häkkiä ympäri loikaten joka kierroksella vessalaatikon yli. Sitten hyppäsin taas tasolle. Välillä söin heinää ja pötköttelin, sitten jumppasin lisää. Lopulta sain aamuraksuni. 

Syön raksut aina kerralla, eikä siinä kovin kauan mene. Söisin kyllä sata kertaa enemmän jos annettaisiin. Yksi päivä livahdin kaappiin raksulaatikkoon syömään. En saanut sitä päivänä illallista ollenkaan, voitteko kuvitella! 

Kaappiin pääsee helpoiten kun pinkaisee sinne heti kun ovi avataan. Ja olen muuten aika hyvä pinkomaan. Sen verran kai joka jänis saa itseään kehua. Kukas sen kanin korvat nostaa ellei kani itse...en kahdannut sanoa hännän. Kissat kulkee häntä pystyssä mutta kanit korvat pystyssä. Sanoihan se Pupu Tupunakin aikanaan (huomatkaa kirjallinen harrastuneisuuteni) että kanit pitäisi mitatata korvat pystyssä. Se on fakta. 

Mutta nyt minun täytyy mennä. Yritän murtaa ovessa olevan portin päästäkseni olohuoneeseen. Siinä tarvitaan tonttumaisia agenttikeinoja - tai talttahampaita! 



3.12.2014

Joulukalenteri #3

Pupujen pikkujoulut
Vietämme parasta pikkujouluaikaa. Myös kaneille on omia pikkujouluja, tai ainakin pikkujoulunäyttelyitä. Ensiviikolla moisia vietetään kahdessa paikkaa yhtäaikaa, sillä 13.12. on sekä Pirkanmaan Nakertajien pikkujoulunäyttely Tampereella kuin Suomen lemmikkikanien pikkujoulunäyttely Humppilassa. Humppilassa on samassa tilassa myös Suomen estekanien pikkujouluhypyt. 

Me pikkujouluilemme Pinjan kanssa ihan kahdestaan, sillä valitettavasti en tuona viikonloppuna ehdi Tampereelle enkä Humppilaan. Niiden joiden ehtivät, kannattaa ehdottomasti mennä. Mutta jos ei pääse, voi aina viettää pikkujoulua omassa kanilassaan. Me taidamme Pinjan kanssa hieman tonttuilla. Mitähän siitä tuleekaan? Kuvasta näkyy Pinjan tonttuilme. Tämä tonttu on ovela, ja hiipii todellakin kulman taa vakoilemaan.


2.12.2014

Joulukalenteri #2



Kukkuu!

Luukussa kaksi esittäytyy syypää tähän kaikkeen kanitouhotukseen. Notte muutti luokseni syyskuun alussa 2004. Se oli leijonanharjaksen ja kääpiölupan risteytys, ja kerrassaan mahtava kanipersoona. Pitkäkorvainen hönöttäjä sai valtavasti nimiä: Napero, Naselius, Notski, Nase. Kasvattaja oli ristinyt pupeliuksen Noteksi, mutta lisäsin itse nimiä hieman lisää: Notte Annikki Teemu Pastilli Uljas Ensimmäinen Komea oli lopulta kanin nimi. Pitihän tällaisella keppostelijalla oli nimi kuin Peppi Pitkätossulla. 

Nase rakasti ruokaa ja nukkumista. Hypättiinhän me esteitäkin ja kerran voitettiinkin kisat ja päästiin lehteen, mutta se oli niin tuurissaan milloin neiti halusi hypätä, milloin heittää puomeilla keihästä, milloin limbota puomien välistä. Saatiin ekoissa SEK:n estekisoissamme kannustuspalkinto, Notte juoksi täysiä joka estettä päin ja rata piti keskeyttää. Oltais me jatkettu kisaamista ilman sitä kannustustakin, mutta olihan se hauskaa, että tuomari halusi kannustaa torpedokania yrittämään uudestaan.

Notte kuoli jouluaamuna 2010 sairasteltuaan pitempään. Tuo pieni, pullea, hölmö ja ehdottaman ihastuttava kanipersoona selvitti minulle, kuinka rakastettavia, höpsöjä ja täydellisiä kaniinit voivat olla.


1.12.2014

Pupunpajan joulukalenteri #1

Päätin haastaa itseni (ja jänikseni) ja toteuttaa joulukalenterin blogissa. En vielä tosiaankaan tiedä, mitä kaikkea näiden 24 päivän luukuista ilmantuu, joten tämä on aika yllätyksellistä itsellenikin. 
Avataanpa siis ensimmäinen luukku: 


Mies osti minulle pari vuotta sitten kaksi tällaista pupumaista joulukoristetta. Meillä ei tosin tänä vuonna tule omaa kuusta, koska ei vietetä joulua kotona vaan mennään vanhempieni luokse. Pinjakin totta kai tulee sinne, koska kanien kuuluu viettää joulu siellä missä muukin perhe. Mahtaa Pinja innostua, kun pääsee tuttuun paikkaan puuhailemaan. 

Pinja on rento matkustelija, se nukkuu boksissa koko matkan ja jos määränpäänä on tuttu paikka, (meidän jomman kumman kotikoti), niin eikun vaan boksista suoraan seikkailemaan. Se tarkistaa mitkä asiat on muuttunut viime käynnistä ja menee sitten syömään heinää ja nukkumaan.

Heinästä puheenollen, onkohan ihmisille mitään tuotetta, joka on yhtä hyvänmakuista ja terveellistä kuin heinä on kaneille? Saisi syödä rajattomasti, ja tekisi vain hyvää. Näin joulun alla sitä miettii kaikenlaista. 

30.11.2014

Jäniksen temppukoulukuulumisia

Olen opettanut Pinjalle jonkin aikaa temppuja naksuttimen ja kosketuskepin avulla. Naksutin on tuttu väline koirien koulutuksesta, ja dogsitter-kurssilla muistan itsekin ensimmäisen kerran siihen tutustuneeni. Pinja on rakastunut koulutushetkiin ja on aina innolla mukana opettelemassa temppuja. Itse asiassa se on alkanut hakeutumaan paljon enemmän seuraani, joten meidän yhteiset treenihetket on tehneet tosi hyvää. Jänö näyttää oikeesti nauttivan, kun saa käyttää aivojaan, onnistua ja olla huomion keskipisteenä. Lisäksi se tietysti rakastaa ruokapalkintoja ;)

Temppukoululaisen palkkiopuraisu.
Ostin Mustista ja Mirristä naksuttimen, jossa on kosketinkeppi samassa. Ensin ajattelin tehdä tikun itse, mutta sitten mietin että voisi olla kätevää kun tikku on naksuttimessa kiinni. Kädet ei kuitenkaan riitä naksuttimeen, tikkuun ja herkkuihin. En tullut kaupassa ajatelleeksi, että pitäisi ostaa mahdollisimman hiljainen naksu. Koirankoulutuksessa naksu voi olla kovaääninen, koska koira saattaa ulkona olla kaempanakin. Kani on kuitenkin aina vieressä ja sillä on tosi hyvä kuulo. Pinja reagoikin naksuun ensin epäröiden, se ei selvästi pitänyt sen äänestä. Pyöritin maalarinteippiä naksuttimen ympäri, mutta ei se hirveästi ääntä vaimentanut.

Järskis.

Nyt on homma muuttunut, koska kun naksautan niin Pinjalle iskee vaihe "missä herkku, missä herkku, missäää" ja se pyörii kuin hyrrä. Tuo kani tekee mitä vaan että saisi ruokaa, mutta kun aivot menee herkkuasetukselle se ei kykene kuin koheltamaan. Esimerkiksi esteitä hypätessä ei kannata olla herkkuja mukana, Pinja keskittyy vain herkkuihin eikä ajattele hyppyjä. Siispä nytkin on vähän taiteen laji tuo ruualla palkkaaminen.

Anna koko leipä, jooko?


Mitä temppuja me sitten treenataan? Opetin aikoinaan ensimmäisen kanini Noten hyppäämään sänkyyn käskystä, ja ojentamaan minulle maitopurkin pohjasta leikatun laatikon. Noten kanssa en käyttänyt naksutinta, vaan annoin vain palkan heti kun kani toimi oikein.

Sängylle hyppy oli helppo opettaa Pinjallekin ja se taitaa sen jo. Lisäksi se tulee luokse kun kutsun sitä. Ennen se tuli joskus, mutta yleensä se juoksi häkkiin (oletti et kutsu tarkottaa ruokaa ruokakuppiin). Noiden lisäksi Pinja osaa seistä takatassuillaan ja koskettaa kosketuskepin päätä. Lisäksi me ollaan treenattu paria vaikeampaa juttua, jotka onnistuu joskus tuurilla, joskus melkein ja suurimman osan ajasta on häsläystä.

Kunhan saan jonkun kuvaamaan treenejämme, niin saatte kuvia/videoita ihan tempuista. Yritin mä eilen videoida, mut arvatkaa mitä tulee kun on kaksi kättä ja pitäisi käyttää kameraa, naksutinta ja palkita vielä kania. Plus Pinja hyppää sänkyyn kun napsautan sormia ja sanon "hop". Ei siinä oikein enää sormia napsuteltu...



Laitoin tänään jouluverhot, pöytäliinan ja kyntteliköt. Vastaommellut tilausvaljaat pääsi nyt siis jouluiseen tunnelmaan poseeraamaan. Samalla näätte noita pieniä paketteja. Ne on joulukalenterista. 



Jos joku tarvitsee kanilleen joululahjaksi valjaat, niin ehtii muuten vielä tilata et saa ennen joulua kotiin. Huomennahan on joulukuun ensimmäinen päivä. Silloin alkaa Pupunpajan joulukalenteri!