Luetteko paljon kirjoja? Minä luen. Töiden puolesta enemmänkin lasten- ja nuortenkirjoja, opintojen puolesta akateemisia julkaisuja ja vapaa-ajalla sitten kaikenlaista proosasta tietokirjoihin (ja Papanaattoriin!). Viihdyttäviä kanikirjoja löytyy monenlaisia, en siis puhu vain tietokirjoista, vaan esimerkiksi myös lastenkirjoista ja sarjakuvista.
Yksi viime päivinä itseäni ilahduttanut tuttavuus on Julian Goughin Karhu ja kaniini : kaverin kamalat tavat. Kyseessä on tänä vuonna ilmestynyt lastenkirja, jossa on värikäs kuvitus, eikä aivan mahdottomasti tekstiä. Sujuvasti lukemaan oppinut alakoululainen on kirjan kohderyhmää, mutta toimii ääneen luettuna myös alle kouluikäisillä - ja aikuisilla! Itseähän luin tämän yksikseni bussissa ja postasin heti someen kuvan papanaa syövästä kaniinista.
Kirja alkaa siitä kun karhu herää talviuniltaan hieman liian aikaisin ja alkaa rakentaa lumiukkoa. Rakennuspuuhissa se tapaa kärttyisän kaniinin. Parasta antia kirjassa on sen tapa tuoda papanahuumorillaan ilmi ihan oikeaa faktaa kaniinien ruuansulatuksesta. Jos siis lapsesi, serkkusi, pikkusiskosi tai joku muu pieni ihminen ihmettelee joskus miksi kanisi syö papanoitaan, lue tämä kirja lapselle ääneen. Yhtäkkiä sinulla on lapsentajuinen selitys, miksi kaniinit syövät kakkaansa (ja karhut eivät).
Nopealukuinen, viihdyttävä kirja ystävyydestä ja kaniinin ruuansulatuksesta. Suosittelen sivuuttamaan sen seikan, että kaniini syö papanoiden lisäksi jäätynyttä lohta ja kuoriaiskaviaaria - ja keskittymään papanoihin!
Karhu ja kaniini : kaverin kamalat tavat
Otava 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti