31.8.2015

Muumin ekat kisat

Kuva: Karoliina L

Muumi kävi ekoissa virallisissa estekisoissaan hyppäämässä viikonloppuna Palojoella. Lähetin Muumin sinne kasvattajansa mukaan, koska meille sattui harmittavasti menoa sille viikonlopulle. Halusin kuitenkin Muumin kisoihin harjoittelemaan nyt, kun vielä pääsee ulkona hyppäämään. Lisäksi kastroinnista on kulunut yli kuukausi ja leikkaushaavat on parantuneet täysin, eli voidaan taas hypätä. SEK:n säännöt muuten kieltävät kanin kisaamisen 30 vuorokautta leikkauksesta, joten vaikka kani näyttäisi paranevan nopeasti, niin se ei saa silti kisata. Hyvä sääntö, koska totta kai kanien pitää saada toipua leikkauksesta rauhassa. 



Lauantaina Muumi osallistui helppoon mutkaan. Ei olla treenattu kotona mutkaratoja, saati hypätty ulkona. Siihen nähden Muumi pärjäsi hyvin, se pääsi kuitenkin toisella kierroksella maaliin asti kolmella virheellä. Muumin veli (samasta poikueesta) voitti luokan, ja toinen veli oli seitsemäs. Muumillahan on siis neljä veljeä, ja niistä kaksi oli mukana samoissa kisoissa. 

Kuva: Vera L

Helppo suora oli sunnuntana ja nyt Muumilla meni vielä paremmin. Se oli selvittänyt radan yhdellä virheellä. Sehän tarkoittaa, että klassauspistetili on suoran osalta avattu! Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen Muumin suoritukseen, ja hypyttäjän tietysti myös. 

Kuva: Saara K

Kotona Pinja kaipaili Muumia loikoilemalla Muumin häkissä melkeinpä koko ajan. Joskin nuilla on tapana mennä häkkeihin väärin päin. Kun vislaan niitä häkkeihin niin Muumi juoksee Pinjan häkkiin ja Pinja Muumin. Saa nähdä mitä tapahtuu kun yhdistän häkin yhteen. Teen sen varmaan pian, koska tänäänkin kanit oli koko päivän (tai sen ajan kun olin kotona) vapaana yhdessä ja ihan rauhallisesti meni. Ei ne tosin vieläkään vierekkäin nuku, mutta puuhailevat kyllä yhdessä. 

PS. Onpa muuten erityisen huippua, että ihmiset kuvaa toisten kaneja ja laittaa jakoon. Juttu, mistä tykkään estehypyssä tosi paljon. Muumista oli tosi monta kuvaa ja kun en itse ollut paikalla niin oikein korostui tämä tarve nähdä näitä kuvia. 


27.8.2015

Tapauskertomus kanien tutustumisesta toisiinsa, osa 1


Muumi ja Pinja pääsivät tiistai-iltana ensimmäistä kertaa yhteen. Tätä ennen taustoittavaa tutustumistyötä oli toki tehty paljon. Kanit näkivät toisensa jatkuvasti verkon läpi ja toinen oli sitä kautta jo hyvinkin tuttu. 

Etukäteen oli aika selvää, että kovin isoa kiistaa ei tule. Sen verran tuttavallisia nämä on koko ajan toisilleen olleet. Pohdiskelin lähinnä mahtaako Pinja sulattaa, että sille tärkeille paikoille eli häkkiin ja sen lempinukkumispaikalle sängyn alle tulee toinen kani. Olin varma, että Pinja tahtoo olla pomo. Toisaalta Muumi on niin hönö, että se taitanee suosiolla jäädä tassun alle. 

Rikotaanko tää portti vai komppari? Jompi kumpi pitää murtaa!

