14.6.2018

Kanikirjasto: Pikkulemmikit - Omistajan opas


Arvaatteko mitä, tänä keväänä on ilmestynyt kaksikin lapsille suunnattua tietokirjaa, jossa kaneja ja kaniharrastusta käsitellään mielenkiintoisesti ja asiantuntevasti. Hurraan, sillä tätä on todellakin tarvittu! 

Toinen kyseisistä tietokirjoista on Nina Mäki-Kihniän Pikkulemmikit - Omistajan opas. Kirjassa käsitellään nimensä mukaisesti kanien lisäksi jyrsijöitä, lintuja, kaloja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja selkärangattomia. Lähtökohtana kirjassa on lapsen toive saada oma lemmikki ja sen alkuosassa käsitelläänkin ansiokkaasti mitä lemmikinomistaminen on. 
  • Mitä minä haluan? (Katsella, silittää, harrastaa..)
  • Mitä mieltä vanhemmat ovat? (Kuka kantaa vastuun? Entä jos olet kesäleirillä/kuumeessa?)
  • Millainen perheesi on? Mikä eläin viihtyy tällaisessä perheessä, tällaisessa kodissa? 
  • Onko meillä varaa eläimeen? 
  • Ja niin, pidätkö siivoamisesta? Siivoaminen on lemmikinomistajan päivittäistä arkea.
Kirjassa on oma sivu, jossa kerrotaan eläintenhoitamisesta, esimerkiksi 4H:n kautta, jolloin eläintä ei tarvitse omistaa, mutta pääsee nauttimaan niiden parhaista puolista.

Seuraavaksi kirjassa pohditaankin lemmikinomistajuutta eettisesti, mitä eläin tarvitsee voidakseen hyvin ja kuinka tarjota sillä lajityypillisen käyttäytymisen vaativan tilan. Kani huomauttaa katsomaan jalkojaan (kirjassa on osittain eläimen näkökulmasta kirjoitettua minämuotoista tekstiä), eikö ne ole tehty juoksemista eikä häkissä istumista varten? Voisitko ajatella häkkiä tukikohtanani, jonka ovi on auki aina? Kirja käsittelee myös pentutehtailua ja mistä on vastuullista ostaa eläin ja millainen vastuullinen kasvattaja/myyjä on. 

Pidän kirjassa erityisesti siitä, että siinä käsitellään virikkeitä eläimen lajityypillisen ja yksilöllisen mielenkiinnon kautta. Virike ei ole mikä tahansa esine, sen pitää olla juuri kyseisestä kanista mielenkiintoinen ja viihdyttävä juttu! Virike antaa tilaa ajatella ja tehdä valintoja, se antaa mahdollisuuden vapaavalintaiseen puuhailuun. Eikä se missään nimessä pelota kyseistä yksilöä mitenkään! 



Toinen kirjan hieno puoli on se, että se nostaa myös taitossa hienosti esiin kanin tarpeen heinälle. Taittaja on tehnyt noston seuraavalla lauseella: "Marsujen, kanien ja chinchillojen päivän ruuasta 85-90 % on oltava heinää." Samalla aukeamalla käsitellään miten voi tulla toimeen heinällä, eli miksi kanin on syötävä heinää niin paljon (ja miksi kanin ei kuulu syödä mysliä, vaikka paketissa olisi kaninkuva). 

Lapsille suunnattu tietokirja, mutta suosittelisin tätä myös aikuisille, jotka ovat hankkimassa kania. Oikeastaan kirja onkin koko perheelle, vanhemmille jotka kantavat vastuun eläimestä ja lapselle, joka haluaa eläimen. Aikuista kaninomistaa hyödyttää esimerkiksi kuva kanin kipuilmeestä ja pelkoilmeestä. Kani peittää kivun viimeiseen asti, joten on tärkeää osata päätellä pienistä ilmeistä kanin kasvoilla, että nyt muuten sattuu/pelottaa. 

Vanhat kanikirjat kirja päivitetään myös päivitetyllä tiedolla, kuten RHD:tä ja kanien rokottamista käsittelevällä kappaleella. Lisäksi lukuvinkkilistalta löytyy Pilvi Lassilan ansiokkaasti toimittama Eksoottiset eläimet - Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia (2017).