1.3.2015

Klaukkala 28.2.2015

Mulla on ollut viikon flunssa ja lauantai-aamuna herätessä mietin, kuinka ihanaa olisi nukkua vaan koko päivä. Jos vaikka paranisi lopultakin kunnolla. Olin jo päätymässä siihen, että nukkuminen on järkevämpää kuin kisoihin lähtö, kun mies totesi, että kannattaa nyt kuitenkin mennä. Olenpa hieman kiitollinen tuosta patistelusta, koska muuten olisin voinut vaipua horrokseen peiton alle. 

Eipä sitten kun jänö laatikkoon ja kävelemään bussipysäkille. Linja-autoiltuamme parilla eri linja-autolla saavuimme Pinjan kanssa Klaukkalan asemalle. Sieltä oli helppo suunnistaa työväentalolle, jossa kisat pidettiin.

Kisapaikan lähellä oli muuten tosi hyvin kauppoja. Hyvä paikka pitää kilpailut, vaikka oikeastaan näyttelyitä ei tullut seurattua yhtään, kun koko päätila meni esteisiin. Kävin kuuntelemassa vain tuomarin kommentit Pinjasta ja muuten tsekkailin boksien päällä olevia arviointilappuja.  

Pinjaa jännitti sisätila, jossa oli paljon hälyä, ihmisiä, kaneja ja jänniä tuoksuja. Otin sen etukäteen boksista valjailemaan, että ehtisi vähän tottua ennen kisasuoritusta helpossa suorassa. Vaan jänö ei ehtinyt tottumaan, se istua kökötti paikoillaan ihmettelemässä. Lämmittelyradalla Pinja nökötti esteen edessä takatassuillaan, kurotti eteen ja hätkähti taaksepäin kuin törmäten johonkin. Ei hyppyä, vaan joka kerta kuin törmäys näkymättömään puomiin. Mikäköhän mielenkiintoinen tuoksu siinä oikein leijui? :D 

Esteen edessä istuskelua. Kuva: Kira Leivo.

Mentiin helpon radalle vaikkei kani ollut vielä uskaltanut hypätä hämmennykseltään yhtäkään estettä. Eihän se siellä radallakaan hypännyt, ja keskeytettiin suoritus, että päästään toiselle kierrokselle mukaan. Ennen toista suoritusta yritin antaa Pinjan loikkia valjaissa radan reunalla mahdollisimman paljon, että se tottuisi hälinään ja hajuihin. Aina kun menin kyykkyyn Pinja hyppäsi syliini ja työnsi päänsä kainaloon. Siinä taisi olla paras paikka sen mielestä.

Helposta suorasta jäi tulokseksi keskeytetty. Toisella kierroksella Pinja kuitenkin hyppäsi pari estettä ja olin tyytyväinen siihen. Helppoon mutkaan mennessä olimme ehtineet totutella jo aika paljon ympäristöön. Lämmittelyradalla Pinja ensimmäistä kertaa lämmitteli hyppäämällä pari estettä, eikä vain kököttänyt nuuskimassa ilmaa. Silti tavoitteeni oli, että päästäisiin enemmän kuin ne kaksi estettä. Olinkin tajuttoman ylpeä jäniksestä, kun se selvitti koko radan kolmella virheellä. 

Mutkaradalla oli toisena esteenä vesieste, jossa puomit oli veden takana. Olin varma, että Pinja pistää vesileikeiksi, koska sen mielestä käpälät on kiva kastella. Sitä paitsi se ei ollut ikinä elämässään nähnyt vesiestettä, saati hypännyt sellaisen yli. Mutta mitä tekee hieno pieni jänikseni? Hyppää yli esteen juuri niin kuin pitääkin. Sen hypyn jälkeen aloin uskoa, että tästä taitaa tullakin jotain. Toisella kierroksella Pinja teki vain kaksi virhettä, joista ainakin toinen menee täysin omaan piikkiini, kun ohjasin kanin omituisesta kulmasta esteelle. Olisi pitänyt korjata tulokulmaa, eikä antaa hypätä noin. Mutta tyytyväinen olen silti, koska Pinja selätti ympäristön haasteet ja hyppäsi kerta kerralta paremmin, korkeammalta ja kovempaa. 

Petkaneja oli reilu 50 yhteensä.


Näyttelypöydälläkin Pinjalla meni hyvin. Se oli viimeisempiä kaneja pöydällä, joten saimme esteillä ihan rauhassa. Joskin mutkaradan toisella kierroksella siirsin Pinjan hyppyvuoron viimeiseksi, kun Pinja meni näyttelypöydälle juuri yhtä kania ennen vuoroa esteradalla. Vaihto sujui hyvin, koska ehdittiin sitten näyttelypöydältä tulon jälkeen vähän aikaa himmata valjaissa radan laidalla ja kerätä ajatukset vikaan hyppelyyn. 

Mutta mitä mieltä tuomari oli Pinjasta? Ihan hyvää mieltä, sillä 95 pistettä, LVK1 ja BIS4. Parhaat pisteet, jotka päivän aikana jaettiin olivat 96 pistettä. 95 pisteen kaneja oli muutamia. Kotiin tuomisina meillä oli pari ruusuketta. Pokaalinkin Pinja voitti, mutta se tulee sitten myöhemmin postissa meille. Se kun oli mennyt rikki, ja sitä ei voitu vielä jakaa. 

Kaiken kaikkiaan olen päivään tosi tyytyväinen. Näin tekemiäni valjaita useamman kanin päällä, juttelin useamman ihmisen kanssa miten valjaat ovat pupulle sopineet ja möin parit valjaat. On kivaa nähdä kättensä töitä käytössä ja kuulla kokemuksia ja mielipiteitä. Kiitos siis kaikille, jotka tulitte nykäisemään hihasta, se on jatkossakin sallittua ja suotavaa. Kaninäyttelyissä ja estekisoissa on aina kivaa, mistään muualta sitä ei taida löytääkään ihmisiä, jotka ymmärtävät tätä harrastusta täysin. Paitsi tietysti kaniblogeista. 


PS. Kuvasin tosi vähän, joten en laita kuvia jakoon. Tämä kuva on kuitenkin jotenkin niin koominen, että pakko jakaa. Helposta suorasta, en oo varma kuka kani hän on, mut nuo takakoivet :D 

4 kommenttia:

  1. Minä siellä palkintojenjaossa yhtäkkiä kuulin nimesi jossain vaiheessa ja mietin, että tulisin moikkaamaan palkintojenjaon jälkeen - mutta enpäs sitten enää muistanutkaan! Mutta oli hauska huomata, että sinäkin siellä olit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, mie on yhtään hoksannut, et olit siellä. Ois ollu kiva jutella, mutta eiköhän me vielä ehditä jossain näyttelyissä nähdä :)

      Poista