Päätin päästää puput ensimmäistä kertaa vapaaksi eteisessä. Rakensin väliaikaisen komppariaidan, ettei kanit mene olohuoneeseen tai keittiöön. Makkarin oven panin kiinni, ettei sinnekään mentäisi. Tämä alueen rajaus johtui siitä, että makkarissa kanit olisivat päässeet parisängyn alle. Mites erotat kaksi parisängyn alla tappelevaa kania nopeasti toisistaan? Olkkarissa ja keittiössä varjelin lähinnä huonekaluja ja mattoja, koska oletin että vessatavat ei välttämättä muistu mieleen tohinassa. Ja voihan olohuoneessakin mönkiä sohvan alle tappelemaan. 

Eteisessäkin pääsee lipaston alle (Muumin lempipaikka), mutta se on niin matala, ettei siellä mahdu tappelemaan kovin pahasti ja sieltä kanit saa helposti pois. Varasin mukaan suihkepullon ja pahvilevyn, jos tappelu syntysi. Päästin Pinjan eteiseen ja sen jälkeen nostin Muumin sinne. Sitten vain odottamaan, koska räjähtää. Veikkasin nimittäin, että Pinja säikähtää Muumia ensin niin että pinkoo piiloon. Se ei vaan ole tottunut et toinen kani loikkii vastaan. 

Eipä tullut räjähdystä, eikä paniikkia. Muumi tsekkasi että jaa, Pinjakin on tänään täällä, ja pomppi sitten tarkistamaan lipaston alusen. Pinja oli se joka päätti mennä moikkaamaan Muumia. Muumi vain katseli lipastoa, ihan kuin ei olisi mitään ihmeellistä että Pinja tuli viereen ja tökkii nenällä. Kyllä se sitten kääntyi ja alkoi haistelu. Pinja kujersi kuin viimeistä päivää ja Muumi haisteli vähän ja loikki sitten jatkamaan puuhiaan lipaston alusen parissa.

Voitas me tässäkin leikkiä, tuu jo!

Nopeasti alkoi loikkaleikki. Ensin Muumi alkoi pomppia korkeita iloloikkia matolla. Pinja seurasi ja pomppi sekin iloloikkia. Tuumasin, et ei tässä kyllä kovin ärtyneitä olla. Puput loikki välillä yhdessä edestakaisn eteistä, välillä puuhailivat omiaan. Minkäänlaista jahtuuta ei tullut, pissat Muumi kyllä lennätti Pinjan päälle. Vierekkäin eivät maanneet, vaan väliä jätettiin reilu metri kun pötkötettiin. Muumi myös nuoli Pinjan korvat.

Kun kanit olivat olleet pari tuntia hyvässä sovussa eteisessä, päätin avata makkarin oven. Puput loikkivat yksissä tuumin huoneeseen, ja Muumi paineli suoraan Pinjan häkkiin. Tyttöjen vessa oli hirveen kiinnostava paikka...Yllättäen Pinja ei reagoinut Muumiin häkissään mitenkään. Se jopa kävi siellä katsomassa mitä Muumi tekee ja lähti pois. Kolme tuntia yhdessä pompittua alkoi hippaleikki, jonka vauhti kiihtyi. Kumpikin veti toisistaan vähän karvaa ja Muumi hyppi Pinjan selkään. Sekin oli tosin rauhallista menoa, johon ei tarvinnut väliin mennä.  

Yhteenpäästäminen oli siis yllättävän helppo. Nyt puput ovat sitten joka päivä olleet jonkin aikaa yhdessä vapaana. Saisivat olla koko ajankin jos ehtisin vahtimaan. Ne on nimittäin kahdestaan aika riiviöitä. Yhteistuumin yrittivät sen komppariaidankin kaataa, ja olohuoneeseen mennä. Pinjahan reippaana tyttönä meni siitä kompparista kerran ylikin ja paineli olohuoneen läpi parvekkeelle. Mitäpä sitä ei jänö tekisi, kun tajuaa et partsin ovi on auki... Muumi istui hölmistyneenä eteisessä: "Minne se nyt lähti ja miten?"

Oot kyllä aika kiva kaveri...

PS. Tänään Muumi meni pokkana Pinjan häkkiin syömään sen aamupalat. Otin kupin Muumilta pois, mutta kyllä nauratti. Pinja ei edes tajunnut, et Muumipeikko söi eka omat ja meni sitten tsekkaamaan Pinjan häkin ruokatilanteen :D

23.8.2015

Kanien hyppytreenit




Treenattiin tänään pupujen kanssa esteitä. Ensin 13-senttinen pysty, sitten 23-senttinen viistoeste. Ideana oli enemmän treenata radalla etenemistä ja Muumin kanssa myös viistoa estettä. Pinjallehan nuo oli tosi helppoja, mutta hyvä joskus hypätä semmoistakin.

Viistoeste, vaikkei kuvasta ihan näykään.


Muumi hyppäsi ekaa kertaa tuota viistoa ja alkuun oli vähän hämmentynyt. Takajalkatähystäjänä se tavoilleen uskollisena nousi tassuilleen ja tsekkasi esteen yli. Kun kannustin hyppämään, niin hyppäsi - ja yli meni! Seuraavalla kerralla ei enää epäilyttänyt, vaan suorilta paineli yli. 

Pinja meni liian lujaa kameralle :D

Pinjalla puolestaan meni kaasu jo sylissä pohjaan. Jalat alkoi viuhua ennen kuin ne koski maata, ja kun laskin maahan niin kiisi esteiden yli jatkaen matkaa aina parvekkeelle asti. Pinja rakastaa parveketta, se tsekkaa aina heti häkistä päästyään, onko portti auki, ja jos on, onko parvekkeen ovi auki. 
Minä olen hyppääjän poika, lähes hyppääjä siis itsekin...

Tänä aamuna join kahvit parvekkeella aurinkotuolissa. Pinja pomppi ympäriinsä siinä ja oli niin kiva aloittaa rauhallisesti sunnuntai-aamu. Muumi on käynyt parvekkeella kerran. Sillä ei ole samanlaista hinkua sinne, mieluummin leikkii kaapin alla tunnelileikkiään...

Muumille menee usein just tuo korva vaakaan! :D
PS. Ensi viikolla kirjoittelen sitten jonkun artikkelitekstin kanien totuttamisesta toisiinsa ja tapauskertomusta näistä vintiöistä. Innostuttaa ja jännittää jo valmiiksi, mitä tuleman pitää kun puput pääsee yhtä aikaa vapaaksi huomenna tai ylihuomenna! 


15.8.2015

Kaivauspohdintoja

Muumi on tosi kova poika kaivamaan. Se kuopsuttaa mattoja minkä ehtii. Olen alkanut suunnittelamaan tekeväni sille kaivelulaatikon, jossa kaivella. Mutta minkälainen laatikko olisi hyvä?

Googletin. Yllätykseksi Google tarjosi jo toisena vaihtoehtona Pupunpajan bloggausta. Joo, olenhan minä kirjoittanut johonkin bloggaukseen, että kaivelulaatikon voi tehdä. Ja osa teistä lukijoistakin on kysellyt minulta, miten sellainen laatikko tehdään. Mutta kun minä en oikeasti ole tehnyt ikinä oikeaa kaivelulaatikkoa pupuille, vaan niillä on ollut vain yksi kylpypyyhe jota saa repiä ja riepottaa. 

Piti siis selvittää mitä sellaiseen laattikkoon sitten oikeasti voisi laittaa. Mitä ihmiset puhuivat netissä kaivelulaatikoista, mikä toimii ja mikä ei. Googlettelin lisää. 


Googlettelu ei tuonut kuitenkaan mitään loistavaa ohjetta laatikon tekoon. Ilmeisesti jotkut pitävät laatikossa hiekkaa, toiset purun, heinän ja puupellettien sekoitusta. Osa laittaa laatikkoon ihan vain pyyhkeitä. Ainakin pyyhkeiden sekaan voi myös laittaa herkkuja, joita kani löytää kaapiessaan lootassa. 

Täytyy siis testailla Muumin kanssa mikä olisi hyvä ja kiva kaivelulaatikon täyte ja millainen laatikko oikeasti toimii. Puru ja turve laatikon täytteenä epäilyttävät sotkuisuudellaan. Pyyhkeet tuntuu tylsältä, jos oikeasti haluaisi tarjota kanille mahdollisuuden kaivaa. Ei auta kuin testata ja tutkia, mistä Muumi tykkää. Siitähän siinä oikeasti on kyse. Mikä ei sotke liikaa, mutta antaa kanille iloa. 

Mutta nyt rakkaat lukijat, kommentoikaa alle kaivelulaatikkokokemuksia, ideoita ja vinkkejä. Otan ne sitten huomioon tässä projektissa. 

10.8.2015

Liebster Awards


Kaksikin blogistia haastoi minut tällä viikolla Liebster Awardsiin, Missä on on? ja Bunny Friends Living All AroundHaaste on tarkoitettu pienen lukijakunnan blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tarkoituksena on saada lisänäkyvyyttä pienille blogeille.  

Vastaan nyt minulle esitettyihin kysymyksiin, ja sitten alla lisää haasteesta ja kenet haastan.

Muumi istuutui kitaroiden sekaan...


Missä onni on? -blogistin kysymykset minulle:

1. Mikä on ollut tämän kesän kohokohta?
- Muumin tulo meille. Lisäksi on ollut kiva päästä maaseudulle, veneilemään ja vaan viettämään aikaa miehen ja kanien kanssa. 

2. Pepsi vai Coca Cola?
- Coca Cola, Vanilla mieluiten. 

3. Kuinka monta kertaa olet muuttanut elämäsi aikana?
- Neljä kertaa, ja joka kerta on vaihtunut myös paikkakunta.

4. Jos saisit poistaa yhden kuukauden kalenterista, minkä poistaisit?
- Syyskuu? En minä tiedä, kaikki kuukaudet on kivoja, mut märkyys ja pimeys ilman lunta on kurjaa. 

5. Mikä on paras valokuvausvinkkisi?
- Opettele kamerasi käsisäädöt. Itsekin vasta opettelen, mutta jo opetellessa huomaa kuinka paljon paremmin saa kuvattua, kun säätää itse, eikä kuvaa automaattiohjelmilla.

6. Kauan yhden postauksen kirjoittaminen kestää sinulla?
- Riippuu postauksesta. Tunti voisi olla aika hyvä keskiarvo. Sisältää kuvien valikoinnin ja käsittelyt. Artikkelimaisiin postauksiin teen joskus taustatyötä aika pitkään. Mut nää peruspostaus. 

7. Tietokoneesi hajoaa - mitä teet?
- Soitan isoveljelle! Se on rakentanut mun koneen, niin se osaa myös pelastaa sen :D 

8. Luetko lehtiä? Jos kyllä, niin mitä lehtiä ja jos et, niin mitä haluaisit lukea?
- Kyllä. Aikauslehtiä tilaan pätkissä vaihdellen lehtiä. Leivonta, puutarha, liikunta ja käsityöt kiinnostaa aikakauslehdissä. Kaniharrastuksen vuoksi mulle tulee Papanaattori, Kaniinipalsta ja Nakertajat. Muina jäsenlehtinä Luonnonsuojelija ja Eläinten ystävä.

9. Milloin kävit viimeksi kirjastossa?
- Viime viikolla! Ja kun noista lehdistä oli puhe, niin kävin ihan asiakseni lukemassa Hesaria. Siellä oli Citykani-juttu. 

10. Mistä ruoasta et pitänyt lapsena, mutta olet myöhemmin oppinut pitämään?
- Sinihomejuustoa olen ainakin pienenä vierastanut ja nykyään rakastan.

ja lopuksi vielä kysymys, jonka ystäväni heitti ilmoille tällä viikolla. En vieläkään tiedä omaa vastaustani, joten heitän pallon teille; 11. Mistä omasta saavutuksestasi olet eniten ylpeä?
- Tämä onkin paha. Julkaistut kirjoitustyöni varmaan, eli gradu, kasvatus- ja opetussuunnitelman Aarresaaren fiktiiviset lastentekstit (Aikamedia, eka osa 2011, toinen 2012) ja Jees-lehden jatkokertomus, jota saan vuosi toisensa jälkeen jatkaa. Lapset osaa olla kovia tuomareita, joten tuntuu hyvältä, kun heidän suustaan kuuluu kiitosta. 

