2.5.2015

Puotinharju 2.5.2015

Lauantaipäivä valkeni sumuisena ja sateisena, kun suuntasimme Pinjan kanssa meidän kolmansiin estekisoihin hyppäämään helppoa suoraa Puotinharjuun. Linja-autoon kavutessani toivoin, että ei alkaisi sataa enempää kuin se pieni tihutus mitä ulkona oli. 

Kuva: Henna V.


Pinja oli lähtölistassa yhdeksäntenä, joka huolestutti minua hieman. Pinjalla kun menee hetki totutella ympäristöön. Kun ulkona oli semmoinen kummallinen keli ja maa märkänä niin veikkailin, että Piitu keskittyy märkiin käpäliin enemmän kuin esteisiin. Mutta onneksi hieno pieni jänikseni päätti näyttää kertaheitolla, että turhaan epäilin. Se nimittäin pomppi ekalla kierroksella puhtaan radan, eikä edes jumitellut esteiden välillä kovinkaan paljoa. Välillä mentiin useampi este ilman, että minun tarvitsi kannustaa tai ohjata. Olin todella tyytyväinen, sillä tämä tiesi Pinjan parasta tulosta estekisoissa ja ensimmäistä klassauspistettä! 

Juuri klassauspistetilin avauksen olinkin asettanut tavoitteeksemme ja Piitu hoiteli sen heti alta pois. Toisella kierroksella neiti Jänis toisti temppunsa ja teki uudelleen puhtaan radan. Eipä tässä voi olla kun tosi ylpeä! 

Kuva: Henna Lavinkainen.

Ulkona oli niin kylmää ja märkää, etten jaksanut jäädä katsomaan kisoja helpon suoran jälkeen. Kisat siis jatkuivat vielä keskivaikealla, vaikealla ja eliitillä suoralla. Helpon suoran loppuessa sade alkoi vähän reippaammin jo ropista, joten suunnattiin Pinjan kanssa kotiin lämmittelemään. Pinja meni kotiin päästyään heti häkkiin syömään heinää ja kuivaili tassuja mattoonsa. Kisapaikalla sitä selvästi kiukutti märkä maa, vähän väliä piti polkea jalkaa. Tuntui että hyppyihinkin tuli märän maan lisä, kun piti aina mahdollisimman kauan olla ilmassa, ettei tarvi koskea maahan. 

Jäniksen kotiutettuani yritin käydä eläinkaupassa ostamassa Pinjalle uuden heinäpaalin, mutta eiköhän heinähylly loistanut tyhjyyttään. Mies sitten kommentoi, että osta edes herkkutikkuja. Minä tutkailin eläinkaupan herkkuhyllyä, sillä olihan se totta että Pinja oli palkintoherkun ansainnut (sitä paitsi meillä oli koulutusnamit lopussa). Päädyin sitten lopulta testaamaan Brit Animal Immune Sticksejä, sillä sisältöluettelo vaikutti hyvältä nameiksi. 


Pussin sisällä olevat patukat oli aika isoja. Mutta ihan hyviä naksutuskoulutukseen, kun antaa sitten vain aina puraista tuosta palkinnoksi. Pinjan mielestä namit olivat ihan ok, koska se heti tuli kyllä syömään. Ihan kaikkea ei kuitenkaan jaksanut syödä kun yhden kokonaisen annoin, vaan jätti osan matolle. Saa siis nähdä, onko nämä sittenkään tarpeeksi motivoivia treeneihin vai tarvitaanko lisää Genesistä (sen eteen Piitu tekee mitä vaan).

PS. Tuolla herkkupussissa oli tuommoinen hamsterikeräilykortti, josta tuli Pokemon-kortit mieleen. Haluaisikohan Pinja alkaa keräilemään kortteja :D



5 kommenttia:

  1. Teillä meni loistavasti! ♡
    Kiva postaus. :)

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvin meni teillä! Onnittelut. :')

    VastaaPoista
  3. Niitä kortteja on erillaisia, pupujaki löytyy. :) Itsekkin ostelen noita aina välillä pupuille, kortit tosin menee tyttärelle. :D

    VastaaPoista