Pinjan juoksutreenit ulkona.


Bunny Friends Livinf All Around -blogistin kysymykset minulle:

1. Monta lemmikkiä omistat?
- Pinjan ja Muumin, eli kaksi.

2. Haluaisitko kanin/lisää kaneja?
- Muumi tuli alle kuukausi sitten. Eli just tällä hetkellä en. 

3. Kasviruoka vai liharuoka?
- Kasvis. 

4. Tykkäätkö harrastaa kanien kanssa estehyppyä?
- Jep. Ja onneksi kanitkin tykkää, koska muuten en voisi harrastaa.

5. Unelmalemmikki?
- Mulla on aika täydelliset kanit. Unelma vois olla koira, josta oon haaveiltu viitisentoista vuotta. Mutta joskus se vielä tulee...

6. Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit?
-Mikä kuvaisi minua vai mikä haluaisin olla? Vaikea kyl sanoa, oon vastannut tähän joskus mäyrä, niin vastaan sen nytkin.

7. Minkä nimisiä lemmikkejä omistat?
- Pinja ja Muumi :)

8. Kani vai jyrsiä?
- pitänee todeta, että jyrsijässä on j-kirjain. Mut kani. 

9. Minkälaiset puhelinkuoret haluaisit?
Oon ihan tyytyväinen nykyisiin, siin on sinisiä norsuja! (kuulostaapa oudolle...)

10. Unelma-asuntosi? 
Omakotitalo maalla. Tilaa eläimille kuten ponille, ja pupujen ulkotarhalle. 

11. Haluatko olla pitkä vai lyhyt?
Meen varmaan luokitukseen pitkä. Oon tyytyväinen siihen mitä oon, koska semmoiset mut on tehty. 

Haasteen säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11. kysymykseen 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa 
4. Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille


Haastan seuraavat blogit:
Kanimaisia kuulumisia
Heinää & Käpälänjälkiä
Vauhtihirmut

Oon ehkä tylsä, mut en jaksa keksiä enempää alle 200 lukijan blogeja, noi oli ne jota eniten luen kuvaukseen sopivista :)

Ja kysymykset:

1. Miksi innostuit alkujaan perustamaan blogin?
2. Mistä kesäherkusta kanisi pitävät?
3. Mikä on tärkein syy blogata?
4. Mitä harrastat kanien lisäksi?
5. Minkä eläimet haluaisit vielä hankkia?
6. Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit?
7. Mikä on paras vinkkisi kanikuvaukseen?
8. Kauanko sinulla menee yhden blogipostauksen tekoon?
9. Luetko kanilehtiä/kirjoja?
10. Kirjoitatko muutenkin kuin blogia?
11. Millaisessa talossa haluaisit asua?

5.8.2015

Loikin luoksesi hei!

Tälleen me pötkötellään yhdessä. Koko ajan on joku vahtimassa, jos toinen on vapaana. Siksi toi johtokin voi olla tuossa.

Me kanit päästiin mukaan reissuun maalle, pois kerrostalosta. Lähdettiin jo perjantaina ja ollaan oltu jo aika monta päivää. Minä, Pinja, sain luvan kirjoittaa tämän bloggauksen. Luulen, ettei Muumi osaa kirjoittaa, ja siksi se antoi minun tehdä tämän. 

Muumilla on mukana lääkkeet, jotka se sai kastraation takia. Se joutui syömään vielä viiden päivän antibioottikuurin, koska kuulema sen haavassa on tulehtumisriski (kuuri loppuu tänään). Sillä on verta kivespussissa ja sen pitää tulla pois, ennen kuin haava umpeutuu. Kuulostaa pahalta, mutta Muumia se ei haittaa yhtään. Se iloloikkaa ihan kamalasti ja pomppii ja on saanut minutkin yllytettyä mukaan riehuntaan. Saara yrittää välillä rauhoitella meitä ja etenkin Muumia että varoo haavansa. Mutta kun pomputtaa, niin silloin pomputtaa.

Antibiootilla varmistetaan, että Muumin haava paranee varmasti ilman tulehdusta, se ei siis ole tulehtunut ja eläinlääkärin mukaan ei mitään vakavaa. Hitusen vaan hitaammin umpeutuu se haava veren takia. 

Minä olen tuolla pimeydessä.
Minua nauratti yksi aamu ihan kamalasti kun katselin, kuinka Muumille annettiin lääkettä. Muumi kyllästyi ruiskuun ja suuttui sille ruiskulle. Lääkettä ei saatu sen suuhun, kun se nujusi ihan kummallisesti sylissä. Nokkela poika, minun mielestäni kannattaa laittaakin hanttiin kun suuhun ollaan tunkemassa jotain valkoista paksua mönjää. 

Koska minulla on elämänkokemusta, ymmärrän myös miten Muumia huijataan. Tuon aamun jälkeen me ollaan saatu aina lääkkeenantoaikaan kummatkin koulunäkkiä. Minä saan ihan tavallista, mutta Muumin näkkärinpalaan ruiskutetaan se lääke. Eikä se höpsö älyä mitään vaan ahmii näkkärinsä. Yksi ilta se kuulema nuoli lääkkeen näkkäristä, joten ehkä se sittenkin pitää lääkkeestä, mutta vihaa ruiskua. Kun kysyin, se ei myöntänyt.

Minä olen rakentanut pesää kirjoituspöydän taakse koloon. Jostain syystä en ole saanut kantaa sinne päiväpeittoa enkä kylpypyyhettä (okei, ehkä ne olivat liioittelua), mutta miksi edes sukkaa ei saa viedä sinne? Aina otetaan suusta pois ja sanotaan että kylässä ei saa toisten tavaroita kannella. Eikä varsinkaan rikkoa. Enhän minä riko, vaan rakennan! 

Muumi sijoitetiin täällä eri paikkaan kun minä. Mutta aina kun toinen on vapaana, niin juostaan sitten toisen luo juttelemaan. Tosin minusta on kivempi rakentaa pesää kun jutella Muumille. Ja Muumi taas juoksee ihan hirmuisen lujaa kun on vapaana. En tiedä yrittääkö se näyttää minulle, että en tule saamaan sitä kiinni jos yrittäisin. Se tulee yllättymään kuinka kovaa juoksen, kun päästään syyskuun alussa yhteen. (tällaisen huhun olen kuullut). 

Muumin väliaikaishäkki reissun ajan.
Tässä postauksessa on surkeita kuvia, koska Muumin piti kuvata, kun minä kirjoitin. Mökkimeninki eikö? No ei, Saara unohti kameran purkupiuhan kotiin ja piti kuvata kännykällä. Mutta poseerasin kyllä semmoisiin hienoihinkin kuviin. Julkaisen ne sitten viikonloppuna, kun päästään kotiin ja kuvat saa kamerasta koneelle. 

Voikukkaisin terveisin, 



PS. Muumi kehui, että osaa juosta kutsusta Saaran luokse. Se oli saanut hirmuisesti kehuja kun oli monta kertaa osannut kaukaakin tulla. Minä olen osannut jo neljä vuotta tuon, joten en kyllä ymmärrä mitä hienoa siinä on...


 Toim.huom. Kaneja on koko ajan vahtimassa joku, kun toinen on vapaana ja toinen häkissä. Kanit voivat astua toisen myös kalterin läpi, eikä Muumin varoaika ole umpeutunut, joten eivät todellakaan ole kuten kuvissa jos ei ole vahti vieressä. Tähän mennessä ovat tosin vain nenätelleet.